Ohessa linkki sivustolle, jossa on piispa Kantolan vaimon mietteitä.
Nämä pohdinnat herättävät mielessäni paljon ajatuksia työn merkityksestä perheen äidin ja isän elämässä.
Onko yhteistä aikaa tarpeeksi?
Onko aikaa lapsille?
Onko aikaa aviopuolisolle?
Onko tarvetta varata aikaa?
Uudistuva lääkärinrooli – lääkäri 8 h vai 24 h?
Päivi Polo-Kantola, LT, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, apulaisopettaja, TYKS, nkl
Ja työn epäjumala sanoi minulle: “Et sinä valinnut minua, vaan minä valitsin sinut.” Ja yhtäkkiä hän levitti eteeni ihmeellisen näyn, näyn täynnä lumoavia ongelmia, uusia haasteita, mielenkiintoisia ihmisiä sanoen: ”Tämän kaiken annan sinulle, kunhan lankeat eteeni ja kumarrat minua.” Ja minä, kuin sokaistuna tästä kaikesta uudesta, lankesin ja kumarsin, vaikka en tiennyt mitä siitä minulle koituisi.
Aika kului, tein töitä ja aloin väsyä. Päivät sairaalassa, illat ja yöt laboratoriossa. Mutta eihän tätä ikuisuutta kestäisi, ajattelin, pieni tovi enää. Ja lapset kasvoivat siinä sivussa. Tahdoin tehdä työtä, tiesin sen, ei minusta kotiäidiksi olisi ollutkaan, mutta sittenkin sisimmässäni kasvoi ahdistus lasten kanssa leikkimättömistä tunneista, kodin tekemättömistä töistä. Sitten eräänä päivänä tavatessani työn epäjumalan kysyin: “Miksi valitsit minut? Minunhan piti erikoistua ja sen jälkeen mennä sairaalatyöhön, kohtuullisen säännölliseen, vakaaseen, turvalliseen. Olihan minulla lapsetkin, olisit ottanut jonkun muun!” Mutta työn epäjumala vastasi: “Vaikka et ollut enää aivan nuori tiesin sinut yllytyshulluksi. Tiesin saavani sinusta palvelijan, joka ei helposti jätä työtä kesken. Voi, minulla on paljon projekteja, jotka haluan saattaa päätökseen. Tässä työmarkkinatilanteessa, jossa sinulla ja kollegoillasi ei ole tietoa huomisen töistä voin hyödyntää tilaisuutta omien tarkoitusperieni saavuttamiseksi. Jos ahkeroit, voit kerran saada pysyvän työpaikan, ajattele sitä. Katso mitä kaikkea jo olet saanut aikaan, kestä vielä hetki.” Ja hänen sanansa hivelivät suloisesti itsetuntoani ja saivat minut unohtamaan pahan omantunnon: jos muillakin on oikeus tehdä työtä, miksei minulla! Päätin, että saatuani valmiiksi tutkinnot, järjestän taas elämäni uudelleen.
Tutkinnot tulivat ja menivät, mutta työn epäjumala liehutti edessäni uusien ideoiden lakanaa, kuin punaista vaatetta härän edessä ja minun oli syöksyttävä sitä kohti. Eräänä päivänä hän kutsutti minut luokseen ja sanoi: “Sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Katso viimeksi projektisi oli kohtalainen, nyt saat suuren projektin, joka avautuu koko maailmalle. Projekti on osa suurempaa kansainvälistä yhteistyötä, ja sinun erityisosaamistasi tarvitaan.” Hetkessä olin unohtanut pyhät päätökseni ja totesin vastanneeni kutsuun myöntävästi. Olin jälleen alkupisteessä: ahkerassa datankeruussa. Energiaa tarvittiin suunnitteluun, neuvotteluihin ja henkilöstön koulutukseen. Mutta nautin projektin etenemisestä ja jokaisesta valmistuneesta koehenkilöstä, vaikka se maksoikin perheen yhteisen ajan vähenemisen, ystävien ja sukulaisten yhteiset hetket, harrastukset.
