Hei,
Löytyykö tältä palstalta ihmisiä, joilla ei ole koskaan ollut parisuhdetta?
Kertokaa itsestänne! Syy sinkkuuteen? Koetko olevasi yksinäinen? Miltä tuntuu elää vuodesta toiseen yksin? Onko sinulla kavereita? Uskotko joskus löytäväsi jonkun? Haluatko? Uskotko pystyväsi elämään suhteessa vai oletko ollut liian kauan yksin? Miten käytätte vapaa-aikaanne? Matkusteletko? Harrastukset? Koetko olevasi seksin puutteessa? Oletko kokeillut yhden yön juttuja/maksullista seuraa? Asuuko maalla vai kaupungissa? Millainen asunto sinulla on? Koska sinulla on viimeksi käynyt vieraita?
Löytyykö tältä palstalta ihmisiä, joilla ei ole koskaan ollut parisuhdetta?
Kertokaa itsestänne! Syy sinkkuuteen? Koetko olevasi yksinäinen? Miltä tuntuu elää vuodesta toiseen yksin? Onko sinulla kavereita? Uskotko joskus löytäväsi jonkun? Haluatko? Uskotko pystyväsi elämään suhteessa vai oletko ollut liian kauan yksin? Miten käytätte vapaa-aikaanne? Matkusteletko? Harrastukset? Koetko olevasi seksin puutteessa? Oletko kokeillut yhden yön juttuja/maksullista seuraa? Asuuko maalla vai kaupungissa? Millainen asunto sinulla on? Koska sinulla on viimeksi käynyt vieraita?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tuohon liian kauan yksin olemiseen on tarkoitus.
Ei pari- eikä seurustelusuhdetta, hädin tuskin olen vierasta naista/tyttöä
koskettanut, edes vaatepäällä, näiden 35 v:n aikana.
En osaa kuvitella itseäni avioliittoon enkä muuhunkaan suhteeseen. En oo varmaan koskaan osannukkaan suunnitella tai kaivata mitään semmosta. Tai sitten mulle synty jo hyvin varhaisessa elämänvaiheessa jokin vitullinen spyykkinen vamma joka estää mua miettimästä mitään seurusteluja. Kenties oon saanu jonhi naimattomuuden armnolahjan. Ei sitä voi koskaan tietää. Voihan se kyllä johtua paljolti siitä että pohjimmiltani inhoan isääni aika paljon ja pysyttelen tunteettomana ja ilmeettäkin lähes, sen seurassa. Koitan hillitä sitä inhoa ja sitten alan vihata itteeni ja se estää mua kiinnostumasta muista tai muita minusta. Olen kuin se Kalervo Jankko joka saa paskaa niskaan ja vasta yksinjäätyään ilmoittaa tunteensa raivoten.
Oikestaan olen tyyrttyäväinen ettie mun tarde vaivata ketään itselläni, anakaan tämän enempää. Ei meä kehtais aatella mitn yhteiselämää jonku kans. joku vois kuulla siitä.
Mun pitäis varmaan mielitervehtyä aika lailla että pystyisin haluamaan jotain yhteiselämää jonku kans. Tai sitten oon semmoinen joustamaton ja sovittelutaitoton yksinäinen hiljainen puurtaja niinku muutamat opet jo yläaste-aikana niihin jaksoarvosteluihin (tai mitä olivatkaan) kirjottelivat
Ruuasta ja työstä olen tehnyt itselleni kaverin. Oon ollu viime vuossina ilemsiesti sen verran paljonki yksin että osaan jo pitää niitä kaverinkorvikkeina, vaikka onhan se sairasta ja jumiuttavaa.maalla asun, ok-talossa. n oikeen tiiä millon mulla on vapaa-aikaa ja kaipaanko sitä vai onko vapaa-aikaa se, ettei tarvi jakaa elämäänsä ainakaan vaimon ja lasten kanssa ja sovitella mistään. Oikeestaan varmaan hyväki että elän yksin ksoka inhoan julki tunteilua ja riitelyä.
En minä oikeastaan mitään alastonseksiä ainakaan käläpää suaha. En vahinkossakaan halua mitään jälkikasvua, koska psyykkeeni ei ole isämäinen. Isien pahat teot tai paremmihi kokemukset alkaa tuottaa hetelmää jatkuttuaan muutaman sukupolven ajan ja nippanappa kai oman isäni psyyke vielä salli naimisoitumisen, muttei enää minun mielenterveyteni siihen pysty.
joo mutta kyllähän sitä joskus muistaa että halailukin ois varmaan aikas nastahkoa fiilistä tuottavaa toimintaa, viimeisimmästä vieraan vallan edustajan halauksesta kun alkaa olla 19,5 v. Ei mitää maksullisia tahi maksuttomia tai muksullisia tai muksuttomia suhteita ou kuunaan ollunnna, enkä juuri matkustele. Pitääs loman ajaksi hommata lomittaja mutta vittuku ei aina jaksais niille tekemisiä ja ohjeita kirjootella eikä viitis vaivata niitä näillä tympeillä hommilla ku niin seitanan kaukaakin joutuvvat täällä kulkemmaan. Ite kuitehi on oppinnu tekemään ne ite tavallaan eikä tiiä kuin toine ne helpoiten osais.
