Yksittäiset sanat voivat vaikuttaa suuresti minkä tahansa keskustelun tulkintoihin ja merkityksiin.
Vuosikausien ajan tahalliset ja tahattomat käännösvirheet ovat toistuneet yhä uudelleen ja mahdollistaneet sen, että uskonnolliset instituutiot voivat tänä päivänä manipuloida ja jopa käyttää hyväkseen ihmismassoja.
Esimerkiksi sana metanoia, joka koostuu kahdesta osasta – meta, 'jonkin kanssa', ja nous, 'mieli' – viittaa radikaaliin mielenmuutokseen. Englanninkielessä se on käännetty säännöllisesti sanalla ”repentance”, joka on vanhaenglantilainen lainasana latinasta ja tarkoittaa katumusharjoitusta. Sanaan on sitten liitetty etuliite ”re”, 'uudelleen-', jotta synnintunnosta saataisiin kaikki mahdollinen hyöty irti. Re-penance. Tämä karkea huiputus johti kieroutuneisiin kiirastulioppeihin, joilla naiivit ja tietämättömät ihmiset saatiin uskomaan, että heidän tuli ostaa suosiota vihastuneelta jumalalta itselleen. Useimmat katedraalit ja monet pappisvirat rahoitettiin syyllisten ihmisten rahoilla.
(Suomessa taas käytetään sanaa parannuksenTEKO, jossa paljastuu samanlainen merkityshistoria kuin englnanninkielisessä sanassa.)
Englanninkielisistä käännöksistä ei ole juurikaan hyötyä pyrkiessämme ymmärtämään mitä metanoia tosiasiassa tarkoittaa. Ennen Hieronymuksen latinankielistä Vulgata-käännöstä sana metanoia oli yleisessä käytössä. Esimerkiksi Tertullianus kirjoitti vuonna 198 jKr. seuraavasti: ”Kreikan kielessä metanoia ei tarkoita syntien tunnustamista vaan mielen muutosta.” Tästä huolimatta latinankieliset kirkkoisät alkoivat kääntää sanan merkityksessä 'suorittaa katumusharjoitus' roomalaiskatolisen kirkon oppien mukaisesti: katumusharjoituksen avulla hankittiin Jumalan mielisuosio. (Ja suomen kieleen on tullut tätä kautta ilmaus 'TEHDÄ parannus'.)
Vuonna 1430 katolinen teologi Lorenzo Valla alkoi tutkia kriittisesti Vulgataa ja nosti esiin monia Hieronymuksen tekemiä virheitä. Valitettavasti Vulgataa kannattavat piirit pakottivat tuolloin Vallan perumaan puheensa monia muutoksia koskien, metanoia-sanan kehno käännös mukaan lukien.
Kun uskonnosta tehdään liiketoimintaa, syntyy hellittämätön tarve yhä uudelleen palaaville maksaville asiakkaille. Jeesus ristiinnaulittiin tästä syystä; hän kyseenalaisti ja tuomitsi koko järjestelmän, joka piti ihmisiä hierarkkisessa otteessaan.
Jesaja 55:8–11 tarjoaa selityksen metanoia-sanalle: ”Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä minun tieni teidän teitänne, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. Sillä niin kuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetän.”
Kreikan kielen etuliite meta, 'yhdessä jonkin kanssa', pitää sisällään ajatuksen vaikutuksesta, joka tulee muualta. Tässä kohtaa evankeliumi osoittaa voimansa, sillä se vetoaa ymmärrykseemme, jotta käyttäisimme sitä yhdessä todellisen alkuperämme kanssa... tällöin alkuperäinen ajatus, Jumalan mieli tulee ilmaistuksi uudelleen. Adamin lankeemuksen myötä tullut etäisyys, jota verrataan taivaan ja maan väliseen etäisyyteen, peruuntuu Jeesuksen lihaksi tulemisessa. Metanoia pitää sisällään ajatuksen yhdessä Jumalan kanssa tietämisestä! Se on ajatusten yhteen punoutumista: sitä, että olen Jumalan kanssa samaa mieltä siitä, mitä hän ajattelee minusta.
Sinun uskomuksesi Jumalaa koskien ei määrittele sinua; hänen uskonsa siihen, minkä hän tietää olevan totta sinusta, määrittelee sinut.
Markuksen evankeliumissa (11:22) Jeesus sanoo: ”Pitäkää Jumalan usko.” Valitettavasti useimmissa käännöksissä meitä kehotetaan uskomaan Jumalaan. Meidän uskomuksillamme ja Jumalaa koskevilla filosofoimisillamme on kuitenkin valtava ero siihen verrattuna, mitä Jumala uskoo meistä! Jumalan usko sinuun antaa sinun uskollesi sisällön. Jeesus on se, mitä Jumala uskoo sinusta.
Jollei lähtökohtanamme ole Jumalan usko Kristuksen loppuun saattamaan työhön, meillä ei ole julistettavanamme varsinaista ilosanomaa. Jollei uskomme saa sisältöään ja pysy voimassa Hänessä, jonka Jumalan on antanut meille peilikuvaksi itsestään meissä, me petkutamme itseämme jälleen kerran uskonnollisella naamiolla nimeltä kristinusko.