Toisinaan ajattelen, mitä hyötyä on kaikesta tästä juoksusta, häärinästä. Ei tämä takaa pysyvää työpaikkaa, ei taloudellista turvallisuutta, pikemminkin päinvastoin. Mutta kohtaamiset potilaiden kanssa ovat kiehtovia ja ajoittain tunnen, että olen tehnyt jotain heitä auttaakseni. Ja tutkimustyössä projektin eteneminen, haasteiden voittaminen tuottaa suurta tyydytystä: tässä tämä nyt on, valmiina edessäni. Olen juonut tästä maljasta, eikä juoman vaikutusta voi enää kumota. Tämä tie ei aina tunnu helpolta, mutta en olisi voinut valita toisin. Tällä tiellä kasvavien kukkien tuoksut täytyy saada tuntea ja sitä reunustavien puiden ruska on nähtävä.
Lampaat juoksevat virtaan ja menevät mihin virta vie.
Mutta sinä, kun tulet virran rantaan, sytytä nuotio,
tunne tuuli, katso rauhassa ympärillesi, muista tehtäväsi.
Ja kun aamu saapuu, tiedät mihin olet menossa.
http://www.proffajuhlat.org/vuosijulkaisu_2003/polokantola.html
Nämä pohdinnat herättävät mielessäni paljon ajatuksia työn merkityksestä perheen äidin ja isän elämässä.
Onko yhteistä aikaa tarpeeksi?
Onko aikaa lapsille?
Onko aikaa aviopuolisolle?
Onko tarvetta varata aikaa?
Uudistuva lääkärinrooli – lääkäri 8 h vai 24 h?
Päivi Polo-Kantola, LT, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, apulaisopettaja, TYKS, nkl
Ja työn epäjumala sanoi minulle: “Et sinä valinnut minua, vaan minä valitsin sinut.” Ja yhtäkkiä hän levitti eteeni ihmeellisen näyn, näyn täynnä lumoavia ongelmia, uusia haasteita, mielenkiintoisia ihmisiä sanoen: ”Tämän kaiken annan sinulle, kunhan lankeat eteeni ja kumarrat minua.” Ja minä, kuin sokaistuna tästä kaikesta uudesta, lankesin ja kumarsin, vaikka en tiennyt mitä siitä minulle koituisi.
Aika kului, tein töitä ja aloin väsyä. Päivät sairaalassa, illat ja yöt laboratoriossa. Mutta eihän tätä ikuisuutta kestäisi, ajattelin, pieni tovi enää. Ja lapset kasvoivat siinä sivussa. Tahdoin tehdä työtä, tiesin sen, ei minusta kotiäidiksi olisi ollutkaan, mutta sittenkin sisimmässäni kasvoi ahdistus lasten kanssa leikkimättömistä tunneista, kodin tekemättömistä töistä. Sitten eräänä päivänä tavatessani työn epäjumalan kysyin: “Miksi valitsit minut? Minunhan piti erikoistua ja sen jälkeen mennä sairaalatyöhön, kohtuullisen säännölliseen, vakaaseen, turvalliseen. Olihan minulla lapsetkin, olisit ottanut jonkun muun!” Mutta työn epäjumala vastasi: “Vaikka et ollut enää aivan nuori tiesin sinut yllytyshulluksi. Tiesin saavani sinusta palvelijan, joka ei helposti jätä työtä kesken. Voi, minulla on paljon projekteja, jotka haluan saattaa päätökseen. Tässä työmarkkinatilanteessa, jossa sinulla ja kollegoillasi ei ole tietoa huomisen töistä voin hyödyntää tilaisuutta omien tarkoitusperieni saavuttamiseksi. Jos ahkeroit, voit kerran saada pysyvän työpaikan, ajattele sitä. Katso mitä kaikkea jo olet saanut aikaan, kestä vielä hetki.” Ja hänen sanansa hivelivät suloisesti itsetuntoani ja saivat minut unohtamaan pahan omantunnon: jos muillakin on oikeus tehdä työtä, miksei minulla! Päätin, että saatuani valmiiksi tutkinnot, järjestän taas elämäni uudelleen.
