Miten pitäisi suhtautua kun mies saattaa toisinaan tokaista (erilaisissa asiayhteyksissä, ilman mitään riitaa tms), että "tämä on MINUN asuntoni", joskus jopa jatkeena, että "minä määrään..." Toki näin onkin, olemme avoliitossa ja minä muutin 4 vuotta sitten miehen luo. Mutta tämä on kuitenkin meidän yhteinen koti. Toki senkin mies myöntää ja haluaa että tunnen olevani kotona. Mutta miksi tuota omistamista pitää sitten korostaa?
Sovimme jo alussa, että jos minusta itsestäni siltä tuntuu että haluan välttämättä jotain maksaa (miehen mielestä ei olisi tarvinnut) niin voin maksaa vastikkeen ja sähkölaskun. Niin olen tehnytkin kun tuntuisi kummalliselta ja loismaiselta olla maksamatta mitään, mutta lainan hoitoon en siis osallistu. En myöskään remonttikuluihin. Pientä laittoa kuten tapettia ja maalia olen omilla rahoillani tehnyt.
Järjestely on toiminut hyvin, olemme yhdessä rakentaneet tästä kotia, minun kädenjälkeni siis näkyy täällä. En ole siis aiemmin isommin uhrannut ajatuksia omistussuhteille.
Jostain kumman syystä mies kuitenkin aina toisinaan jotenkin hassusti korostaa sitä, että HÄN omistaa tämän. Ekalla kerralla se meni jotenkin ajattelemattomuuden piikkiin, enkä tehnyt asiasta numeroa vaikka pahastuin. Toinen kerta jäi jo kaivelemaan ja nykyisin koko lause saa jo niskavillani pystyyn ja olenkin alkanut ajattelemaan, että olisiko minun syytä ruveta katselemaan omaa asuntoa. Tämä ei tunnu enää samalla tavalla kodilta, kun olen nykyisin koko ajan tietoinen siitä, että mikään irtainta lukuunottamatta ei ole minun.
En ole kärkkymässä mitään osaomistuksia ja jos mentäisiin naimisiinkin, MINÄ vaatisin avioehdon, vaikka olen pienituloisempi. En todellakaan halua hyötyä tässä tms. ja takuulla mies tietää sen. Asiasta on puhuttu. Ja olen joskus sanonutkin jo, että pahoitan mieleni siitä että hän korostaa sitä että tämä on hänen omistamansa.
Olemme aikuisia, ei yhteisiä lapsia. Miehellä aikuinen lapsi.
Miten suhtautuisitte?
Mies omistaa kaiken ja ilmaisee sen myös
81
3081
Vastaukset
No se nyt vaan on niin, että miehesi omistaa sen kämpän..Ilmeisesti se pääsee sinulta välillä unohtumaan remppa innokkuudeltasi ja hän joutuu muistuttamaan asiasta..Olisit vain tyytyväinen ja onnellinen kun saat lähes ilmatteeks siellä asua ja sitäkautta rahaa säästöön mikäli töissä käyt. Aivan turhaan sinä siellä mussutat.. Hyväksyt vain sen,että asunto on miehen ja elelet siellä kuten vuokrakämpässä elelisit..Ei sielläkään omin luvin mitään remppailla.
Sinulla on vaan vääränlainen suhtautuminen asiaan ja päsmäröit siellä tietysti kuten naisilla tapana on.- Hyyryläinen40
Okei, kiintoisa vastaus. Kiitos näkökulmasta. :)
En nyt ihan tunnista itseäni tuosta kuvauksesta, että päsmäröisin. Minusta me aika kivasti ollaan yhdessä tätä kotia laitettu, enkä milloinkaan, kertaakaan ole "omin päin" mitään hankkinut, laittanut tai tehnyt. Yhdessä ollaan mietitty, yhdessä toteutettu. Minä olen siis maksellut noita hankittuja tapetteja ja maaleja, mutta päätös niistä on ollut täysin yhteinen.
Mutta eipä sitä sitten tiedä, jos vaikka mies kokeekin että päsmäröin. Olisi vaan aika yllättävää. Mutta jospa minun ei kuulu ottaa edes kantaa asioihin, kun kerran HÄN omistaa...
Mutta alussa ollaan puhuttu kuitenkin, että tämä on yhteinen koti. Enkä voi kokea tätä kodikseni enää, jos fiilis on tämä mitä aloitusviestissäni kuvailin.Kotinne ei ole yhteinen koska miehesi sen yksin omistaa...Edes maksamasi tapetti ei tee siitä yhteistä..Sen sijaan elät miehesi kanssa yhteistä elämää hänen asunnossaan.
Jos haluat, että se asunto on yhteinen, niin sitten joudut ostamaan häneltä siitä 50% kauppahinnasta...Vieläkö kiinostaa?
Sitähän minäkin..Parempi kun vaan muutat asennettasi ja unohdat koko jutun..- munneuvo
Mä ehdottaisin ap: ta ostamaan puolikkaan kauppahinnasta. Lainallahan muutkin asuntoja ostaa eli lainaa ottamaan ap. Tämä neuvo vain, koska miehesi asenne on tuollainen. Tilannehan varmaan olisi ok, mutta jos miehesi on ottanut tuollaisen asenteen ja aseen, että minä määrään tämä on minun koti ja vielä riidellessä toistelee sitä niin eihän tuo sinun kodilta kuulostaa. Tietysti voisit hankkia itsellesi oman kämpän tai jopa uuden miehen, jos yhdessä haluat asua.
- Cloettaent
Jos te asutte yhdessä, teillä on yhteinen koti. Mies omistaa sen, mitäs sitten? Sinä luultavimmin sisustat ja teen kotihommia omalta osaltasi. Se riittää. Jos parisuhteessa pitää oikeasti laskutikun kanssa kulkea ja muistutella, kuka mitäkin omistaa, on suhde tuhoon tuomittu. Sorry to say!
Rahalla ja omistamisella on joillekin elämää suurempi merkitys ja kaikki kestävä ja todella merkityksellinen jää taloushurmion jalkoihin. Jos minä olisi sinä, muuttaisin omaan asuntoon ja kotiini, seurustella voi noinkin ja mies voi rauhassa "omistaa" kaiken yksinänsä pelkäämättä, että hänen omistuksistaan joku toinen esim. puoliso hyötyisi. - Hyyryläinen40
Cloettaent kirjoitti:
Jos te asutte yhdessä, teillä on yhteinen koti. Mies omistaa sen, mitäs sitten? Sinä luultavimmin sisustat ja teen kotihommia omalta osaltasi. Se riittää. Jos parisuhteessa pitää oikeasti laskutikun kanssa kulkea ja muistutella, kuka mitäkin omistaa, on suhde tuhoon tuomittu. Sorry to say!
Rahalla ja omistamisella on joillekin elämää suurempi merkitys ja kaikki kestävä ja todella merkityksellinen jää taloushurmion jalkoihin. Jos minä olisi sinä, muuttaisin omaan asuntoon ja kotiini, seurustella voi noinkin ja mies voi rauhassa "omistaa" kaiken yksinänsä pelkäämättä, että hänen omistuksistaan joku toinen esim. puoliso hyötyisi.Emme toki laskutikun kanssa kulje, kumpikaan. Minä ehkä sen verran ja niin päin, että olen yrittänyt pitää alusta saakka huolen siitä etten loisi. Siksi maksan aiemmin mainitsemani kulut ja osallistun just tapettien, maalien ym. osalta.
Hyviä pointteja teillä on, tykkään että tulee erilaisia ja kaikenlaisia näkökulmia tähän. - TotuusSattuuQC
CamelBoots kirjoitti:
Kotinne ei ole yhteinen koska miehesi sen yksin omistaa...Edes maksamasi tapetti ei tee siitä yhteistä..Sen sijaan elät miehesi kanssa yhteistä elämää hänen asunnossaan.
Jos haluat, että se asunto on yhteinen, niin sitten joudut ostamaan häneltä siitä 50% kauppahinnasta...Vieläkö kiinostaa?
Sitähän minäkin..Parempi kun vaan muutat asennettasi ja unohdat koko jutun.."Kotinne ei ole yhteinen koska miehesi sen yksin omistaa."
Onpa. Sekoitat nyt kodin ja asunnon. Ihmisen koti on se asunto jossa hän on kirjoilla. Ei ole väliä, kuka sen omistaa. Onhan vaikkapa vuokra-asuntokin koti vaikka sen omistaa joku muu.
Jos ollaan naimisissa, parin yhteinen koti on myös erityisesti suojattu vaikka vain toinen sen omistaisi. Asunnon omistava puoliso nimittäin ei saa ilman toisen lupaa myydä yhteisenä asuntona olevaa asuntoa vaikka vain toinen omistaisi sen kokonaan. Kuolemantapauksessa leskellä on myös asumisoikeus yhteiseen kotiin vaikka hän ei perisikään sitä eikä omistaisi sitä lainkaan.
