Mulle on ihan yhdentekevää käykö armeijan vai ei. Ite oon sen käyny, vaikka en ekana aikonutkaan mennä kun se tuntu niin tyhmältä ja järjettömältä paikalta. Mut se on mun oma juttu enkä siitä sen enempää halua tässä puhua. En kadu, että menin enkä liiemmin ylpeile.
Mut sitä mä vaan kauhiast ihmettelen mix kaikki tällä palstalla esiintyvät sivarit suhtautuu armeijan käyneisiin miehiin äärimmäisen vihamielisesti ja halveksien? Eix sivarin suhtautuminen elämään pitäis olla aika rento ja suvaitsevainen?
Sit ne (sivarit) kauheasti puolustelee omaa palvelustaan ja sen hyödyllisyyttä yhteiskunnalle. Mix ihmeessä? Eihän sivareiden tarviis mitään puolustella. Puolustusvoimat on puolustamista varten.
Tulee mieleen, että onx ne jotenkin aivopesty Lapinjärven koulutusjaksolla. Ihan samaan tapaan kuin armeijassa yritetään aivopestä sinne menevät pojat.
Mut yhtä paljon ärsyttää, jos joku haukkuu kaikkia sivareita homoiksi ja laiskoixi ynnä muuta ynnä muuta. Ettekö oo kuullu sanontaa, että se joka muita haukkuu, itse on? Tuo opetettiin muistaaxeni jo lapsena.
Onx tällä palstalla yhtään sivaria tai armeijan käynyttä miestä tai ihan mitä tahansa, joka ei erityisemmin ylpeile aikaansaannoxellaan vaan myöntää sen, että olis kenties voinu tehä toisinkin jos ois eläny vähän toisenlaisessa ympäristössä?
Tuntuu, että viisaimpia täällä on melkein ne, jotka esiintyy nimimerkeillä upseeri evp. tai jotain muuta vastaavaa.. En sit tiedä, onks ne aitoja.
Eikä mulla omiinkaan kokemuksiini pohjautuen oo skappareista kauhen pahaa sanottavaa. Ne oli monta kertaa varsin kypsiä ja harkitsevia verrattuna lapsellisiin varusmiesjohtajiin. Mut tietysti muutama äärimmäinen poikkeustapaus molemmissa ryhmissä vahvisti säännön.
Vaan joka tapauksessa..
..eix aikuiset miehet vois olla veljiä keskenään huolimatta sotilasarvosta tai arvottomuudesta? Se edistäis kaikkien elämää.
Mut sitä mä vaan kauhiast ihmettelen mix kaikki tällä palstalla esiintyvät sivarit suhtautuu armeijan käyneisiin miehiin äärimmäisen vihamielisesti ja halveksien? Eix sivarin suhtautuminen elämään pitäis olla aika rento ja suvaitsevainen?
Sit ne (sivarit) kauheasti puolustelee omaa palvelustaan ja sen hyödyllisyyttä yhteiskunnalle. Mix ihmeessä? Eihän sivareiden tarviis mitään puolustella. Puolustusvoimat on puolustamista varten.
Tulee mieleen, että onx ne jotenkin aivopesty Lapinjärven koulutusjaksolla. Ihan samaan tapaan kuin armeijassa yritetään aivopestä sinne menevät pojat.
Mut yhtä paljon ärsyttää, jos joku haukkuu kaikkia sivareita homoiksi ja laiskoixi ynnä muuta ynnä muuta. Ettekö oo kuullu sanontaa, että se joka muita haukkuu, itse on? Tuo opetettiin muistaaxeni jo lapsena.
Onx tällä palstalla yhtään sivaria tai armeijan käynyttä miestä tai ihan mitä tahansa, joka ei erityisemmin ylpeile aikaansaannoxellaan vaan myöntää sen, että olis kenties voinu tehä toisinkin jos ois eläny vähän toisenlaisessa ympäristössä?
Tuntuu, että viisaimpia täällä on melkein ne, jotka esiintyy nimimerkeillä upseeri evp. tai jotain muuta vastaavaa.. En sit tiedä, onks ne aitoja.
Eikä mulla omiinkaan kokemuksiini pohjautuen oo skappareista kauhen pahaa sanottavaa. Ne oli monta kertaa varsin kypsiä ja harkitsevia verrattuna lapsellisiin varusmiesjohtajiin. Mut tietysti muutama äärimmäinen poikkeustapaus molemmissa ryhmissä vahvisti säännön.