Jep..Ikisinkkuja olen..
Täshän tää menee.
Mun profiilista löytyy aika hyvin dataa, jos joku vaikka haluaa tutustua.
En näe mitään ongelmaa lähteä parisuhteeseen mikäli sopivan oloinen yksilö jonain päivänä kohdalle osuisi.
Nainen 43v, en ole koskaan ollut parisuhteessa, eli ikisinkkupa hyvinkin. Syitä sinkkuuteeni on varmaan monia, mutta tärkeimpänä sanoisin huonon itsetunnon, arvottomuuden tunteen, ja pelon. Pelkään sitä, että en kelpaa. Enkä ole kyllä oikein kelvannutkaan; miehet eivät minusta kiinnostu, sillä olen ujo ja sisäänpäin kääntynyt, ja kaiken lisäksi vielä ylipainoinen. Jos joku joskus minua jossain (esim. baarissa) lähestyy, niin hyvin pian hän menettää vähäisenkin kiinnostuksensa.
Koen itseni jossain määrin yksinäiseksi, vaikka muutamia ystäviä minulla onkin. Yksinäisyyteni on enemmän henkistä sorttia. Tuntuu, ettei kukaan oikein ymmärrä minua, eikä hyväksy omana itsenäni.
Asun kaupungissa, omassa pienessä kerrostalokaksiossa, jonka olen laittanut kauniiksi ja viihdyn hyvin. Elän aktiivista elämää; käyn töissä, harrastan liikuntaa, kieltenopiskelua ja kulttuuria, nautin metsäretkistä sienestäen ja marjastaen, lomailen ulkomailla pari kertaa vuodessa.
Minua ei haittaa tehdä asioita yksin, mutta kovasti kaipaisin kumppania jakamaan edes osan näistä harrastuksista. En välttämättä usko, että osaisin enää asua kenenkään kanssa yhdessä, mutta toivoisin kumppania, jonka kanssa voisin matkustella ja käydä teatterissa. Hänellä saisi sitten olla oma asunto ja myös omia menoja. Seksiä en oikeastaan enää kaipaa, mutta oikean miehen kanssa toki sitäkin haluaisin. Ei vaan tunnu löytyvän miestä, joka haluaisi minua. :(
Syy sinkkuuteen = Monien asioiden ja surkeiden sattumusten summa. Henkisesti (vuosien saatossa koetut tapahtumat) rikki. Kykenemätön toimimaan, vaikka kiinnostusta on ollut naisilta, ja myös halua itsellä. Vaikea luottaa ihmisiin. Itseinho. Huono itseluottamus. Lista on loputon.
Koetko olevasi yksinäinen? = Kyllä ja ei. Tähän on kasvanut niin sisään, että sopivana vertauskuvana toimisi varmaan vangin laitostautuminen.
Miltä tuntuu elää vuodesta toiseen yksin? = Vuosi vuodelta pahemmalta.
Onko sinulla kavereita? = Ei ole.
Uskotko joskus löytäväsi jonkun? = Haluan uskoa niin, mutta tiedän valehtelevan itselleni.
Haluatko? = Kyllä ja ei.
Uskotko pystyväsi elämään suhteessa vai oletko ollut liian kauan yksin? = Se selviäisi vain kokeilemalla, koko tilanne on jo ajatuksen tasolla aika mahdoton skenaario.
Miten käytätte vapaa-aikaanne? = Yritän liikkua ja tehdä asioita, jotka vievät ajatukset muualle todellisuudesta.
Matkusteletko? = Enpä juuri. Tämäkin olisi huomattavasti helpompaa kaverin kanssa. Moni kehoittaa tekemään yksin asioita, mutta eipä se kovin herkkua yksin ole.
Harrastukset? = Eipä niitä juuri ole. Joskus oli.
Koetko olevasi seksin puutteessa? = En koe. Vuosi vuodelta kiinnostus seksiä kohtaan vähenee.
Oletko kokeillut yhden yön juttuja/maksullista seuraa? = En.
Asuuko maalla vai kaupungissa? = Kaupungissa.
Millainen asunto sinulla on? = Kerrostalo-asunto.
Koska sinulla on viimeksi käynyt vieraita? = Pari/kolme kuukautta sitten.