Koti on siis muuta kuin pelkkä omistuksen tuoma oikeus. - HuohHoijjaa
TotuusSattuuQC kirjoitti:
"Kotinne ei ole yhteinen koska miehesi sen yksin omistaa."
Onpa. Sekoitat nyt kodin ja asunnon. Ihmisen koti on se asunto jossa hän on kirjoilla. Ei ole väliä, kuka sen omistaa. Onhan vaikkapa vuokra-asuntokin koti vaikka sen omistaa joku muu.
Jos ollaan naimisissa, parin yhteinen koti on myös erityisesti suojattu vaikka vain toinen sen omistaisi. Asunnon omistava puoliso nimittäin ei saa ilman toisen lupaa myydä yhteisenä asuntona olevaa asuntoa vaikka vain toinen omistaisi sen kokonaan. Kuolemantapauksessa leskellä on myös asumisoikeus yhteiseen kotiin vaikka hän ei perisikään sitä eikä omistaisi sitä lainkaan.
Koti on siis muuta kuin pelkkä omistuksen tuoma oikeus."Sekoitat nyt kodin ja asunnon." just näin. Puhutaanhan kodista, vaikka molemmat asuisi jonkun kolmannen tahon omistamassa vuokra-asunnossa. Kyllä ihmisen pitää saada tuntea olevansa KOTONA, huolimatta siitä kuka omistaa.
- oppeliini1
Miehen asunnossa elämiesi vuosien aikana sinulta on säästynyt pitkä penni kun ei ole tarvinnut maksaa vuokraa. Ynnääppä nuo summat (toivottavasti olet säästänyt ne) ja katso jospa se riittäisi käsirahaksi oman asuntosi ostoon.
Nyt lainojen korot ovat vielä suht alhaset, joten vuokan maksun sijasta lyhentelet asuntolainaasi.
Tietenkin jatkaisit kaveruutta ystäväsi kanssa, mutta olisit paljon vahvemmilla kun sinullakin on oma tupa oma lupa.Olettekste jotain sekopöitä...Miksi helvetissä pitäisi ostaa oma asunto jos voi tuolla asua ilmatteeks...Miksi pitäisi erota suhteesta kun ei ole ongelmiakaan...Vain koska iski äkillinen mustasukkaisuus miehen kiinteistöön?....Menkään hoitoon hyvät ihmiset. Ilmeisesti ei ole oikeita ongelmia elämässä..
- munneuvo
Mä oon ihan samaa mieltä opeliinin kanssa. Jos rahaa saa säästöön niin ehdottomasti omaan asuntoon kiinni joko miehen kanssa yhdessä tai sitten ihan oma. Ei tuossa mielestäni ole mitään mustasukkaisuutta miehen asunnosta vaan järkiajattelua. Mun yhelle eronneelle yksinhuoltajatutulle oli heti pankissa eron jälkeen neuvottu hankkimaan omistusasento, sillä siinäkin vuokrat on huimia.
- Omatupa
CamelBoots kirjoitti:
Olettekste jotain sekopöitä...Miksi helvetissä pitäisi ostaa oma asunto jos voi tuolla asua ilmatteeks...Miksi pitäisi erota suhteesta kun ei ole ongelmiakaan...Vain koska iski äkillinen mustasukkaisuus miehen kiinteistöön?....Menkään hoitoon hyvät ihmiset. Ilmeisesti ei ole oikeita ongelmia elämässä..
Ei hän ilmaiseksi asu, vastikkeita maksaa...
- oppeliini1
CamelBoots kirjoitti:
Olettekste jotain sekopöitä...Miksi helvetissä pitäisi ostaa oma asunto jos voi tuolla asua ilmatteeks...Miksi pitäisi erota suhteesta kun ei ole ongelmiakaan...Vain koska iski äkillinen mustasukkaisuus miehen kiinteistöön?....Menkään hoitoon hyvät ihmiset. Ilmeisesti ei ole oikeita ongelmia elämässä..
Kuka kehoitti eroamaan? Tietenkään heidän ei tarvitse erota! Kummallakin on vain oma tupa oma lupa. Silloin säästyy monelta aiheettomalta sanomiselta ja sen kuuntelulta!
Sitten vasta kun kumpikin on aivan varmoja yhteisestä taloudesta (ilman muistutuksia " tää kuiteski on mun talo ja mun omaisuus") voi vakavasti ajatella saman katon alla pysyvästi asumista.
Sitä ennen, ei. oppeliini1 kirjoitti:
Kuka kehoitti eroamaan? Tietenkään heidän ei tarvitse erota! Kummallakin on vain oma tupa oma lupa. Silloin säästyy monelta aiheettomalta sanomiselta ja sen kuuntelulta!
Sitten vasta kun kumpikin on aivan varmoja yhteisestä taloudesta (ilman muistutuksia " tää kuiteski on mun talo ja mun omaisuus") voi vakavasti ajatella saman katon alla pysyvästi asumista.
Sitä ennen, ei.Tänne on vaikea tietää mikä siinä on ollut taustalla kun on toistuvasti joutunut mainitsemaan asunnon omistajan....Eihän sitä tietenkään fiksu ihminen tyhjää mene sellaista huutelemaan..
Veikkaan, että olemme kuulleet tässä nyt vain toisen osapuolen näkemyksen ja miehellä on kyllä ollut syynsä siihen asiasta muistuttamiseen..- Hyyryläinen40
CamelBoots kirjoitti:
Tänne on vaikea tietää mikä siinä on ollut taustalla kun on toistuvasti joutunut mainitsemaan asunnon omistajan....Eihän sitä tietenkään fiksu ihminen tyhjää mene sellaista huutelemaan..
Veikkaan, että olemme kuulleet tässä nyt vain toisen osapuolen näkemyksen ja miehellä on kyllä ollut syynsä siihen asiasta muistuttamiseen..Kiitos kun tuot erilaista näkökulmaa tähän.
Olen alusta asti yrittänyt, etten liikaa päsmäröi ratkaisuissa, etten sen enempää tyrkytä rahojani kuin myöskään vetäydy, vaan että tilannetta lukien ja yhteisymmärryksellä tässä mennään. Olen luonteeltani sellainen, että mieluusti kuulisin syyn itsekin sille, miksi tuota omistamista niin pitää korostaa.
Mikäli syy on minussa itsessäni, jossain sanomisissani tai tekemisissäni niin tottahan toki haluan muuttaa käytöstäni, toimintatapaani tms. Ja ymmärtäisinkin, jos päsmäröisin tai muutoin olisin ilmaissut jotenkin, että en ymmärtäisi sitä että asunto on hänen ja tilanne pysyy sellaisena. Siinä tapauksessa olisi tietysti selvää, että tarvitsisin muistuttelua.
Olen siis joskus maininnut miehelle tosiaan, että tuollainen pahoittaa mieleni, eikä hän osannut siihen oikein mitään (syytä) sanoa.
Tästä nyt on turha tehdä mitään maailmoja kaatavaa kynnysasiaa, mutta ihmettelenpä vaan. - hmmmmm
CamelBoots kirjoitti:
Tänne on vaikea tietää mikä siinä on ollut taustalla kun on toistuvasti joutunut mainitsemaan asunnon omistajan....Eihän sitä tietenkään fiksu ihminen tyhjää mene sellaista huutelemaan..
Veikkaan, että olemme kuulleet tässä nyt vain toisen osapuolen näkemyksen ja miehellä on kyllä ollut syynsä siihen asiasta muistuttamiseen.."..fiksu ihminen tyhjää mene sellaista huutelemaan.."
Ehkäpä aloittajan mies ei sitten ole fiksu.
Itselleni tulee sellainen vaikutelma tuosta "huutelusta", että miehellä on (ehkä alitajuinen) tarve alistaa naista, ja osoittaa tälle "paikkansa". Toinen vaihtoehto voisi olla, että mies haluaa erota, eikä uskalla sitä suoraan sanoa, vaan tuolla "huutelulla" pyrkii tekemään naisen olon niin kurjaksi, että tämä lopulta ymmärtäisi itse lähteä, eikä miehen tarvitsisi olla suhteen rikkoja. - Hyyryläinen40
hmmmmm kirjoitti:
"..fiksu ihminen tyhjää mene sellaista huutelemaan.."
Ehkäpä aloittajan mies ei sitten ole fiksu.
Itselleni tulee sellainen vaikutelma tuosta "huutelusta", että miehellä on (ehkä alitajuinen) tarve alistaa naista, ja osoittaa tälle "paikkansa". Toinen vaihtoehto voisi olla, että mies haluaa erota, eikä uskalla sitä suoraan sanoa, vaan tuolla "huutelulla" pyrkii tekemään naisen olon niin kurjaksi, että tämä lopulta ymmärtäisi itse lähteä, eikä miehen tarvitsisi olla suhteen rikkoja.Sitä juuri olen miettinyt, että jonkinlaista signaaliahan minulle päin tuohon täytyy sisältyä. Mitä, en tiedä. En täysin jaksa uskoa tahattomuuteen.
