Kunpa vain voisi jotenkin kääntää asian

Älä mieti. Selvitä asia.

neuvoni kirjoitti:

Älä mieti. Selvitä asia.

Olen jo yrittänyt selvittää. Se osoittautui vaikeaksi... ainoa miten tämä selviää on sillä että hän kertoo minulle suoraan. Muuten minä vain jään haihattelemaan ja toivomaan että kohtaisin joskus jonkun josta pidän vähintään yhtä paljon.

Sehän tän homman tarkoitus varmaan olikin; aiheuttaa pahaa mieltä....et varmaankaan voi väittää pistäneesi parastasi.....
Ehkä sitten olen liikaa kaikkea mitä et tarvitse ja liian vähän sellaista mitä tarvitset.
Sulla oletetusti on aikaa odotella sitä sopivampaa. Musta on lähinnä tuntunut viime ajat siltä että tulet vihaiseksi minun ajattelemisesta tai kai pelkästä olemassaolosta.

haihattelen kirjoitti:

Olen jo yrittänyt selvittää. Se osoittautui vaikeaksi... ainoa miten tämä selviää on sillä että hän kertoo minulle suoraan. Muuten minä vain jään haihattelemaan ja toivomaan että kohtaisin joskus jonkun josta pidän vähintään yhtä paljon.

Lue lisää

Siis kertoo suoraan mitä? Tunteet? Vai mitä haluaa elämältään? Ehkä on kertonut, kuuntelitko? Vai haihattelitko omiasi ja meni ohi?

RistiriitaistaKäytöstä kirjoitti:

Sehän tän homman tarkoitus varmaan olikin; aiheuttaa pahaa mieltä....et varmaankaan voi väittää pistäneesi parastasi.....
Ehkä sitten olen liikaa kaikkea mitä et tarvitse ja liian vähän sellaista mitä tarvitset.
Sulla oletetusti on aikaa odotella sitä sopivampaa. Musta on lähinnä tuntunut viime ajat siltä että tulet vihaiseksi minun ajattelemisesta tai kai pelkästä olemassaolosta.

Lue lisää

Tavallaan olen jo pistänyt parastani. En enää keksi mitään sanottavaa... ja se on päinvastoin hänessä. Hänessä on liikaa kaikkea mitä tarvitsen ja liian vähän sitä mitä en tarvitse. Olisi helpompaa jos olisi noin päin niin kuin sanoit. Eikä minulla ole aikaa odotella... elämä on liian lyhyt siihen. Ja tämä menee oikeasti sekavaksi jos alan täällä selvittelemään asiaa teille... olisi paljon selkeämpää jos saisin rauhassa kertoa hänelle suoraan. Se vaan ei ole nyt mahdollista :( ja se miten tämä meni alusta alkaen... niin tämä on vain mennyt mutkaisemmaksi koko ajan ja hän on ainoa joka voi suoristaa mutkat jos vain haluaa.

Ymmärrän jos tuntuu siltä että tulen vihaisemmaksi. Olen vain mennyt sekaisin hänestä tämän kesän aikana ja nykyään fiilikset ramppaavat laidasta laitaan aina kun mietin häntä :(

neuvoni kirjoitti:

Siis kertoo suoraan mitä? Tunteet? Vai mitä haluaa elämältään? Ehkä on kertonut, kuuntelitko? Vai haihattelitko omiasi ja meni ohi?

On hän vähän kertonut siitä mitä haluaa elämältään. Eikä hänen tarvitse kertoa tunteitaan suoraan... tosin olisin iloinen jos hän vaikka sanoisi että "kyllä mä vähän tykkään susta". Mutta enpä ole tuotakaan kuullut. Ihana taidan jollain tapaa ihan vähän olla kuitenkin vaikka olenkin tällainen onneton tyyppi jolla ei ole mitään. Mutta niin... hän kyllä pystyisi ihan helposti tiedustelemaan minulta ihan mitä vain jos haluaa... ei tarvitse kuin kysyä. En oikein pysty vain alkaa kertomaan jos toinen ei kysy.

haihattelen kirjoitti:

On hän vähän kertonut siitä mitä haluaa elämältään. Eikä hänen tarvitse kertoa tunteitaan suoraan... tosin olisin iloinen jos hän vaikka sanoisi että "kyllä mä vähän tykkään susta". Mutta enpä ole tuotakaan kuullut. Ihana taidan jollain tapaa ihan vähän olla kuitenkin vaikka olenkin tällainen onneton tyyppi jolla ei ole mitään. Mutta niin... hän kyllä pystyisi ihan helposti tiedustelemaan minulta ihan mitä vain jos haluaa... ei tarvitse kuin kysyä. En oikein pysty vain alkaa kertomaan jos toinen ei kysy.

