Onko mustasukkaisuuteni kuvitelmaani.

Takanamme on pitkä avioliitto. Nyt vanhempana mies aivan minusta välittämättä tanssittaa muita naisia, ei minua. hän tuijottelee ja flirttailee täysin estottomasti kaikkia akkoja ja sanoo, että miehet nyt on sellaisia. Nuorempana hän vahti ja vartioi minua ja en saanut puhuakkaan kenenkään kanssa, en edes naistenkaan. opin siihen ja enää en edes halua tavata ketään, enkä puhukkaan kenenkään kanssa, en enää edes haluakkaan. Tämäkö on kiitos kiltteydestäni? Joskus tuntuu, että repäisenkö ja käyn naistentansseissa, vaikka ei edes huvittaisikaan. Josko minäkään en sitten olisi enää itsestäänselvyys, jota saa kohdella miten huvittaa?
Ilmoita


6 Vastausta

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.


Yleensä mustasukkaisuus on aiheeton, väärää epäilyä, pahimmillaan sairasta piinaavaa epäilyä, joka ajaa pakonomaisesti takaa epäilijää, mutta joskus se onkin totta. Antamiesi tietojen perusteella ei ole mahdollista päätellä varmuudella, onko epäilysi totta, mutta todennäköisemmältä näyttää, ettei ole.

Todennäköisimmin miehesi estoitta flirttailee ja tanssittaa muita naisia, mutta jos epäilet, että hän olisi sukupuoliyhdynnässä heidän kanssaan, siitä ei ole ainakaan mainitsemassasi todisteita, ei edes indiisioita.

Ihmisen rakenne on sellainen, ettei hän ole hullaantunut samaan ihmiseen kovin kauan. Monille naisille tämä on odotusten vastaista, vaikka heidän pitäisi elää samassa maailmassa kuin miehetkin. Useimmat naiset tämän käsittävät niin kuin miehetkin, mutta miksi joillakin naisilla on vääriä odotuksia, on minulle tuntematonta. Sotkevatko vaaleanpunaiset romanttiset odotukset niin pään, että ei voi nähdä todellisuutta?

Sen sijaan on antamiesi tietojen perusteella selvää, että ollessaan hullaantuneena sinuun miehesi oli sinun suhteesi ylettömän mustasukkainen. Voi olla vieläkin. Oma vapaa toiminta ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö olisi puolisostaan jopa sairaalloisen mustasukkainen.

Vähitellen sopeudut ajatukseen, että näinhän siinä käy. Nuoruuden haaveet usein laimenee. Liitostanne tulee entistä totunnaisempaa oloa, mutta jos odotat jotakin sellaista, mitä oli nuoruudessa, odotat harvinaisuutta.