Vaan joka tapauksessa..
..eix aikuiset miehet vois olla veljiä keskenään huolimatta sotilasarvosta tai arvottomuudesta? Se edistäis kaikkien elämää.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Se miksi sivarit puolustelee valintaansa, johtuu siitä, että sisäinen kello kertoo, että he ovat tehneet väärin. Armeijan väliinjättäminen kun ei ole niin helppoa kuin luullaan. Hullun paperit saa helpolla, mutta väärä valinta vainoaa koko iän.
T:Ruma, mutta arvon omaava,evp.
"Se miksi sivarit puolustelee valintaansa, johtuu siitä, että sisäinen kello kertoo, että he ovat tehneet väärin."
Käännetään. Se miksi lapset häpeilevät kertoa hyväksikäytöstä johtuu siitä, että sisäinen kello kertoo, että he ovat tehneet väärin.
Vaikka yhteiskunnassa vallitsee stereotypia siitä, että armeija on oikea valinta, niin sellainen ei kerro vielä mitään siitä, että armeija todellisuudessa olisi oikea paikka.
"Se miksi sivarit puolustelee valintaansa, johtuu siitä, että...
se on valinta. Normaali asepalvelus ei ole valinta, se lankeaa luonnostaan. Vain poikkeavan vaihtoehdon kohdalla voidaan puhua valitsemisesta.
"Se miksi sivarit puolustelee valintaansa, johtuu siitä, että sisäinen kello kertoo, että he ovat tehneet väärin."
Mikä helvetin sisäinen kello?
Se, että sosiaaliset paineet ohjaavat ihmistä valitsemaan armeijan, ei tarkoita sitä, ettäkö kaikkien "sisäinen kello" puoltaisi automaattisesti tätä vaihtoehtoa. Itse asiassa sivareiden vakaumus, joka painostaa heidät toimimaan sosiaalisia normeja vastaan pitää varmasti kovempaa melua kuin sellaisen ihmisen vakaumus, joka uskoo aseellisen puolustautumisen olevan oikea vaihtoehto. Ainakin sivarit maksavat vakaumuksensa seuraamisesta kovemman hinnan sosiaalisessa arvostuksessa kuin asepalvelunsa nurisematta suorittavat yksilöt jotka yhteisö automaattisesti hyväksyy.
Minä olen muuten käynyt armeijan, mutta "sisäinen kelloni" on nyt vanhemmalla iällä ajamassa minua kovasti kohti reservin sivariutta. Ei sillä, ettäkö se mahdollisen sodan tullen jotain ratkaisisi - todennäköisestihän sivarit ajetaan rintamalle viimeistään siinä vaiheessa kun kunnon miehet ovat saaneet ensimmäisen kerran kunnolla turpaansa - mutta kantaisinpahan ainakin rauhan aikana korteni kekoon sotilaallisen toiminnan ja nationalismin vastaisessa toiminnassa.
"Armeijan väliinjättäminen kun ei ole niin helppoa kuin luullaan. Hullun paperit saa helpolla, mutta väärä valinta vainoaa koko iän."
Väärä valinta varmasti vainoaa koko iän, mutta en minä nyt oikeasti jaksa uskoa, että kovin moni sivari potisi sivariudestaan huonoa omaatuntoa. Rauhanaatteen nimissä on maailmassa kestetty huomattavan paljon kovempaakin painostusta, kuin militanttien tolvanoiden vittuilu jossain internetin keskustelupalstalla. ;)
"T:Ruma, mutta arvon omaava,evp."
Minusta ihminen, jonka arvo määräytyy sosiaalisen palkitsemisen määrän mukaan, on pikemminkin säälittävä. Tulee mieleen toisen maailmansodan aikaiset natsiupseerit, jotka perustelivat hirmutekonsa sillä, että ovat natsiupseereita. Sotilaan aseman houkuttelevin piirre taitaa ollakin juuri siinä, että univormun taakse pääsee vastuutaan piiloon.
Se, että jokin asia on jollain lailla, ei vielä kerro sitä, onko tilanne arvolataukseltaan oikeanlainen. Valitan.