Tutkinnot tulivat ja menivät, mutta työn epäjumala liehutti edessäni uusien ideoiden lakanaa, kuin punaista vaatetta härän edessä ja minun oli syöksyttävä sitä kohti. Eräänä päivänä hän kutsutti minut luokseen ja sanoi: “Sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Katso viimeksi projektisi oli kohtalainen, nyt saat suuren projektin, joka avautuu koko maailmalle. Projekti on osa suurempaa kansainvälistä yhteistyötä, ja sinun erityisosaamistasi tarvitaan.” Hetkessä olin unohtanut pyhät päätökseni ja totesin vastanneeni kutsuun myöntävästi. Olin jälleen alkupisteessä: ahkerassa datankeruussa. Energiaa tarvittiin suunnitteluun, neuvotteluihin ja henkilöstön koulutukseen. Mutta nautin projektin etenemisestä ja jokaisesta valmistuneesta koehenkilöstä, vaikka se maksoikin perheen yhteisen ajan vähenemisen, ystävien ja sukulaisten yhteiset hetket, harrastukset.
Toisinaan ajattelen, mitä hyötyä on kaikesta tästä juoksusta, häärinästä. Ei tämä takaa pysyvää työpaikkaa, ei taloudellista turvallisuutta, pikemminkin päinvastoin. Mutta kohtaamiset potilaiden kanssa ovat kiehtovia ja ajoittain tunnen, että olen tehnyt jotain heitä auttaakseni. Ja tutkimustyössä projektin eteneminen, haasteiden voittaminen tuottaa suurta tyydytystä: tässä tämä nyt on, valmiina edessäni. Olen juonut tästä maljasta, eikä juoman vaikutusta voi enää kumota. Tämä tie ei aina tunnu helpolta, mutta en olisi voinut valita toisin. Tällä tiellä kasvavien kukkien tuoksut täytyy saada tuntea ja sitä reunustavien puiden ruska on nähtävä.
Lampaat juoksevat virtaan ja menevät mihin virta vie.
Mutta sinä, kun tulet virran rantaan, sytytä nuotio,
tunne tuuli, katso rauhassa ympärillesi, muista tehtäväsi.
Ja kun aamu saapuu, tiedät mihin olet menossa.
http://www.proffajuhlat.org/vuosijulkaisu_2003/polokantola.html
Vastaukset 3
Vanhimmat
Poikkeaahan tuo seuraavasta:
Kirje Titukselle 2
http://www.credo.fi/raamattu/1933/Tit.2.html
1. Mutta sinä puhu sitä, mikä terveeseen oppiin soveltuu:
2. vanhat miehet olkoot raittiit, arvokkaat, siveät ja uskossa, rakkaudessa ja kärsivällisyydessä terveet;
3. niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia,
4. voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa,
5. olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi.
Vanhempi käännös sanoo:
Että nuoret vaimot heiltä hyviä tapoja oppisivat, miehiänsä rakastaisivat, lapsensa rakkaina pitäisivät. Olisivat siviät, puhtaat, KOTONANSA PYSYVÄISET, hyvät, miehillensä alamaiset, ETTEI JUMALAN SANA PILKATUKSI TULISI.
Ensimmäinen Pietarin kirje 3
http://www.credo.fi/raamattu/1933/1Piet.3.html
1. Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin,
2. kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa.
3. Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista,
4. vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.
5. Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset;
6. niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää.
7. Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi.
Eikä sitä vedetä tänne. Eihän se raukka tiennut tietononeitten viestisiirrota muutenkaan mitään!
Työ on siunausta varmaan.
Mutta paras muistuttaa tästä, kuten ehkäpä muutkin jotkut älyävät muistuttaa.
Eli siis. Koskapa kristillisdemokraatit ovat itsensä EU:n perustuslaille alistaneet eduskunnassa ja myös osallistuneet laittomuuksiin luovuttamalla maamme ylimmän vallan oikean Suomen perustuslain vastaisesti ulkopuoliselle voimalle, EU:lle, niin pahastipa hommat rykivät!
Siinä sitä tekee suomalainenkin kiltti ja mukautuvainen alamainen työtä eliitille ylikansallisen kiihkokapitalistin taskuun-tuon jumala on mammona!