Siviilihautajaisista ja niihin liittyvistä palveluista (Pro-Seremoniat) ja ongelmistakin laaja, hyvä juttu "Lännen Median" monissa lehdissä eri puolilla maata: https://www.kp24.fi/lehti/keskipohjanmaa/547769/minulla-on-usein-kyyneleet-silmissa-kun-kukkia-lasketaan-tai-kun-kuulen-koskettavan-kappaleen-laura
Siviilihautajaiset eli hautaaminen uskonnottomasti
Lukija.huom
15398
2Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jokaiselle ihmiselle kuuluu muistopuhe ja jokainen on sen ansainnut. Ihmisen muistaminen täytyisi olla jokapäiväistä työtä ja ennenkaikkea eläessä. Tahtoo unohtua monelta ja myös mielenterveys syistä unohtuu helposti. Kaukaa katsovia riittää. Pienet asiat muuttuvat tärkeiksi.
Aivan turhia lässytyksiä mokomat puheet. Ei se raato siitä eläväksi muutu, vaikka kuinka heitettäisiin huulta. Ei muuta kuin krematorioon vaan ja tulta perään.
Saattotilaisuushan on omaisia varten.
No saatellaan ne omaiset sitten krematorioon.
Vaikuttaa siltä, että pääsi on jo ollut siellä.
Kaikista halvimmaksi tulisi jos vainajat vaan heiteltäisiin metsiin. Kyllä elukat ne äkkiä söisi. Hyvin harvoin nimittäin löytyy kuolleena isoja eläimiä varsinkaan.
Luut muuten saattaisi mukavasti lannoittaa metsiä ja edistää männynkasvua ja metsätaloutta.
Harvempi ihminen kuolee terveenä. Moni on ongelmajätettä kuoltuaan. Metsään heittely on luvallista maanomistajan luvalla, mutta vain tuhkattuna. Voit elossa ollessasi sopia sukulaistesi kanssa, että näin menetellään sinun ruumiisi kanssa.
Erilaisia hautaamistapoja on. Arkussa hautaaminen poistuu pikku hiljaa. Idän mailla leikellään vielä ihmisiä ja linnut syövät taivaisiin. Se ei kuulu kulttuuriimme vaikka ajatus on hieno. Polttohautaus on järkevin vaihtoehto monessakin mielessä, vaikka se syö toimeentuloa arkkukauppialta siihen mennään. Uurnassa lähdetään kun aika koittaa, mutta onneksi elämää on jäljellä vielä kymmeniä vuosia tai yksi vuosi. Hymyissä suin uuniin joka tapauksessa.
Tuhkaus eli krematointi hoidetaan niin, että vainaja on arkussa. Siten vainaja voi olla arkussa jäähyväistilaisuudessa eli saattotilaisuudessa (kirkollisesti siunaustilaisuudessa).
Voi toki jonkinlaiset hautajaiset, siviilihautajaiset ja muistotilaisuuden järjestää krematoinnin jälkeenkin vasta.
Tuhkan hautaaminen tai sirottelu hautausmaiden ulkopuolelle tosiaan lisääntyy. Se on kuitenkin eri asia kuin se, mitä tapahtuu ennen krematointia.
Kyllä, arkku on aina pakollinen. Toki niitä saa pahvisenakin.
Tuhkauksen myötä taas tarvitaan uurna, jos tuhkat viedään muualle, jos seurakunta hoitaa sirottelun muistolehtoon tuhkauksen jälkeen, niin uurnaa ei yleensä tarvita.
Tilaisuuksia on taas joka lähtöön ja tarpeeseen, kuten myös vainajan toiveita niistä.
Osa ei pidä mitään tilaisuuksia ja vie kukat ehkä perheen pienessä piirissä.
Osa pitää siunaustilaisuuden (sen jälkeen tuhkaus) ja muistotilaisuus sekä hautaan lasku myöhemmin pienellä porukalla tai sirottelu seurakunnan toimesta (ei sallita katselijoita).
Yksi tapa on muistolehto ja sen jälkeen voi pitää muistolehdossa kukkien laskun (hautausmaakohtaisia rajoituksia kukkien määrästä esim. Turku), muistopuheet ja sitten muistotilaisuus.
Saahan tästäkin riidan aikaiseksi jos sattuu olemaan kovin kankeita uskonnon perinteiden vaalijoita ja vapaita toimijoita päättämässä asioista, mutta vainajan tahto se pitäisi tässäkin olla se ratkaiseva.
Hautapaikasta sitä vasta saakin mehevän riidan, jos sukuhaudan hoito keikahtaa tuon jälkeen yhdellä lapsista, siksipä lähisuvussa kaikki ovat ilmoittaneet muistolehdon viimeiseksi osoitteeksi ajat sitten. "sukuhauta" menee seurakunnan uusiokäyttöön kun viimeisen hautaamisen aikaraja tulee täyteen.
Harmillista että kompostointi ei tule vielä kyseeseen. Itse haluaisin että minusta tehtäisiin vielä lopuksi biodieseliä.
Haluan itselleni muinais-Suomalaiset pakanahautajaiset. Kuka järjestää? Nyt äkkiä joku bisnestä kehittämään!
Minulla olisi maksettu hautapaikka sukuhaudassa. Olen kuitenkin pyytänyt testamantissa haudattavaksi itäreen erikoisessa luinnonmukaisessa haudassa tuhkana. Olen hankkinut jo hautakiveni ja jättänyt testamentin ohjeisiin rahat sen toteuttamiseen.
Ymmärrän, että läheiset voivat haluta pitää suruajan kun lähden, mutta en oleta mitään muuta kuin toivoni suorituksen. Olkoon se lakifirma tai sukulainen. Siihen löytyy jo varat.
Itse en näe tarvetta pitkilli hautajaisille muuta varten kuin vain helpottaa läheisten oloa. Haluan, että juttuni voi ulkoistaa muille ja se on vain siinä jopa ilman surukulkuetta.
Suoraan krematorioon ja sieltä pöntöstä alas. Jokainen voi muistella miten tahtoo.
Omalta osalta homma on selvää. Tuhkat mereen Teneriffan edustalle. Perikunta saa pistää pystin pystyyn Suomessa jos haluaa, tai olla pistämättä, asiahan on joka tapauksessa heidän käsissään eikä se minua enää silloin kiinnosta.