Kuinka monta kertaa ylipäällikkö G.C.E. Mannerheim kävi sodan aikana etulinjalla vierailemassa? Sen kyllä tiedän, että useita kertoja ja toisinaan hän joutui vaarallisiin tilanteisiinkin rintamareissuillaan, mutta onko näistä tarkempaa dokumenttia? Sekään ei hirveästi yllätä, että Stalin uskaltautui vain kerran tosipaikoille pistäytymään, vuonna 1943 kun Saksa oli jo käytännössä lyöty itärintamalla, vaikka oikein marsalkka oli arvoltaan.
Monestiko Mannerheim vieraili etulinjassa?
fheuefe
10145
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin ja se piti vielä sanoa, että tähän ketjuun ei tarvita mitään bubin homoilujuttuja, eiks jeh?
Ei koskaan.
Todellisuudessa ja dokumentoidusti useita kertoja.
Alkuaikoina hyökkäysvaiheessa useammin kävi sauvaansa heiluttamassa ihan kelle vaan vastaantulijalle, oli hauska mies.
Marski kantoi jatkuvasti syvää huolta rintaman tapahtumista, ja halusi käydä myös etulinjoilla. Kaikki valtionpäämiehet eivät käyneet, tai kävivät otattamassa valokuvia lehdistölle jossakin kasarmin harjoituksissa. Suomella oli johtaja, joka oikeasti tiesi mitä sota käytännössä tarkoittaa kaikilla eri tasoilla rintamamiehestä diplomaattipiireihin asti. Pienen maan johtajana kosmopoliitti Mannerheim ymmärsi varsin tarkasti, ettei Suomella ollut varaa virhearviointeihin, noilla voimavaroilla oli säästettävä ja joustettava äärimmäisyyksiin asti. Suomen säilyminen itsenäisenä suurvaltojen puristuksessa on täytynyt olla Marskillekin melkoinen "yllätys", ainakin Talvisodan osalta.
Mannerheim vieraili jatkosodassa rintamalla kaikkiaan 14 kertaa. Joskus hän myös kävi aivan etulinjassa tähystämässä vihollisen puolelle.
Pääosa vierailuista ajoittui vuosille 1941-42. Vuonna -43 hän taisi tehdä niitä vain pari-kolme. Yksi oli pelkkä lomareissu Rukajärven suunnalle. Kauempana pohjoisessa hän ei käynyt koskaan.
Vuonna 1944 ei yhtään rintamakäytniä. Lähimpänä oli vierailu Kannaksen joukkojen Esikunnassa Kantturaniemessä viemässä Oeschille Mannerheim-risti. Taistelut olivat silloin jo rauhoittuneet..
Huonoiksi ja pelokkaiksi ovat sotapäälliköt menneet. Ennen ei pelätty rintamalle menoa, esim. Kustaa II Aadolf, ruotsin legendaarinen kuningas, johti itse ratsuväkeä 30-vuotisessa sodassa.
siinä kävikään? Ja mitä hyötyä poli kaatuneesta kuninkaasta?
Mannerheim muuten taisteli etulinjassa kahdessa sodassa ja oli tunnetusti peloton.
Pettymys oli tämän toisen tunnetun Adolfin toiminta. Vaikka oli mahtipontisesti julistautunut Valtakunnan ensimmäiseksi sotilaaksi, ei tosipaikassa löytynyt munaa aseistautua hampaita myöden kaikella mitä kantaa jaksaa ja lähteä Berliinin taisteluun. Heittäytyi vaivaiseksi potilaaksi ja lusi bunkkerissaan heikkouttaan valitellen.
Jonkinlaista munaa kyllä mielestäni osoitti omin käsin tehty itsemurha.
Ja siinä tilanteessa oli muutenkin ihan järkevää pidättyä turhasta riskinotosta. Haavoittuminen ja vangiksi jääminen olisivat nimittäin epäilemättä johtaneet Hitlerille hyvin epämiellyttävään loppuelämään. Vaikkapa häkissä Kremlin kellarissa, kuten joku mielikuvituksekas kirjailija kuvitteli vaihtoehtoisessa historiassaan.