Lue lisää

Aina kun on tunteita mukana, asiat tuppaa menemään mutkallisiksi. Toinen voi pelätä, ettei tule vastakaikua, ja panttaa kaikkea. Jos kuitenkin tuo asiasi on vasta alussa ja ne mutkatkin siitä oikenis? Jos oot vaan malttamaton? Ja toinen harkitsevaisempi, kokeneempi?

haihattelen kirjoitti:

Olen jo yrittänyt selvittää. Se osoittautui vaikeaksi... ainoa miten tämä selviää on sillä että hän kertoo minulle suoraan. Muuten minä vain jään haihattelemaan ja toivomaan että kohtaisin joskus jonkun josta pidän vähintään yhtä paljon.

Lue lisää

Miten olet yrittänyt selvittää..?

neuvoni kirjoitti:

Aina kun on tunteita mukana, asiat tuppaa menemään mutkallisiksi. Toinen voi pelätä, ettei tule vastakaikua, ja panttaa kaikkea. Jos kuitenkin tuo asiasi on vasta alussa ja ne mutkatkin siitä oikenis? Jos oot vaan malttamaton? Ja toinen harkitsevaisempi, kokeneempi?

Lue lisää

Tässä tapauksessa ei voi sanoa että olisin malttamaton... hohhoijaa. Tää menee toistamiseks. Kyllä minä tuon tiedostan jos on tunteita mukana... mutta jos vastapuolellakin on niitä niin eikö ne kannattaisi selvittää? Hän on antanut minun uskoa että olen yksipuolisesti ihastunut... sen takia haihattelen.

Toinenhaihattelija kirjoitti:

Miten olet yrittänyt selvittää..?

Tämä ei liity sinuun mitenkään. Usko pois! Tiedän tämän sataprosenttisen varmasti.

haihattelen kirjoitti:

Tässä tapauksessa ei voi sanoa että olisin malttamaton... hohhoijaa. Tää menee toistamiseks. Kyllä minä tuon tiedostan jos on tunteita mukana... mutta jos vastapuolellakin on niitä niin eikö ne kannattaisi selvittää? Hän on antanut minun uskoa että olen yksipuolisesti ihastunut... sen takia haihattelen.

Lue lisää

Tietty pitää selvittää. Ihan vaikka kysymällä, niin kauan että saa selvän vastauksen. Aattelin vaan sitä, että omalla kokemuksella, oon joskus tahattoman epäselvä. Ja tajuun olleeni vasta pidemmän ajan päästä. Oletan että toinen on ymmärtänyt mun tunteet mun sekavista selvityksistä, jotka saattaa olla sangen tuuliviirimäisiä. Tai sanat ei vastaa käytöstä. Mun omassa tämänhetkisessä tilanteessa tunteita on, mutten oikeen haluu tuoda niitä esille, koska toinen on varattu. Tiedän toisen tunteet, mut koen ettei mun tuntemisilla ole merkitystä.

haihattelen kirjoitti:

Tavallaan olen jo pistänyt parastani. En enää keksi mitään sanottavaa... ja se on päinvastoin hänessä. Hänessä on liikaa kaikkea mitä tarvitsen ja liian vähän sitä mitä en tarvitse. Olisi helpompaa jos olisi noin päin niin kuin sanoit. Eikä minulla ole aikaa odotella... elämä on liian lyhyt siihen. Ja tämä menee oikeasti sekavaksi jos alan täällä selvittelemään asiaa teille... olisi paljon selkeämpää jos saisin rauhassa kertoa hänelle suoraan. Se vaan ei ole nyt mahdollista :( ja se miten tämä meni alusta alkaen... niin tämä on vain mennyt mutkaisemmaksi koko ajan ja hän on ainoa joka voi suoristaa mutkat jos vain haluaa.

Ymmärrän jos tuntuu siltä että tulen vihaisemmaksi. Olen vain mennyt sekaisin hänestä tämän kesän aikana ja nykyään fiilikset ramppaavat laidasta laitaan aina kun mietin häntä :(

Lue lisää

Fiilikset ramppaavat laidasta laitaan. Kuulostaa siltä että rakastat häntä.

TuollaistaSeAiheuttaa kirjoitti:

Fiilikset ramppaavat laidasta laitaan. Kuulostaa siltä että rakastat häntä.

Niin se taitaa olla.

Minäkin jaksaisin jos sitä olisi. Suru häviäisi varmasti aika nopeasti.

Eikö se aloituksessa käy ilmi? :o Asia kääntyisi niin että hän olisi minun. Mikä tässä on epäselvää?

Siis hän on jonkun muun kanssa?

Kyssäkaali kirjoitti:

Siis hän on jonkun muun kanssa?

Kyllä. Hän on jonkun muun kanssa.

haihattelen kirjoitti:

Kyllä. Hän on jonkun muun kanssa.

