Aabrahamin kirjan keksiminen

Aabrahamin kirjan keksiminen
Heinäkuussa 1835 eräs kiertelevä showmies nimeltä Michael Chandler ajoi vaunulastillisen egyptiläisiä muumioita ja papyruskääröjä Kirtlandiin. Joseph Smith tarkasti kääröt ja ilmoitti, että ne olivat Aabrahamin kertomus hänen oleskelustaan Egyptissä.
Kertomuksessa Aabraham hylkää painokkaasti egyptiläisten uskonnolliset valheellisuudet, ja käyttää uurimia ja tummimia todistamaan suurempien ja pienempien jumalien hallitsemasta planeettahierarkiasta. Nämä pienemmät jumalat auttoivat Jumalaa luomaan maailmankaikkeuden. Aabraham tunnistaa mustat ja egyptiläiset Haamin jälkeläisiksi ja pappeudesta erotetuiksi.
1967 egyptologit ja mormonitutkijat käänsivät löytyneet papyrusten osat. Ne eivät ole mitään muuta kuin tavanomaisia pakanallisia hautatekstejä, jotka on kirjoitettu satoja vuosia myytillisen Aabrahamin kuoleman jälkeen.
Kirkon historiakirjan Documentary History of the Church (DHC) 2:235 mukaan tapahtui heinäkuun kolmantena 1835, että Michael Chandler "tuli Kirtlandiin (Ohio) näyttelemään joitakin egyptiläisiä muumioita." Aikakirjan mukaan "Siellä oli neljä ihmishahmoa yhdessä kahden tai useamman hieroglyfisten kuvioiden ja lauseiden peittämän papyruskäärön kanssa." Chandlerin näytös kiinnosti Kirtlandissa asuvia mormoneja siinä määrin, että he kertoivat kiertävälle näytösmiehelle miten heidän profeetallansa, Joseph Smithillä, oli kyky kääntää papyrukset.
Kun Smithille näytettiin tuota muinaista kirjoitusta, hän väitti osaavansa kääntää ne ja antoi sitten Chandlerille lyhyen tulkinnan. Sivulla 235 sanotaan, että Chandler tästä palveluksesta antoi Smithille "todistuksen", jossa sanotaan m.m.:

Tämä on kirjoitettu antamaan tiedoksi kaikille halukkaille, Herra Joseph Smith nuoremman taidosta selvittää hallussani olevat muinaiset egyptiläiset hieroglyfimerkit, joita olen näyttänyt useissa huomattavissa kaupungeissa erittäin oppineille; ja niitä tietoja, joita olen voinut saada tai kohdata, huomaan Herra Joseph Smith nuoremman vastaavan yksityiskohtia myöten.


Kuinka Chandler kykeni antamaan tuollaisen lausunnon on mysteeri, sillä hän ei ollut asiantuntija tällä alalla. Tosiasiallisesti Yhdysvalloissa ei ollut ketään, joka tuohon aikaan olisi voinut väittää omaavansa egyptiläisten hieroglyfien kääntämisen asiantuntemusta. Rosettan kivi, joka oli välikappaleena tutkijoiden mahdollisuudelle selvittää hieroglyfit, oli löydetty vasta vähää aiemmin (1799), ja keitä harvoja egyptin kielen taitavia "asiantuntijoita" olikin olemassa, he asuivat Euroopassa.
Tavallaan Smithin uhkarohkeus osoittaa hänen lahjakkuuttaan huiputtajana. Hän tiesi, miten vaikeaa olisi todistaa yhtään hänen nk. käännöstään vääräksi ilman egyptin kielen taitajia. Koska hän oli pärjännyt tämänkaltaisen metkun kanssa viisi vuotta väittäen, että Mormonin kirja oli kirjoitettu "reformoidulla egyptin kielellä", miksei tämä juoni toimisi nytkin? Smith näytti täysin käyttävän aikansa rajoitettua oppineisuutta hyödykseen.
Saatuaan papyruskääröt käsiinsä Smith "aloitti joidenkin hieroglyfimerkkien käännöksen." Tehdessään niin Smith julisti, että "yksi kääröistä sisälsi Aabrahamin kirjoituksia, toinen Egyptissä oleskelleen Joosefin kirjoituksia" (Documentary History of the Church (DHC) 2:236).
Aabrahamin kirjan esipuheen mukaan Smith uskoi dokumenttinsa olevan oikeasti Aabrahamin "omakätisesti papyrukselle laatimat".
Kuvittelepa hetken, millainen löytö tämä olisi, jos Smith tosiasiallisesti olisi löytänyt Aabrahamin ja Joosefin kirjoitukset. Ne olisivat korvaamattoman kalliit, sillä ne olisivat vanhimmat saatavilla olevat, jonkun Raamatun henkilön kirjoittamat käsikirjoitukset. Ne olisivat itse asiassa ainoat omakätiset saapuvilla olevat käsikirjoitukset. Mikäli Smithin käsiinsäsaamat papyrukset olivat Aabrahamin ja Joosefin kirjoittamat, ne ennakoisivat kristillistä ajanjaksoa kahdella tuhannella vuodella!
Smithin opetuslapset onnistuivat 2.400 dollarin summasta ylipuhumaan Chandlerin myymään näyttelyesineensä antaen näin rakastetulle profeetalleen mahdollisuuden jatkaa tekstin "kääntämistä". Smith jatkoi työtä, mutta ei koskaan päässyt loppuun. Hänet tapettiin pyssytappelussa Carthagessa, Illinoisissa, ja papyruskääröt joutuivat hukkaan. Monet uskoivat niiden tuhoutuneen Chicagon suuressa tulipalossa ainaiseksi.
Vuonna 1880 mormonikirkko kanonisoi Aabrahamin kirjan ja siitä tuli osa Kallisarvoista helmeä. Raamatun, Mormonin kirjan ja Opin ja liittojen kirjan ohella siitä tuli osa mormonismin ohje- ja tunnustuskirjoja.
Ajan kuluessa yhä useammat tutustuivat egyptin kieleen. Vuonna 1912 asetti episkopaalipiispa F.S. Spaulding Smithin käännöksen vakavasti kyseenalaiseksi 31-sivuisessa julkaisussaan "Joseph Smith nuorempi kääntäjänä". Siinä on mukana Aabrahamin kirjassa esiintyvien "jäljennöksiä" tai piirroksia tutkineiden kahdeksan asiantuntijan johtopäätökset. Kaikki ovat tulleet siihen tulokseen, että Smithin käännös oli erheellinen. Mormonit vastasivat palkkaamalla mie