Tuntuu todella alentavalta ne tilanteet, jossa keskustelemme esim. satunnaisten tuttavien kanssa ja mies puhuu, että "minä laitoin mun parvekkeelle..." vaikka minä seison vieressä ja tiedossa on, että asumme ja elämme yhdessä. Yleensä ihmiset vaistomaisesti näyttää hetken hämmentyneiltä ja vilkaisee minua.
Äärimmäisen ärsyttävää ja alentavaa. Kyllä tuollainen pahoittaa mieleni, en mahda sille mitään. Hyyryläinen40 kirjoitti:
Sitä juuri olen miettinyt, että jonkinlaista signaaliahan minulle päin tuohon täytyy sisältyä. Mitä, en tiedä. En täysin jaksa uskoa tahattomuuteen.
Tuntuu todella alentavalta ne tilanteet, jossa keskustelemme esim. satunnaisten tuttavien kanssa ja mies puhuu, että "minä laitoin mun parvekkeelle..." vaikka minä seison vieressä ja tiedossa on, että asumme ja elämme yhdessä. Yleensä ihmiset vaistomaisesti näyttää hetken hämmentyneiltä ja vilkaisee minua.
Äärimmäisen ärsyttävää ja alentavaa. Kyllä tuollainen pahoittaa mieleni, en mahda sille mitään.Okei...Kieltämättä tuo kuulostaa moukkamaiselta ja kumppaniaan ajattelemattoman ja huomioimattoman retardin vouhotukselta...Ehkä hän on niitä miehiä joilla on kova tarve tuoda omaa erinomaisuuttaan ja omia saavutuksiaan esille ystäväpiirissä.
Vaikka itse omistaisin talon niin kyllä tuollaisissa tilanteissa käyttäisin sellaista ilmaisua kuin että: me tehtiin, me laitettiin..
En usko, että siinä mitään signaaleja pyritään sinulle viestittämään, mutta jotkut ihmiset vain ovat sellaisia...Ajattelemattomia ja kumppanin tunteita ei osata riittävästi huomioida.
Ehkä voisit puhua tuntemuksistasi miehelle....Jos hänellä on edes perustason kognitiiviset kyvyt, niin ehkäpä jatkossa ymmärtää huomioida tunteesi paremmin.- Hyyryläinen40
CamelBoots kirjoitti:
Okei...Kieltämättä tuo kuulostaa moukkamaiselta ja kumppaniaan ajattelemattoman ja huomioimattoman retardin vouhotukselta...Ehkä hän on niitä miehiä joilla on kova tarve tuoda omaa erinomaisuuttaan ja omia saavutuksiaan esille ystäväpiirissä.
Vaikka itse omistaisin talon niin kyllä tuollaisissa tilanteissa käyttäisin sellaista ilmaisua kuin että: me tehtiin, me laitettiin..
En usko, että siinä mitään signaaleja pyritään sinulle viestittämään, mutta jotkut ihmiset vain ovat sellaisia...Ajattelemattomia ja kumppanin tunteita ei osata riittävästi huomioida.
Ehkä voisit puhua tuntemuksistasi miehelle....Jos hänellä on edes perustason kognitiiviset kyvyt, niin ehkäpä jatkossa ymmärtää huomioida tunteesi paremmin.Joo, enemmän just arjessa rassaa nämä ihan tavalliset tilanteet. Laitoin siinä mielessä ehkä huonot esimerkit aloitukseeni, vaikka ne toki pahoittaa mieleni aina jotenkin terävämmin. Nämä "minä laitoin, minä tein, mun asunto, mun..." kuitenkin on tosiaan sitä arkea ja siksi rassaa eniten.
Kiitos kaikista kommenteistasi ja joka tapauksessa hyvistä, eriävistä näkökulmistasi. Ihan hienoa ja virkistävää että saan ajattelemisen aihetta. Ei sitä aina itse kumminkaan omiakaan outouksiaan tajua. :D
- ipanooma
Ehkäpä mies on vaan epävarma, ja halunnut ottaa esiin, ettet sinä vain luulisi, että osallistumalla remppakuluihin, kämppä olisi jotenkin enemmän sinun? Hänelle ilmeisesti on tärkeää, että hän jotenkin säilyttää tunteen siitä, että hän on kämpän omistaja. Monestihan parisuhteessa käy niin, että vaikka toinen omistaa, niin se kuitenkin ajatuksen tasolla menee vähän niin, että kaikki on yhteistä, mutta ehkäpä mies vaan haluaa olla realisti. Siis jos ajattelisin itse, että mulla olis asunto, jossa asuisin mieheni kanssa ja hän laittaisi rahojaan tapetteihin ja remonttiin, niin kai haluaisin toisen hyvää ajatellen muistuttaa kevyesti ohi mennen, että asunto on minun...
- Hyyryläinen40ap
Kiitos kaikille vastauksista.
Mies ei alunperin eikä edelleenkään halua, että omistaisin asunnosta osaa. Aikanaan kävimme siis asiaa ja vaihtoehtoja läpi, ehdotin sitäkin silloin että ottaisin puolet lainasta harteilleni.
Hän ei halunnut, eikä oikein edes sitä että maksaisin yhtään mitään. Vastikkeen, vedet ja sähkön nyt kuitenkin maksan (yht muutaman satasen) , koska kuten sanoin, en halua loisia.
En päsmäröi. En tee omin päin mitään. Hän haluaa että koti on yhteinen, mutta silti korostaa sitä omistamistaan. Ei riidan yhteydessä, vaan ihan arkisissa tilanteissa. Se vaan tuntuu pahalta. Miksi minäkään sanoisin (ilman järkevää syytä) että "tää on MUN auto, sä saat tottakai istua siinä, mutta MINÄ määrään... " Lyön vetoa, että hän pahastuisi. No, heikko rinnastus, mutta omistaminen nyt on itsestään selvää. Miksi sitä pitää korostaa? - PekkaP
Osta oma asunto
En minä ainakaan avokille muistuttanut että minä omistan koko kiinteistön. Itse maksoin sähköt ym.
- ihmissuhde-expertti
Erotapauksissa on selkeämpää, että toinen omistaa kaiken. Ei tarvitse alkaa riidellä oikeutta myöten omaisuuden jaosta. Vaikka naisethan saavat riidan aikaan itsestään selvistä asioistakin.
- yli35v.yhdessä
Tässä tapauksessa puhutaan keski-ikäisistä ihmisistä ja miehellä on aikuinen lapsi. Eli avoleski ei nauti aviolesken turvaa vaan tuo miehen "lapsi" voi myydä asunnon t. muuttaa sinne itse. Ja sinne jää sitten apn maksamat tapetit seinään. Se olisi apn hyvä muistaa, mutta taitaa unohtua, kun kukaan ei halua ajatella puolison poismenoa.
Eikä ap saa leskeneläkettäkään, kun/jos ei ole aviossa eikä ole yhteistä lasta.
Jos ap nyt ottais tavaksi sanoa "mutta yhteinen koti" ain, kun mies sanoo asuntoa omakseen. Siinä muistettais miten asiat ovat ja ehkä mies muistaisi ettet pidä siitä ett hän sanoo "omistavansa".
Eiköhän joka suhteessa (ainakin pitkissä) ole jokin Akilleen kantapää, johon silloin tällöin törmätään. Ei pidä antaa yhden jutun tuhota koko suhdetta, jos se muuten toimii. - yli40v.yhdessä
yli35v.yhdessä kirjoitti:
Tässä tapauksessa puhutaan keski-ikäisistä ihmisistä ja miehellä on aikuinen lapsi. Eli avoleski ei nauti aviolesken turvaa vaan tuo miehen "lapsi" voi myydä asunnon t. muuttaa sinne itse. Ja sinne jää sitten apn maksamat tapetit seinään. Se olisi apn hyvä muistaa, mutta taitaa unohtua, kun kukaan ei halua ajatella puolison poismenoa.
Eikä ap saa leskeneläkettäkään, kun/jos ei ole aviossa eikä ole yhteistä lasta.
Jos ap nyt ottais tavaksi sanoa "mutta yhteinen koti" ain, kun mies sanoo asuntoa omakseen. Siinä muistettais miten asiat ovat ja ehkä mies muistaisi ettet pidä siitä ett hän sanoo "omistavansa".
Eiköhän joka suhteessa (ainakin pitkissä) ole jokin Akilleen kantapää, johon silloin tällöin törmätään. Ei pidä antaa yhden jutun tuhota koko suhdetta, jos se muuten toimii.Kokemukselle sanon, aika muuttaa miehen "kielen kannat". Alkuun minunkin mieheni julisti kuinka paljon enemmän hän tienaa. Nyt 62 vuotiaana olen työkyvytön ja työtöntyönhakija. Mies elättää silloin kun ei mistään tulee rahaa. Eikä kuulu ilkeitä kommentteja lohdutuksen sanoja vainn. Anna mennä ohi nuo itsensä korostamiset, sinun on silloin helpompi olla ja elää.