....se ei ole sitä etteikö tunteita olisi....vaan se että oma elämäntilanne on mikä on niin tuntuu epäreilulta toista kohtaan kun on tunne ettei tavallaan pysty antamaan itsestään mitään...vaikka oikeastaan antaa juuri sen mitä on suoraan pyydetty....ja että toinen oikeasti on vihainen minulle siitä että haluaa olla kanssani...ja kokee yhteiset hetket niin vääräksi..eli toiselle olisi parempi että en olisi hänen elämässään.
Ja sitten olen vielä sellaisella tavalla huono ilmaisemaan positiivisia tunteita ääneen että on minun helppo sanoa että haluan, himoitsen....
mutta että on ikävä, hetkittäin sietämättömän kova...että olen hullaantunut ja ihastunut...enkä uskalla ajatella että ehkä vielä enemmänkin, tässä tilanteessa ei voi eikä uskalla sanoa... Ja kaltaiseni kyynikko kyllä tajuaa että jos hyppään jyrkänteeltä, ei ne siivet sillä minulle kasva vaikka kuinka haluaisin ja toivoisin....ja sitten vielä se että toinen omassa kipuilussaan loukkaa tavalla joka tuntuu väkisinkin tarkoitushakuiselta...eikä silti tajua että helposti sitä loukkaukseen vastataan loukkauksella ihan puhtaasti siksi että sattuu... olen kasvatellut niin kauan paksuja muureja ympärilleni että on vaikea kestää kun joku nakertaa suojaukseen kolon ja pikkuhiljaa nakuttelee sitä suuremmaksi....ihan kaikkien omien odotusteni vastaisesti. Ihan joka päivä ja yö mietin että olenko sitkeä ja vahva vai aivan älytön luuseri ja pelkuri.
Onpahan ollut melkoinen kesä.

VoinkoKuollaIkävään kirjoitti:

....se ei ole sitä etteikö tunteita olisi....vaan se että oma elämäntilanne on mikä on niin tuntuu epäreilulta toista kohtaan kun on tunne ettei tavallaan pysty antamaan itsestään mitään...vaikka oikeastaan antaa juuri sen mitä on suoraan pyydetty....ja että toinen oikeasti on vihainen minulle siitä että haluaa olla kanssani...ja kokee yhteiset hetket niin vääräksi..eli toiselle olisi parempi että en olisi hänen elämässään.
Ja sitten olen vielä sellaisella tavalla huono ilmaisemaan positiivisia tunteita ääneen että on minun helppo sanoa että haluan, himoitsen....
mutta että on ikävä, hetkittäin sietämättömän kova...että olen hullaantunut ja ihastunut...enkä uskalla ajatella että ehkä vielä enemmänkin, tässä tilanteessa ei voi eikä uskalla sanoa... Ja kaltaiseni kyynikko kyllä tajuaa että jos hyppään jyrkänteeltä, ei ne siivet sillä minulle kasva vaikka kuinka haluaisin ja toivoisin....ja sitten vielä se että toinen omassa kipuilussaan loukkaa tavalla joka tuntuu väkisinkin tarkoitushakuiselta...eikä silti tajua että helposti sitä loukkaukseen vastataan loukkauksella ihan puhtaasti siksi että sattuu... olen kasvatellut niin kauan paksuja muureja ympärilleni että on vaikea kestää kun joku nakertaa suojaukseen kolon ja pikkuhiljaa nakuttelee sitä suuremmaksi....ihan kaikkien omien odotusteni vastaisesti. Ihan joka päivä ja yö mietin että olenko sitkeä ja vahva vai aivan älytön luuseri ja pelkuri.
Onpahan ollut melkoinen kesä.

Lue lisää

Eipä hän ole sanonut haluavansa saati himoitsevansa. Jos on sanonut niin ainoastaan anonyymisti. En mahda omalle kipuilulleni mitään... en vain ymmärrä sitä miksi sitä kipua pitää kasvattaa. Se ei ole tarkoitushakuista ja haluaisin päästä siitä kokonaan eroon. Olisin varmaan päässytkin eroon siitä jos olisin ollut edes karvan verran fiksumpi alussa. Mutta menin sitten omalla toiminnallani kasvattamaan sitä, ja hän vielä entisestään sitten lisäsi sitä, kun olin katsonut monta kertaa peiliin ja yritin toimia toisin. Ymmärrän tuon loukkauksella vastaamisen todella hyvin... itse kun loukkaannuin lopussa niin se sai minut toimimaan samoin :'( se ei ole tosiaan kivaa jos joku nakertaa kolon suojaukseen. Onpa minuunkin nakerrettu koloja vuosien aikana. Olen itsekkin todella monena yönä miettinyt tuota samaa.

VoinkoKuollaIkävään kirjoitti:

....se ei ole sitä etteikö tunteita olisi....vaan se että oma elämäntilanne on mikä on niin tuntuu epäreilulta toista kohtaan kun on tunne ettei tavallaan pysty antamaan itsestään mitään...vaikka oikeastaan antaa juuri sen mitä on suoraan pyydetty....ja että toinen oikeasti on vihainen minulle siitä että haluaa olla kanssani...ja kokee yhteiset hetket niin vääräksi..eli toiselle olisi parempi että en olisi hänen elämässään.
Ja sitten olen vielä sellaisella tavalla huono ilmaisemaan positiivisia tunteita ääneen että on minun helppo sanoa että haluan, himoitsen....
mutta että on ikävä, hetkittäin sietämättömän kova...että olen hullaantunut ja ihastunut...enkä uskalla ajatella että ehkä vielä enemmänkin, tässä tilanteessa ei voi eikä uskalla sanoa... Ja kaltaiseni kyynikko kyllä tajuaa että jos hyppään jyrkänteeltä, ei ne siivet sillä minulle kasva vaikka kuinka haluaisin ja toivoisin....ja sitten vielä se että toinen omassa kipuilussaan loukkaa tavalla joka tuntuu väkisinkin tarkoitushakuiselta...eikä silti tajua että helposti sitä loukkaukseen vastataan loukkauksella ihan puhtaasti siksi että sattuu... olen kasvatellut niin kauan paksuja muureja ympärilleni että on vaikea kestää kun joku nakertaa suojaukseen kolon ja pikkuhiljaa nakuttelee sitä suuremmaksi....ihan kaikkien omien odotusteni vastaisesti. Ihan joka päivä ja yö mietin että olenko sitkeä ja vahva vai aivan älytön luuseri ja pelkuri.
Onpahan ollut melkoinen kesä.

Lue lisää

En voi ymmärtää tuota miksi ollaan toisen kanssa jos tunteet ovat eri ihmisessä. Itse en toimi niin mutta minulle on tehty monta kertaa niin... tuo on mielestäni pahin tapa loukata. Sen jälkeen on turha odottaa mitään lähestymistä ainakaan minun puoleltani.

Ja muille palstalaisille tiedoksi. Tarkoitan tällä kirjoituksella sitä kun kaksi sinkkua kohtaa jotka tuntevat voimakkaasti toisiinsa mutta toinen osapuoli sitten päättää aloittaa suhteen jonkun muun kanssa. Siinä väkisinkin loukkaantuu. Ne on sitten eri tilanteita missä ihastutaan sellaiseen joka on jo valmiiksi varattu.

haihattelen kirjoitti:

Eipä hän ole sanonut haluavansa saati himoitsevansa. Jos on sanonut niin ainoastaan anonyymisti. En mahda omalle kipuilulleni mitään... en vain ymmärrä sitä miksi sitä kipua pitää kasvattaa. Se ei ole tarkoitushakuista ja haluaisin päästä siitä kokonaan eroon. Olisin varmaan päässytkin eroon siitä jos olisin ollut edes karvan verran fiksumpi alussa. Mutta menin sitten omalla toiminnallani kasvattamaan sitä, ja hän vielä entisestään sitten lisäsi sitä, kun olin katsonut monta kertaa peiliin ja yritin toimia toisin. Ymmärrän tuon loukkauksella vastaamisen todella hyvin... itse kun loukkaannuin lopussa niin se sai minut toimimaan samoin :'( se ei ole tosiaan kivaa jos joku nakertaa kolon suojaukseen. Onpa minuunkin nakerrettu koloja vuosien aikana. Olen itsekkin todella monena yönä miettinyt tuota samaa.

Lue lisää

Koetko että toinen kasvattaa kipuasi vai että sinä kasvatat sitä itse omalla toiminnallasi? Vai molemmat? Miksi et voi selvittää asioita puhumalla? Itse olen niin. samankaltaisessa tilanteessa etten ymmärrä miten asioiden selvittämättä jättäminen voisi olla kenenkään etu. Vai onko niin että tällaisissa tapauksissa molemmat osapuolet toivovat ja odottavat että toinen toimii..pelkoahan se tieytysti on...
Itsellä kynnys on korkea koska viimeiseksi jääneet sanat ovat olleet loukkaavia puolin ja toisin... ihmettelen myös toisen osapuolen oletusarvoa ettei minuun voi olla yhteydessä kun en sellaista ole sanonut....muutenkin tuntuu että puolin ja toisin monet asiat on enemmän tai vähemmän oletusta kuin oikeaa tietoa...ja sellaiseksi puhumatta jää.
Omasta mielestäni olen yrittänyt puhua asioista jotka ovat vaikeuttaneet hänen ja minun välisten asioiden etenemistä, mutta toisaalta on tunne ettei hän oikeastaan tiedä elämästäni paljon mitään... siksi yritin alun perin viheltää pelin poikki ennen kuin se oli kunnolla alkanutkaan...pelkäsin sitä että jotakuta väistämättä sattuu, pelkäsin elämän sekaisin menemistä ja tunteita ja kaikkea...silti on turha ajatella että mitäs minä sanoin koska en voinut jättää kortteja katsomatta vaikka tiesin paremmin. Tiesin että vaikeaa tulee, no tuli vielä vaikeampaa...

haihattelen kirjoitti:

En voi ymmärtää tuota miksi ollaan toisen kanssa jos tunteet ovat eri ihmisessä. Itse en toimi niin mutta minulle on tehty monta kertaa niin... tuo on mielestäni pahin tapa loukata. Sen jälkeen on turha odottaa mitään lähestymistä ainakaan minun puoleltani.