- Francois Du Toit -
Vuosikausien ajan tahalliset ja tahattomat käännösvirheet ovat toistuneet yhä uudelleen ja mahdollistaneet sen, että uskonnolliset instituutiot voivat tänä päivänä manipuloida ja jopa käyttää hyväkseen ihmismassoja.
Esimerkiksi sana metanoia, joka koostuu kahdesta osasta – meta, 'jonkin kanssa', ja nous, 'mieli' – viittaa radikaaliin mielenmuutokseen. Englanninkielessä se on käännetty säännöllisesti sanalla ”repentance”, joka on vanhaenglantilainen lainasana latinasta ja tarkoittaa katumusharjoitusta. Sanaan on sitten liitetty etuliite ”re”, 'uudelleen-', jotta synnintunnosta saataisiin kaikki mahdollinen hyöty irti. Re-penance. Tämä karkea huiputus johti kieroutuneisiin kiirastulioppeihin, joilla naiivit ja tietämättömät ihmiset saatiin uskomaan, että heidän tuli ostaa suosiota vihastuneelta jumalalta itselleen. Useimmat katedraalit ja monet pappisvirat rahoitettiin syyllisten ihmisten rahoilla.
(Suomessa taas käytetään sanaa parannuksenTEKO, jossa paljastuu samanlainen merkityshistoria kuin englnanninkielisessä sanassa.)
Englanninkielisistä käännöksistä ei ole juurikaan hyötyä pyrkiessämme ymmärtämään mitä metanoia tosiasiassa tarkoittaa. Ennen Hieronymuksen latinankielistä Vulgata-käännöstä sana metanoia oli yleisessä käytössä. Esimerkiksi Tertullianus kirjoitti vuonna 198 jKr. seuraavasti: ”Kreikan kielessä metanoia ei tarkoita syntien tunnustamista vaan mielen muutosta.” Tästä huolimatta latinankieliset kirkkoisät alkoivat kääntää sanan merkityksessä 'suorittaa katumusharjoitus' roomalaiskatolisen kirkon oppien mukaisesti: katumusharjoituksen avulla hankittiin Jumalan mielisuosio. (Ja suomen kieleen on tullut tätä kautta ilmaus 'TEHDÄ parannus'.)
Vuonna 1430 katolinen teologi Lorenzo Valla alkoi tutkia kriittisesti Vulgataa ja nosti esiin monia Hieronymuksen tekemiä virheitä. Valitettavasti Vulgataa kannattavat piirit pakottivat tuolloin Vallan perumaan puheensa monia muutoksia koskien, metanoia-sanan kehno käännös mukaan lukien.
Kun uskonnosta tehdään liiketoimintaa, syntyy hellittämätön tarve yhä uudelleen palaaville maksaville asiakkaille. Jeesus ristiinnaulittiin tästä syystä; hän kyseenalaisti ja tuomitsi koko järjestelmän, joka piti ihmisiä hierarkkisessa otteessaan.
Jesaja 55:8–11 tarjoaa selityksen metanoia-sanalle: ”Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä minun tieni teidän teitänne, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. Sillä niin kuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetän.”
Kreikan kielen etuliite meta, 'yhdessä jonkin kanssa', pitää sisällään ajatuksen vaikutuksesta, joka tulee muualta. Tässä kohtaa evankeliumi osoittaa voimansa, sillä se vetoaa ymmärrykseemme, jotta käyttäisimme sitä yhdessä todellisen alkuperämme kanssa... tällöin alkuperäinen ajatus, Jumalan mieli tulee ilmaistuksi uudelleen. Adamin lankeemuksen myötä tullut etäisyys, jota verrataan taivaan ja maan väliseen etäisyyteen, peruuntuu Jeesuksen lihaksi tulemisessa. Metanoia pitää sisällään ajatuksen yhdessä Jumalan kanssa tietämisestä! Se on ajatusten yhteen punoutumista: sitä, että olen Jumalan kanssa samaa mieltä siitä, mitä hän ajattelee minusta.
Sinun uskomuksesi Jumalaa koskien ei määrittele sinua; hänen uskonsa siihen, minkä hän tietää olevan totta sinusta, määrittelee sinut.
Markuksen evankeliumissa (11:22) Jeesus sanoo: ”Pitäkää Jumalan usko.” Valitettavasti useimmissa käännöksissä meitä kehotetaan uskomaan Jumalaan. Meidän uskomuksillamme ja Jumalaa koskevilla filosofoimisillamme on kuitenkin valtava ero siihen verrattuna, mitä Jumala uskoo meistä! Jumalan usko sinuun antaa sinun uskollesi sisällön. Jeesus on se, mitä Jumala uskoo sinusta.
Jollei lähtökohtanamme ole Jumalan usko Kristuksen loppuun saattamaan työhön, meillä ei ole julistettavanamme varsinaista ilosanomaa. Jollei uskomme saa sisältöään ja pysy voimassa Hänessä, jonka Jumalan on antanut meille peilikuvaksi itsestään meissä, me petkutamme itseämme jälleen kerran uskonnollisella naamiolla nimeltä kristinusko.
- Francois Du Toit -
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.