Etenkin jos pojasta on tulossa sivari. Silloin täytyy tulla tänne tommosia kirjotteleen, ettei syntyisi kuvaa, että kasvatus on mennyt pieleen.
Aikaisemmin joku vertasi sivareita hyväksikäytettyihin lapsiin.
Hyväksikäytetty lapsi ei koskaan varmasti halua tulla hyväksikäytetyksi.
Ehkä siinä on jotain samaa.
Pelkoa hyväksikäytöstä.
Mutta ei lapsen silti pidä turhan takia etukäteen sulkeutua ympäröivältä maailmalta, ei sellainenkaan ole mitään elämää.
Ikävää on että hyväksikäytettyjä lapsia aina vaan löytyy. Armeijassa ei hyväksikäyttöä tarvitse pelätä.
Armeija kun perustuu ryhtiin ja viattomien puolustamiseen. Sivarit jättäisivät lapset oman onnensa nojaan vaaran uhatessa. Sellainen on sivari.
Tällä palstalla kukaan ei ole pystynyt sanomaan yhtään todellista syytä, miksi ei armeijaan tulisi mennä.
Sen sijaan armeijaan kannattaa mennä jos vaikka
1) olet sotaa vastaan
2) tunnet olevasi yksinäsi turvaton maailmaa vastaan
3) haluat osoittaa välittäväsi muista (enemmän kuin itsestäsi)
4) arvostat veteraanejamme
5) haluat olla aikuinen ja ottaa vastuuta
6) et halua olla itsekäs pelkuri
7) haluat erottua narkkareista
8) esimiestehtävät ja johtaminen kiinnostavat
9) haluat olla muutakin kuin luuseri elämässäsi
10) kommunismi ei ole sydäntäsi lähellä
Olen aina ajatellut että sotalaitoksessa palvelevilla on erityinen syy homofobiaansa kun siellä toveruuden ja rakastumisen raja koko ajan liukuu ja kaverit tarvitsevat vahvaa torjuntaa periaatteessa homoseksuaalisia yllykkeitä vastaan. Nyt näen että jollekulle käy samalla lailla suhteessaan pedofiilisiin yllykkeisiin. Huhhuh.
Mielestäni kenenkään ei kannata mennä armeijaan, jos se on hänelle henkilökohtainen ongelma. Esim. kaikki nuo esittämäsi kymmenen syytä rajoittuvat vain omaan minääsi. Se ei ole oikein hyvä lähtökohta.
Tarkastelen asiaa ainoastaan sieltä valintojen suunnasta. Armeija tarvitsee miehiä, ja sota tarvitsee miehiä, mutta jos joku mies tarvitsee armeijaa, saati sotaa, todistaakseen jotain itselleen tai muille, silloin ovat asiat pahasti pielessä.
Esim. kaikki veteraanit eivät yhdy sotasankaruuden suitsutuksiin. Tunnen miehiä, jotka yksinkertaisesti sanovat, jos yleensä mitään sanovat: paska juttu, täyttä typeryyttä alusta loppuun saakka. Sankaruutta hehkuttavat vain ne jotka kokivat elämänsä henkevimmät hetket rintamalla.
"Etenkin jos pojasta on tulossa sivari. Silloin täytyy tulla tänne tommosia kirjotteleen, ettei syntyisi kuvaa, että kasvatus on mennyt pieleen."
Tuollasilla ala-arvoisilla henkilökohtauseen loukkaamiseen ontuvasti pyrkivillä heitoilla ei paljon kannattaisi pojitella. Minulla ei ole myöskään tapana syyttää kasvatustani teoistani, olivat ne sitten jonkun toisen mielestä oikeita tai vääriä.
"Aikaisemmin joku vertasi sivareita hyväksikäytettyihin lapsiin.
Hyväksikäytetty lapsi ei koskaan varmasti halua tulla hyväksikäytetyksi.
Ehkä siinä on jotain samaa.
Pelkoa hyväksikäytöstä."
Tuo nyt on aika kaukaa haettu vertaus, vaikka onhan siinä ripaus totuuttakin: omaa moraalia ei haluta luovuttaa pois, koska pelätään, että sokea totteleminen, jota armeijan osana toimiminen automaattisesti vaatii, voi johtaa vääriin tekoihin.
"Mutta ei lapsen silti pidä turhan takia etukäteen sulkeutua ympäröivältä maailmalta, ei sellainenkaan ole mitään elämää."