Ja muille palstalaisille tiedoksi. Tarkoitan tällä kirjoituksella sitä kun kaksi sinkkua kohtaa jotka tuntevat voimakkaasti toisiinsa mutta toinen osapuoli sitten päättää aloittaa suhteen jonkun muun kanssa. Siinä väkisinkin loukkaantuu. Ne on sitten eri tilanteita missä ihastutaan sellaiseen joka on jo valmiiksi varattu.

Lue lisää

Niitä tilanteita on monenlaisia kuten tarinoitakin....eipä sitä aina itse tiedä omastakaan olemisesta ja toiminnasta ja tosiaan joskus ja varmaan useinkin on näissä kysymys siitä että joku tykästyy johonkuhun kauan varattuna olleeseen eikä aina siitä että sinkku säätää monen kiinnostavan "kohteen" kanssa. Jos sydän ja järki kulkisi samaa latua niin kai se tämäkin palsta olisi turha....yhtä sekasin olevat tyypit tuomitsee aika herkästi toinen toisensa siitä että toiset toimii vielä enemmän väärin kuin minä.

VoinkoKuollaIkävään kirjoitti:

Koetko että toinen kasvattaa kipuasi vai että sinä kasvatat sitä itse omalla toiminnallasi? Vai molemmat? Miksi et voi selvittää asioita puhumalla? Itse olen niin. samankaltaisessa tilanteessa etten ymmärrä miten asioiden selvittämättä jättäminen voisi olla kenenkään etu. Vai onko niin että tällaisissa tapauksissa molemmat osapuolet toivovat ja odottavat että toinen toimii..pelkoahan se tieytysti on...
Itsellä kynnys on korkea koska viimeiseksi jääneet sanat ovat olleet loukkaavia puolin ja toisin... ihmettelen myös toisen osapuolen oletusarvoa ettei minuun voi olla yhteydessä kun en sellaista ole sanonut....muutenkin tuntuu että puolin ja toisin monet asiat on enemmän tai vähemmän oletusta kuin oikeaa tietoa...ja sellaiseksi puhumatta jää.
Omasta mielestäni olen yrittänyt puhua asioista jotka ovat vaikeuttaneet hänen ja minun välisten asioiden etenemistä, mutta toisaalta on tunne ettei hän oikeastaan tiedä elämästäni paljon mitään... siksi yritin alun perin viheltää pelin poikki ennen kuin se oli kunnolla alkanutkaan...pelkäsin sitä että jotakuta väistämättä sattuu, pelkäsin elämän sekaisin menemistä ja tunteita ja kaikkea...silti on turha ajatella että mitäs minä sanoin koska en voinut jättää kortteja katsomatta vaikka tiesin paremmin. Tiesin että vaikeaa tulee, no tuli vielä vaikeampaa...

Lue lisää

Koen että molemmat kasvattaa sitä. Tämä on vain minun näkökulma. Jos hän ei tunne mitään niin sittenhän se olen vain minä joka kasvattaa omaa kipua.

VoinkoKuollaIkävään kirjoitti:

....se ei ole sitä etteikö tunteita olisi....vaan se että oma elämäntilanne on mikä on niin tuntuu epäreilulta toista kohtaan kun on tunne ettei tavallaan pysty antamaan itsestään mitään...vaikka oikeastaan antaa juuri sen mitä on suoraan pyydetty....ja että toinen oikeasti on vihainen minulle siitä että haluaa olla kanssani...ja kokee yhteiset hetket niin vääräksi..eli toiselle olisi parempi että en olisi hänen elämässään.
Ja sitten olen vielä sellaisella tavalla huono ilmaisemaan positiivisia tunteita ääneen että on minun helppo sanoa että haluan, himoitsen....
mutta että on ikävä, hetkittäin sietämättömän kova...että olen hullaantunut ja ihastunut...enkä uskalla ajatella että ehkä vielä enemmänkin, tässä tilanteessa ei voi eikä uskalla sanoa... Ja kaltaiseni kyynikko kyllä tajuaa että jos hyppään jyrkänteeltä, ei ne siivet sillä minulle kasva vaikka kuinka haluaisin ja toivoisin....ja sitten vielä se että toinen omassa kipuilussaan loukkaa tavalla joka tuntuu väkisinkin tarkoitushakuiselta...eikä silti tajua että helposti sitä loukkaukseen vastataan loukkauksella ihan puhtaasti siksi että sattuu... olen kasvatellut niin kauan paksuja muureja ympärilleni että on vaikea kestää kun joku nakertaa suojaukseen kolon ja pikkuhiljaa nakuttelee sitä suuremmaksi....ihan kaikkien omien odotusteni vastaisesti. Ihan joka päivä ja yö mietin että olenko sitkeä ja vahva vai aivan älytön luuseri ja pelkuri.
Onpahan ollut melkoinen kesä.

Lue lisää

"olenko sitkeä ja vahva vai aivan älytön luuseri ja pelkuri"

Olet sitkeä tuossa asiassa, mutta se ei kerro vahvuudestasi. Et ole luuseri, mutta olet pelkuri.

Miksi olen tällainen... alusta saakka olen aina ollut sellainen että jos huomaan jonkun pitävän minusta niin ajattelen että hänen olisi parempi pitää jostain muusta (teen tämän siis silloin jos itsekkin pidän toisesta.. jos en pidä niinkään niin minun on helpompi lähestyä koska se on tavallaan ihan sama)... koska jostain syystä ajattelen että pilaan kaiken ja loukkaan toista jos lähestyn ja alkaa jokin "juttu". Sen takia aina ajattelen että toisen olisi parempi pitää jostain muusta... koska en halua loukata. Mutta loukkaan silti... mikä siinä on että minulla kestää niin pitkään aina kääntää ajatukset siihen että "ehkä se sittenkin toimisi ja niin ei kävisi... oltaisiin onnellisia yhdessä". Ja siinä vaiheessa vasta käännyn lähestymään... ja se on AINA myöhäistä siinä vaiheessa :'(

Saan vain elätellä toiveita että tulisi vastaan joku joka pitäisi minusta paljon ja minä hänestä yhtä paljon. Olisin hänelle parasta mitä ikinä koskaan pystyn olemaan.

Niin varmasti olet loukannutkin. Toimi seuraavalla kerralla päinvastaisesti, kun kerran tuota kokemustakin löytyy jo vanhojen toimintatapojesi toimimattomuudesta.

HyvääYötä kirjoitti:

Niin varmasti olet loukannutkin. Toimi seuraavalla kerralla päinvastaisesti, kun kerran tuota kokemustakin löytyy jo vanhojen toimintatapojesi toimimattomuudesta.

Miksi tuosta pitää loukkaantua? Siinä on yksi asia mitä en ymmärrä. Mitä loukkaavaa tuossa on? Ei se tietysti kivaa ole jos joutuu odottamaan... mutta aina sitä voi tulla myös vastaan.

HyvääYötä kirjoitti:

Niin varmasti olet loukannutkin. Toimi seuraavalla kerralla päinvastaisesti, kun kerran tuota kokemustakin löytyy jo vanhojen toimintatapojesi toimimattomuudesta.

Ainiin... se on ehdottomasti kiellettyä tulla vastaan. Unohdin tämän.

Koskettavaa luettavaa, mutta olethan varmasti ilmaissut hänelle sen, että tarvitset aikaa? Muunlainen katsotaan roikottamiseksi, jos toisella ei ole tietoa siitä että muutosta voisi olla joskus luvassa.

Jos toisesta aidosti välittää, hänelle tahtoo vain hyvää ja on myös jopa valmis odottamaankin. Mutta pitää tehdä myös selväksi, että haluaa sen suhteen tulevaisuudessa. Muuten toinen tuntee itsensä huonoksi,kelpaamattomaksi ja vain hätävaraksi siihen asti, että löydät paremman.

Siis oletko kertonut hänelle voimakkaista tunteistasi? Vain suoraa puhetta ymmärretään, koska maailmassa on kaikenmaailman tarinaseppoja, jotka ovat jättäneet jälkeensä vain pahaa mieltä.

En tiedä ikääsi, mutta monet jo varsinkin varttuneemmat aikuiset ihmiset ovat todella varovaisia uusissa suhteissa, jotta eivät joutuisi kokemaan kipua, minkä olemassa olosta he jo jotain tietävät. Se ei tietenkään ole pelkästään hyvä juttu, vaan vaikeuttaa sitä että jotain hyvää pääsisi syntymään.

Kovien kokemusten jälkeen entisistä kumppaneista, alkaa ihminen automaattisesti suojelemaan itseään, kun luottoa ihmisiin ei juurikaan ole.

haihattelen kirjoitti:

Miksi olen tällainen... alusta saakka olen aina ollut sellainen että jos huomaan jonkun pitävän minusta niin ajattelen että hänen olisi parempi pitää jostain muusta (teen tämän siis silloin jos itsekkin pidän toisesta.. jos en pidä niinkään niin minun on helpompi lähestyä koska se on tavallaan ihan sama)... koska jostain syystä ajattelen että pilaan kaiken ja loukkaan toista jos lähestyn ja alkaa jokin "juttu". Sen takia aina ajattelen että toisen olisi parempi pitää jostain muusta... koska en halua loukata. Mutta loukkaan silti... mikä siinä on että minulla kestää niin pitkään aina kääntää ajatukset siihen että "ehkä se sittenkin toimisi ja niin ei kävisi... oltaisiin onnellisia yhdessä". Ja siinä vaiheessa vasta käännyn lähestymään... ja se on AINA myöhäistä siinä vaiheessa :'(

Lue lisää

Ehkä sun kannattaisi opetella puhumaan asioista ja peloistasi ihan suoraan. Tai mieti mistä ja milloin tuollainen sai alkunsa. Jos sulla on jäänyt menneisyyteen selvittämättömiä juttuja, niin olisiko mahdollista ottaa yhteyttä ja jutella niistä vaikka ihan oppimismielessä. Joku viisas keskustelukumppani voisi muutenkin avata sulle tuota juttua. Et voi tietää kuinka tosissaan joku on sun kanssasi ollut, tai kuinka rakastunut sinuun, jos olet itse viestittänyt muuta ja aiheuttanut siten sen, että hänkään ei ole uskaltanut näyttää tunteitaan tai on jopa lähtenyt toisen matkaan.

Tiedän mistä puhun, kun lähdin aikoinaan itsekin toisen matkaan, kun se tietty ihminen antoi ymmärtää, ettei meistä tulisi mitään. Mutta jotenkin kummasti olen päätynyt tänne. Joku voi miettiä, että miksi sitten lähtee toisen matkaan, jos sydän on vielä toisaalla. No siihen voi olla monta syytä. Osa hyviä ja osa huonoja. Ainakin itselleni se oli tarpeellista silloin.

Vinkistävaari kirjoitti:

Ehkä sun kannattaisi opetella puhumaan asioista ja peloistasi ihan suoraan. Tai mieti mistä ja milloin tuollainen sai alkunsa. Jos sulla on jäänyt menneisyyteen selvittämättömiä juttuja, niin olisiko mahdollista ottaa yhteyttä ja jutella niistä vaikka ihan oppimismielessä. Joku viisas keskustelukumppani voisi muutenkin avata sulle tuota juttua. Et voi tietää kuinka tosissaan joku on sun kanssasi ollut, tai kuinka rakastunut sinuun, jos olet itse viestittänyt muuta ja aiheuttanut siten sen, että hänkään ei ole uskaltanut näyttää tunteitaan tai on jopa lähtenyt toisen matkaan.

Tiedän mistä puhun, kun lähdin aikoinaan itsekin toisen matkaan, kun se tietty ihminen antoi ymmärtää, ettei meistä tulisi mitään. Mutta jotenkin kummasti olen päätynyt tänne. Joku voi miettiä, että miksi sitten lähtee toisen matkaan, jos sydän on vielä toisaalla. No siihen voi olla monta syytä. Osa hyviä ja osa huonoja. Ainakin itselleni se oli tarpeellista silloin.

Lue lisää

Jos on suhteessa mutta päätyy tänne niin silloin on todella vakavan miettimisen paikka. Onko oikean ihmisen kanssa suhteessa?

Mieti sillä tavalla, että jos tulisi ero ja päätyisit tuon kaipailemasi ihmisen kanssa yhteen niin tulisitko puolestaan tänne palstalle samalla tavalla kaipailemaan sitä kenen kanssa nyt olet?

Siinä on sinulle kaikki vastaukset mitä tarvitset, jos vaan uskallat miettiä. Asioita voi pitää turhaan omassa mielessään monimutkaisina, mutta suurin osa on vain pelkoa siitä että tulee satutetuksi tai että itse satuttaa.

vinkkisinulleitselle kirjoitti:

Jos on suhteessa mutta päätyy tänne niin silloin on todella vakavan miettimisen paikka. Onko oikean ihmisen kanssa suhteessa?

Mieti sillä tavalla, että jos tulisi ero ja päätyisit tuon kaipailemasi ihmisen kanssa yhteen niin tulisitko puolestaan tänne palstalle samalla tavalla kaipailemaan sitä kenen kanssa nyt olet?

Siinä on sinulle kaikki vastaukset mitä tarvitset, jos vaan uskallat miettiä. Asioita voi pitää turhaan omassa mielessään monimutkaisina, mutta suurin osa on vain pelkoa siitä että tulee satutetuksi tai että itse satuttaa.

Lue lisää

Parisuhteessa ei tietenkään ole kaikki hyvin jos täällä kaipailee jotain toista. Kun käy sen nykyisen suhteensa läpi loppuun saakka niin ei tarvitse kaipailla enää sitä entistä.

vinkkisinulleitselle kirjoitti:

Jos on suhteessa mutta päätyy tänne niin silloin on todella vakavan miettimisen paikka. Onko oikean ihmisen kanssa suhteessa?

Mieti sillä tavalla, että jos tulisi ero ja päätyisit tuon kaipailemasi ihmisen kanssa yhteen niin tulisitko puolestaan tänne palstalle samalla tavalla kaipailemaan sitä kenen kanssa nyt olet?

Siinä on sinulle kaikki vastaukset mitä tarvitset, jos vaan uskallat miettiä. Asioita voi pitää turhaan omassa mielessään monimutkaisina, mutta suurin osa on vain pelkoa siitä että tulee satutetuksi tai että itse satuttaa.

Lue lisää

Miten täällä lähtevät nämä aloitukset välillä harhailemaan. Miksi teistä kahdesta ei kumpikaan voinut tehä omaa aloitusta mihin jaaritella? T: ap

eihittotätä kirjoitti:

Miten täällä lähtevät nämä aloitukset välillä harhailemaan. Miksi teistä kahdesta ei kumpikaan voinut tehä omaa aloitusta mihin jaaritella? T: ap

No sehän se julkisella keskusteluspalstalla tuppaa olemaan se idea, että keskustellaan.

En jaksa arvailla. Olet varmasti tulkinnut minut joksikin toiseksi henkilöksi.

haihattelen kirjoitti:

En jaksa arvailla. Olet varmasti tulkinnut minut joksikin toiseksi henkilöksi.

Mököttäjä :)

älä_sitten_arvaa kirjoitti:

Mököttäjä :)

Miksi et vain kerro suoraan sen sijaan että pistäisit arvuuttelemaan?

haihattelen kirjoitti:

Miksi et vain kerro suoraan sen sijaan että pistäisit arvuuttelemaan?

Tulkitsin sut varmaan toiseksi henkilöksi. Toki voit antaa vinkin naisesta jota kaipaat?

älä_sitten_arvaa kirjoitti:

Tulkitsin sut varmaan toiseksi henkilöksi. Toki voit antaa vinkin naisesta jota kaipaat?

En mä jaksa kun ei se mitään hyödytä.

haihattelen kirjoitti:

En mä jaksa kun ei se mitään hyödytä.

Onko sun toinen nimi Olavi?

olliksihaukuttu kirjoitti:

Onko sun toinen nimi Olavi?

Ei ole. Minun toinen nimi on Jeesus. Etunimi on Jumala ja sukunimi on Kristus. Toivottavasti kaivattuni tunnistaa <3

Miksi tulit edes kyselemään? Tee oma ketju missä huutelet olavin perään jos sulla joku olavi on mielessä.

haihattelen kirjoitti:

Ei ole. Minun toinen nimi on Jeesus. Etunimi on Jumala ja sukunimi on Kristus. Toivottavasti kaivattuni tunnistaa <3

Miksi tulit edes kyselemään? Tee oma ketju missä huutelet olavin perään jos sulla joku olavi on mielessä.

Lue lisää

Luulin että olit tosissasi aloittaja mutta sähän oletkin trolli. Ammattikirjoittelija. Ja tärähtänytkin vielä. En ihmettele yhtään että sulla ei ole sitä naista. Onkohan sellaista olemassakaan.

kysynjoshaluan kirjoitti:

Luulin että olit tosissasi aloittaja mutta sähän oletkin trolli. Ammattikirjoittelija. Ja tärähtänytkin vielä. En ihmettele yhtään että sulla ei ole sitä naista. Onkohan sellaista olemassakaan.

Lue lisää

Olen tosissani. Ihmettelen vain kuka jaksaa vastailla "arvaa kuka" leikkiin? Varsinkin kun tiedostaa miten monta pelleilijää täällä on... niin joo... minä olen trolli kun vastaan trollille trollaten. Ihan miten vaan.

kysynjoshaluan kirjoitti:

Luulin että olit tosissasi aloittaja mutta sähän oletkin trolli. Ammattikirjoittelija. Ja tärähtänytkin vielä. En ihmettele yhtään että sulla ei ole sitä naista. Onkohan sellaista olemassakaan.

Lue lisää

Sinähän tosissasi tunnistit aloittajan... jos tunnistit. Niin ihmettelen miksi vielä jatkat täällä kysymistä etkä ole suoraan yhteydessä.

Hyvin kirjoitettu.

haihattelen kirjoitti:

Hyvin kirjoitettu.

Oma kokemus johon en ole löytänyt vastausta. On niin hankala sanoa ääneen kaikkea sitä mitä kirjoittaa. En tiedä naisena mitä ajatella miehestä ja näköjään miehellä voi olla vastaavia ajatuksia naisesta.

Joskus kannattaa antaa ajan hieman kulua niin näkee onko tunteet tulleet jäädäkseen vai ei.

hätäilypois kirjoitti:

Joskus kannattaa antaa ajan hieman kulua niin näkee onko tunteet tulleet jäädäkseen vai ei.

riittäiskö 17-vuotta?

hätäilypois kirjoitti:

Joskus kannattaa antaa ajan hieman kulua niin näkee onko tunteet tulleet jäädäkseen vai ei.

Sehän tässä onkin... eivät ne näytä häviävän mihinkään.

haihattelen kirjoitti:

Sehän tässä onkin... eivät ne näytä häviävän mihinkään.

Yksipuolinen pakkomielteinen ihastumisentunne=limerenssi.

siitäsejohtuu kirjoitti:

Yksipuolinen pakkomielteinen ihastumisentunne=limerenssi.

Kiitos tästä. Googlasin ja kävin lukemassa. Voin siis poistua täältä hyvillä mielin. Toivottavasti joskus tulee vastaan joku kenen kanssa on molemminpuoliset tunteet jotta voitaisiin olla vähän kuin romeo ja julia. Sillä erotuksella tosin että me voitaisiin oikeasti olla yhdessä.

jokovoisanoa kirjoitti:

riittäiskö 17-vuotta?

Samaa mietin, että jokohan se riittäis. Mutta ap ei halunnut keskustelua muiden kokemuksista tähän ketjuunsa, niin eipä tässä viitsi jatkaa. :p Teetkö uuden aloituksen? ;)