"Sotiemme suurin möhläys oli eittämättä Viipurin menetys taistelutta."
Viipurin nopea menetys oli lukuisien virheiden summa. Kaupunki säästyi tuholta ja NL sai rauhassa hävittää sen sodan jälkeen.
Viipurin menetys ei vaikuttanut taistelun kokonaisuuteen, vaan suurhyökkäys torjuttiin.
"Toiseksi suurin möhläys tehtiin Valkeasaaressa, missä yhden everstin möhläyksen vuoksi viholliselle jäi sotasaaliina 30.000 kpl tykistön laukauksia ja 60 tykkiä."
Hölynpölyä. Valkeasaaressa oli suurhyökkäyksen painopiste. 10.D:n tykistö menetettiin, koska vetäjät ja valjakot oli tavanomaisesti lähetetty linnoitustöihin VT-asemaan.
Kranaatit menetettiin Perkjärvellä, jonka materiaalivarastoja ei muutenkaan ehditty evakuoida, Suuret varastot olivat aivan liian edessä huoltojohdon virheen takia.
"Valkeasaaren möhläykseen liittyy lisäksi satoja kaatuneita suomalaisia sotilaita, koska oma tykistö oli möhläyksen vuoksi poissa pelistä."
Oma tykistö tulitti, kunne hyökkääjät tunkivat tuliasemiin.
Viipurin nopea menetys oli lukuisien virheiden summa. Kaupunki säästyi tuholta ja NL sai rauhassa hävittää sen sodan jälkeen.
Viipurin menetys ei vaikuttanut taistelun kokonaisuuteen, vaan suurhyökkäys torjuttiin.
"Toiseksi suurin möhläys tehtiin Valkeasaaressa, missä yhden everstin möhläyksen vuoksi viholliselle jäi sotasaaliina 30.000 kpl tykistön laukauksia ja 60 tykkiä."
Hölynpölyä. Valkeasaaressa oli suurhyökkäyksen painopiste. 10.D:n tykistö menetettiin, koska vetäjät ja valjakot oli tavanomaisesti lähetetty linnoitustöihin VT-asemaan.
Kranaatit menetettiin Perkjärvellä, jonka materiaalivarastoja ei muutenkaan ehditty evakuoida, Suuret varastot olivat aivan liian edessä huoltojohdon virheen takia.
"Valkeasaaren möhläykseen liittyy lisäksi satoja kaatuneita suomalaisia sotilaita, koska oma tykistö oli möhläyksen vuoksi poissa pelistä."
Oma tykistö tulitti, kunne hyökkääjät tunkivat tuliasemiin.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Valkeasaaressa ei mikään ase toiminut, koska siellä oli valtava hiekkamyrsky, myös tuliasemissa.
Osa toimi kun puolustaja älysi kietoa sen vaatteen sisään.
Sinä olet nero, kietoivatko ne raskaat aseetkin vaatteiden sisään.
"Ei Viipurin menetys mikään möhläys ollut vaan ylimmän johdon tahallinen teko."
Marski oli antanut selvän käskyn puolustaa Viipuria. Kaupungin nopea menetys oli hänelle suuri järkytys entisten lisäksi. Marskin luontainen pessimismi iski rajusti pintaan. Hän piti sotaa jo menetettynä.
Hän määräsi kenraali Palojärven tutkimaan tapahtumat. Ylisotaoikeus määräsi prikaatin komentajalle muistutuksen päiväkäskyssä. Korkein oikeus muutti sen 25 vrk:n arestiksi Päävartiossa.
Toiseksi syylliseksi katsottu majuri Bäckman sai 8 kuukautta kuritushuonetta. Hän teki itsemurhan ennen rangaistuksen alkua.
Marskin olisi pitänyt käskynsä lisäksi antaa edellytykset toteuttaa käsky. Oli huokeaa tuomita joku onneton majuri, pitäisi sitä ylipäällikön asemassa ymmärtää että tehtäviä voi delegoida, vastuuta ei.
Edellytysten löuominen oli KaJOKE:n ja IV AK:n asia. Ei ylipäällikön.
Nyt vedettiin matto Kempin alta mm. vetämällä it-joukot pois, laiminyömällä tykistötuen vahventaminen ja päästämällä hyökkääjä liian nopeasti kupungin rajalle.
