Satakuntalainen kansalainen otti yhteyttä oikeusministeriöön vuonna 1918 kadonneen tätinsä kohtalon selvittämiseksi. Ministeriön resurssit ja toimenkuvan ymmärtäen kävi niin, ettei ministeriö katsonut voivansa auttaa asiassa.
https://yle.fi/uutiset/3-10357915
Kun tapahtumista on nyt jo sata vuotta kulunut, on tiettävästi vaikeaa osoittaa juridista asianomistajaa, joka voisi vaatia korvauksia 1918 laittomuuksista. Asioiden selvittämiselle ei puolestaan ole estettä - joskin se taitaa jäädä ahkerien suku- ja historiatutkijoiden harteille?
Sotasurmat 1914-22 -projekti tuotti mukavasti tietoa 1990-luvulla, mutta kaipiaisi jo täydentävien tietojen liittämistä.
https://yle.fi/uutiset/3-10357915
Kun tapahtumista on nyt jo sata vuotta kulunut, on tiettävästi vaikeaa osoittaa juridista asianomistajaa, joka voisi vaatia korvauksia 1918 laittomuuksista. Asioiden selvittämiselle ei puolestaan ole estettä - joskin se taitaa jäädä ahkerien suku- ja historiatutkijoiden harteille?
Sotasurmat 1914-22 -projekti tuotti mukavasti tietoa 1990-luvulla, mutta kaipiaisi jo täydentävien tietojen liittämistä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
”Kun tapahtumista on nyt jo sata vuotta kulunut, on tiettävästi vaikeaa osoittaa juridista asianomistajaa, joka voisi vaatia korvauksia 1918 laittomuuksista. ”
Älä sure! Tuo on vielä helppoa! Minun kun pitäisi saada korvauksia vuoden 1721 väärinkäytösten takia ja siinä on syyllisen kaivaminen tosi vaikeaa!
Korvauksista viis.
1918 jäljiltä jäi vain paljon selvittämättömiä tapauksia, joita jälkipolvet yhä ihmettelevät. Kaikkia tapauksia en usko pystyttävän selvittämään, mutta tutkijoista mm. Tauno Tukkinen on kyennyt kirjallista materiaalia yhdistämällä löytämään monia täysin kadonneita tapauksia. Nimettöminä haudatut ovat alkaneet saada nimiä. "Suohon sotkettuja" pystyttiin jo 1918 loppupuolella siirtämään oikeille hautausmaille.
Minkä takia punikit tunkivat teloitusten jälkeen puolikuolleita ihmisiä avantoon ja eivät merkinneet hautapaikkaa muistiin?
Aivan hyvin voisi näin kysyä? Mutta tuskin sosiaalidemokraateilla olisi vastausta siihen?
Kysymykseen kysymyksellä vastaaminen ei ole vastaus. Molemminpuoleinen syyttely on se, mitä vähiten 1918 jäljiltä peräänkuulutan. Samalla oikeudella tutkittakoot valkoiset kuin punaisetkin kadonneet - ja sen lisäksi ne, joiden ei tiedetty olleen kummallakaan puolella, mutta katosivat silti 1918.
Sotasurmat 1914-1922 -tiedoston mukaan sota-aikana kadonneita oli 2193.
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/stat2
Näistä valkoisia oli 46.
Punaisia oli 1767.
Ei kumpaankaan osapuoleen laskettavia 380.
Tutkijoista mm. Tauno Tukkinen on osoittanut lukujen olevan yhä kovasti alakanttiin, sillä sotasurmaprojekti jäi osittain kesken.
En missään tapauksessa vastusta kadonneiden valkoisten kohtalon selvittämistä ja hautapaikan löytymistä.
Eri mieltä?