Istuin siinä heken sadetta ja tuulta kuunnellen.
Nyt loppui tämä hullutus päätin ja avasin oven
reippaasti.
Kävelin ripeästi auton taakse ja katselin tielle.
Selvä mitään ei näkynyt kaikki hyvin..mutisin
itseksein.Kävelin takaisin ja istuin autoon.
Lukitsin ovet...noin varmuudeksi.
Huh...mikä ilta!!
Moottori hurahti (onneksi) käyntiin ja jatkoin matkaani.
Vaikka olinkin helpottunut en voinut vieläkään käsittää ,missä oli laukkuni ja mistä se ääni tuli ja ennenkaikkea... MIHIN TÖRMÄSIN??
Mikä kummassa oli autoni katolla..ehkäpä joku villikissa oli pelästyksissään hypännyt...joo niin sen täytyy olla.
Olin tuskin ajanut kymmentä kilometriä,kun huomasin sateessa seisovan lyhyen hahmon.
Olin jo rauhoittunut edellisestä koettelemuksesta,eivätkä mitkään kauhukuvat pyörineet mielessäni.
Hidastin vauhtia sen verran,että olisin nähnyt kunnolla tiellä seisojan,mutta ohittaessani en nähnyt kasvoista mitään,sillä hänellä oli huppu, satoihan ulkona edelleen.....
Pysäytin auton ja odotin, että tuo vieras olisi halunnut kyytiä ja kävellyt autolle.
Minua oli aina varoitettu liftareista,mutta juuri sillä hetkellä en halunnut olla yksin.
Tulija saapui.. avasi oven ja istahti viereeni.
"Iltaa" - sanoin,mutta vastausta en saanut...no olkoon siinä kunhan en olisi yksin.
Hiljaisuus alkoi vaivata minua ja mietin kuumeisesti mitä sanoisin..pitikin ottaa kyytin,eihän hän edes liftannut..
Kysyin olisiko hänellä mahdollisesti lainata puhelinta ja selitin hävittäneeni omani.
Tulija ojensi yht'äkkiä minulle jotain ja otin sen vastaan hätäisesti,sillä ajonäkyvyys oli huono,enkä voinut irroittaa katsetta tiestä.
Nostin käteni nähdäkseni,mitä sain....kädessäni oli...VELJENI PUHELIN!?!
Nyt loppui tämä hullutus päätin ja avasin oven
reippaasti.
Kävelin ripeästi auton taakse ja katselin tielle.
Selvä mitään ei näkynyt kaikki hyvin..mutisin
itseksein.Kävelin takaisin ja istuin autoon.
Lukitsin ovet...noin varmuudeksi.
Huh...mikä ilta!!
Moottori hurahti (onneksi) käyntiin ja jatkoin matkaani.
Vaikka olinkin helpottunut en voinut vieläkään käsittää ,missä oli laukkuni ja mistä se ääni tuli ja ennenkaikkea... MIHIN TÖRMÄSIN??
Mikä kummassa oli autoni katolla..ehkäpä joku villikissa oli pelästyksissään hypännyt...joo niin sen täytyy olla.
Olin tuskin ajanut kymmentä kilometriä,kun huomasin sateessa seisovan lyhyen hahmon.
Olin jo rauhoittunut edellisestä koettelemuksesta,eivätkä mitkään kauhukuvat pyörineet mielessäni.
Hidastin vauhtia sen verran,että olisin nähnyt kunnolla tiellä seisojan,mutta ohittaessani en nähnyt kasvoista mitään,sillä hänellä oli huppu, satoihan ulkona edelleen.....
Pysäytin auton ja odotin, että tuo vieras olisi halunnut kyytiä ja kävellyt autolle.
Minua oli aina varoitettu liftareista,mutta juuri sillä hetkellä en halunnut olla yksin.
Tulija saapui.. avasi oven ja istahti viereeni.
"Iltaa" - sanoin,mutta vastausta en saanut...no olkoon siinä kunhan en olisi yksin.
Hiljaisuus alkoi vaivata minua ja mietin kuumeisesti mitä sanoisin..pitikin ottaa kyytin,eihän hän edes liftannut..
Kysyin olisiko hänellä mahdollisesti lainata puhelinta ja selitin hävittäneeni omani.
Tulija ojensi yht'äkkiä minulle jotain ja otin sen vastaan hätäisesti,sillä ajonäkyvyys oli huono,enkä voinut irroittaa katsetta tiestä.
Nostin käteni nähdäkseni,mitä sain....kädessäni oli...VELJENI PUHELIN!?!
Vastaukset 3
Vanhimmat
JA sitten heräsit unestasi! Olitkin omassa sängyssäsi, ja ihan yksin. KAIKKI olikin ollut vain pelkkää UNTA!!!!
Omituistahan tässä oli se, että puhelin oli samanlainen kuin veljelläsi. Vielä omituisempaa se oli siksi, ettei veljelläsi ole matkapuhelinta.
Ehkä kaikkein omituisinta oli se, ettei sinulla ole edes veljeä! Kyllä se kyytiin otettu hahmo olinkin sitten varmasti minä.
Tartuin rattiin vasemmalla kädelläni. Käännän auton vetämällä käsijarrun ylös hampaillani. Sillä aikaa, kun sinä pelaat veljesi kännykällä matopeliä, kaasutan vasemmalla jalallani takaisin törmäyspaikalle.. Siellä se lojuu ojassa.
Vai pitäisikö sanoa ne. Hirven raato jota karhu ahmii valtavaan kitaansa. Pysäytän auton sammuttamalla moottorin ja vetämällä käsijarrusta. Auto luisuu hirven päälle ja karhu ehtii hätäisesti väistää. Avaan oven ja poistun autosta ja otan mukaan käsilaukkusi. Lähden kävelemään pois päin. Karhu kiipeää auton katolle ja paukuttaa kattoa käpälällään, TUMPS..
Sade kastelee minut läpimäräksi ja pistän lainaamani kännykän takaisin käsilaukkuusi. Huomaan, että hortoilet auton ympärillä ja menet takaisin autoon. Karhu jatkaa rummutusta. TUMPS,TUMPS.. Kun olen kävellyt paikkaan, jossa otit minut kyytiin takaa kuuluu lähestyvän auton ääniä. Jään odottamaan.
Pysähdyt, astun sisään ja sanot: "Iltaa". En viitsi vastata. Kysyt olisiko minulla mahdollisesti lainata puhelinta ja selität hävittäneesi omasi. Ojennan sinulle puhelimen ja tartun vasemmalla kädelläni rattiin...
lopun keksit....taidan siis jättää siihen ;)