- yli35v.yhdessä
yli40v.yhdessä kirjoitti:
Kokemukselle sanon, aika muuttaa miehen "kielen kannat". Alkuun minunkin mieheni julisti kuinka paljon enemmän hän tienaa. Nyt 62 vuotiaana olen työkyvytön ja työtöntyönhakija. Mies elättää silloin kun ei mistään tulee rahaa. Eikä kuulu ilkeitä kommentteja lohdutuksen sanoja vainn. Anna mennä ohi nuo itsensä korostamiset, sinun on silloin helpompi olla ja elää.
Joskus ikä tuo ymmärrystä, muttei aina. Joku pehmenee, joku kovettuu. Joku pari pysyy yhdessä pitkään, joku eroaa jossain vaiheessa.
Ap on pari kertaa sanonut mielipiteensä miehen puheesta omistajana, mutta mies ei muista sitä tilanteessa, kun taas sanoo omistavansa. Ehkei se ikinä muutu vaan rouvan pitää oppia suhtautumaan asiaan eikä loukkaantua.
Muistan jossain kuulleeni miehen kysyvän toiselta "missä sulla tontti on?" Vastaaja oli rakentamassa taloa perheelleen. Veikkaan, että rouvalta olisi kysytty, missä TEILLÄ tontti on? Tarkoittaen koko perhettä. - Hyyryläinen40
yli35v.yhdessä kirjoitti:
Joskus ikä tuo ymmärrystä, muttei aina. Joku pehmenee, joku kovettuu. Joku pari pysyy yhdessä pitkään, joku eroaa jossain vaiheessa.
Ap on pari kertaa sanonut mielipiteensä miehen puheesta omistajana, mutta mies ei muista sitä tilanteessa, kun taas sanoo omistavansa. Ehkei se ikinä muutu vaan rouvan pitää oppia suhtautumaan asiaan eikä loukkaantua.
Muistan jossain kuulleeni miehen kysyvän toiselta "missä sulla tontti on?" Vastaaja oli rakentamassa taloa perheelleen. Veikkaan, että rouvalta olisi kysytty, missä TEILLÄ tontti on? Tarkoittaen koko perhettä.Vastasinkin jo johonkin toisaalle tässä ketjussa, mutta laitanpa tähänkin kun liippaa samaa asiaa.
Tuntuu todella alentavalta ne tilanteet, jossa keskustelemme esim. satunnaisten tuttavien kanssa ja mies puhuu, että "minä laitoin mun parvekkeelle..." vaikka minä seison vieressä ja tiedossa on, että asumme ja elämme yhdessä. Yleensä ihmiset vaistomaisesti näyttää hetken hämmentyneiltä ja vilkaisee minua.
Äärimmäisen ärsyttävää ja alentavaa. Kyllä tuollainen pahoittaa mieleni, en mahda sille mitään. - yli35v.yhdessä
Hyyryläinen40 kirjoitti:
Vastasinkin jo johonkin toisaalle tässä ketjussa, mutta laitanpa tähänkin kun liippaa samaa asiaa.
Tuntuu todella alentavalta ne tilanteet, jossa keskustelemme esim. satunnaisten tuttavien kanssa ja mies puhuu, että "minä laitoin mun parvekkeelle..." vaikka minä seison vieressä ja tiedossa on, että asumme ja elämme yhdessä. Yleensä ihmiset vaistomaisesti näyttää hetken hämmentyneiltä ja vilkaisee minua.
Äärimmäisen ärsyttävää ja alentavaa. Kyllä tuollainen pahoittaa mieleni, en mahda sille mitään.Oletkos varma, ettet ole kuvitellut tuota ihmisten hämmennystä? Tai sun kasvot kertoo sun ärtymyksestä asiassa ja siksi ihmiset vilkaisevat sinua!?
Alan kai kyllästyä tähän ketjuun, mutta tulee mieleen, että aplla ei ole todellisia ongelmia elämässään, kun tuota vatkaa! Miehen puhetavat saattaa tulla edellisesta sinkkuelämästä, jolloin asui yksin.
Ks vaikka tuota @yli40yhdessä! Jos sairastut vakavasti t. miehesi/muu läheisesi sairastuu, tulee pahempia ongelmia ja unohdat miehen omistuspuheet. Silti en ole täysin samaa mieltä tuon nimimerkin kanssa; miehen puheet saattavat pahentuakin.
- Hyyryläinen40ap
Kiitos, onpa hienoa saada näkökulmaa ja asiallisia vastauksia.
Itse alan kallistua sille kannalle, että olen ajatellut jotenkin "väärin". Mielestäni yhteinen koti on yhteinen koti, sama se kuka omistaa ja on tuntunut pahalta, että toinen sitä ilman ns. järkevää syytä korostaa. Vrt. tuo autojuttu: "tää on MUN auto, sä saat tottakai istua siinä, mutta MINÄ määrään... " Onhan korostamattakin ihan selvää, kumpi omistaa. Ei tunnu kodilta, vaan sen sijaan juuri siltä, että elän mieheni kanssa yhteistä elämää hänen asunnossaan. Korvieni välissä se ei ole sama asia, eikä olekaan.
Mutta koska minä haluan tuntea asuvani kotona, kirjoitin tuon aloituksen. Nämä teidän kommenttinne avaavat mainiosti silmiä.
Mies haluaa tietysti jättää perinnöksi aikuiselle lapselleen tämän asunnon, minkä hyvin ymmärrän. Siksi en ole enää alun jälkeen ehdotellutkaan sitä, että ostaisin puolet /ottaisin puolet lainasta. Hän ei sitä halua, joten vilpittömästi fine.
Miehen "minä omistan tämän" kommentit on kuitenkin tosiaan, ehkä onneksikin, saanut minut ajattelemaan laajemmin juuri sitä, että mitä tapahtuu jos hän menehtyy ennen minua. Tai jos tulisi äkillinen ja ruma ero. Miten pian lennänkin sitten kodistani ulos.
Kaikkineen tämä tuntuu siis kodin sijaan jotenkin väliaikaiselta. On varmasti parasta, että alan katselemaan jotakin luukkua, joka olisi minun sijoitukseni ja turvani.
Jos hankin oman, kuinka sitten kulujen suhteen tulisi toimia..? Maksanko sitten edelleen miehelle koko vastikkeen vedet sähkön tästä, vai sysäänkö hänelle omaa vesiosuuttani ja puolikasta sähköä lukuunottamatta kaiken?- Nainen59
Ymmärrän hyvin, että tunnet itsesi loukatuksi niin minäkin tuntisin.
Koti on tärkeä turvapaikka, missä haluasi tuntea kuuluvansa.
Kannatan lämpimästi oman asunnon hankintaa, Senhän voi tarvittaessa vuokrata ja näin saada lainalle maksaja.
Kannattaisi neuvotella Suostuisiko mies maksamaan koko yhtiövastikkeen? - yli35v.yhdessä
Jos rahan puolesta on mahdollista hankkia oma asunto, siitä vaan. Pienet asunnot kaupungissa ovat helposti vuokrattavissa ja myytävissä, uskon. Sinä tunnet jo kotikaupunkisi eli mikä on hyvää aluetta jne. Halpa kaipaa remonttia, hintava ei.
Jos päädyt hankkimaan muualta, voi maalta saada edullisesti hyvänkin, jos kohdalle sattuu. Voi sitäkin vuokrata kesämökkinä tms. Talvisin voi ehkä pitää kylmillään? Työtä kyllä tulee lisää. Voittehan te mökilläkin aikaa viettää? Ja siellä sinä voit sanoa sitä omaksesi!
Kulut neuvottele miehesi kanssa. Jos hänelle sopii, ettet maksa mitään, miksei se sovi sinulle? Miksi niistä täältä kysyt?
Joskus käy niin, että avopuoliso (vaimo) hoitaa puolison (miehen) hautaan ja oma terveys menee siinä hoitotyössä. Kiitoksena isot lapset käskevät lähtemään asunnosta, joka on vuosikymmeniäkin ollut kotina. On hyvä ottaa tallaiset huomioon, kun niistä nuoruuden päivistä on jo aikaa. Hyvää jatkoa Sinulle/Teille ! Mielestäni on liikaa jos maksat sekä vastikkeen, että sähköt ja vielä tapetteja, maaleja tms.. Varmaam siivoatkin, kokkaat ?
- Henkistä
köyhyyttä moinen huomauttelu kuka omistaa mitäkin, kuten myös siihen tarttuminen ja faktan ongelmana näkeminen.
- kokemuksiaelämästä
Huh huh teidän akkojen juttuja. Mies omistaa asunnon ja näin asiat on hallussa.
