Suomenhevosen päivä - 6. syyskuuta.
Suomenhevonen on syväsuomalaisuutta, jonka aistii jopa hevosia pelkäävä kaupunkilainen. Tämä eläin on vahvaa myönteisyyttä: sitkeys, kova työ, rauhanomaisuus, vaatimattomuus, ihmisen ja eläimen lämmin suhde sekä monikäyttöisyys, jota alleviivaa rodun ansiokas sotapalvelus.
Suomenhevonen on syväsuomalaisuutta, jonka aistii jopa hevosia pelkäävä kaupunkilainen. Tämä eläin on vahvaa myönteisyyttä: sitkeys, kova työ, rauhanomaisuus, vaatimattomuus, ihmisen ja eläimen lämmin suhde sekä monikäyttöisyys, jota alleviivaa rodun ansiokas sotapalvelus.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onnea ihahahahaah...kyllä hevonen jonka juuret myös muualla kaukana kuin Suomen maaperällä.
Liikutuksella muistan kotipaikan vahvan ja voimakkaan isokoisen ruunan, joka nöyrästi ja vastaan panematta palveli isäntäänsä pelloilla, metsässä, ja jopa huviajossa matkoja maanteillä.
Pyryn kohtaloksi tuli lopulta "hevosten hautausmaa" teurastamo, jonne sinnekin meni vastaan panematta ja nöyränä ikään kuin kohtalonsa aavistaen.
Myö ei myyvä villihevoisia.
Älä muuta sano...kyllä sitä usein kaipaa noita leppoisia kavionkuluttajia, joita ennenvanhaan kotona maatilalla oli - niin nöyriä ja palvelualttiita.. Hyviä ravureitakin.
Ihanaa oli kietoa kädet paksun kaulan ympäri ja halata niitä!
Oi niitä aikoja kun me maajussit teimme maatalon työt hevosilla, eikä nostettu tukiaisia ja käyty uudella Valtralla kylän viinakaupassa.
Miten se päivä meni etten huomannut. Hevoset on niin hevosia. Enemmän kuin puolet ihmistyön aikaansaannoksista on hevosten ansiota.