Armeijalta itsensä sulkeminen tuskin huonontaa yhdenkään itsenäisen ja suoraselkäisen ihmisen elämänlaatua.
"Ikävää on että hyväksikäytettyjä lapsia aina vaan löytyy. Armeijassa ei hyväksikäyttöä tarvitse pelätä."
Armeijan ankara mutta lämmin syli varmasti tuo turvallisuuden ja onnistumisen tunteita monelle epävarmalle nuorelle miehelle, eikä siinä mitään pahaa toki ole. Kyllä minä muistan itsekin sen morttiaikojen yhtenäisyydentunteen, kun oltiin koko saapumiserä siinä samassa kusessa yötä pivää, ja olihan se omalla tavallaan hauskaa, jännittävää ja helppoa aikaa.
"Armeija kun perustuu ryhtiin ja viattomien puolustamiseen. Sivarit jättäisivät lapset oman onnensa nojaan vaaran uhatessa. Sellainen on sivari."
Armeijan sisäinen moraali perustuu isompien nuoleskeluun ja pienempien polkemiseen, se ei ole mielestäni kovinkaan ylevää meininkiä. Minä en ole pasifisti, vaan hyväksyn kyllä väkivallan käytön henkilökohtaisista syistä ja etenkin itsepuolustukseksi. Kotikunnassani itärajalla vanhat naiset ovat muuten usein sitä mieltä, etteivät rintamamiehet onnistuneet lastensa ja naistensa turvaamisessa kovinkaan hyvin; Suuren Äiti Neuvostoliiton isänmaalliset tiedustelijat kun puikahtelivat helposti rintaman tälle puolen murhaamaan, raiskaamaan ja tuhoamaan omaisuutta miesten ollessa rintamalla.
"Tällä palstalla kukaan ei ole pystynyt sanomaan yhtään todellista syytä, miksi ei armeijaan tulisi mennä."
Älä viitsi jauhaa paskaa. Jo armeijan toimivuuden takia on hyödyksi, että kaikki eivät mene armeijaan; huonosti motivoitunut sotilas tekee varmasti koko sotakoneistolle enemmän hallaa kuin hyötyä.
"Sen sijaan armeijaan kannattaa mennä jos vaikka
1) olet sotaa vastaan"
Väärin. Sotilaat niitä sotia käyvät eivätkä siviilit. Politikoinnilla voidaan saavuttaa ainoastaan aselepo.
"2) tunnet olevasi yksinäsi turvaton maailmaa vastaan"
Tämä olisi muuten ihan hyvä syy, mutta henkilökohtaisten ongelmien takia tuskin kannattaa mennä sotilasvaloja vannomaan.
"3) haluat osoittaa välittäväsi muista (enemmän kuin itsestäsi)"
Tämä on hieman kaksipiippuinen juttu. Kyse on oikeastaan vain siitä, mille ihmisryhmälle haluaa olla uskollinen. Eihän isänmaallisuus ole kärjistäen sanottuna muuta kuin maantieteellisten rajojen määrittämää itsekkyyttä. Minä en arvota ihmisiä passin värin perusteella, ja osoitan mieluummin uskollisuutta rauhanaatteelle kuin Rouva Presidentille.
"4) arvostat veteraanejamme"
Arvostan sitä uhrausta, jonka he tekivät taatakseen meille korkean elintason ja kohtuullisen vapaan yhteiskunnan. Sitä henkistä perintöä, jota heidän nimissään elätetään, ja jonka nimissä ihmisiä kehoitetaan kyselemättä tappamaan tuntemattomia ihmisiä en sen sijaan arvosta paskan vertaa.
"5) haluat olla aikuinen ja ottaa vastuuta"
Vastuun ottaminen on kuulepas jotain aivan muuta kuin sitä, että mennään mukisematta sinne minne käsketään. Ainakin täällä maaseudulla siviilipalvelusmies kantaa valinnastaan huomattavasti kovemman painon kuin varusmies.
"6) et halua olla itsekäs pelkuri"
Itsekäs pelkuri ei, mikäli tietää mitä tekee, tieten tahtoen asetu sodanajan yleiseksi sylkykupiksi, ja mikäli huonosti käy - varoittavaksi esimerkiksi navetan taakse.
