SKP:n arkistojen aarteita:
"Työväen voima on järjestyneen joukkotoiminnan väkivallassa, jonka tärkeimpänä, tehokkaimpana ja ainoana ratkaisevana muotona on aseellinen työväen vallankumous.
Missä määrin on ennen vallankumousta käytettävä hyväkseen lievempiä joukkotoiminnan muotoja: suurlakkoja, joukkomielenosoituksia, osanottoa eduskuntataisteluun, ammatilliseen liikkeeseen, osuustoimintaan, riippuu oloista.
Niillä ei työväki voita vihollistaan, mutta niiden kauttakin on valmisteltava työväen aseellisen vallankumouksen onnistumista."
Ei näitä kaikille myötäjuoksijoille kerrottu. Ulospäin annettiin silkoinen ja sivistynyt kuva. Oltiin teoreettisia ja muuta sumutusta ulospäin
"Työväen voima on järjestyneen joukkotoiminnan väkivallassa, jonka tärkeimpänä, tehokkaimpana ja ainoana ratkaisevana muotona on aseellinen työväen vallankumous.
Missä määrin on ennen vallankumousta käytettävä hyväkseen lievempiä joukkotoiminnan muotoja: suurlakkoja, joukkomielenosoituksia, osanottoa eduskuntataisteluun, ammatilliseen liikkeeseen, osuustoimintaan, riippuu oloista.
Niillä ei työväki voita vihollistaan, mutta niiden kauttakin on valmisteltava työväen aseellisen vallankumouksen onnistumista."
Ei näitä kaikille myötäjuoksijoille kerrottu. Ulospäin annettiin silkoinen ja sivistynyt kuva. Oltiin teoreettisia ja muuta sumutusta ulospäin
Vastaukset 16
Vanhimmat
sotien jälkeen kiellettiin suojeluskunnat ja lottien toiminta "fasistisina" järjestöinä.
olisi luullut edes neuvostoliiton romahduksen jälkeen myös SKP:n tapaisten järjestöjen saavan saman tuomion.
Fasisteista tuli mieleen, että SKDL:n Hertta Kuusisen entinen aviomies ja siis Terijoen nukkehallituksen johtajan Otto Wille Kuusisen vävypoika Tuure Lehen kirjoitti salanimellä Alfred Langer raa´án väkivaltaisen kapinanteko- ja taisteluoppaan "Voiton tie", joka käännettiin saksaksi 1932 "Der Weg zum Sieg" ja on erittäin todennäköistä, että sen luki myös eräs A. Hitler ja varmaan moni muukin natsi. Näin on suomalainenkin omalta osaltaan ollut takapiruna maailman tapahtumiin.
1907?
tällä palstalla pyöri jossain välissä joku kommunistinuorten partiojärjestön sääntökirja, jossa näitä partiolaisia kehotettiin valmistautumaan aseelliseen vallankumoukseen.
on se saatana tämän nykyajan demokratiankin kanssa. kyllähän jokaisella pitää olla oikeus mielipiteisiinsä talousjärjestelmistä ja yhteiskunnallisista oloista, mutta se, että sallitaan väkivaltaan kiihottamiset on jo vähän liikaa.
Ei ollut 1907. Se oli SKP:n toimintaohjeita. Puoluehan perustettiin vasta 1918 eli kapinan jälkeen.
Näin kertoo mukana kumoushankkeissa flirttaillut (Hämeen Sanomissa 4.6.2004) filosofian tohtori H. Mäki-Kulmala:
"En yritäkään kiistää... toteamusta, jonka mukaan stalinistit halusivat Suomesta kommunistisen diktatuurivaltion".
"Aikoinaan Kommunistisen Internationaalin (johon eri maiden kompuolueet kuuluivat) julisti monissa keskeisissä asiakirjoissaan, että sosialistisen yhteiskunnan rakentaminen olisi mahdotonta ilman proletariaatin diuktatuuria. Tästä opinkappaleesta ei SKP:ssä sanouduttu koskaan yksiselitteisesti irti".
Tämä SKP toimii vieläkin, mutta osaa pitää mölyt mahassaan koska kumous ei ole juuri nyt kovin mediaseksikäs aihe.
SKP joka ainoana suomalaisena puolueena tuomitsi Tsekkoslovakian miehityksen 1968?
Ja sinä olet juuri viestilläsi todistanut, ettet ymmärrä Suomen ulkopolitiikasta vuonna 1968 yhtään mitään.
