On hirveän vaikeaa uskovana, kun tulee tilanne, että ystävä pyytää apua ja olet hälle ainoa joka voi auttaa, mutta joudut valehtelemaan että hän saa apua.
Herra tietysti näkee mikä on tilanne, mutta todella ikävä tilanne itselle kun en haluaisi valehdella siltikään.
Onko kellään ollut sellaista tilannetta?
Herra tietysti näkee mikä on tilanne, mutta todella ikävä tilanne itselle kun en haluaisi valehdella siltikään.
Onko kellään ollut sellaista tilannetta?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mikä mättää "uskonelämässäsi" ettet auta?
Ihmistä saa auttaa ja saa rukoilla jos tarve vaatii hänen puolestaan.
Millaista apua hän tarvitsee? Sehän riippunee siitäkin? vai?
Toisen ihmisen välittäminen ja läsnäolokin voi merkitä paljon... ja se että tietää, että joku välittää... joskus voi sanoa, ettei tiedä mitä tekisi, mutta on tukena ja läsnä.
Tuosta valehtelusta... henkilökohtaisesti arvostan rehellisyyttä, että pyritään siihen, eikä edes hyväksytä "valkoisia valheita", mutta... ainakin itse arvostaisin sitä, välittämistä kaikessa, että näkee välittämisen, valheet yleensä syövät luottamuksen ja valhe on sellainen, maski... miksi ei aidosti voi sanoa, ettei ole ratkaisua tilanteeseen.... jos aidosti yrittää ja välittää, sen varmasti huomaa... sen ettei välitetä ja luvataan ratkaisuja joita ei ole, senkin huomaa, eli valheella ei pitkälle pötkitä.
Sellainen aito läsnäolo ja empatia.... uskoisin, että järkevä ystävä, arvostaisi niitä piirteitä, vaikka et voisi antaa ratkaisuja, harvoinpa toinen ihminen niitä voi antaa... tietenkin voi esim. hakea maidon kaupasta ja auttaa sellaisessa, mutta on elämäntilanteita ja ongelmia, joissa joutuu ihminen itse löytämään ratkaisut viimekädessä.
Oliko näistä ajatuksista mitään hyötyä?
Tuli autettua ihmistä mutta jouduin samalla valehtelemaan toiselle. Valehtelu ei ole oikein mutta ei voi myöskään jättää toista pulaan. Terv. Ap en kerro tässä mistä oli kyse
Jos olisin ystäväsi... ja tilanne kävisi noin raskaaksi sinulle, kokisin varmaan parhaimpana, sen.... että en edes odottaisi mitään apuja... en haluaisi, valheita... se on mulle iso asia.... ei valheita, mieluummin toisen päästää pälkähästä sillä tavoin, että antaisi sen toisen jättää pulaan itseni... koska se kävisi liian raskaaksi auttajalle... Voi kuulostaa kauhealta, mutta jos auttaminen on vain valehtelua, siitä ei ole apua.
Ja tuli vielä mieleeni... ystävyys ei ole pelkästään sitä, että ollaan auttajina ja avun vastaanottajina, ystävyyden ei pidä perustua siihen ainakaan. Hirveää jos joku joutuu valehtelemaan... monet asiat voi hoitaa ilman valhetta, olen huomannut, että rehellisyys on kuitenkin kaiken perusta.
"Ystävyyteen" ja kristilliseen elämään ei kuulu valehtelu.
Jokainen vastaa omista valheistaan Jumalalle ja lähimmäisille.
Nöyrry Jumalan edessä, tunnusta syntisi ja tee parannus.
Jumala on armollinen sinullekin ja Jeesus rakastaa meitä kaikkia syntisiä, myös Sinua.
Meillä on taistelu syntiä vastaan.
Periaatteessa aikuisen ihmisen tulee selvitä omillaan. Et, edes uskoon vedoten, ole velvollinen "auttamaan" häntä. Hän taitaa juoksuttaa tuttaviaan aikalailla ja laittaa nämä tekemään nk. likaisen työn, kuten valehtelemaan hänen puolestaan.
Älä auta häntä.
Etenkin kun "auttamiseen" kuuluisi sinulla teetetty epärehellisyys / rikos.