"7) haluat erottua narkkareista"
Heh, tämähän nyt oli hyvä syy. Narkkareista erottumiseen riittää yleensä, ettei ole riippuvainen kovista huumeista. Tällä hetkellä 20% varusmiespalvelustaan suorittavista alokkaista on muuten kokeillut kannabistuotteita.
"8) esimiestehtävät ja johtaminen kiinnostavat"
Armeijan johtamistekniikoilla on taitaa olla hyvin vähän käyttöä tämän päivän yritysmaailmassa; karjumalla ei työntekijöitä motivoida.
"9) haluat olla muutakin kuin luuseri elämässäsi"
Kaltaistesi ahdasmielisten, keskiluokkaisten ja epävarmojen kusipäiden edessä minä olen ilomielin luuseri.
"10) kommunismi ei ole sydäntäsi lähellä"
Tämä on kyllä näistä ehdottomasti huvittavin. Mitä muuta kuin kommunismin henkeä on siinä perinteessä, että kaikille puetaan samanlaiset vaatteet, leikataan samanlaiset hiukset ja teetetään samat hommat? Mistähän se sinun turvallisuudentunteesi armeijaa kohtaa johtuu? Tasapäistämisestä, samanlaisuudesta ja siitä että tunnut pärjäävän juuri yhtä hyvin kuin muutkin.
Kyllä minä luulen, että armeija yhteisönä muistuttaa huomattavan paljon enemmän totalitääristä Neuvostoliittoa kuin vapaata Suomea.
Surkuhupaisaa.
ovat seppo_kirahvinkin argumentit armeijaa vastaan. Otetaanpa vaikka kohta 1) Olet sotaa vastaan - enempää pielessä ei voisi olla, jos hiukankin laajemmin tätä tutkaillaan, siis: "Väärin. Sotilaat niitä sotia käyvät eivätkä siviilit. Politikoinnilla voidaan saavuttaa ainoastaan aselepo" on niin kapea-alainen tulkinta sodankäynnistä, ettei pidä paikkaansa missään, eikä varsinkaan tämän päivän Euroopassa. Sopii verrata vaikka ex-Jugoslaviaan ja Pohjois-Irlantiin.
""Väärin. Sotilaat niitä sotia käyvät eivätkä siviilit. Politikoinnilla voidaan saavuttaa ainoastaan aselepo" on niin kapea-alainen tulkinta sodankäynnistä, ettei pidä paikkaansa missään, eikä varsinkaan tämän päivän Euroopassa.
Sopii verrata vaikka ex-Jugoslaviaan ja Pohjois-Irlantiin."
Ei se yrittänytkään olla mikään kattava analyysi tämän päivän sodankäynnistä. Sellaisia lienee tällaisilta huuhaa-palstoilta turha edes etsiä. Ja vaikka Euroopan konfliktit nykyään usein ovat luonteeltaan uskonnollisia tai etnisiä, on Suomen oloissa edelleen luontevampaa vastustaa väkivaltaa armeijasta kuin kirkosta eroamalla. Ei sillä, ettäkö pitäisi puolustusvoimia jonain kiihkoilevana häirikköjoukkona, mutta kyllä minusta on kornia paheksua esim. Palestiinalaisten itsemurhaiskuja, jos itse vannoo Jumalan nimissä tappavansa tuntemattomia ihmisiä kun suinkin vain käsketään. Kysymys on siis enemmänkin periaatteellinen: mahdollisen sodan tullenhan siviilipalveluslaki ei ole edes todennäköisesti voimassa, enkä minä nyt ehkä navetan taakse kuitenkaan tämän vakaumukseni puolesta lähtisi.
on jälleen yksi myytti, jolla ei ole todellisen maailman kanssa juuri yhteneväisyyttä. Käytännössä kaikki levottomuusajat ja sodat Suomen historiassa ovat ulkoisten, isojen voimien aiheuttaman valtapolitiikan seurausta. Esimerkkinä vaikkapa Napoleonin ja Aleksanteri I:n sopima Suomen valloitus Ruotsilta, toteutuen 1808-09 ja Molotov-Ribbentrop sopimus, joka aiheutti Suomen Talvisodan 1939-40.