Itselläni oma asunto ja muutaman kerran on tullut sorruttua ”leikitään perhettä” juttuihin. No nekin on selvinnyt pelkiksi ryöstöyrityksiksi, mutta kun vingutaan naimisiin niin silloin muistuttaa JO etukäteen puhutusta AVIOEHDOSTA niin siilon nainen häviää tai tekee abortin ja häviää. Pelkkää kusetusta kaikki.- todellakin.kokemuksia
Juuri näin.
Tämähän se on se M.O eli Modus Operandi, toimintatapa suomalaisille naisille. Ensi hirveällä hingulla köyrimään, että saisi kersan, sitten aletaan vonkumaan naimisiin ja kun saanokin että sitten tehdään avioehto, niin voi jumalauta mikä ulvominen siitä syntyy. Eli tulee ne todelliset motiivit esille ja sehän se paha paikka onkin, kun muka ovelasti punottu suunnitelma karahtaakin kiville kun mies ei niin tyhmä eli vertainen naisen kanssa ollutkaan. - sivusta
Totta.
- Tuttua
Kylllähän tuossa mun mielestä käytetään tuota asuntoa ja omaisuutta vallan välineenä. Eli mieskö sitten saa määrätä ja alistaa kun hän omistaa kodin. Mielestäni ei hyvä jos pyritte toisianne kunnioittavaan tasa-arvoiseen parisuhteeseen. Paras tilanne silloin jos kumpikin sen asunnon yhdessä omistaa, mutta hankalaa se on jos toinen on huomattavasti varakkaampi. Silloin sillä varakkaammalla pitäisi ehkä olla sellainen asenne, että tämä on kuitenkin meidän yhteinen koti vaikka omistankin sen. Silloin se toinen osapuoli ei tunne olevansa alakynnessä. Eikö siinä suhteessa kuitenkin olla rakkauden vuoksi ei omaisuuden. Sitä en kiellä, etteikö siitä olisi hyötyä sinullekin jos ilmaiseksi saat asua, mutta miksi mies ns. lyö sinua vyön alle tuolla asialla. Onko sitten mahdollista hommata jossain vaiheessa täysin uusi yhteinen asunto, josta kumpikin omistaa puolet. Eihän se sitä yhteisä onnea välttämättä takaa sekään jos arvomaailma on täysin eri. Jos toinen arvostaa vain rahaa ja omaisuutta ja toisella on muitakin arvoja elämässä niin ennen isoja liikkuja kannattaa käydä vakavia keskusteluja.
- munneuvo
Mä oon ihan samaa mieltä myös Tuttua kanssa. Vaikka itekin aiemmin tuossa neuvoin, että ap hankkisi oman asunnon niin henkisellä puolella asia ei varmasti ratkeaisi. Eli ap:sta saattaa silti tuntua, että hän on vain vierailulla toisen luona. Jos ovat pitkään jo yhdessä olleet niin kyllä suhteessa pitäisi sen verta luottamusta olla, että toinen voi ottaa lainaa ja ostaa puolikkaan asunnosta. Jos ero tulee niin eiköhän asunnon voi myydä tai apn puolisko ostaa sen apn puolikkaan. Kyllä suhteeseen pitää jonkun verran luottaa.
- Hyyryläinen40ap
Hyvää pohdintaa, kiitos edelleen.
En välttämättä muuttaisi tästä mihinkään kun asiat ovat muutoin mallillaan ja olemme onnellisia. Mutta jos hankkisin tosiaan omaksi turvakseni asunnon, ehkä se helpottaisi kuitenkin siinä mielessä, että minullakin olisi jotain omaa. Nyt on tosiaan vähän sellainen olo, että olen alakynnessä, jotenkin heikompi. Jos minulla on myös oma asunto, voisi olla jollain tasolla helpompi sietää se epäsuhta tämän yhteisen kotimme osalta. Ehkei nuo miehen kommentit sitten niin kipeästi osuisi.
Minä maksan tästä nyt muutaman satasen tosiaan (vastike kokonaan, molempien vedet ja molempien osuudet sähköstä) ja sillä rahalla kyllä lyhentäisin omaakin tai asuisin jossain vuokralla. Tämä oli oma tahtoni alunperin.
Jos hankkisin oman, ei taitaisi kukkaro ihan riittää siihen että jatkaisin näitä nykyisiä maksuja maksaisin lisäksi omaa. Hyvä pointti tietysti tuo, että voisin sen oman laittaa vuokralle ja saisin siitä tuloja.
Hmmm.
Loisia /ryöstää en todellakaan halua, minkä olen jo monesti todennut.Pakko sanoo, että sä olet vähän outo tapaus...Tuota sun ajatusmailmaasi on vaikea ymmärtää..Ostaa nyt toinen talo varalle etukäteen josko sattuisi ukko kupsahtamaan tai ero tulisi:D
Kaikkea sitä kuulee...Itselläni ei olisi mitään ongelmaa asua naisen omistamassa asunnossa ja tehä siinä sitten massia kun asuminen lähes ilmaista.
Tää vaan kertoo miten helvetin vähän naiset ymmärtää talousasioista..
Ehdit kyllä vallan mainiosti vuokrata kämpän sitten eron tullessa ja sen jälkeen etsiä sitä omistusasuntoa.
Tuolla logiikalla voisit varautua etukäteen myöskin ydinsotaan ja alkaa kaivaa kellaria maan sisään ,sekä varastoimaan muonaa vähintään vuodeks eteenpäin.Veikkaan, että tuo toisen asunnon ostaminen olisi miehellesi selvä singnaali siitä, että olet harkitsemassa eroa...Voihan sitä toki tietentahtoen tuhota hulluuksissaan parisuhteensa..
Kuten miehesi on sanonut, niin haluaa kyllä että tunnet asunnon kodiksesi, mutta käytännössä se tarkoittaa sitä, että voisit toteteuttaa sen niin, että voit ostaa sinne irtaimistoa ja sisustaa sillä tavalla asunnosta myöskin itsesi näköisen, mutta koska miehesi omistaa asunnon niin et voi päättömästi lahteä seiniä repimään ja remontoimaan jokapuolelta asuntoa.. Olen melko varma siitä, että juuri näin siinä on käynyt. Mies ei halua, että sinä laitat rahojasi siihen talon kiinteisiin rakenteisiin, koska siinä käy herkästi niin, että nainen sitten kuvittelee, että asunto on yhtäkkiä yhteiseksi muuttunut.
Miehesi on fiksu...Hän tietää, että naiseen ei koskaan kannata sitoutua taloudellisesti.
Hyvin selkeä homma kun kaikki tietävät mitä omistavat, niin on erotilanteessa helpompaa.
Nykyinen trendi on, että naiset lähtevät 10vuoden sisään kävelemään...On hullua sitouttaa itsensä taloudellisesti. Molemmilla pitää olla omat rahat ja elättää itsensä.
Kaksi perussääntöä miehille:
1. Älä koskaan mene naimisiin.
2.Älä koskaan sitoudu/ripustaudu taloudellisesti naiseen . Tarkoittaa sitä, että mitään ei kannata ostaa puoliks ja rahojaan ei missään nimessä kannata tienata ns. yhteiseen kassaan.- Hyyryläinen40ap
En ole repinyt seiniä enkä rakenteita. 😂 Anteeksi, repesin nyt vaan. Ihan ollaan yhdessä ostettu huonekaluja ja laiteltu yhteisen mielen mukaan pikkuhiljaa.
Ymmärrän, että tässä kohtaa signaali on ehkä ikävä ja vääräkin, jos hankkisin asunnon. Mutta samalla siihenkin kyllä mielestäni jonkinlainen signaali kätkeytyy, että hän puhuu yleisesti "minun asunnostani". Miksi minä en saisi myös omistaa jotakin omaa? - MissäRakkaus
CamelBoots kirjoitti:
Veikkaan, että tuo toisen asunnon ostaminen olisi miehellesi selvä singnaali siitä, että olet harkitsemassa eroa...Voihan sitä toki tietentahtoen tuhota hulluuksissaan parisuhteensa..
Kuten miehesi on sanonut, niin haluaa kyllä että tunnet asunnon kodiksesi, mutta käytännössä se tarkoittaa sitä, että voisit toteteuttaa sen niin, että voit ostaa sinne irtaimistoa ja sisustaa sillä tavalla asunnosta myöskin itsesi näköisen, mutta koska miehesi omistaa asunnon niin et voi päättömästi lahteä seiniä repimään ja remontoimaan jokapuolelta asuntoa.. Olen melko varma siitä, että juuri näin siinä on käynyt. Mies ei halua, että sinä laitat rahojasi siihen talon kiinteisiin rakenteisiin, koska siinä käy herkästi niin, että nainen sitten kuvittelee, että asunto on yhtäkkiä yhteiseksi muuttunut.
Miehesi on fiksu...Hän tietää, että naiseen ei koskaan kannata sitoutua taloudellisesti.
Hyvin selkeä homma kun kaikki tietävät mitä omistavat, niin on erotilanteessa helpompaa.