/Kalle, joka hymyilee tyytyväisenä aina kun kommunisti on osoittanut tyhmyytensä tällä palstalla
Osa SKP:stä tuomitsi, osa ei. Ja kyseisen miehityksen puolustamisesta oikeastaan käynnistyi uudestaan vallankumouksen haaveilu Suomessakin täydellä teholla. Äärileninistien eli taistolaisten esiinryntäys alkoi juuri tästä. Neuvostokommunismit vetelivät naruja taustalla.
Leninismihän on juuri vallankumouksen teko-oppia ja teoriaa siitä miten valta myös pidetään kun se on kerran saatu. Tämä villitys tartutti kaikki yhteiskuntaelämän osa-alueet, sillä kommunismilla oli ja on tarkkaan mietityt ja häikäilemättömät strategiat kuinka asiaa saadaan ajamaan ns. myötäjuoksijoita (joitten osuus Lenininkin mukaan on ratkaisevampi kuin aktiivikommunistien), kuinka sillanpääasemat otetaan missä tahansa ryhmässä pienen klikin käsiin ja kuinka näitä ryhmiä, oli kyse sitten urheiluseurasta tai kirkkokuorosta (kunnon kommunisti kuuluu mihin tahansa yhdistykseen joka vain suostuu ottamaan hänet jäsenekseen) taitavasti käyttäen päästään vaikuttamaan vähän isompiin ryhmiin (kommunisti on aina joukon aktiivisin ja vie sitä minne haluaa),kunnallisjärjestöihin, muihin puolueisiin. Juuri tällä tavoin Suomea vietiin kuin pässiä narusta pienin ja vähäpätöiseltä tuntuvin askelin kohti "kansojen suurta perhettä".
Minulla on esim. 350 sivuinen dokumentti kommunismin strategiasta ja taktiikasta, yksilötason värväyksestä aina yhteiskunnan kaappaamiseen asti, jossa kaikki juonet on hienosti selvitelty - ja totta kai vielä Leninin omin sanoin asioita selvitelty.
"Osa SKP:stä tuomitsi, osa ei."
Puolueella on kai yksi puolueen kanta?
Muutenhan osa Kokoomuksesta tuomitsee rattijuoppouden, osa ei. Osa Keskustasta tuomitsee talousrikollisuuden, osa ei. Osa Sosialidemokraattisesta puolueesta tuomitsee ilotyttöjen kutsumisen autonkuljettajan puhelimella, osa ei. Johdonmukaisuutta siis.
Muut puolueet hyväksyivät väkivallan, kun eivät vastaan sanoneet?
Tänäkin päivänä jokaisessa puolueessa löytyy erilaisia näkemyksiä. Et näköjään tunne poliittista historiaa kovin hyvin.
Neuvostoliitto sai Tsekkoslovakian miehityksellä välittömän hyödyn, mutta aivan kuten Talvisota sai osan suomalaisista punaisista rukkaamaan kantaansa kommunismin suhteen, sai Prahan kevään 1968 kukistaminen osan komukoista hetkeksi arvioimaan uudelleen arvojaan.
Mutta jos olemme aivan tarkkoja niin ei yksikään nimekkäämpi kommunisti koskaan aidosti ja selkeästi tuominnut Neuvostoliiton tekemisiä, - ja miksi olisikaan kun se oli hänen "proletaarinen isänmaansa".
Kommunistit olivat eri mieltä vain keinoista, eivät päämäärästä - kommunistisesta maailmasta.
Ei edes NKP ole koskaan ollut sisäisesti täysin eheän yksituumainen.
Esitin sen, mikä käsittääkseni oli SKP:n virallinen kanta. Virallinen kanta on se "puolueen kanta" jäsenistön moninaisuudesta ja historiallisesta tilanteesta riippumatta.
Mielenkiintoista, että juuri SKP:ssä on tilaa erilaisille näkemyksille. Se kertoo uusiutuvasta ja nuorekkaasta puolueesta.
Päivä alkoi todella makealla naurulla. Kiitos siitä.
/Kalle, joka nauraa makeasti aina kun kommunisti on osoittanut tyhmyytensä tällä palstalla
Koska tunnut tietävän (minä en) kommunismin toiminta tavat , niin haluaisin esittää sinulle kysymyksen.
Miten nykyisen Suomalaisen keskustapuolueen toiminta tavat eroavat entisen neuvostoliiton toiminta mallista, vai eroavatko ollenkaan?
Vastaus on, että niillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Ja myös tähdennän, että Neuvostoliitossa, jossa kommunistit olivat jo vallassa ja keskittyivät vallan pitämiseen, oli kommunistien rooli erilainen kuin maissa, joissa valtaa vasta tavoiteltiin.