Helluntailaisissa on tällaista harhaoppisuutta, missä terve järki ja Raamatun oppi on mutettu "ohi Jumalan sanan" meneväksi, kuten muiden "auttaminen". Jos itse haluaa auttaa ja sen tekee mielellään, voi asia olla oikein, mutta ei vasten tahtoisesti ja etenkin, kun sinun pitäisi olla auttamisessa epärehellinen. Tai sinulta vaaditaan esim. uskonnolla eli Raamattuun vedoten kiristetään "apua". Jos kyseessä on esim. talousasioihin liittyvä epärehellisyys, tuo tuttavasi tietää, että jos sinä olet valehdellut toiselle henkilölle tai esim. viranomaislle, sinä vastaat asiasta, sillä SINÄ syyllistyit petokseen, ei tuo "autettava" tuttavasi.
Myös muutoinkin, sellaisia aikuisia ihmisiä, jotka kyllä pärjäisivät omillaan, ei tulisi "auttaa", ettei itse mahdollistaisi hänen epärehellistä, siipeilevää elämäntapaansa. Kyllä säälittäviä tarinoita maailmassa riittää. Kun annat tuttavalle "neuvon", saattaa olla että, jos hän ei itse hoitanut asiaa kunnolla, hän haukkuu sinut: "Tämä on sinun syytäsi, kun neuvoit väärin!" Neuvoa voi, mutta kukin valitsee itse, noudattaako neuvoa, sekä sen seurauksista.
Näitä vedättäjiä on maailmassa, olen tuntenut eräänkin tällaisen "avuttoman", joka sitten syyttänyt auttajaansa. Itse ei tehnyt muuta kuin näytteli eksynyttä ja säälittävää ja juoksutti tuttaviaan.
Todellisessa pulassa olevia voi auttaa (jos on pakko), mutta kuitenkin siten, että myös autettava on asiassa mukana ja ottaa itse vastuuta omasta elämästään.
Raamatullisesti tervehenkisempää olisi, että sinä seuraisit Jeesusta ja Jumalan sanaa raittiudessa ja tuo avuntarvitsija tekisi kerrankin jotain itse, eikä teettäisi asioitaan muilla.
Tällaisia siipeilijöitä on kaikkialla, myös uskonnollisissa yhteisöissä. Lähden jonkun ajan päästä lyhyelle matkalle ja pidän huolen, etten itse vaivoineni rasita muita, enkä myöskään ryhdy pitämään huolta muista matkalaisista, joilta aina puuttuu tarvittaessa ainakin kynä. Jos ihminen on niin tyhmä, ettei saa laukkuunsa laitettua kynää, etsiköön vaikka lähimmän tavaratalon ja ostakoon sellaisen. Muutoin kohta olet itse se, jolta puuttuu kynä ja varalta toinenkin.
.
Ei voi edes kynää lainata :) kiva kaveri oot varmaan... Tietenkin on eri asia jos ei palauteta lainattuja kyniä, silloin ei kiva....no jokainen tavallaan ja siihen oikeus. Joskus on hyvä että on niitä jotka auttavat hyvästä sydämestään, heidän seurassaan on helppo olla ja hengittää.
Olen kyllä lainannut kyniä. Siksi tiedän mistä puhun.
Sinäkö kuulut niihin jotka eivät itse varaudu eri tilanteisiin, ajatellen, että voihan sitä joltain toiselta lainata? Se toinen, joka on varautunut ja raahaa mukanaan isoa kapsäkkiä tai laukkua ja sitten sinun kaltaiset, jotka eivät välitä varautua, vaan olettavat, että se toiselle kuuluva laukku sisältää myös sinulle kuuluvaa, "lainattavaa" tavaraa, jota kuitenkaan sinun itsesi ei tarvitse kantaa.
Usein käy niin, että lainattu tavarta jää sille tielleen, eli tosi "kiva kaveri" onkin se lainaaja, eli varas.
Olen oppinut olemaan vähemmän kiva, silloin kun ymmärrän että toinen on pelkkä siipeilijä. Todellisessa hädässä olevaa voin ehkä auttaa, jos ei tuo hädässä oleva itse osaa selviytyä. Mutta en enää itseni kustannuksella. Näinkin on tapahtunut. Olen toista auttaessani joutunut itse mm. hengenvaaraan.
Kynän puuttuminen ei ole hätä ja kauppoja on joka puolella. Jos itse olisin unohtanut kynän, en vaivaisi tyhmyydelläni muita vaan etsiytyisin lähikauppaan ja maksaisin itse omat ostokseni. Silloin, ensi kerralla muistaa jo itse varautua. Itseasiassa: kirjoitan aina ajoissa etukäteen muistilistan mitä on otettava mukaan ja hankin ja pakkaan ne. Näin huolehdin itse itsestäni.