Nykyinen trendi on, että naiset lähtevät 10vuoden sisään kävelemään...On hullua sitouttaa itsensä taloudellisesti. Molemmilla pitää olla omat rahat ja elättää itsensä.
Kaksi perussääntöä miehille:
1. Älä koskaan mene naimisiin.
2.Älä koskaan sitoudu/ripustaudu taloudellisesti naiseen . Tarkoittaa sitä, että mitään ei kannata ostaa puoliks ja rahojaan ei missään nimessä kannata tienata ns. yhteiseen kassaan.Tyypillisiä "terrorisoivia kommentteja". Missä ovat ne rakkaudelliset, tasa-arvoiset tunteet, joiden pitäisi turvata onnellinen yhteiselämä. Miksi edes vaivautua "panemaan pyykit yhteen", kun
yhteisö on noin keikoissa kantimissa. Materialismi on vallannut jopa aviolliset suhteetkin. Avioliitto ei ole tarkoitettu ahneille omahyväisille rikollisille. - hyväsängyssä
Mitenkä voit silti olla onnellinen, vaikka olet häiriintynyt siitä "Tämä on minun TALONI" aiheesta. Sitä en ymmärrä. Moni yksilö ei voi irtaantua toisesta osapuolesta, ja syitä on monia. Entinen puolisoni mainitsi uudesta aviomiehestään, "Lähtisin tästä, mutta kun mies on niin hyvä sängyssä ???" Voi taivaan talikynttilät niitä syitä, joita saa naisilta kuulla "verukkeeksi" ???
MissäRakkaus kirjoitti:
Tyypillisiä "terrorisoivia kommentteja". Missä ovat ne rakkaudelliset, tasa-arvoiset tunteet, joiden pitäisi turvata onnellinen yhteiselämä. Miksi edes vaivautua "panemaan pyykit yhteen", kun
yhteisö on noin keikoissa kantimissa. Materialismi on vallannut jopa aviolliset suhteetkin. Avioliitto ei ole tarkoitettu ahneille omahyväisille rikollisille.-Rakkaus on kuin lankakerä sanoi Matti Nykänen -Siinä on alku ja loppu.
-Naiset taasen suosivat nykypäivänä sanontaa: Rakkaus on ikuista, kunhan kohde vaan vaihtuu riittävän usein.
*Eli vaikka se kumppani tänään on uskomattoman ihan pakkaus, niin naiiviksi ei kannata heittäytyä koskaan. Huomisesta ja tulevaisuudesta kun emme kukaan tiedä mitään.
Itse olen niitä luotettavia valkeita "siipiotuksia", mutta kun useimmat naiset taasen niitä bonbonoja luonteeltaan, niin on syytä varautua elämässä.
Naisen elämä kun kulkee 7vuoden sykleissä...He ovat kaikenaikaa matkalla johonkin ja tulossa jostain. Yksi mies on vain yksi luku heidän elämän tarinassaan.- yli35v.yhdessä
Vaikka Kamelisaappaan suhteet päättyvätkin 10v kuluessa, se ei kerro mitään muiden suhteista. Tässäkin ketjussa useampi elinikäisessä liitossa/suhteessa elävä! Hölmö ei tarvi olla, siinä olen samaa mieltä. Muistutanpa, että se työkyky (itsensä elatus) voi mennä myös mieheltä. Samoin tuo, että mies omistaa seinät ja rouva ostaa sisuksia, kuten kodinkoneita ja mööpeleitä ja säilyttää kuititkin selvyyden vuoksi, on hyvä idea. Voi sitten todistaa "lapselle", että mööpeli on rouvan, jos pitää muuttaa pois.
Samaten kiinnostaisi tietää enemmän tilanteesta, jossa mies sanoo omistavansa asunnon. Ehkä rouva on jotenkin astunut varpaille?
Meillä talo omistetaan puoliksi, muu omaisuus on sekä että. Mies vaihtaa renkaat mun autoon ja omaansa eikä omistuksella ole merkitystä. Voin päättää verhoista ja matoista ilman häntäkin, kunhan asumismukavuutta löytyy. - Hyyryläinen40
yli35v.yhdessä kirjoitti:
Vaikka Kamelisaappaan suhteet päättyvätkin 10v kuluessa, se ei kerro mitään muiden suhteista. Tässäkin ketjussa useampi elinikäisessä liitossa/suhteessa elävä! Hölmö ei tarvi olla, siinä olen samaa mieltä. Muistutanpa, että se työkyky (itsensä elatus) voi mennä myös mieheltä. Samoin tuo, että mies omistaa seinät ja rouva ostaa sisuksia, kuten kodinkoneita ja mööpeleitä ja säilyttää kuititkin selvyyden vuoksi, on hyvä idea. Voi sitten todistaa "lapselle", että mööpeli on rouvan, jos pitää muuttaa pois.
Samaten kiinnostaisi tietää enemmän tilanteesta, jossa mies sanoo omistavansa asunnon. Ehkä rouva on jotenkin astunut varpaille?
Meillä talo omistetaan puoliksi, muu omaisuus on sekä että. Mies vaihtaa renkaat mun autoon ja omaansa eikä omistuksella ole merkitystä. Voin päättää verhoista ja matoista ilman häntäkin, kunhan asumismukavuutta löytyy.Tässä on tyypillinen, arkinen tilanne:
Keskustelemme esim. satunnaisten tuttavien kanssa ja mies puhuu, että "minä laitoin mun parvekkeelle..." vaikka minä seison vieressä ja tiedossa on, että asumme ja elämme yhdessä. Yleensä ihmiset vaistomaisesti näyttää hetken hämmentyneiltä ja vilkaisee minua. Erittäin ahdistavaa ja alentavaa.
Lisäksi sitten ne satunnaiset tilanteet, jossa mies ihan vartavasten ilmaisee suoraan korostaen minulle, että hän omistaa tämän. Ne on jotain pieniä tilanteita, sellaisia joissa en välttämättä ole ehtinyt edes sanoa mitään, saati eriävää mielipidettäni, mutta jotka kuitenkin liittyy siihen että minulla saattaisi mahdollisesti olla erilainen näkemys.
Enemmän rassaa kuitenkin tuo ensimmäinen esimerkki, se kuitenkin on ihan arkipäivää.
- NäinNäen
Ymmärrän aloittajaa. Tuollainen huomauttelu sisältää väistämättä ajatuksen ”sinä asut minun kodissani.” Sitä aika harva aikuinen ihminen sietää, se tuntuu alentavalta. Oma koti - vaikka asuisi vuokrallakin - on niin tärkeä itsenäisen aikuisen elämän perusta.
Asumisjärjestelynne on kuitenkin käytännössä järkevä ja omistajuus perusteltu miehen näkökulmasta.
Se kuitenkin on mielestäni täysin väärin, että mies käyttää omistajuutta valttina saadakseen tahtonsa läpi (=minä määrään).
Minä olen ainakin niin hyvällä itsetunnolla varustettu että nousisin takajaloilleni välittömästi. Koska itseasiassa silloin ei ole kyse enää siitä omistaako kuka ja mitä, vaan siitä, että parisuhde ei olekaan tasavertainen henkisesti ja arvostus toista kohtaan on puutteelista. - Hyyryläinen40ap
Kiitos, yllä oleva NäinNäen -nimimerkin kommentissa olikin nyt aikalailla puettu sanoiksi se mitä tunnen. Se, miksi omistamisesta huomauttelu tuntuu turhalta ja pahalta.
- voiihmetyskyllä
Ennen vanhaan silloin dinosaurusten aikaan olisi ostettu yhteinen kämppä tuollain aikuisiällä, jos kummatkin töissä. Mutta nykyään kumpainenkin kuten apn ehdottomasti kantsii tehdä, kumpikin ostaa oman kämpän ja nykymallin mukaan ap maksaa oman kämpän kulut, apn puolisko oman kämppänsä, asutte puolet ajasta toisen kämpässä, puolet toisen kämpässä. Kato tasapuolista kummallekin, sulle mulle periaatteella ja kumpainenkin vetää nettoa talousasioissa. Mutta pääasia on, että kaikki on tasan ja ikä oli. Yks vaihtoehto ap on tosiaan etsiä fiksu mies.
- Osa-aikaeläkeläinen
Minulle on sattunut tulemaan kaksi taloa, toinen kaupungissa ja toinen maatilani yhteydessä. Meillä on sellainen jako että vaimoni ostaa ruoat ja minä hoitelee muut kulut. Ei tulisi mieleenkään sanoa vaimolleni että muistathan kuka nämä huushollit omistaa. Vaimoni avustaa sukulaisiaan rahallisesti, ja sen mahdollistaa tämä asumisjuttumme. Ihan ok tuo on. Rahani riittävät hyvin.
Avioehtosopimus meillä on, joten asumukset säilyvät minulla joka tilanteessa. - Kakkossmiess
Minä voisin olla tuo mies. Omistan kotimme ja mielummin aluksi pidinkin asian niin, ennen kuin rupesin tuntemaan kumppanini paremmin. Hän vain maksoi osan vastikkeesta.