Ei ole olemassa reaalimaailmaa, jossa Suomi erillisenä saarekkeena selviytyy ja säilyy kansakuntana ilman sen omaa päättäväisyyttä ja selkeitä toimia sen tukemiseksi. Naivistisissa utopiakuvitelmissa saattaa näin olla, mutta ns. kusi sukassa tyylillä, joka tuntuu oleva niin lähellä monia meidän "rauhanälykköjämme", saataisiin Suomi kyllä poistetuksi kansakuntien joukosta seuraavien noin sadan vuoden sisällä. No, onneksi tämä äänekäs mutta todellisuudessa ilman kansan mandaattia toimiva porukka ei tätä maata hallitse nyt eikä vastakaan, vaan vastuunsa ja velvollisuutensa tunteva selvä enemmistö, eli ei oikeasti huolta Suomen tulevaisuudesta!
Palataksemme aiempaan argumentointiin armeijan tarpeellisuudesta, otan esille kohdan
"8) Esimiestehtävät ja johtaminen kiinnostavat.
Armeijan johtamistekniikoilla on taitaa olla hyvin vähän käyttöä tämän päivän yritysmaailmassa; karjumalla ei työntekijöitä motivoida."
Tämä siksi, että siviilinä jonkin verran enemmän armeijakokemusta omaavana, mm. YK-palvelusta ja useilla sotatantereilla käyneenä pidän tätäkin väittämää vähintäänkin vajavaisena.
Toki siellä alokasaikana saattaa joku esimies karjuakin, mutta varusmiesajan kokemukset määriteltäessä sotaväen johtamistaidollisia oppeja pätemättömiksi siviiliin ovat aika harhaanjohtava ja riittämätön peruste.
Kuten eräs aiempi esimieheni, Captain, US Marines ja Gulf-sodan kokenut tykistöyksikön päällikkö luonnehti: " Kun asiat käyvät liike-elämässä kuumiksi ja paineet ovat kovimmillaan, on sotilastaustasta selvää apua paineensietokyvyssä, sillä sittenkin siviilielämässä asiat ovat suhteellisesti paljon paremmin, mm. henki on huomattavasti harvemmin katkolla!"
Tuntien tämän päivän liike-elämän vaatimukset esim. paineensiedossa, yleensä ensimmäinen tarkasti testattava alue ja haastattelijan utelujen kohde, en omiakaan armeijakokemuksiani aliarvioisi kantin kestävyyden kasvattamisessa.
Lisäksi fighting spirit eli vaikkapa hyvä henki on kaiken keskimääräistä paremman suorituskyvyn ja saavutusten takana, kyllä ne intin koettelemukset sitä hyvää henkeä luovat ja opettavat samaa myös liike-elämän taistoja varten.
Jos joku kuvittelee, ettei siviilityöelämässä ole hierarkioita, ehdottoman käskyvallan käyttöä eikä tottelevaisuusvaatimuksia, niin enpä lupailisi kovinkaan nousujohteista uraa työssä ja elämässä.
"Tyylillä, joka tuntuu oleva niin lähellä monia meidän "rauhanälykköjämme", saataisiin Suomi kyllä poistetuksi kansakuntien joukosta seuraavien noin sadan vuoden sisällä. No, onneksi tämä äänekäs mutta todellisuudessa ilman kansan mandaattia toimiva porukka ei tätä maata hallitse nyt eikä vastakaan...", kirjoittaa Ned.
Tiedoksi: rauhanälykköporukka meitä juuri nyt hallitsee. Se hallitsee niin perusteellisesti, että siltä kaikki korkein sotilasjohtokin saa sekä koulutuksensa että kriisiajan ohjeensa. Eikä merkkiäkään siitä että sen vaikutusvalta vähenisi, päinvastoin, se on kasvanut ja kasvaa koko ajan.
Mitä käsityksiisi käskyvaltaisen autoritaarisen järjestelmän johtamistapojen soveltuvuudesta innovatiivisuutensa mukana seisoviin tai kaatuviin nykypäivän yrityksiin, voin vain sanoa että goodbye kaikki jotka eivät veny vanu ja jousta määrättömästi, osaa ajatella kaikkia asioita aina uudelleen a:sta ja b:stä alkaen ja siedä sitä muutospainetta joka seuraa sisäisestä käymistilasta ja alinomaisesta epävarmuudesta - siinä jos joku yrittää saada asiat kuriin ulkokohtaisia järjestyksiä jäädyttämällä, niin se on tulppa kehitykselle ja siis: out.
