Savotar kysyy

se että sinä kävelet Jumalan yli ,olettamalla että hän ei olisi pikkumainen.
Voin siis ottaa sinut hengiltä ajatuksesi mukaan koska olet vain yksi ihminen miljoonien joukossa?
Älä kuule luule liikoja .Kyllä asiat ovat juuri niin kuin ne on kirjoitettu.

minusta on kirjoitti:

se että sinä kävelet Jumalan yli ,olettamalla että hän ei olisi pikkumainen.
Voin siis ottaa sinut hengiltä ajatuksesi mukaan koska olet vain yksi ihminen miljoonien joukossa?
Älä kuule luule liikoja .Kyllä asiat ovat juuri niin kuin ne on kirjoitettu.

Ei jumala ole pikkusielu!
Jos haluat välttämättä tappaa jonkun, niin tapa ensin itsesi!

minusta on kirjoitti:

se että sinä kävelet Jumalan yli ,olettamalla että hän ei olisi pikkumainen.
Voin siis ottaa sinut hengiltä ajatuksesi mukaan koska olet vain yksi ihminen miljoonien joukossa?
Älä kuule luule liikoja .Kyllä asiat ovat juuri niin kuin ne on kirjoitettu.

Ja miten ne sitten tässä tapauksessa ovat kirjoitettu? Vertauksesi minun tappamisestani on kuinka sanoisin... hieman outo, ajatellen että kysymyksessä avoliiton ja avioliiton proplematiikka. Voisihan sitä ajatella, että jossakin kohtaa menee raja, jonka jälkeen synti on niin suuri, ettei sitä enää saa anteeksi. Minulla ei ainakaan ole varaa mennä vetelemään rajoja. Ehkä sinulla on varaa?

Varo, opetuksesi sisältää käsitteen ”halpa armo” eli ajatuksen siitä, että voi tehdä mielin määrin syntiä, koska sen kuitenkin saa anteeksi. Tämä e i o l e Raamatun mukaista

Room.5:
5 Mutta jos meidän vääryytemme tuo ilmi Jumalan vanhurskauden, mitä me siihen sanomme? Ei kaiketi Jumala ole väärä, kun hän rankaisee vihassansa? Minä puhun ihmisten tavalla.
6 Pois se! Sillä kuinka Jumala silloin voisi tuomita maailman?
7 Sillä jos Jumalan totuus tulee minun valheeni kautta selvemmin julki hänen kirkkaudekseen, miksi sitten minutkin vielä syntisenä tuomitaan?
8 Ja miksi emme tekisi, niin kuin herjaten syyttävät meidän tekevän ja niin kuin muutamat väittävät meidän sanovan: "Tehkäämme pahaa, että siitä hyvää tulisi"? Niiden tuomio on oikea.

Jukka Norvanto: Raamattu elämään/ Yksin uskosta
”Näihin Paavalin sanoihin liittyy myös se totuus, että kun me omana aikanamme eri tavoin välitämme ihmisille evankeliumia, niin siihen sisältyy se vaara, että kuulija käyttää evankeliumin vapautta väärin. hän toisin sanoen tekee sitä, mitä Paavalin väitettiin opettaneen. Hänenhän väitettiin kehottaneen ihmisiä tekemään syntiä, koska sen kuitenkin saa anteeksi.”
- - -
Jumala rakastaa ihmisiä niin paljon, että antoi Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Siinä olet aivan oikeassa.
Mutta Jumala on myös pyhä. Hän ei antanut meille lupaa leikitellä ja koetella kuinka paljon voimme suosia Jumalan tahdon vastaista elämää.