Kemppi oli mahdottomassa tilanteessa, kun vielä alaiset töppäilivät ja taisteluhenki rakoili.
Toisaalta Puna-Armeijalla oli tärkein tavoite silmien edessä.
Niin, kuten yllä jo todettiin, vastuuta ei voi delegoida. Kunnian mies olisi tehnyt omat johtopäätöksensä epäonnistumisestaan.
20. Prikaati oli alistettu kenraali Laatikaiselle. Vastuu sen tukemisesta oli hänellä.
Ylipäällikkö johtaa sotaa, ei yksittäisiä sotatoimia.
Ylipäälliköllä oli tuossa vaiheeesa suunnaton paino harteillaan, sillä totaalinen tappio uhkasi.
Viipurin menetys oli eniten moraalinen kuin sotilaallinen menetys.
Mitä järkeä olisi ollut tapella Viipurista kun koko ajan tiedettiin NL:n vaatimus Moskovan rauhan rajoista ehtona rauhalle. Viipuri oli zuurhyökkäyksen pysäyttämisen kannalta merkityksetön ja kaupungin annettiin käytännössä mennä lähes taistelutta.
Huvittavaa lukea todisteluja käydyistä puolustustaisteluista ja siitä, kuinka Kempin 20. Prikaati menetti vajaat 100 kaatunutta. Tuota kaatuneiden määrää kun vertaa JR 61 käymään "suurtaisteluun Suomen itsenäisyyden pelastajana", niin määrä on liki sama. Toki Sextiettan kävi rykmentyinä tuo kuuluistaa "suurtzisteluaan" Juhannuksesta elokuun 5. päivään saakka... Suomen ruotsalaisten mielestähän se oli suurtaistelu juuri he pelastivat kaiken ja pysäyttivät ryssän niilä sankarjoukoilla, jotka eivät olleet vielä karammeet Uumajan lohkolle Ruotsiin...
Toki Sextiettan kävi rykmenttinä tuota kuuluistaa "suurtaisteluaan" Juhannuksesta elokuun 5. päivään saakka...
Enimmät virheet pois.
”Mitä järkeä olisi ollut tapella Viipurista kun koko ajan tiedettiin NL:n vaatimus Moskovan rauhan rajoista ehtona rauhalle. ”
TODELLISUUDESSA Stalin vastasi 23,6,1944 vastauksena tiedusteluun rauhanehdoista, että ”vain ehdoton antautuminen kelpaa!”
VASTA ne kuulut torjuntavoitot käänsivät pään!
****VASTA ne kuulut torjuntavoitot käänsivät pään!****
Ilomantsissa oli kaksi neuvostodivisioona motissa, jotka olisivat tuhoutuneet, mutta pelastuivat Stalinin suostuttua aselepoon.
Täysin aiheellisesti Vyborg on saanut nimityksen ja kunnian osoituksen: Sotilaskunnian kaupunki.
Siis suomalaisen sotilaskunnian! Sitä osoitettiin Talvisodassa ja 1941.
Tulihan siihen pieni särö 20.6. 44.
"Ilomantsissa oli kaksi neuvostodivisioona motissa, jotka olisivat tuhoutuneet, mutta pelastuivat Stalinin suostuttua aselepoon."
Neukut eivät olleet motissa kuin hetken!
NL joukot murtautuivat motista rynnäköllä ja jättivät suosiolla raskaat aseet paikoilleen. Suomalaiset joukot ampuivat niin paljon kuin pystyivät ja puna-armeijalaisia löytyi metsistä kuolleena monen kilometrin matkalla, suurin osa kuitenkin selvisi.
Rippeitä jokunen mosuri!
Osa suomalaista tykistöä menetti kalustonsa peräti KAHTEEN KERTAA viholliselle. 1. Kerta tapahtui Valkeasaaren lohkolla ja toinen kerta Rokkalanjoella.
