Jotta ymmärtäisimme, meidän tulee tutustua Heprealaoseen Raamattuun, johon evankelistatkin viittaavat...
Sakarjan kirja
1 Ennussana.
Herran sana on läsnä Hadrakin maassa, Damaskos on sen asuinpaikka, sillä Herran on Damaskos, Syyrian helmi, niin kuin kaikki Israelin heimotkin. 2 Herran sana toteutuu myös Hamatissa, Damaskoksen rajanaapurissa, jopa Tyroksessa ja Sidonissa, eikä niiden viisaus voi sitä estää.
3 Tyros on rakentanut suojakseen mahtavan muurin, koonnut hopeaa kuin hiekkaa, kerännyt kasoittain kultaa. 4 Mutta Herra valloittaa kaupungin ja lyö mereen sen muurit. Tuli tuhoaa sen kokonaan. 5 Askelon näkee Tyroksen kohtalon ja joutuu pelon valtaan. Gaza vapisee kauhuissaan, samoin Ekron, sillä tyhjiin raukeaa sen toivo. Gazan kuningas kukistuu, Askelon muuttuu autioksi, 6 Asdodissa on asuva sekarotuinen lauma. Minä, Herra, lannistan filistealaisten ylpeyden.
7 Minä otan verisen lihan pois heidän suustaan, tempaan iljettävät, saastaiset ruoat heidän hampaistaan. Silloin jäljelle jääneet filistealaiset tulevat minun omikseni. Heidät otetaan Juudan sukukuntien joukkoon, Ekronin asukkaat liitetään minun kansaani niin kuin jebusilaiset ennen. 8 Minä itse asetun vartioon suojaamaan temppeliäni sotajoukoilta, jotka kulkevat tässä maassa. Kukaan ei enää ahdista minun kansaani. Minä vartioin sitä nyt omin silmin.
9 Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. 10 Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti.
11 -- Kuule, Jerusalem! Verellä vahvistetun liiton tähden minä vapautan vankeuteen viedyt asukkaasi syvästä ja pimeästä kuopasta. 12 Palatkaa, vangitut, takaisin turvapaikkaanne, te ette ole turhaan eläneet toivossa! Vielä tänäänkin lupaan: kaksinkertaisen hyvityksen minä annan sinulle, Siion. 13 Juudan minä jännitän jousekseni, asetan Efraimin nuoleksi sen jänteelle. Sinun poikasi, Siion, minä nostan kreikkalaisia vastaan ja teen sinusta käteeni sankarin miekan.
14 -- Herra ilmestyy omiensa avuksi. Kuin salaman hän sinkoaa nuolensa. Herra Jumala puhaltaa pasuunaan, hän kiitää etelästä polttavassa myrskyssä. 15 Herra Sebaot suojelee omiaan. Hän kaataa linkokivillään viholliset, lyö heidät maahan. Veri vuotaa valtoimenaan kuin viini. Herran soturit ovat yltä päältä vihollisten veressä niin kuin täydet uhrimaljat, niin kuin alttarin kulmat, verellä vihmotut.
16 Tuona päivänä Herra Jumala pelastaa kansansa, kokoaa omansa yhteen kuin lammaslauman. He loistavat hänen maassaan kuin kruunussa sädehtivät jalokivet. 17 Kuinka kauniiksi tulee maa, kuinka ihanaksi! Maa tuottaa viljan ja viinin, nuorukaiset ja neidot kukoistavat. 1 Pyytäkää Herralta sateita, pitkälle kevääseen saakka! Herra nostattaa tuulispäät ja pilvet, hän lähettää sadekuurot. Hän antaa viljan viheriöidä jokaisen pellolla. 2 Mutta kotijumalat puhuvat valheita, ennustajat näkevät valhenäkyjä, kertovat joutavia uniaan, lohduttavat tyhjillä lupauksilla. Sen tähden kansa harhailee kuin lammaslauma uupuneena ja kurjana. Paimenta ei ole.
3 Näin sanoo Herra: -- Minun vihani on syttynyt! Minä rankaisen paimenia ja rankaisen lauman kellokkaita. Herra Sebaot pitää huolta laumastaan, Juudan heimosta, ja tekee siitä itselleen uljaan sotaratsun. 4 -- Juudan heimon johtoon nousevat sen omat miehet, he ovat kulmakivi, he ovat teltan vaarna, he ovat sotajousi. 5 Juudan miehet sotivat kuin sankarit, polkevat taistelussa vihollisen murskaksi, kuin tallaisivat katujen lokaa. He taistelevat voitokkaasti, sillä Herra on heidän puolellaan. Tappiolle jäävät vihollisen ratsujoukot.
