Hyvä juttu, itse kommentoinut lyhyesti joihinkin ketjuihin yleisesti mut edellisestä kerrasta ehkä jo kk tai pari. Loppuu tämäkin.
Omassa elämässäni päättyy yksi vaihe tähän viikkoon, vihdoinkin!
Reilut puolitoista vuotta kun nähtiin ensi kerran.
Hullua kaikki oli. Eihän meillä ollut mitään yhteistä, ei sit mitään!
Jos vielä törmätään, olit yksin tai et niin en reagoi mitenkään. En vihaa vaan olet vain täysin merkityksetön siinä kuin kaikki muutkin tuntemattomat.
Silloin tällöin saatat piipahtaa mielessä kun ajattelen kyseistä paikkaa ehkä joskus sitten.
Muistelenko sit hyvällä vai pahalla? Tuskin kummallakaan, muutama välähdys elämän filminauhassa...
Syksy tulee, kaunista ja kuulasta. Ruska ja kaikki. Uskon et itselläni muuttuu vielä moni iso asia ennen vuodenvaihdetta...
Omassa elämässäni päättyy yksi vaihe tähän viikkoon, vihdoinkin!
Reilut puolitoista vuotta kun nähtiin ensi kerran.
Hullua kaikki oli. Eihän meillä ollut mitään yhteistä, ei sit mitään!
Jos vielä törmätään, olit yksin tai et niin en reagoi mitenkään. En vihaa vaan olet vain täysin merkityksetön siinä kuin kaikki muutkin tuntemattomat.
Silloin tällöin saatat piipahtaa mielessä kun ajattelen kyseistä paikkaa ehkä joskus sitten.
Muistelenko sit hyvällä vai pahalla? Tuskin kummallakaan, muutama välähdys elämän filminauhassa...
Syksy tulee, kaunista ja kuulasta. Ruska ja kaikki. Uskon et itselläni muuttuu vielä moni iso asia ennen vuodenvaihdetta...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joskus elämänsä aikana voi kohdata ihmisen joka tuntuu jollain tavalla tutulta, mutta ei hänen kanssaan tarvitse olla mitään muuta kuin jonkinlainen henkinen kohtaaminen. Hyvin erilaisen ihmisen kanssa ei elämästä tulisi mitään, koska se ei lähennä vaan erottaa. Oli ehkä sellainen elämäntilanne että tällaiselle oli "tilaus". Vihaamiseen ei ole mitään tarvetta, sellainen ei ole minulle ominainen tapa ajatella.
Nooh, joillakin jutuilla on lyhyet seuraamukse, jpillakin pitkät. Joihinkin palataan vielä vuosienkin päästä. Mistä näistä tietää.