Olen kuullut, että...

kaikenlaisia:
http://zope.kriittinenkorkeakoulu.fi/kriitkk/kriittinenkatsaus/1-2001/mustakirja

http://gamma.nic.fi/~otammile/uuslibhesa.htm

ETC...

näitä kirjoitti:

kaikenlaisia:
http://zope.kriittinenkorkeakoulu.fi/kriitkk/kriittinenkatsaus/1-2001/mustakirja

http://gamma.nic.fi/~otammile/uuslibhesa.htm

ETC...

Lue lisää

Olisi kerrankin mukava nähdä kriittinen korkeakoulu kriittisenä myös edesmenneitä ja nykyisiä kommunistihallintoja kohtaan. Ainakin kommunismin uhrien tähtitieteellinen määrä edellyttäisi sitä...

kaikki palstan lukijat, siitä kirjasta on sen verran näilläkin palstoilla puhetta ollut. Joillakin vain on jäänyt tietty vaihde päälle.

"The Black Book of Communism.

Tämä mytologia on aina ollut äärimmäisen hyödyllinen. Kun se taas toistetaan, se tekee mahdolliseksi unohtaa kokonaan "meidän puolemme" suorittamien kammottavien hirmutöiden historian. Eihän niitä voida pitää minään verrattuna vihollisen absoluuttiseen pahuuteen. Olkoon rikos ollut miten suuri hyvänsä, se oli aina "välttämätön" niiden pimeyden voimien vastustamiseksi, joiden pahuus on nyt vihdoinkin tunnustettu. Voimme siis jatkaa jalon tehtävämme täyttämistä ilman suurempaa katumusta. Näin, vaikka New York Timesin kirjeenvaihtaja Michael Wines muistuttikin meitä Kosovon humanitaarisen voiton jälkimainingeissa eräästä Balkanin sodan "äärimmäisen havahduttavasta opetuksesta": on yhä olemassa "syvä ideologinen kuilu epäinhimillisyyden hävittämiseen tähtäävän idealistisen Uuden Maailman ja ikuisiin konflikteihin yhtä fatalistisesti suhtautuvan Vanhan Maailman välillä". Vihollinen oli absoluuttisen pahan aineellistuma, mutta jopa ystävillämme on vielä pitkä matka meidän moraalisiin korkeuksiimme. Voimme kuitenkin marssia eteenpäin "puhtain sydämin". Ja mikä kaikkein olennaisinta, voimme jättää omaan arvoonsa hölmöt tutkimukset valtiokapitalistisen järjestelmän rikoksien institutionaalisesta perustasta. Ne ovat pelkkää triviaa, joka ei millään tavoin voi vaikuttaa myyttiin hyvän ja pahan vastakkainasettelusta, eikä niistä seuraa mitään "havahduttavia opetuksia" siitä, mitä tulevaisuudelta voidaan odottaa – varsin hyödyllinen käsitys.

Jättäkäämme historiallinen amnesia sikseen ja soveltakaamme nyt Black Bookin ja sen arvostelijoiden metodologiaa koko tarinaan eikä pelkästään sen ideologisesti hyväksyttävään puoliskoon. Vedämme siis sen johtopäätöksen, että demokraattis-kapitalistinen "koe" Intiassa vuodesta 1947 eteenpäin on aiheuttanut enemmän kuolemia kuin kommunismin "valtava, täysin epäonnistunut... koe" koko muussa maailmassa yhteensä koko historiansa aikana vuodesta 1917 eteenpäin. Demokraattinen kapitalismi on aiheuttanut yli sata miljoonaa kuolemaa vuoteen 1979 mennessä ja kymmeniä miljoonia siitä eteenpäin – yksin Intiassa.

"Demokraattis-kapitalistisen kokeen" vastaisesta "syytelistasta" tulee entistä vakavampi, kun tarkastelemme sen vaikutuksia kommunismin romahduksen jälkeen: miljoonia ruumiita Venäjällä (mainitakseni yhden tapauksen) sen jälkeen, kun maa ryhtyi noudattamaan Maailmanpankin talousneuvoja, jotka ovat palauttamassa sitä I maailmansotaa edeltäneelle taloudellisen kehityksen tasolle. Mutta "omelettia ei voi tehdä rikkomatta munia", kuten Stalin olisi sanonut. Syytelistasta tulee vieläkin vakavampi, jos tarkastelemme alueita, jotka ovat pysyneet länsimaiden valtapiirissä. Tällöin paljastuu todella "valtava" luettelo ruumiista ja "ehdottoman turhasta, järjettömästä ja käsittämättömästä kärsimyksestä" (Ryan). Syytteet voimistuvat entisestään, kun otamme huomioon maat, jotka länsimaat ja niiden vasallit ovat suorilla hyökkäyksillään tuhonneet samoina vuosina. Tätä historiaa on turha kerrata tässä. Se tosin tuntuu olevan yhtä tuntematon kunniallisen keskustelun piirissä kommunismin rikokset muka olivat ennen Black Bookin ilmestymistä."

http://www.rauhanpuolustajat.fi/chomsky/artikkelit/millennial_visions.html