Mitä mieltä olette Hyvät Keskustelijat sellaisesta uskon perusasioiden tulkinnasta, jonka mukaan Jumala ja Saatana, taivas ja helvetti ym. ym. olisivat kaikki jokaisessa meissä itsessä "sisällä" olevia elementtejä?
Toisin sanoen meidän itse kunkin tulisi itse päättää omasta käyttäytymisestämme sekä myöskin kantaa täysi vastuu siitä. Olisimme näin ollen täydellisesti vastuussa siitä, miten toimimme, miten "toteutamme itseämme" kanssaihmisiämme kohtaan, omaksi hyödyksemme ja kanssaihmistemme kustannuksella, mm.. Tällöin ihminen itse yksinään olisi velvollinen kontrolloimaan omaa käyttäytymistään, eikä omia "pahoja tekojaan" saisi keneltäkään anteeksi.
Tällaisen käsitysmallin lopputuloksena on tietenkin suurta ahdistusta, itkua ja "hammasten kiristystä", kun sitten lopulta ihminen havahtuu kaikkeen siihen "mitä sitä tulikaan tehdyksi". Jos tällaiseen malliin ei sisältyisi sitä "armahdusta" lainkaan ja jos se ihminen sitten olisi oikein heikoilla omien räpistelyjensä ja "heikon lihansa" kanssa ja se oma pikku boltzi olisi vaarassa hajota, mitä sitten???
Voisiko ihminen tällaisessa käsitysmallissa käyttäyä yhtään nykyistä paremmin, vaikka hän asiat näin ymmärtäisikin. Otetaanpa huomioon vaikkapa se, että aina on myös niitä "itsensä petkuttajia" (kaappijuopot ja syrjähyppyjentekijät vain muutamia mainitakseni) joiden käyttövoima aina ja kaikkialla saa omaan napaan tuijottamisesta ja itsekkäiden pikku tarpeiden tyydyttämisestä toisten hyvinvoinnin kustannuksella.
Omasta mielestäni suurin ongelma on siinä, mitkä olisivat ne "kepit" ja "porkkanat", joilla nykyihmistä voitaisiin motivoida "ihmisiksi käyttäytymiseen". Sen kun joku keksisi voitaisiin jopa kuvitella edellytyksiä inhimillisemmän käyttäytymisen alkamiselle ihmiskunnan keskuudessa.
Itse nimittäin koen siten, että ainakin länsimaissa uskonto on menettämässä erittäin suuressa määrin "otettaan" ihmisistä. Onko tämä sitten hyvä vai paha asia?
Toisin sanoen meidän itse kunkin tulisi itse päättää omasta käyttäytymisestämme sekä myöskin kantaa täysi vastuu siitä. Olisimme näin ollen täydellisesti vastuussa siitä, miten toimimme, miten "toteutamme itseämme" kanssaihmisiämme kohtaan, omaksi hyödyksemme ja kanssaihmistemme kustannuksella, mm.. Tällöin ihminen itse yksinään olisi velvollinen kontrolloimaan omaa käyttäytymistään, eikä omia "pahoja tekojaan" saisi keneltäkään anteeksi.
Tällaisen käsitysmallin lopputuloksena on tietenkin suurta ahdistusta, itkua ja "hammasten kiristystä", kun sitten lopulta ihminen havahtuu kaikkeen siihen "mitä sitä tulikaan tehdyksi". Jos tällaiseen malliin ei sisältyisi sitä "armahdusta" lainkaan ja jos se ihminen sitten olisi oikein heikoilla omien räpistelyjensä ja "heikon lihansa" kanssa ja se oma pikku boltzi olisi vaarassa hajota, mitä sitten???