Miksi niin tein oli, että en halunnut ruveta mahdollisesti eron sattuessa repimään taas kotiani ja lasteni kotia palasiksi. Yritin kuitenkin tietoisesti välttää tuota "tämä on minun talon" ilmaisua, mutta joskus se tuli puheisiin vanhasta tottumuksesta.
Tasapuolisuuden takia on myös sanottava että olen perheen teineillekin joskus sanonut, että tämä on minun taloni ja täällä määrään minä.
Kun mietimme kesäpaikan ostoa tarjosin kumppanilleni puolta talosta ajatellen, että se olisi parempi sijoitus kuin mökki, mutta hän taas halusi mieluummin laittaa rahansa mökkiin.
En näkisi että olisi huono idea aloittajan ostaa oma asunto vaikka ei siinä asuisikaan. Rahat eivät mene silloin hukkaan ja se muistuttaa miehellekin että aloittajalla on vaihtoehtoja. Tietysti siihen kannattaa ottaa vuokralainen. Vuokralaisesta pääsee eroon parissa kuukaudessa tarvittaessa. - yli35v.yhdessä
Ei se asunto ole ainoa tapa turvata tulevaa. Jos ensin säästät sen takuuvuokrasumman ja vähän päälle, olet periaatteessa milloin tahansa vapaa vuokraamaan asunnon ja muuttamaan siihen. Tuo annettu neuvo, että ostat jotain irtainta asuntoon, kuten patjan, mööpelin t. pyykkärin ja muuta koti-irtaimistoa, on hyvä. Nekin voi sitten ottaa mukaansa, jos pitää lähteä. Ja kiva on jotain olla, ettei tarvi vuokraluukun seiniin tyytyä.
Jos onnistut säästämään enemmän, voit harkita muutakin sijoitusta kuin asunto. Metsäpalsta, osakesalkku tai arvoesine kuten taulu. Etenkin jos ei se kesämökkielämä kuulu haaveisiin. Pankista voi kysellä neuvoa. Ehkä sijoitustili on huolettomin ilman tietotaitoa, jota nuo esimerkit vaativat.
Mielestäni maksat runsain mitoin, jos sähkö vastike vesi menee kokonaan sun tililtä. Ja lisäksi remppakuluja. - omakohtaisesti
Lähde hyvissä ajoissa muualle, ennenkuin se on myöhäistä. Suomalaisen mihen-körilään törttöilyt ovat hyvin tiedostettu. Oma isäni käyttääntyi aivan samoin äitiäni ja meitä muita kohtaan, kaikki oli vain "HÄNEN AIKAANSAANNOSTAAN"??? Muistutin siitä isääni, kuinka äitimme on yhtälailla tuonut taitonsa ja voimansa "yhteiseen kekoon", joten on kohtuutonta mainita isän omistavan kaiken, kuin
"suuriruhtinas". Oli kovin kivuliasta seurata sitä epäoikeudenmukaisuutta mitä äitimme sai kokea.
Olen maininnut monta kertaa kuinka, koko kansa on selviytynyt paljon paremmin, ettei isäni johtanut koko maata "DIKTATUURILLAAN". He ovat jo haudassa, joten voin rauhoittua. - Kijuhy
Hanki panomies, sanot että tää on mun.
- 7470
Tuollaisia molemmille selviä asioita on turha korostaa. Painotuksen takana on yhteiselämään vähemmän sopivia luonteenpiirteitä.
Nykyinen vaimoni luumuili minun vuoraamassa opiskelija-asunnossa jonka olin saanut todella halvalla kanta-aliupseerikoulun kolmelta oppilaalta. Ylin kerros, 2h k parveke josta näköala järvelle. Asunto ei ollut mikään ilmoituksen aihe.
Samoin kun avioiduttuamme 5 ensimmäistä asuntoamme oli minun työsuhdeasuntoja niin vaimoni tiesi sen sanomattakin. Lieneekö häpeä tunnustaa mutta alkutaipaleella, ennen lasten hankkimista, sanoin kerran vaimolleni, että jos tuo turha sönkötys ei lopu niin nostan hänet niska-perse otteella käytävään katsomaan oven nimikylttiä.
Nyt feministit, ottakaa kierroksia ja herrasmiehet säälitelkää nuorikon kovaa kohtaloa!- hyvä.hyvä
Täältä tulee aploodeja ja paljon !
Juuri noin tulee toimia suomalaisten naisten kanssa. Suomessa on tämä perkeleen tasa-arvo perseily ja femakkoisuus mennyt jo liian pitkälle. Kyllä ennen oli asiat paremmin. Ja ne olivat ennen kaikkea järjestyksessä ja omilla paikoillaan. - TotuusSattuuQC
"sanoin kerran vaimolleni, että jos tuo turha sönkötys ei lopu niin nostan hänet niska-perse otteella käytävään katsomaan oven nimikylttiä."
Jos olitte naimisissa niin tuohon aikaan nimikyltissä lienee lukenut ihan se yhteinen sukunimenne... - 7470
TotuusSattuuQC kirjoitti:
"sanoin kerran vaimolleni, että jos tuo turha sönkötys ei lopu niin nostan hänet niska-perse otteella käytävään katsomaan oven nimikylttiä."
Jos olitte naimisissa niin tuohon aikaan nimikyltissä lienee lukenut ihan se yhteinen sukunimenne...Olin hyväntahtoisesti antanut sukunimeni vaimoni käyttöön ja sunto oli minun työsuhdeasuntoni johon vaimollani oli ainoastaan käyttöoikeus avioliiton kautta.
Vakavasti sanoen, viestini meni perille eikä vastaavaa ole tarvinnut uusia.
Taustalla oli muutamia asioita joiden selittäminen on tässä yhteydessä tarpeetonta.
- vielätulimieleen
Tuli ap vielä yksi mahdollisuus mieleen, jos haluat vain järkevästi toimia, sitähän miehetkin tässä ketjussa ovat kannustaneet ja naisten on hyvä oppia olemaan aina vain tunteella toimivia. Siispä et jaksossa maksa asumisesta tuolle miehelle mitään, sinähän olet vierailijastatuksella. Sen sijaan alat sijoittaa niitä säästyviä rahoja, sillä kuten miehet ketjussa ovat todenneet sinä saat asua ihan ilmaiseksikin varmaan siellä. Hyvillä sijoituksilla raha poikii paremmin ja ostat niillä rahoilla sitten myöhemmin asunnon, eiks jee. Sitä en tiedä miten tuommoinen teidän rakkauselämään vaikutta, kun suhdehan on vähän niinkuin tunnepuolen juttu, mutta voit sinäkin sitten, kun mies taas muistuttelee omasta kämpästään , purra hammasta ja lohduttautua tuolla tulevalla asunnolla.
Jep, jos aloittaja säästää vaikkapa 500 € kuussa vähäkuluiseen indeksirahastoon ja saa tuottoa maltilliset 7% vuodessa, on hänellä 25 vuoden kuluttua 400 000 € eläkepottia. Tonnin kuukausittaisella sijoituksella on koossa 800 000 €.
- Hyyryläinen40ap
Yogamies kirjoitti:
Jep, jos aloittaja säästää vaikkapa 500 € kuussa vähäkuluiseen indeksirahastoon ja saa tuottoa maltilliset 7% vuodessa, on hänellä 25 vuoden kuluttua 400 000 € eläkepottia. Tonnin kuukausittaisella sijoituksella on koossa 800 000 €.
Oho, yhtäkkiä alkoikin aika paljon kiinnostamaan. :)
- TotuusSattuuQC
Hyyryläinen40ap kirjoitti:
Oho, yhtäkkiä alkoikin aika paljon kiinnostamaan. :)
No mikään rahasto ei tuota vuosikymmeniä joka vuosi 7% puhdasta tuottoa kulujen ja verojen jälkeen... Joten ei kannata liikaa innostua.
TotuusSattuuQC kirjoitti:
No mikään rahasto ei tuota vuosikymmeniä joka vuosi 7% puhdasta tuottoa kulujen ja verojen jälkeen... Joten ei kannata liikaa innostua.
Ei kun keskimäärin. Joku vuosi enemmän ja joskus vähemmän. "Helsingin pörssin osakkeet ovat pitkässä juoksussa tarjonneet noin 8 %:n tuoton, on osinkotuoton osuus tästä ollut puolet
" https://www.sijoittaja.fi/64957/kolme-sijoittajan-tarkeinta-tunnuslukua/"
Smallcap rahastoissa sama luku on ollut yli 9%. Kulut indeksirahastossa alle 0,5%Hyyryläinen40ap kirjoitti:
Oho, yhtäkkiä alkoikin aika paljon kiinnostamaan. :)
Aiheesta on paljon tietoa netissä. Kuuntele vaikkapa Rahapodi nimisiä podcasteja netistä.