Keskustapuolue on tavallinen puolue. Kommunistipuolue on taisteleva puolue, jota johtaa toimintaa koordinoiva eliitti, ns. kaaderit. Kommunistien strategiaan kuuluu soluttautua yhteiskunnassa jo olemassaoleviin ryhmiin ja antaa vaikutelma, että toiminta tapahtuu vain puolueen piirissä.
Kommunismin teoriaan kuuluu taistelevana puolueena se, että se hakee kaiken aikaa yhteiskunnasta areenoita joissa kamppaillaan jollain tavalla vallasta, tai pyrkii luomaan tällaisia areenoita.
Kommunismi on teoriaa ja tulevaisuudenkuvitelmia vain ulkopuolisille joita koetetaan värvätä hyödyllisiksi myötäjuoksijoiksi. Kaaderikommunistien työsarka on taistelussa ja tässä hetkessä.
Mieti millaisen vallan kommunistit saivat suomalaisessa yhteiskunnassa Neuvostoliiton kaudella, vaikka eivät hallinneetkaan eduskunnasta käsin.
SKP oli todellisuudessa pienen klikin johtama kaaderipuolue, joka hallitsi SKDL suojakilpenään. Tämä on suoraan Leninin teorioista opeteltu toimintamalli.
SKDL:ään (nyk. Vasemmistoliitto on tämän perinnejärjestö) oli värvätty kaikki joita mairitteli olla edistyksellisiä luomalla heille omat järjestöt esim. naiset (SNDL), nuoriso (nuorisoliitto), lapset (pioneeriliitto), kasvattajat (Parasta lapsille ry.), rauhanpuolustajat (Suomen rauhan puolustajat, Rauhantyön tuki ry, Naisten kansainvälisen rauhan ja vapauden liiton ( Suomen osasto)), kulttuuriväki (festivaalikeskus, Kansankulttuuri Oy, Pienviljelijät ry....
Järjestöä oli järjestön perään ja kun niiden johtajistoa raapaistaan löytyy aina kaaderikomunisti.
Kaikissa diktatuuripyrkimyksissä kansa täytyy aina ensin mobilisoida eli saattaa toimimaan yhdessä erilaisissa puuhasteluissa jota johdetaan loppujen lopuksi yhdestä osoitteesta. Ja asiaan kuuluu, että näissä ryhmissä aktiivisimpia ovat aina asialle kiihkeimmin vihkiytyneet, jotka ainoina tietävät miksi jotakuta alajärjestöä todella pyöritetään.
SKP perustettiin Moskovassa Neuvostoliiton ja sen kommunistisen puolueen tarkoitusperien ajamiseksi Suomessa.
NKP johti maailman kommunistipuolueiden kattojärjestöä Kominterniä.
Kommunistipuolueet eivät siis olleet kansallisia työväenpuolueita, vaan Neuvostoliiton työkaluja kussakin maassa.
Tässä Kominternin ohjeistusta SKP:lle:
"Kommunistinen puolue ei mene eduskuntaan tehdäkseen siellä kansanedustuselimellistä työtä, vaan auttaakseen sieltä käsin joukkoja valtiokoneiston ja itse parlamentin tuhoamisessa".
"Tämä toiminta parlamentissa, joka pääasiallisesti muodostuu parlamentin puhujalavalta toimitettavaksi vallankumoukselliseksi agitaatioksi, tulee edelleen kokonaisuudessaan ja täydellisesti alistaa palvelemaan ulkoparlamentaarisen joukkotaistelun päämääriä ja tehtäviä."
"Jokainen kommunistinen parlamentin jäsen olkoon tietoinen siitä, ettei hän ole mikään lainlaatija, joka pyrkii yhteisymmärrykseen toisen lainlaatijan kanssa, vaan puolueen agitaattori, joka on lähetetty vihollisen leiriin toteuttamaan siellä puolueen päätöksiä. Kommunistisen puolueen jäsen ei ole vastuunalainen hajanaisille valitsijajoukoilleen vaan laillistetulle tai laittomalle kommunistiselle puolueelle."
"Kommunististen puolueiden tulee oppia suunnitelmallisesti yhdistämään laillinen toiminta laittoman kanssa."
"Kommunistien täytyy toimia sellaisissakin yhtymissä, jotka eivät ole puoluelaitoksia."
Tämän takia lukuisat peitejärjestöt, joita ulospäin ei edes miellä ensisijaisesti poliittisiksi ryhmiksi, s.o. kulttuurijärjestöt, rauhanjärjestöt, urheilujärjestöt, ammattiyhdistysliike, osuusliike ym.