Amerikassa näitä jästipääsotilaita on ollut aina ja sieltä tulee myös ne jästipäisimmät johtamistaito-opit. Menestys onkin sitten vähän toinen juttu, paremmin ne menestyy opaskirjojen myyjinä kuin niiden neuvoja noudattamalla.
When the going gets rough, ketkähän siellä mahtavatkaan olla oikeasti peräsimessä, niin sodan kuin rauhan askareissa, kun tilanne käy todella hankalaksi ja vaatii rautaista otetta laivan oikaisemiseksi? Väitän, että eivät ainakaan "rauhanälyköt". Mikä on "perceived thruth" rauhan aikana ei ole sitä, jos/kun uhkakuvia on riittävästi rajojemme tuntumassa.
Sen verran paljon on tullut kokemusta ja tietoa näistä nykypäivän innovatiiviista yrityksistä, että kyllä silloin pärjää millainen johto vaan, kun ns. pullia ja bullia riittää. Mutta annas kun näin ei ole - taatusti ovat eri miehet jotka nousukauden sotkut selvittelevät niissäkin puljuissa, ja *hieman* erilaisilla keinoilla. Elämme juuri nyt sitä aikaa, kuten tiedossa varmaankin lienee.
Tokihan sotaväessä on staattisen olotilan perinne vahva, mutta osataan siellä myös saada joukot dynaamiseen toimintatilaan, kun sitä tarvitaan. Viestini on, vastoin kuin mitä täällä on väitetty, että armeijakokemukset ovat yksi alue, jota voi hyödyntää missä hyvänsä tiukassa siviilijohtamisessa. Eikä se tarkoita komentelua ja karjumista.
Amerikastahan kaikilla on oma mielipiteensä. Jos tälläkin palstalla olevan valittajaköörin kaikki esille tuomat Amerikan synnit; presidentin tyhmyyden, yleisen taitamattomuuden, elämisen kurjuuden, huonon koulutuksen, CIA:n salaliiton koko muuta maailmaa vastaan, jne.jne. ottaa todesta, niin miten tämän USA:n on yleensä mahdollista selvityä edes ensi viikkoon ilman totaalista romahdusta?? Mysteeri tämäkin!
Olisin saattanut mennä sivariin vain sellaisessa tapauksessa, että Suomen Armeija säännöllisesti harrastaisi räikeitä ihmisoikeusloukkauksia, joihin myös varusmiehet joutuvat osallistumaan. Silti, jos joku muu valitsee sivarin, se on hänen valintansa. Jos neuvoa kysytään, suosittelen armeijaa, mutta tuollaista päätöstä ei voi tehdä toisen puolesta.
Olen muualla kuin netissä pannut merkille, että todellisen vakaumuksen takia sivariin menneet suhtautuvat vihamielisemmin maanpuolustusaktiiveihin, kuin maanpuolustusaktiivit sivareihin. Tämä tosin voi johtua myös tiedon puutteesta, jolloin reserviläiskerhot samaistetaan skinijengeihin ja USA:n "Michiganin Militioihin".
Se, että keski-iältään yli kolmikymppiset kapiaiset ovat kypsempiä kuin kahdeksantoistavuotiaat varusmiesjohtajat, ei liene kovin suuri yllätys. Armeija voisi olla kovin toisenlainen paikka, jos se käytäisiin viisi vuotta myöhemmin.
Voi olla 18-vuotias sivari vielä pätevämpi ihminen, kuin joku 30-kymppinen armeijassa työskentelevä everstiä näyttelevä turhautunut äijä!
Mitähän nyt oikein yrität sanoa? Pätevämpi missä? Ja miten sivarin pätevyys jossain toistaiseksi määrittelemättömässä asiassa liittyy eri ikäisten ihmisten kypsyysasteesen? Selitä nyt vähän tarkemmin.
Sivari on sellainen mitä löytyy miehen esarin alta kolmen viikon mettäkeikan jälkeen.
Kovin epäsiistiä touhua. Ei sopisi minulle missään mielessä. Ei siis vapaaehtoisesti tuollaisiin sotkuihin. Jouduitteko nuolemaan toistenne smegmat siellä metsässä nuotion äärellä?
Voihan joku siitäkin pitää. Vastenmielistä.