- TotuusSattuuQC
Yogamies kirjoitti:
Ei kun keskimäärin. Joku vuosi enemmän ja joskus vähemmän. "Helsingin pörssin osakkeet ovat pitkässä juoksussa tarjonneet noin 8 %:n tuoton, on osinkotuoton osuus tästä ollut puolet
" https://www.sijoittaja.fi/64957/kolme-sijoittajan-tarkeinta-tunnuslukua/"
Smallcap rahastoissa sama luku on ollut yli 9%. Kulut indeksirahastossa alle 0,5%"Smallcap rahastoissa sama luku on ollut yli 9%. Kulut indeksirahastossa alle 0,5%"
Oletko kuullut ikinä osinkojen verotuksesta? - Anonyymi
TotuusSattuuQC kirjoitti:
"Smallcap rahastoissa sama luku on ollut yli 9%. Kulut indeksirahastossa alle 0,5%"
Oletko kuullut ikinä osinkojen verotuksesta?Tottakai olen kuullut ja tuo tuotto on laskettu verojen jälkeen.
-Yogamies-
- Kaksikalaa
Asuntoja on mutta vain kaksi kalaa
- yli35v.yhdessä
Teitkö itse aloituksen vauva-sivuille vai kopsasiko joku jutun?
- Hyyryläinen40ap
Kiitos kaikille kommenteistanne. Tämä on ollut äärimmäisen avartava keskustelu. Mielipiteitä laidasta laitaan, hyviä neuvoja, itselleni omituisia, vieraita, erilaisia kantoja. Kaikki yhtä kaikki arvokkaita.
Tässä sitä näkee miten eri tavalla ihmiset ajattelee (avasin ketjun tosiaan myös vauvalla). Omaa elämää ja omaa hyvinvointia ajatellen parasta on siis, kun lyö hynttyyt yhteen ihmisen kanssa, joka ajattelee näin tärkeistä asioista samoin. Aina sitä ei ihan kaikkea silti hoksaa ajoissa.
Ahdistaa siis ajatuskin, että mieheni kenties todellakin olisi sitä joukkoa joka ajattelee asian kuten jotkut täällä (ja vauvalla). Että syystä tai toisesta tarvitsisin muistutusta. Itse kun olen ainakin yrittänyt täysin vilpittömin, puhtain mielin ja oikeudenmukaisesti elää ja olla tässä.
Moni on toki sitäkin mieltä, että itsekin minun tilanteessani pahoittaisi mielensä.
Kiitos joka tapauksessa kaikille, katsotaan mihin homma johtaa.- munneuvo
Ehei olennaista ei todellakaan ole mennä yhteen ihmisen kanssa, joka ajattelee samalla tavoin kuin sinä vaan ihmisen kanssa, joka on joustava ajatuksiltaan. Joustavuus on tärkein asia niin parisuhteessa kuin ihmissuhteissa, jos haluaa saada ne toimimaan. Usko pois, itse olen vääränlaisia kumppaneita juuri tuon vuoksi ottanut tai siis sen vuoksi, että eivät osaa olla joustavia vaan ovat hyvinkin mustavalkoisia. Pointti on siinä, että vaikka yhdessä asiassa olisittekin samoin ajatteleva kumppanisi kanssa niin ei sellaista ihmistä ole ainakaan helpolla, joka olisi kaikissa asioissa samoin kanssasi ajatteleva. Miehissä ihan psykiatrian mukaan on aivojen rakenneomnaisuuksien vuoksi enempi putkiaivoja, jyrkkiä, muuttumattomia ihmisiä ja tää ei ollut nyt vitsi. Muttta kuten tänäkin ketju osoittaa joustavuus ja kompromissien tekotaito, kunnioitus ym.ovat niitä asioita, joilla suhde toimii, ei se että olette samoin ajattelevia tai samoin toimivia edes.
- 1way
Minä lukisin asian vain yhdellä tavalla: lähe vetään. Oli se tarkoitettu milä tahansa tavalla, tai vailla tarkoitusta.
- loppukevennyss
Muistattekos tän?
Vaimo alkaa heti aamusta kälättää miehelleen... "Älä aina sano, että sinun auto, sinun asunto jne. vaan MEIDän asunto, meidän auto jne. Mitä muuten etsit siellä?"
Mies: "Meidän kalsareitamme" - khgkjhgk
Asunnon ostaminen on suuri päätös aikana, jolloin juuri kenelläkään ei ole varmaa työpaikkaa.
Itse muuttaisin tuossa tilanteessa vuokralle, mutta jatkaisin parisuhdetta. - BjörnK
Mielestäni miehesi on moukkamainen. Et kai maksa koko vastiketta， vesi- ja sähkölaskua yksin?
- Anonyymi
Mies omistaa asunnon, ja sinä edesautat häntä kasvattamaan omaisuuttaan maksamalla juoksevat kulut kuten vastikkeen ja sähkön ja jopa remontin. Kun tulee ero miehen omistusosuus asuntoon on kasvanut, ja sinulle jää siittä mitään. Tietty olet säästänyt vuokrakuluissakin tai et, ehkäpä miehesi olisi pystynyt ostamaan itselleen ruokaakaan ilman sinua, kun varmaan olet ruokalaskutkin ns.vuokrana maksanut. Mitäs jos miehesi korostaa omistavuuttaankin, jotta saa sinulta enemmän rahaa menoihin, kun hänellä ne lainanhoitokulut.
- Anonyymi
Minä myös painottaisin parisuhteessa sitä arvostetaanko minua ja tunnenko että olen tasaarvoinen toisen silmissä.
Tuo aloitus ja esim. kyllä huutaa sitä että miehesi on joko vähän tollo joka arvostaa vain omaisuutta. Tai takana on tosiaan tarve vähän alistaa ja kouluttaa vuokralaistaan..
Miettisin ihan oikeesti sitä vaihtoehtoa että ostat jonkin yksiön itselle. Sinulle jää silloin jotain elämisestä jos sattuu niin että mies kuoleekin yhtäkkiä. Tai tulee ero puskista.
Itse en voisi noin huonosti laskien elää parisuhteessa että maksan käytännön menot , kenties ruuassakin enemmän. Ja 5v jälkeen käteen ei jää mitään..
Tunnistan exäni tuostakin että kun muutetaan yhteen korostetaan että ei sun tarvitse maksaa mitään. Kuitenkin jos olisit jättänyt maksamatta olis haloo todennäköisesti syntynyt jo aiemmin.
Kun ollaan henkisesti pari niin silloin puhutaan ME sanoilla . Ei MINÄ. Iskee kovasti mun tasa arvo ajatteluun tuo sun miehen mouhkaaminen. Varsinkin jos kerran ei ole edes mitään suuttumista takana eikä muutakaan eripuraa. Mitettisin vakavasti takaportin hankkimista ihan omaan elämään. - Anonyymi
Tilanne voi pahentua vuosien jälkeen. Elin vuosia liitossa toisen kanssa vuosia ja silti en kuulemma omistanu tai ollut ansainnut mitään, vaikka ostin ruoat, vaatteet ym sekä hoidin lapset ja kävin töissä kuten toinenkin.Kaiken lisäksi olin saanut perintöäkin, joka ns. suli miehen omaisuudeksi. Näitä riittää. Onneksi tajusin lähteä, vaikkakin myöhään, mutta parempi kuin ei milloinkaan.
- Anonyymi
Joillain vaan on se omaelämä.
- Anonyymi
Toivottavasti olet jättänyt kyseisen äijän? Mulkkuhan se on,kertoo aika paljon luonteesta jos pitkässä suhteessa kaikki on hänen. Olet kuin vuokralainen tai piika ilman mitään oikeuksia,siitähän tässä on kyse..hyi mikä mies!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Täytyi haukkuu sut lyttyyn
En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti631749SINÄ nainen hyvin läheltä
Pidän sinusta. Mutta mene ensin juttelemaan lääkärin luokse, ja hoida itsesi kuntoon. Sit kun sä olet kunnossa, niin mä721092- 451045
Et voi olla loputtomasti hiljaa
Nainen. Tarkoitan siis meidän juttua. Eihän tämä tällaiseen epätietoisuuteen voi jäädä siinä vaan särkyy kumpikin. Kerto671005Ajatus aamuun
Tämä jollekin tärkeälle. On asioita mistä jutellaan, on asioita mistä vitsaillaan, on myös asioita mistä ei puhuta kenen71939Nainen mitä tekisit
Joutuisit tekemään miehelle ja sinulle tai sinulle ja miehellesi ja kahdelle lapselle ruokaa ja kaapista löytyy 2 litraa158909- 44860
Martina kauniina lehtihaastattelussa
Martina antoi hyväntuulisen haastattelun lehteen. Tyylikkäitä kuvia ja kivoja vaatteita kauniilla Martinalla.182815- 58798
Minä en luota sinuun yhtään nainen
ja aistin että yrität taas satuttaa henkisesti koska tiedät että olet heikkouteni joten siksi tein mitä tein mutta en ki34762