Voisiko ihminen tällaisessa käsitysmallissa käyttäyä yhtään nykyistä paremmin, vaikka hän asiat näin ymmärtäisikin. Otetaanpa huomioon vaikkapa se, että aina on myös niitä "itsensä petkuttajia" (kaappijuopot ja syrjähyppyjentekijät vain muutamia mainitakseni) joiden käyttövoima aina ja kaikkialla saa omaan napaan tuijottamisesta ja itsekkäiden pikku tarpeiden tyydyttämisestä toisten hyvinvoinnin kustannuksella.
Omasta mielestäni suurin ongelma on siinä, mitkä olisivat ne "kepit" ja "porkkanat", joilla nykyihmistä voitaisiin motivoida "ihmisiksi käyttäytymiseen". Sen kun joku keksisi voitaisiin jopa kuvitella edellytyksiä inhimillisemmän käyttäytymisen alkamiselle ihmiskunnan keskuudessa.
Itse nimittäin koen siten, että ainakin länsimaissa uskonto on menettämässä erittäin suuressa määrin "otettaan" ihmisistä. Onko tämä sitten hyvä vai paha asia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Totta puhut. Uskonto on menettämässä otettaan. Tämä ajatus ei ole uusi, vaan silloin tällöin kuuluu samoja mielipiteitä. Varsinkin WTC:n terrori-iskun jälkeen mielipiteet ovat yhä enemmän uskontokielteisempään suuntaan. Raamattu kertoo Kristikunnan huoraavan maailman johtajien kanssa, mutta jossakin vaiheessa tämä huora riisutaan alastomaksi ja paljastetaan sen teot. Koska se tulee tapahtumaan, sitä ei tiedä - mutta sen näkee jo selvästi mihin suuntaan ollaan menossa.
Lisäksi yhdistettyinä Jumala ja Saatana olisi
tämä valo ja pimeys ja se taas tulee Egytiläisten
Toth (toisesta maailmasta):
http://www.leadingedgenews.com/gregg.htm
BRADEN: It is. It all ties back to this ancient tenet that says that Light and Dark are one. This is a direct quote from the Egyptian master, Thoth, who says that "Light and Dark are one and the same, different only in seeming." Different only in the way we perceive them. The Egyptians left that so clearly for us on their temple walls in their esoteric traditions. They left an opportunity for people to have direct experience of that.
Niin, mutta en ihan tarkasti enää muista, menikö se siinä karman laissa siten, että seuraava elämä palkitsee tässä elämässä tapahtuneen käyttäytymisen - niin hyvässä kuin pahassakin? Eli että "hyvä" ja "paha" eräällä tavalla kumuloituvat...
Kommentoin vain tota viimeistä ajatustasi:
>...koen siten, että ainakin länsimaissa
>uskonto on menettämässä erittäin suuressa
>määrin "otettaan" ihmisistä.
Jäin miettimään onko näin?
Olen ollut havaitsevinani, että sitä mukaa
kun luovutaan kristinuskosta, samaan tahtiin
tulee uusia uskontoja tilalle, esim.
uuspakanajutut, shamanismi, horoskoopit,
kansanuskomukset tai New Age-tyyppiset jutut,
joissa jumaluutta etsitään ihmisen sisältä,
vakaumuksellinen ateismi,...tms.
Kun rukous Kaikkivaltiaan puoleen väistyy,
näyttää siltä, että ajatukset suuntautuvat
niihin "jumaliin", jotka kilpailevat ihmisen
suosiosta.
Jumala puhuu epäjumaliin siirtyneistä
ihmisistä kuin he olisivat uskottomia
kihlatulleen. Herra on "kihlannut" meidät
omakseen, ja ne, jotka vilkuilevat ja menevät
muiden kosijoiden matkaan ovat uskottomia
hänelle.
"Niin kuin uskoton vaimo pettää miestään,
niin sinä, Israelin heimo, olet pettänyt minua,
sanoo Herra."
Mutta sinä vastaat: "Anna minun olla! Minä
rakastan vieraita jumalia, niitä minä haluan
seurata."
Ja kuitenkin:
..."jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin
hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän
ei saata."
2. Tim. 2:13