Kaikenlaiset synnit saadaan anteeksi. Mutta kasvaminen Kristukseen vaikeutuu eikä jatkuva tietoinen synnissä eläminen aiheuta muuta kuin pakenemista Jumalasta kauemmaksi, aivan kuten ensimmäiset ihmiset Paratiisissa kätkeytyivät Jumalalta. He tiesivät tehneensä väärin.
Emme kestä jokahetkisiä omantunnon syytöksiä vaan paadumme vähitellen, jos emme selvitä välejämme Jumalan kanssa ja tee parannusta.

aiaa kirjoitti:

Varo, opetuksesi sisältää käsitteen ”halpa armo” eli ajatuksen siitä, että voi tehdä mielin määrin syntiä, koska sen kuitenkin saa anteeksi. Tämä e i o l e Raamatun mukaista

Room.5:
5 Mutta jos meidän vääryytemme tuo ilmi Jumalan vanhurskauden, mitä me siihen sanomme? Ei kaiketi Jumala ole väärä, kun hän rankaisee vihassansa? Minä puhun ihmisten tavalla.
6 Pois se! Sillä kuinka Jumala silloin voisi tuomita maailman?
7 Sillä jos Jumalan totuus tulee minun valheeni kautta selvemmin julki hänen kirkkaudekseen, miksi sitten minutkin vielä syntisenä tuomitaan?
8 Ja miksi emme tekisi, niin kuin herjaten syyttävät meidän tekevän ja niin kuin muutamat väittävät meidän sanovan: "Tehkäämme pahaa, että siitä hyvää tulisi"? Niiden tuomio on oikea.

Jukka Norvanto: Raamattu elämään/ Yksin uskosta
”Näihin Paavalin sanoihin liittyy myös se totuus, että kun me omana aikanamme eri tavoin välitämme ihmisille evankeliumia, niin siihen sisältyy se vaara, että kuulija käyttää evankeliumin vapautta väärin. hän toisin sanoen tekee sitä, mitä Paavalin väitettiin opettaneen. Hänenhän väitettiin kehottaneen ihmisiä tekemään syntiä, koska sen kuitenkin saa anteeksi.”
- - -
Jumala rakastaa ihmisiä niin paljon, että antoi Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Siinä olet aivan oikeassa.
Mutta Jumala on myös pyhä. Hän ei antanut meille lupaa leikitellä ja koetella kuinka paljon voimme suosia Jumalan tahdon vastaista elämää.

Kaikenlaiset synnit saadaan anteeksi. Mutta kasvaminen Kristukseen vaikeutuu eikä jatkuva tietoinen synnissä eläminen aiheuta muuta kuin pakenemista Jumalasta kauemmaksi, aivan kuten ensimmäiset ihmiset Paratiisissa kätkeytyivät Jumalalta. He tiesivät tehneensä väärin.
Emme kestä jokahetkisiä omantunnon syytöksiä vaan paadumme vähitellen, jos emme selvitä välejämme Jumalan kanssa ja tee parannusta.

Tästä ei tosiaankaan ollut kysymys.
En halua mitään halpaa armoa, enkä oikein käsitä mitä se voisi ollakaan, ei kai silloin voi olla pelastettukaan jos hakee jotain halpaa armoa, koska armo vaatii ihmiseltä myös jotain, eli aika paljon.
Kun on tullut uskoon, on jo astunut sellaiseen elämään,jossa tullaan hyvin tarkasti kokemaan ja näkemään mikä ihminen todella on.
Ja se opetellaan kantapään kautta tosi monessa tapauksessa mukaan luettuna itseni.
Eli opitaan ihmisenä olemista, nöyryyttä, omien syntien (sellaistenkin mitä ei ikinä olisi kuvitellut löytävänsäkään itsestään) tuntemista.
Ihmisen ja varsinkin uskovan ihmisen tärkeä tehtävä on olla ihminen ihmiselle.
Ei todellakaan ole kysymys synnin tekemisestä niin paljon kuin kerkeää.
Ihan päinvastoin, niinkuin tuossa edellä sanoin uskovalla ihmisellä on seula vieläkin tarkempi ja siinä mennään niin syvälle ihmisen sisimpään että se jopa koskee.
Mutta tässäkin tilanteessa meillä on pelastuksemme ja siitä en halua perääntyä, vaikka löytäisin itsestäni mitä tahansa tämän "suurennuslasin" alla olen silti pelastettu jo silloin ensi kerralla.
En tosiaankaan tarkoita, että voi tehdä ihan mitä vain, sanoin sen ehkä vähän huonosti.
Ei todellakaan uskovalla ihmisellä on vastuunsa.