PUOLET KANNAKSEN TYKEISTÄ MENETETTIIN
Kesäkuun 10. päivänä 1944 Suomen kenttätykistö kärsi suurimmat yhden taisteluvaiheen materiaalitappiot koko sodan aikana. Painopistesuunnassa ollut IV Armeijakunnan 10. Divisioonan tykistö menetti samana päivänä 64 tykkiä, joiden joukossa oli lähes koko järeä ja kaukotykkikalusto. Kannaksen taistelujen luonteesta kertoo muun muassa Kenttätykistörykmentti 9:n tappiovaiheet. Pääasemassa rykmentti menetti 12 kevyttä haupitsia (122 H 10-30) ja 19 kevyttä kanuunaa (76 K 02). Tappiot täydennettiin nopeasti reservitykistöstä, mutta Sahakylässä ja Rokkalanjoella rykmentti menetti jälleen 14 kanuunaa (76 K 02). Uusi täydennys tuli 20.6.– 2.7. välisenä aikana. Kaksinkertaisia menetyksiä kokivat myös Raskas patteristo 25 ja Järeä patteristo 1. VT-linjalle keskitettiin kaikkiaan 28 patteristoa ja neljä patteria tykkien lukumäärän ollessa 350. Reserviyhtymien tykistö oli nyt mukana taistelussa. Muutamaa päivää myöhemmin kalustomenetykset jatkuivat. Kesäkuun 14.–18. 1944 välisenä aikana tappiot olivat 35 tykkiä. Lisäksi menetettiin 11 sivutykkeinä ollutta rykmentinkanuunaa (76 RK 27). IV Armeijakunnan kokonaistappiot olivat 117 tykkiä. Naapurin, III Armeijakunnan 2. Divisioona menetti pääasemassa 10.6.1944 kaikkiaan 17 tykkiä, joiden joukossa olivat sivutykkeinä käytetyt viisi rykmentinkanuunaa. Rannikkotykistörykmentti 2:n tappiot olivat 17 kevyttä kanuunaa (14 kappaletta 75 K 17, ja kolme 76 K 37) sekä Kellomäen kolme tykkiä
PUOLET KANNAKSEN TYKEISTÄ MENETETTIIN
Kesän 1944 taistelussa Karjalan kannaksella menetettiin yhteensä 151 tykkiä, joiden joukossa oli valitettavan paljon raskasta ja järeää kauaskantoista kalustoa. Tappiot olivat mittavat, peräti 49 prosenttia Kannaksen tykistön kokonaisvahvuudesta.
Kannaksella menetettiin lähinnä ensiluokan kalustoa. Toki Perkjärven varikolla oli jonkin verran korjattavaakin kalustoa ja muutamia Talvisodassa menettyjä, mutta Jatkosodan alussa takaisin vallattuja tykkejä, joita ei enää oltu otettu käyttöön. Näitä oli vaikkapa muutama ns. japanilaishaupitsi (2 kpl 150HJ), joita jäi 11 kpl NL:lle Summassa Lähteen lohkolla 1940. Yksi noista tykeistä päätyi Petroskoihin Leninin patsaan tilalle.
Itä-Karjalassa ja Laatokan suunnalla jätettiin tarkoituksella kömpelöä ja raskasta linnoitustykistöä, mallia De Bang, joiden ammukset oli ensin ammuttu loppuun. Niitä jätettiin 49 kpl. Toki oikeaakin ja kunnollista kalustoa menetettiin tuollakin suunnalla.
Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, kertoo sivuilla 537-540 nuo lukemat.
s. 539-540:
IV AK menetti Kannaksella 117 kenttätykkiä
III AK menetti Kannaksella Vaskisavotassa 17 tykkiä
Itä-Karjalassa ja Laatokan suunnalla menetettiin 123 tykkiä, joista jäykkälavettisia oli 49 kpl.
II AK menetti Maaselän suunnalla 10 tykkiä
Kaikkiaan vallattiin 842 tykkiä, (joista osa oli Talvisodassa menetettyjä) ja menetettiin 316 (tai 318) tykkiä (Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, s. 538).
Stalinin tavoite oli niillä resurssoiduilla joukoilla päästä Kymijoelle uudelle rajalle, mutta jätti sen Karjalan armeijansa yksinään suoritettavaksi.
Ja kuten tiedämme, onneksi hyytyivät Taliin.
Stalinin ja Suomen sotajoukon ongelma oli maissaan lymyyvät natsiapinat.
Ja Venäjällä on johdossa yhä natsiapinat!
Onko tuosta Uumajan lohkolle virranneista vahvistuksista kesältä -44 mitään tarkempia lukuja? Muistan lukeneeni, että jv-rykmentin verran olisi makoillut ruotsalaisten lihapatojen äärellä taistelujen ryvettämiä miehiä.