Kirjoituksestasi päätellen tiedän nyt, että ainakaan sinua en ottaisi matkakaverikseni. Syyttäisit toista vähemmän kivaksi, jos hän ei huolehtisi myös sinusta.
Ei meistä taitaisi kavereiksi olla. :D
Enköhän mie omat tavarani ota matkalle ota mukaan, mutta kynän olen valmis lainaamaan tarvitsevalle. Muistelisin kerran lainanneeni jopa puhtaat sukatkin ja matkakumppanin ei tarvinnut juosta sukkaostoksille. Yleensä kaverit auttaa toisiaan puolin ja toisin, eikä edes laske vastapalveluksia.
Juu, tiedän kaltaisiasi olevan, joka pitää huolta vain itsestään, jopa toisen hädästä ei välitä...syytös? Hmm...ota asia miten haluat ;)
Mainittakoon, että tahallinen siipeily ja toisen hyväntahtoisuuden tahallinen hyväksikäyttö on asiana erikseen, eikä siihen pidä itse suostua vaan laittaa tiukat rajat, ei kannata edes kaveerata ihmisten kanssa, jotka ei välitä sinusta itsestäsikin ja huolehdi myös sinun hyvinvoinnista..mutta kyllä minulta kynä heltiää, omaksikin, jos joku on niin köyhä ettei ole kyniä, en sentään ihan niin pihi oo.
Terveet rajat on hyvä oppia vetämään. Ei uskovaisenkaan tarvitse antautua hyväksikäytettäväksi. Mutta jos pientä apua voi antaa, niin miksi ei antaisi? Aloittajan mainitsemaa valehtelemista en tässä yhteydessä ymmärrä ollenkaan? Jos ei voi auttaa, niin sekin pitäisi pystyä sanomaan suoraan.
Toisaalta kait se riippuisi olosuhteista, joskus harvoin. Usein varmaan hyväksyttäisiin ajatus siitä, jos olisi vaikka tilanne mitä on ollut sotien aikaan, kun ihmiset piilottivat juutalaisia natseilta...toisaalta autettavat ja auttajat tiesivät mikä homman nimi oli ja se miksi toimittiin niin, oli taistelu suunnatonta pahuutta ja vääryyttä vastaan...aika harvoin ihmisille tulee vastaan niin suuria moraalisia kysymyksiä eteen tosin.
Valehtelen jatkuvasti, kun uteliaat uskovat kysyvät, että onko sekin ja tuokin ihminen ollut hoidettavana mielisairaalassa, päihdekuntoutuksessa, syöpähoitojen johdosta sairaalassa, tuleekohan sille avioero jne. jne
Saa valehdella silmät kirkkaina näille juoruakoille. ja -ukoille, sillä meitä ei ole tarkoitettu levittämään toisten yksityisasioita. Siksi valehtelen jatkuvasti: "En ole nähnyt, en ole kuullut, en tiedä".
Olen valehdellut, kun petetty aviomies on tullut itku silmässä työpaikalleni kysymään, että pettääkö hänen vaimonsa (työkaverini) häntä. Valheen jälkeen tietysti kerroin asian työkaverilleni ja kehotin häntä lopettamaan asian ja selvittämään välit puolisonsa kanssa. Tilanne oli silloin työkaverin kanssa sellainen, että voin asian hänelle mainita. Muussa tapauksessa olisin ollut vaiti puolison käynnistä.
Miksi et vaan sano, että nämä asiat eivät kuulu minulle? Minä sanoisin.
Mielestäni auttaminen on kansalaisvelvollisuus. Tuo uutisissa ollut esimerkki polttoöljyn ostamisessa köyhän perheen öljysäiliöön on oikeaa auttamista. Sitten joku sossun nutturapää tai asennevammainen virkamies möläyttää että asia ei kuulunut auttajalle. Onpa aikoihin eletty!
Mainittu sossun sössö tai poliitikko pitää välittömästi erottaa virasta ja evätä pääsy mihinkään virkaan lopun iäkseen.
"Millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan"...Autan tottakai aina kun voin.
Tosi katkeraa tekstiä nimmarilta "ei pummeille" . Ei varmaankaan ole siunausta tuollaisen henkilön elämässä, eikä todellakaan minkäänsortin uskovasta ole kyse, vaan kovasydämisen ,pahan ihmisen mielipiteitä.
Myös vuorisaarnassa Jeesus selkeästi kehottaa auttamaan odottamatta saavansa tässä ajassa mitään takaisin. Toki tervettä järkeä kannattaa käyttää eikä hyväksikäytettäväksi pidä antautua.