Kyllä olen ikuinen sinkku. Ja todellakin koen itseni yksinäiseksi, en kai muuten täällä yksinäisyys-palstalla pyörisikään. Kavereitakaan ei ole ollut oikeastaan koskaan, tai no joskus ihan lapsena saattoi joku joskus leikkiä kanssani, mutta hyvin nopeasti jo lapsetkin alkoivat hyljeksimään minua. Viimeistään kouluun mennessä kaikki olivat minut hylänneet, sen jälkeen ei ole ollut kavereita. Asun pienessä vuokrakämpässä, vieraita ei käy paitsi äiti on käynyt ihan muutaman kerran. Haaveilen toki parisuhteesta, mutta en tiedä pystyisinkö siihen ihan oikeasti tosi paikan tullen. Seksiä kaipaan kyllä. Yhden yön juttuja ei ole ollut, maksullista päätin kerran jo kokeilla, mutta viime hetkellä jänistin senkin jutun. Eli seksiä en ole koskaan päässyt harrastamaan, ja sekin asia tuntuu nykyään vähän pelottavalta. Että olisiko minusta mihinkään..? Mitään kovin kummoisia harrastuksiakaan ei ole, lähinnä roikun netissä kaikki illat. No ruokaa tykkään kyllä laittaa. Olisi joskus kiva laittaa ruokaa jollekin naiselle. Matkustan harvoin mihinkään, mutta olen sentään jossain käynyt. Pari kertaa Kreikassa, kerran Kanarialla, kerran Thaimaassa, kerran Berliinissä. Ja Tallinnassa tietty. Olen siis 38 vuotias mies ja asun pikkukaupungissa.
30v mies ja ei ikinä ollut parisuhdetta. Pari ihastusta ollut mutta kumpikaan eivät olleet kiinnostuneita minusta. Näitä kahta lukuunottamatta ei edes kiinnosta parisuhde kenenkään muun kanssa. Tilaisuuksia on kyllä ollut muiden kanssa mutta en halua parisuhteeseen jos toinen ei oikeasti tunnu siltä oikealta, paljon mielummin yksin kuin suhteessa sellaisen kanssa joka ei aidosti kiinnosta.
Mitään syitä en ala listaamaan miksi nuo kaksi eivät olleet kiinnostuneita, ylipäätänsä on huono idea alkaa vertaamaan itseään muihin ja varsinkin miettiä miksi itse olisi huonompi kuin muut. Sellainen on myrkkyä mielenterveydelle. Parempi olla oma itsensä.
Täällä 37 v yliopistokoulutettu nainen. Syy yksin jäämiseen: pitkä koulukiusattuna olenisen tausta ja traumaattinen lapsuus. Ehkä olen myös aseksuaalinen. Haluasin löytää jonkun kaltaiseni seurustelusuhteeseen. Lapsen myös haluaisin "eräänä päivänä", munasoluja on pakkasessa. Kavereita ei ole ollut yläasteen jälkeen, joten olen jäänyt henkisesti aika lapselliseksi. Toisaalta uppoudun kirjoihin, joten voin antaa pikkuvanhan vaikutelman.
Kiinostaako fwb- tyyppinen juttu?
Tarkoittaa sitä, että voisi tavata sillon tällön ja käydä vaikka leffassa, viettää yötä yhdessä jne.
Ehkä voisin antaa sinulle myöskin sen lapsen ihan luonnollisella tavalla, mikäli minulle ei tule mitään vastuita. En olisi mukana lapsen elämässä ja haet elareita kelalta. Eli anonyymilta pohjalta.
T. Ikäisesi mies.
wow
olipa kohtelias ja kunnioittava lähestyminen
puikkaisit pullan uuniin ilman taakkaa
Kaikki nämä vuodet ja tuo on "anti".....
Rohkenen olla erimieltä kanssasi. Ei tässä ollut mitään epäkohteliasta.
Ihan selkeästi vain sanoin mitä olisi tarjolla. Tutustuminen tapahtuu luonnollisesti jossain toisaalla privana.
Minulla ei ole aikomustakaan omia lapsia/huollettavia hankkia, mutta aivan hyvin voin tajota siemennysapua naiselle, joka haluaa vielä saada lapsen vaikka sitten yksinään.
Ja vielä..Kyllä jos ihminen on jo 37vuotias nainen, niin siinä ei todellakaan ole enää vuosia tuhlattavaks parisuhdetta haikailemalla, mikäli haluaa terveen lapsen vielä hankkia.
Siinä on ihan oikeasti viimeiset vuodet kysymyksessä saada lapsi.
