Roomalaiset olivat erittäin taikauskoista kansaa

Useimpien muinaisten kansojen tavoin roomalaisetkin pelkäsivät ukkosta ja salamoita ja uskoivat, että salamanisku tiesi epäonnea. Jos salama iski, papit menivät iskupaikalle ja uhrasivat lampaan.

Sitten salaman iskemän puun tai talon ympärille rakennettiin matala muuri, johon kaiverrettiin teksti ilmoittamaan, että salama oli haudattu maahan ja paikka puhdistettu.

Uskonnot ovat taikauskon organisoituja muotoja.

Roomalaiset pelkäsivät kuollakseen verta. He uskoivat, että ihmisen sielu asui veres­sä ja että ­veressä oli taikavoimia. ­Roomassa uskottiin myös, että toisen ihmisen vereen tahriutu­minen tiesi huonoa onnea.

Moni morsian astelee nykyään alttarille valkoisessa hunnussa tietämättä, että tapa juontuu yli 2 000 vuotta vanhasta taikauskosta.

Muinaiset roomalaiset uskoivat, että pahat henget vaanivat vihkiparia. Erityisesti morsian oli vaarassa, joten hänet puettiin peittävään huntuun – flammeum – henkien harhaan johtamiseksi.

Myöhemmin yleistyi tapa, jossa yhdenmukaisesti pukeutuneet morsiusneidot seuraavat morsianta. Tarkoitus on ehkä ollut hämätä henkiä niin, että ne eivät tunnistaisi oikeaa morsianta.

Tapa kantaa morsian kynnyksen yli on myös peräisin roomalaisilta, jotka uskoivat, että kynnyksessä piili pahoja henkiä. Jotta henget eivät pääsisi valtaamaan morsianta hänen jalkapohjiensa kautta, oli turvallisempaa kantaa hänet kynnyksen yli.

nnustajilla oli Roomassa merkittävä asema. He olivat perineet etruskeilta linnuistaennustajapapit eli augurit ja uhrieläimen sisälmyksistä ennustaneet haruspeksit. Roomalaiset olivat taikauskoisia ja tärkeisiin hankkeisiin ryhdyttiin vain, jos enteiden katsottiin olevan myönteisiä. Epäsuosiollisten enteiden valossa hankkeista luovuttiin, mikä antoi ennustajille melkoisesti poliittista valtaa. Jumalten viha näkyi ihmisten hankkeiden epäonnistumisena, häviönä sodassa ja yhteiskunnallisena levottomuutena. Esimerkiksi vieraiden uskontojen pelättiin herättävän jumalten vihaa. Augurit olivat papeista merkittävämpiä ja haruspeksit toimivat valtiollisissa tehtävissä heidän alaisuudessaan.

Riisin heittäminen vasta vihityn avioparin päälle on vanha hedelmällisyysrituaali. Riisinjyvät, jotka voivat itää, symboloivat uuden elämän alkua. Rituaalin oletetaan juontuvan antiikin Roomasta, jossa avioparin päälle saattoi häissä sataa riisin lisäksi muiden viljojen jyviä, taateleita, pähkinöitä ja kolikoita. Niillä tuoreelle vihkiparille toivotettiin onnea ja menestystä avioelämässä.

Roomalaisella senaattorilla Tertulluksella oli Maria-niminen kristitty orja. Maria rukoili ja paastosi innokkaasti varsinkin pakanallisten juhlien aikana ja tämä vaivasi senaattorin taikauskoista puolisoa.

Kaikissa roomalaisissa kodeissa oli pieni alttari, jolla talon asukkaat uhrasivat Jares-nimellä kutsutuille kotijumalilleen.

Perheenjäsenet uhrasivat kotijumalille joka aamu, ja vasti­neeksi nämä suojelivat taloa ja sen asukkaita pahalta. Kun perheen pojalle alkoi kasvaa parta, tapana oli leikata se ja uhrata haivenet kotijumalille.

Samoin tyttäret uhrasivat nukkensa, kun he olivat varttuneet ja heidän oli aika avioitua.

Roomalaiset uskoivat, että kynsiin ja hiuksiin liittyi yliluonnollisia voimia. Niinpä vihan kohteen leikattuja hiuksia ja kynsiä saattoi käyttää kirouksen langettamiseen tämän ylle.

Siksi leikatuista kynsistä ja hiuksista oli pidettävä hyvä huoli, ja esimerkiksi roomalaisen Satyricon-romaa­nin henkilöhahmo Trimalchio keräsi ­leikatut parta­karvansa aina kultaiseen rasiaan.

Roomalaiset uskoivat vakaasti, että heidän vihamiehensä – pahantahtoiset naapurit, mustasukkaiset rakastajat tai kateelliset kilpailijat – saattoivat langettaa heidän päälleen onnettomuutta tuovan kirouksen. ”Totta puhuen ei ole ketään, joka ei pelkäisi tulevansa kirotuksi”, kirjoitti roomalainen kirjailija ja tiedemies Plinius vanhempi ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla.

Roomalaiset pelkäsivät etenkin kiroustauluja (lat. defixio). Ne oli valmistettu yleensä lyijystä, joka oli halpaa ja pehmeänä helppoa työstää. Uskottiin, että toisen henkilön elämään ja onneen saattoi vaikuttaa raapustamalla kiroustaululle manauksia ja loitsuja ja pyytämällä kostoon apua kuoleman valtakunnan jumalilta tai vainajilta.

Kun Rooman keisari kuoli, hänen ruumiinsa poltettiin. Aikalaiset ajattelivat, että keisarin sielu nousee taivaaseen savupilvessä. Ja jos keisari oli toimissaan onnistunut, Rooman senaatti saattoi julistaa hänet jumalaksi.

Kerran eräs viisas kuuli, että varis voi elää 200-vuotiaaksi, ja hän osti heti itselleen variksen ottaakseen väitteestä selvää.

Kollimaattori tuolla ylempänä taisi sanoa totuuden.