Eihän kaikkein ateistismmassa alussa ollut olemassa kumpaakaan käsitettä, mutta se joka kokee alukseen pahuuden, kuka hyvyyden, pysyköön pohjimmiltaan siinä päätöksestään tai voi joutua kuolemansa jälkeen liian väärän paikkaan. Ei Taivaassa pysy kaikki ikuisesti eikä Helvetissäkään, ja iankaikkinen kadotus kohtaa vain niitä, jotka eivät selviä rankaisijoina tai pysy orjanakaan kyseisissä väliaikaiskohtaloissaan olemassa. Ei olemattomuutta kannata erityisemmin tavoittella, sehän on surkein ja kauhein mahdollinen kohtalo kaikille, tai mistäs sitäkään tietää, vaikka sekin sopii nille, joille se todellakin sopii... Ei ihmisillä ole vain yhtä paikkaa minne joudumme, pohjimmiltaan maksimissaankin vain kaksi, kaikki enempi tuhoaisi jopa maailmankaikkeuden lopullisesti...Eläkäämme siis liikaa valitsevissa valheissamme vaikka kuinka kauan, mutta pohjimmiltaan me teemme vain kielteisiä tai myönteisiä asioita kuitenkin, vaikkapa saisikin irrationaalisesti jonkun välituksen hetkeksi säilymään vain jommassa kummassa likiarvossaan....
Kuka vapauttaa pahuuteen, kuka uudelleen hyvyyteen
Filosohvi
077
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.