Tulin tänään mummolasta pitkin Lönkkaa. Edessäni ajeli iso RS Quattro tasan keskellä, vaikka alas kulkee kaksi kaistaa. Onneksi tuli hyvä rako, jossa ei ollut pysäköityjä autoja ja survaisin kinttuni konehuoneesen. Audikuski huomasi aikeeni ja alkoi myös kiihdyttää. Edessä oli taas pysäköityjä autoja ja jouduin perääntymään.
VITUN HOMO!!!! Alkoi leikkiä hengellään. Mulkku vieläpä vilkutteli jarruvalojaan ja alkoi pestä tuulilasia.
Kurvasimme peräkanaa Abrahaminkadulle ja jäimme valoihin. Perkele kun ei toistakaan kaistaa hyödyttänyt mennä, kun olisin jäänyt monta autonmittaa.
No kaiken kukkuraksi Audikyrpä jäi valojen vaihduttua paikoilleen minun kiusaksi. Ehdin laskea viitentoista ennenkuin hinttari nytkähti liikkeelle. Muut olivat jo pitkällä. Vaihdoin kaistaa ja jopa alkoi Audikin kulkea. Kumit vinkuen se kääntyi Ruoholahdenkadulle minä tiiviisti imussa.
Jätkähän halusi selvästi vittuilla. Niinpä sitten saimmekin jonon pään kiinni ja painelimme kohti Länsiväylää. Aluksi kiihdyimme motarille peräkkäin, vitkulipellejen pitäessä vauhdin aisoissa. Ohi ei päässyt. Sillalla syntyi kuitenkin tilaa ja vauhti nousi hetkessä 150km/h. Audi teki hieman rakoa kiihdyttäessäni isolla vaihteella.
Pian roikuin kuitenkin sen puskurissa nopeuden hyytyessä 130km/h. Väläytin valoja jotta haitta katoaisi edestäni ja roikuin reilusti puoli kaistan leveyttä Audin syrjällä. Vielä mitä, Urpo vain himmasi lisää, eikä oikealtakaan mahtunut kuittaamaan. Painelimme peräkanaa Tapiolan liittymän ohi kunnes olimme rekan rinnalla. Audin edssä oli tientukko ja nopeus oli rajoituksen puitteissa.
Ennen Niittarin liittymää polkaisin jarrua ja vetäisin äärimmäiseen oikeaan reunaan survaisten pedaalin konehuoneeseen. Audikuski oli pussissa kuorkin rinnalla, eikä tajunnut koko tilannetta. Suhahdin raketin lailla oikelta rekan ohi nopeuden kiihtyessä ripeästi kahden markan tuntumaan.
Viimein Audi pääsi pussista ja kiihdytti täysillä perääni. Olin ajavinani Matinkylään. Audi lähestyi tuskallisesti, mutta kun se luuli ohittavansa minut, käännyikin kehä IIlle.
Eipä päässyt kyrpä kuittaamaan! Eipä olisi Audin paukut riittänetkään.
Keskarilla toivotin kyrvälle vittumaista loppuelämää ja köröttelin rauhassa kotiini.
Painoin jöpöttävää piliäni alaspäin rauhoittumaan.
Sainpahan uuden sulan hattuuni!
VITUN HOMO!!!! Alkoi leikkiä hengellään. Mulkku vieläpä vilkutteli jarruvalojaan ja alkoi pestä tuulilasia.
Kurvasimme peräkanaa Abrahaminkadulle ja jäimme valoihin. Perkele kun ei toistakaan kaistaa hyödyttänyt mennä, kun olisin jäänyt monta autonmittaa.
No kaiken kukkuraksi Audikyrpä jäi valojen vaihduttua paikoilleen minun kiusaksi. Ehdin laskea viitentoista ennenkuin hinttari nytkähti liikkeelle. Muut olivat jo pitkällä. Vaihdoin kaistaa ja jopa alkoi Audikin kulkea. Kumit vinkuen se kääntyi Ruoholahdenkadulle minä tiiviisti imussa.
Jätkähän halusi selvästi vittuilla. Niinpä sitten saimmekin jonon pään kiinni ja painelimme kohti Länsiväylää. Aluksi kiihdyimme motarille peräkkäin, vitkulipellejen pitäessä vauhdin aisoissa. Ohi ei päässyt. Sillalla syntyi kuitenkin tilaa ja vauhti nousi hetkessä 150km/h. Audi teki hieman rakoa kiihdyttäessäni isolla vaihteella.
Pian roikuin kuitenkin sen puskurissa nopeuden hyytyessä 130km/h. Väläytin valoja jotta haitta katoaisi edestäni ja roikuin reilusti puoli kaistan leveyttä Audin syrjällä. Vielä mitä, Urpo vain himmasi lisää, eikä oikealtakaan mahtunut kuittaamaan. Painelimme peräkanaa Tapiolan liittymän ohi kunnes olimme rekan rinnalla. Audin edssä oli tientukko ja nopeus oli rajoituksen puitteissa.
Ennen Niittarin liittymää polkaisin jarrua ja vetäisin äärimmäiseen oikeaan reunaan survaisten pedaalin konehuoneeseen. Audikuski oli pussissa kuorkin rinnalla, eikä tajunnut koko tilannetta. Suhahdin raketin lailla oikelta rekan ohi nopeuden kiihtyessä ripeästi kahden markan tuntumaan.
Viimein Audi pääsi pussista ja kiihdytti täysillä perääni. Olin ajavinani Matinkylään. Audi lähestyi tuskallisesti, mutta kun se luuli ohittavansa minut, käännyikin kehä IIlle.
Eipä päässyt kyrpä kuittaamaan! Eipä olisi Audin paukut riittänetkään.
Keskarilla toivotin kyrvälle vittumaista loppuelämää ja köröttelin rauhassa kotiini.
Painoin jöpöttävää piliäni alaspäin rauhoittumaan.
Sainpahan uuden sulan hattuuni!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.