Jos oikeasti haluaa äidiksi, niin kyllä sitä kannattaa harkita vaikka sitten tällä tavoin toteutettavaksi. Itse olen suorapuheinen ja emme elä pumpuli maailmassa, mutta ei se sitä tarkoita, että olisin ollut epäkohtelias. Päinvastoin :- toin asiani selkeästi esille.
En ole "Yksin0000000" vaan ihan muu, sivustalukija kuten nimimerkki oli
Siinäpä kaksi neliömäistä sitten - kiireellä - että tulee suoritetuksi sekin juttu -
lapsi saa taakakseen aikuisten keskeneräisyyden. Vanhemmat "kasvaa" lapsen mukana..wow
Olisin mieluummin suonut "Yksin0000000" :lle ihan oikean välittävän romanttisen ihmissuhteen
jostain - mistä hän sen löytääkään.
Näin ihmisillä on erilaiset käsitykset kohteliaisuudesta. Tottakai saa tarjota, mutta
näyttää olevan aika kylmää kyytiä. Mikä siinä romantiikassa on niin vaikeaa?
Ja kyllä kai ihmiset voivat olla suhteessa ilman lisääntymispakkoa? Vai mitä?
En nyt yhtään ymmärrä mitä ajat takaa tällä sun "kylmää kyytiä" jutullasi.
Kuten sanoin, niin ystävyys olisi kiva juttu..Joku jonka kanssa voisi viettää vkloppusin iltaa ainakin silloin tällöin. Ei siinä ole mitään kylmää muuta kuin sinun itsesi omissa mielikuvissasi, jotka itse itsellesi loit.
Itsehän voin olla suhteessa ilman lisääntymispakkoa. Ylempänä kirjoitinkin, että minulla ei ole tarkoitus omia huolettavia hankkia. Ap:lla sen sijaan vaikuttaisi sellaisia toiveita olevan, johon totesin, että voisin ehkä auttaa siinä asiassa.
Se lapsiasia ei kuitenkaan ollut jutun pääasia, vaan se oli löytää kaveri friends with benefits tyyppiseen juttuun. Voisimme esim. vuoden päivät tavata ihan vaan illanviettojen ja seksin merkeissä ja sitten jossain vaiheessa toteuttaa se toinenkin juttu..
Vaikuttaa, että aloittajakaan ei ole koskaan seurustellut, niin tällainen juttu saattaisi olla varsin hyvää harjoitusta jo sitä parisuhdettakin ajatellen.
Olin ikisinkku 45 vuotiaaksi (en ollut koskaan seurustellut siihen mennessä) kunnes tapasin miehen jonka kanssa kirjoittelimme netin kautta, joten älkää luovuttako, sillä jos minuakin kerrankin onnisti niin taatusti muitakin kun vaan alkaa etsiä sitä toista.
Ikä ei ole este parisuhteelle myöhemmälläkään iällä.
Ja mikähän sinullakin oli syynä, ettet löytänyt kumppania nuorempana? Se on nimittäin naiselta aikamoinen "saavutus" elää sinkkuna ikävuodet 18-30.
Oletko kenties huomattavan ylipainoinen tms?
Onko sulla paha olla..pitäiskö mennä vaikka lenkille tai puhua jonkun kanssa, niin saisit tuon pahan olon pois sun sisältä.
En ole tuo kirjoittaja kaikkionmahdollista, mutta sinkku kyllä. Arvasit oikein läskiä löytyy. Lisäksi en ehkä ole penaalin terävin kynä. Noiden kahden asian kanssa vielä pärjäisi, mutta olen myös tylsä. Mutta tällä yhdistelmällä jää siis yksin. Unelmissa olen toisenlainen, unelmat vaan ei ole totta. Mutta unelmat on hyvä juttu jos totuuden alle nääntyy.
Hei! Anteeksi mainostus. Perustin FB:hen ryhmän: "Rumien ihmisten ryhmä", johon jokainen ruma henkilö on tervetullut liittymään. Ryhmä on vielä keskeneräinen ja kaipaisinkin siihen aktiivisia jäseniä. Ryhmän tarkoituksena on toimia tukena ihmisille, joilla on oikeasti ulkonäöllisiä rajoitteita. Se ei ole mikään ulkonäkökompleksisten (kehuja kaipaavien) ihmisten "hyvän mielen" tsemppauskanava. Toivoisin, että ryhmässä pohdittaisiin esim. keinoja, miten selviytyä tässä ulkonäkökeskeisessä maailmassa ja mistä löytää merkitystä ja iloa elämään.
Korjaus: ryhmän nimi oli siis "Rumien ihmisten kerho".
Toki löytyy. Olen myös lähes ikityötön, ikiyksinäinen, ikisisarukseton ja jollakin tapaa ikiepäonnistuja.
Minä en ole ikinä yksin.
Naapurit kyttää kyllä 24/7.
Sirukin löytyy. Se pörisee.