aiaaalle kirjoitti:

Tästä ei tosiaankaan ollut kysymys.
En halua mitään halpaa armoa, enkä oikein käsitä mitä se voisi ollakaan, ei kai silloin voi olla pelastettukaan jos hakee jotain halpaa armoa, koska armo vaatii ihmiseltä myös jotain, eli aika paljon.
Kun on tullut uskoon, on jo astunut sellaiseen elämään,jossa tullaan hyvin tarkasti kokemaan ja näkemään mikä ihminen todella on.
Ja se opetellaan kantapään kautta tosi monessa tapauksessa mukaan luettuna itseni.
Eli opitaan ihmisenä olemista, nöyryyttä, omien syntien (sellaistenkin mitä ei ikinä olisi kuvitellut löytävänsäkään itsestään) tuntemista.
Ihmisen ja varsinkin uskovan ihmisen tärkeä tehtävä on olla ihminen ihmiselle.
Ei todellakaan ole kysymys synnin tekemisestä niin paljon kuin kerkeää.
Ihan päinvastoin, niinkuin tuossa edellä sanoin uskovalla ihmisellä on seula vieläkin tarkempi ja siinä mennään niin syvälle ihmisen sisimpään että se jopa koskee.
Mutta tässäkin tilanteessa meillä on pelastuksemme ja siitä en halua perääntyä, vaikka löytäisin itsestäni mitä tahansa tämän "suurennuslasin" alla olen silti pelastettu jo silloin ensi kerralla.
En tosiaankaan tarkoita, että voi tehdä ihan mitä vain, sanoin sen ehkä vähän huonosti.
Ei todellakaan uskovalla ihmisellä on vastuunsa.

Aamen!

Kirjoitin viestini vain varmistaakseni, ettei kukaan ulkopuolinen joudu harhateille.

Onnitteluni sinulle. Olet rohkea ja rehellinen. Tiedän kokemuksesta, että oman pohjattoman syntisyyden tajuaminen on ehkä vaikein asia maailmassa. Uskoviltakin oman pahuuden myöntäminen saattaa kestää vuosikausia. Vasta sitten kun olemme tämän tajunneet, kirkastuu myös armon mittaamaton syvyys.
Mutta siihen meitä täällä kypsytellään pikkuhiljaa, niin että pääsemme kasvamaan Kristuksessa.

Siunausta elämääsi.

aiaa kirjoitti:

Aamen!

Kirjoitin viestini vain varmistaakseni, ettei kukaan ulkopuolinen joudu harhateille.

Onnitteluni sinulle. Olet rohkea ja rehellinen. Tiedän kokemuksesta, että oman pohjattoman syntisyyden tajuaminen on ehkä vaikein asia maailmassa. Uskoviltakin oman pahuuden myöntäminen saattaa kestää vuosikausia. Vasta sitten kun olemme tämän tajunneet, kirkastuu myös armon mittaamaton syvyys.
Mutta siihen meitä täällä kypsytellään pikkuhiljaa, niin että pääsemme kasvamaan Kristuksessa.

Siunausta elämääsi.

Kiitos että vastasit.
Joo olet oikeassa minua on tosiaan kypsytelty ja tosi pikkuhiljaa.
Niin hiljaa etten ole itsekään ollut välillä mukana.
Eli selkokielellä sanottuna.
Olen tullut uskoon 30 vuotta sitten. Tämä taival on ollut tosi mielenkiintoinen ja tämä kypsyttely on ollut välillä aika raakaa menoa.
On koeteltu todella joka mutkassa, eli elämä on ollut tosi vaikeaa.
Mutta se mitä olen oppinut on todella se mikä minä olen, mitä minussa on, ja se on Jumalan työtä.
Ja se on nöyryyttä ja ihmisen elämän rajallisuuden myöntämistä ja juuri sitä, että elämä täällä on elämää ihminen ihmiselle.
Ja vain ja ainoastaan siksi en kykene enää uskomaan muuhun kuin siihen ainoaan pelastukseen mikä minullakin on.