Pohjanlahden yöli paenneita oli kai noin 800. Rintamamiehiä oli joukossa melko vähän. Pääosa oli asevelvollisuuskarkureita ja ihan vain muuten paenneita.
Ja sitten pieni sanomalehtikatsaus vuodelta 1945:
http://agricola.utu.fi/cgi-bin/lehtikats.cgi?ty=2&txt=194503
6.3. Poliittisille vangeille korvauksia 75 milj. mk.
7.3. 4000-5000 suomalaista saa kehotuksen palata Ruotsista kotimaahansa. Niihin kuuluvat sotilaskarkurit, metsätyöläiset ja rouvat.
Markku Tasala. Kolarin metsäkaartin jatkosota ja rauha / Markku Tasala. Oulu Pohjoinen, 2000 (Jyväskylä: Gummerus) 295 s. ISBN 951-749-341-X, sid.
Tuossa kirjassa on 2 sivua juttua Munsalalaisuudesta ja siitä kuinka veneitten saatavuus heikkeni ja hinnat nousi pilviin kesällä 1944 Merenkurkussa. Samaten on mainintoja sotilaskarkureiksi luokiteltavien lukumääristä.
Niitä oli keväällä 1945 yhteensä noin 800, joista 3/4 osaa eli 600 oli kotoisin RUOTSINKIELISELTÄ Pohjanmaalta!
Jukka Kulomaan väitöskirjassa kerrotaan näin:
Jukka Kulomaan Käpykaartiin? -väitöskirjan sivujen 339-341 mukaan Uumajassa oli keväällä 1945 peräti 800 sotilaskarkuriksi luokiteltavaa suomalaista miestä ja näistä 3/4 osaa eli 600 oli kotoisin Suomen ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta!
Kun kaiken kaikkiaan omien rajojemme sisällä, oli peräti 30 000 sotilaskarkuria kesän 1944 aikana.
Kummasta suurempi haloo?
"Jukka Kulomaan Käpykaartiin? -väitöskirjan sivujen 339-341 mukaan Uumajassa oli keväällä 1945 peräti 800 sotilaskarkuriksi luokiteltavaa."
Perääntymisvaiheessa osa joukoista hajaantui, mutta palasi toki vitjaan kun tilanne rauhoittui. Luku 30.000 piti paikkansa vain lyhyen hetken!
Joopa, piti se arvata, että sveduja suurin osa jotka ottivat ritolat Suomesta, ja lähtivät hippalivoon Ruottinmaalle. Oikeita taistelijoita ei varmaan yhtään.
Sitten arvaat ja senkin väärin! Valtaosa suomenruotsalaisista oli rintamalla ja jos Munsalan soutajia oli 800 niin se oli pieni vähemmistö suomenruotsalaisten koko joukosta!
Suomenruotsalaisten+määrä+koko+kansasta+oli+sodan+aikana+n.+10%.+Etulinjassa+heitä+ei+ollut+tuota+määrää.,+vaan+suhteellisen+suuri+määrä+ns.+"Rantapyssyssä".+"Munsalan+soutajien"+ja+muiden+suomenruotsalaisten+sotilaskarkureiden+määrä+oli+suhteessa+suurempi+kuin+suomenkielisten+eli+yli+10%+kaikista+sotilaskarkureita.+Näin+oli+vaikka+sii+etulinjan+ruotsinkielisten+määrä+oli+suhteessa+vähäisempi+kuin+olisi+voinut+päätellä+heidän+määrästään.
Ruotsinkielisistä oli talvisotaan koottu kaksi jalkaväkirykmenttiä ja polkupyöräpataljoona. Huomattava osa koulutettiin 1930-luvulla Vaasan KTR 4:ssä, mistä seurasi että talvisodan raskas tykistö oli lähes kokonaan ruotsinkielistä. Rannikkotykistöön meni myös paljon ruotsinkielisiä.
Rannikkotykistössä oli hyvinkin turvallista sotia, paitsi rintaman läheisillä pattereilla, joita kuitenkaan ei ollut monta. Myöskin raskas tykistö oli suhteellisen vaaraton paikka, kun venäläisten vastatykistötoiminta oli heikkoa. Kun ruotsinkielisistä selvästi keskimääräistä suurempi osa oli näissä aselajeissa, ei ole ihme että tappiot jäivät pienemmiksi kuin lähinnä jalkaväkeä perustaneissa sisämaan sotilaspiireissä.