Kun kerrot, että et enää edes halua tavata muita, kerrot samalla, että on sinussakin tapahtunut huomaamattasi merkittävää muutosta. Ei se suinkaan johdu miehestäsi, niin kuin luulet, vaan elämänkaaren vaiheesta, ikäytymisestä. Psykologistien terapia ei auta, keventää vain kukkaroa. Siihen harhaan älä mene. Mutta jos sittenkin menisit naistentansseihin, et kostaaksesi miehellesi tai opettaaksesi häntä, vaan näkemään, että sinä edelleen olet haluttava. :-)
1 VASTAUS:
Tuo on erinomainen neuvo, että jospa sittenkin menisit tansseihin, ei koston vuoksi vaan nähdäksesi, että olet edelleen haluttava. Komppaan tätä❤
+Lisää kommentti
Kyllä olen sanonut ettei muita saa tanssittaa jos minua ei ole ensin. Ykkönen olen ja huolehtii ensin tarpeeni. Kakkoset on aina kakkosia ja saavat sen mitä jää. Pitää osata kunnioittaa puolisoaan. Mitä ei oman puolison kanssa tee ei se silloin muille naisille siis jaa. Tervettä on pieni mustasukkaisuus pitkässä liitossakin ja jos sitä ei osaa arvostaa on todella typerys. Joten jos tanssittaa muita naisia silloin myös vie sut tanssimaan eikö totta?
Ilmoita
Tässä on taustalla pitkä yhteinen elämä. Kyllä aikoinaan seksisuhdekkin oli ja siitä hän enemmänkin ylpeili häpeämättä lainkaan. Viimeisen vuosikymmenen aikana hänellä ei enää vehje toimi ja siitä syytti minua ja rähjäsikin todella agressiivisestikkin. Annoin olla ja yritin ja yritän ymmärtää. Minulle riittää läheisyys ja hellyys ja pärjään kyllä, että ei seiso. Tuo vieraiden akkojen kuolaaminen kyllä tuntuu jo kohtuuttomalta. Olen kaiketi ainut nainen maailmassa, joka sietää tuollaista. Minulla oli ystävä kylässä kesällä ja heti hän alkoi kuolata hänen peräänsä iljettävästi. Ystäväni kyllä havaitsi sen ja oli kiusallisessa tilanteessa. Sanoi myöhemmin, että kyllä ukkosi käyttäytyminen oli hävytöntä. Oma vaimo on vieressä ja avoimesti jopa lähentelee toista. Eihän ystäväni häntä huolisikaan, mutta mitä tuolle teen? Kostanko? Vaiheittäydynkö marttyriksi? Kaunistanko itseäni entistä ehommaksi. Sitä en tietysti tee, koska silloin tulee raivokohtaus, oletko johonkin menossa.
Ilmoita
Miehelläsi on tainnut vinksahtaa jotain korvien välissä.
Tuollaisen kanssa on selvästikin hyvin vaikea elää. Hän on pakottanut sinut eroon kaikista muista ihmisistä, elämään vain hänen tahdoillaan ja mielenheitoillaan.

Mikäli aoit jatkaa hänen kanssaan, anna hänelle tilaisuus valita:
Joko muutuminen käytokseen tai sinä keräät kimpsusi ja kamsusi ja poistus kuvioista ja yhteisestä taloudesta.

JA PYSYT SANOJESI TAKANA!
Siis ei niin että no nyt sinä taas kuolaat tuon ja tuon ja tuon ja tuon naiseen perään! Sinähän lupasit!!! jne jne jne jne jne
Ilmoita
Tunnistan oman käytökseni miehessäsi. Naiseni pelkäsi läheisyyttä, ja tuntui ettei halunnut minua ikinä. Samaan aikaan oma itseluottamukseni oli kunnossa. Jonkin ajan jälkeen ajauduin tuollaiseen käyttäytymiseen. Hauskaa oli kyllä se, että naiseni alkoikin haluamaan minua sen jälkeen.

Naiseni oli jonkin illan jälkeen niin avoimen mustasukkainen, että hillitsin itseäni sen jälkeen.

Tein tuon kaiken tietoisesti. Ajattelin, että jos naiseni ei ole minusta kiinnostunut, niin flirttailen ja tanssitan sellaisia naisia, jotka ovat.

En olisi ennen tätä suhdetta ikinä ajatellut, että voisin tehdä tuollaista. Kuinka paljon halusinkaan naistani, mutta vastakaiun puute sitten teki tepposensa.

En tiedä onko sulla samanlainen tilanne, mutta kannattaa myös tutkia omaa käyttäytymistään, ja miettiä, että voisiko vika löytyä sieltä.
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Onko mustasukkaisuuteni kuvitelmaani.

Takanamme on pitkä avioliitto. Nyt vanhempana mies aivan minusta välittämättä tanssittaa muita naisia, ei minua. hän tuijottelee ja flirttailee täysin estottomasti kaikkia akkoja ja sanoo, että miehet nyt on sellaisia. Nuorempana hän vahti ja vartioi minua ja en saanut puhuakkaan kenenkään kanssa, en edes naistenkaan. opin siihen ja enää en edes halua tavata ketään, enkä puhukkaan kenenkään kanssa, en enää edes haluakkaan. Tämäkö on kiitos kiltteydestäni? Joskus tuntuu, että repäisenkö ja käyn naistentansseissa, vaikka ei edes huvittaisikaan. Josko minäkään en sitten olisi enää itsestäänselvyys, jota saa kohdella miten huvittaa?

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta