Tätä minä ihmettelen, että miksi evankelistat eivät merkanneet tarkoin ylös niitä lähteitä ja asiakirjoja tai koonneet niistä lähdeluetteloa kun kirjoittivat ylös kertomuksia Jeesuksesta. Myös tekijöiden nimet, päiväykset ynnä muut nykyäänkin vaadittavat viittaukset puuttuvat.
Miksi evankelistat eivät kerro lähteitään?
Jhuikk
4142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Historian kirjoitus siinä merkityksessä kuin me sen nykyään ymmärrämme alkoi melko myöhään.
Josefus oli yksi ensimmäisistä, jota voidaan pitää historioitsijana.
Nut taitaa Vaarilla muistipätkiä, mutta esim Ksenofon, Strobo ja moni muu antiikin historioitsija kirjoitti jo kauan ennen kuin Josefus oli edes syntynyt. Varhaisin Googlella löytämäni henkilö on noin 550 eaa. - 476 eaa. elänyt Hekataios Miletoslainen vaikka kyllä muistelisin että koulussa olisi puhuttu myös niinkin varhaisista kuin egypti- ja mesopotamialaisista historioitsijoista.
Kyllähän kirjoituksia löytyy vanhoiltakin ajoilta. Mutta kysymys olikin tästä: “Historian kirjoitus siinä merkityksessä kuin me sen nykyään ymmärrämme alkoi melko myöhään.” Ja tämän kommentoin siinä yhteydessä, kun avaaja ihmetteli, miksei evankelistoilla ollut asianmukaisia lähdeviittauksia teksteissään.
Mainitsemasi kirjoittajat eivät vielä dokumentoineet sellaisella huolellisuudella, että se täyttäisi varsinaisen historian kirjoituksen tunnusmerkit. On toki hienoa, että niiltäkin ajoilta on tekstiä, joka edes yrittää ottaa etäisyyttä myytteihin ja sepitteisiin.
Vanhoissa kertomuksissa ei ole ollut edes tarkoitus tehdä eroa tiedetyn ja keksityn aineksen välille. Ne ovat usein värittyneitä ja mielikuvituksella elävöitettyjä. Ja se on ymmärrettävää, koska myyttiperinteestä ei noin vain hypätä kerralla aivan uuteen käytäntöön.
Hekataios ja Herodotos olivat epäilemättä merkittäviä historian kirjoituksen kehittäjiä.
Varmasti riippuu siitä missä käyttää lainattua tekstiä. Toiseksi riippuu asiayhteydestä missä ja miten käyttää lainattua kirjoitusta.
Usein lainattu teksti on niin kaukainen että ei ole tekijänoikeuksien säädöksien aikarajoissa.
Raamatun aiheet ovat olleet sellaisia, ettei niissä ole sopivaa ajatella mitään oman kunnian asioita koskaan. Jumalalle Kristukselle kuuluu kaikki ansio ja kunnia.
Jokaisella opettajallakin on aina opettajansa ollut vuosituhansien aikana.
Kirjoittajat kirjojaan julkaistessaan huomioivat lähdeviitteiden lakisäädös vaatimukset.
Kuitenkin kirjoittajat käyttävät omia sanojaan vuosituhansia vanhoista asioista. Lähdeviitteiden käyttö rajoittuu siihen että jos lainaa jonkun kirjoittamaa tekstiä suoraan sanasta sanaan mikä on sitten tekijänoikeuksien vuosi-aikarajoissa.
Oppilastöissä yliopistoilla työ paranee siitä että on mahdollisimman paljon lähdeviitteitä, vaikka ei laittaisi sanasta sanaan. Oppilastöissä mainitaan lähteinä kaikki tietoläheet vaikka tiedon jäljille ei kukaan pääsisi syyttämäänkään, kun on omin sanoin kirjoitettu. Yliopistoilla erotetaan oppilastöissä sanasta sanaan lainattu, muusta lähdetiedosta lainatusta määrätyllä tavalla, että lähteen käyttö käy silläkin tavalla ilmi millä tavalla on lähdeaineistoa käytetty.