En minä näe tässä mitään saatanallista juonta hurrien säästämiseksi. Se vain on jotenkin luonnollista, että rannikolla asuvat koulutetaan rannikon puolustamiseen. Kyllä ne parempia saaristossa ovat kuin sisämaan asukkaat ja Dragsvikissahan meille merijalkaväki edelleen koulutetaan.
Vaikka tuota miten kääntelet, niin Uumajan porukasta suurin osa oli sveduja.
Vaikka tuota miten kääntelet, niin suurin osa suomenruotsalaisista OLI rintamalla!
Ei h*tto . Taiat olla oikea salonki-Ville, kun pikku totuuksista vedät hernettä nenuun, sekä alat nimittelee Tiltuksi. Siivoo oma komeros!
Tiltusta on tainnut tulla vähän semmoinen yleisnimike mistään tietämättömmille, fiilispohjalla vaahtoaville pösilöille. Pukee sinuakin vallan hyvin :)
Sunki tietos oli heikot -30 l. lopun osalta.
Olet oikeassa. Varsinkin ensimmäisten vuosien osalta syntymäni jälkeen, en tiennyt 30 luvusta kerrassaan mitään. Mutta arvaas mitä? Ilmainen vinkki. Sitten 80-luvun alussa aloin lueskella aika paljon historiaa. Olen aikataulun niin salliessa jatkanut sitä nykypäiviin asti. Jos oikein alkaisit itse ahkeroimaan tällä saralla, tietäisit itsekin jotakin. Ajatteles, voisit muutaman vuoden päästä olla edes vähän kartalla :)
Kummasti on eräillä jälkiselittelyn tarvetta, ja ihmekö tuo kun oikein eräs ministeri esitti muutoksia sotahistoriaan.
Kyllä ainakin Viipurin läpijuoksussa juhannuksen alla 1944 oli oleellista kannakselta pakenevien suursuomalaisten sotureitten silmitön pakokauhu,eiks nii? Eikä suotta sillä Puna-
armeija oli päättänyt lopettaa suursuomalaisen armeijan haaveilut kertarunttuulla,tulella ja
teräksellä jotta moiset hullutukset puitaisiin hölmöjen suhnien päistä. Ja tässä onnistuttiinkin
sillä kukaan ei tänäpäivänä halua enää 100 000 kuollutta suomalaista vain sotimisen riemun
hintana joistain epämääräisistä vanhoista alueista. -Eiks totta?
Ja sekin sota sitten hävittiin, huonosti on Suomen sotavoima aina pärjännyt. -Eiks jeh?
Neuvostoliitto keskitti wehrmachtin (!) sotaopein murtokohtaan järjettömän tulivoiman ja panssarien että sotilaiden määrällisen ylivoiman, joten suomalaisten yritys torpata hyökkäys oli jo fyysysesti mahdotonta.
Suuri osa niistä, jotka otti ritolat, säilyttivät henkensä ja sotakuntonsa myöhempiä RATKAISUtaisteluita varten.
Vain vitun tyhmä sotilas tapattaa itsensä turhan edestä.
Kenraalit ensin.
Bubin copy/paste, toimii missä keskustelussa vain, eiks jeh :)
Bubi tietää toisesta maailmansodasta kaksi asiaa, Viipuri menetettiin ja Hitler tappoi itsensä.
Jämäkommarimme ei kestä ajatusta kuolleista raiskaajatovereistaan, joiden invaasion veteraanit pysäytti. Ei päässeet punaBubit tänne raiskailemaan ja levittämään saastaansa. Saa otsasuonet sykkimään tuolta hassulta miehen irvikuvalta. Ja se on ihan hyvä :)
Bubi oli pilkkanimi, joka tarkoittaa Hitlerin armeijan poikaa.
Sitä on oikein opittu amerikkaa "jeh". Luulisi kirjootustesi perusteella paremmin venäjää.
Kenraali Sihvo ja eversti Paasonen olisi pitänyt ampua Valkrasaaren fiaskon perään.
Onneksi tuli stoppi Ihantalassa ja Vuosalmella, joissa suomalaisten puolustus söi tehokkaasti slobojen rynnistyksen eväät.