6 Minä teen Juudan heimosta vahvan, ja Joosefin heimoa minä autan. Minä annan niiden palata takaisin, sillä minä armahdan kansaani. He ovat jälleen minun omiani, ikään kuin en olisi koskaan heitä hylännyt. Minä olen Herra, heidän Jumalansa, minä kuulen heidän rukouksensa. 7 Efraimilaiset ovat uljaita sotureita, heidän silmänsä hehkuvat ilosta niin kuin viinistä. Heidän lapsensa katselevat ja iloitsevat, heidän sydämensä riemuitsee Herrasta.
8 Hetki tulee, jolloin minä vihellän merkin vieraisiin maihin joutuneille ja kokoan heidät, minä lunastan heidät vapaiksi. Minun kansani on oleva suuri, yhtä suuri kuin se kerran oli. 9 Vaikka olen sirotellut heidät kansojen joukkoon, he ja heidän lapsensa saavat jäädä eloon ja palata takaisin, kun he kaukaisissa maissa muistavat minua.
10 Minä tuon heidät takaisin Egyptin maasta, kokoan heidät Assyriasta. Minä annan heille myös Gileadin maan ja Libanonin vuoret -- mutta sielläkään ei ole heille riittävästi tilaa. 11 He kulkevat pois orjuudesta meren poikki, sen aallot minä lyön pois tieltä. Niili kuivuu pohjiaan myöten, Assyrian mahti murtuu, ja valtikka otetaan pois Egyptiltä. 12 Minä, Herra, teen kansani väkeväksi, ja minun omanani se vaeltaa, sanoo Herra. (Jatkuu...)
Sakarjan kirja
1 Ennussana.
Herran sana on läsnä Hadrakin maassa, Damaskos on sen asuinpaikka, sillä Herran on Damaskos, Syyrian helmi, niin kuin kaikki Israelin heimotkin. 2 Herran sana toteutuu myös Hamatissa, Damaskoksen rajanaapurissa, jopa Tyroksessa ja Sidonissa, eikä niiden viisaus voi sitä estää.
3 Tyros on rakentanut suojakseen mahtavan muurin, koonnut hopeaa kuin hiekkaa, kerännyt kasoittain kultaa. 4 Mutta Herra valloittaa kaupungin ja lyö mereen sen muurit. Tuli tuhoaa sen kokonaan. 5 Askelon näkee Tyroksen kohtalon ja joutuu pelon valtaan. Gaza vapisee kauhuissaan, samoin Ekron, sillä tyhjiin raukeaa sen toivo. Gazan kuningas kukistuu, Askelon muuttuu autioksi, 6 Asdodissa on asuva sekarotuinen lauma. Minä, Herra, lannistan filistealaisten ylpeyden.
7 Minä otan verisen lihan pois heidän suustaan, tempaan iljettävät, saastaiset ruoat heidän hampaistaan. Silloin jäljelle jääneet filistealaiset tulevat minun omikseni. Heidät otetaan Juudan sukukuntien joukkoon, Ekronin asukkaat liitetään minun kansaani niin kuin jebusilaiset ennen. 8 Minä itse asetun vartioon suojaamaan temppeliäni sotajoukoilta, jotka kulkevat tässä maassa. Kukaan ei enää ahdista minun kansaani. Minä vartioin sitä nyt omin silmin.
9 Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. 10 Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti.
11 -- Kuule, Jerusalem! Verellä vahvistetun liiton tähden minä vapautan vankeuteen viedyt asukkaasi syvästä ja pimeästä kuopasta. 12 Palatkaa, vangitut, takaisin turvapaikkaanne, te ette ole turhaan eläneet toivossa! Vielä tänäänkin lupaan: kaksinkertaisen hyvityksen minä annan sinulle, Siion. 13 Juudan minä jännitän jousekseni, asetan Efraimin nuoleksi sen jänteelle. Sinun poikasi, Siion, minä nostan kreikkalaisia vastaan ja teen sinusta käteeni sankarin miekan.
14 -- Herra ilmestyy omiensa avuksi. Kuin salaman hän sinkoaa nuolensa. Herra Jumala puhaltaa pasuunaan, hän kiitää etelästä polttavassa myrskyssä. 15 Herra Sebaot suojelee omiaan. Hän kaataa linkokivillään viholliset, lyö heidät maahan. Veri vuotaa valtoimenaan kuin viini. Herran soturit ovat yltä päältä vihollisten veressä niin kuin täydet uhrimaljat, niin kuin alttarin kulmat, verellä vihmotut.
16 Tuona päivänä Herra Jumala pelastaa kansansa, kokoaa omansa yhteen kuin lammaslauman. He loistavat hänen maassaan kuin kruunussa sädehtivät jalokivet. 17 Kuinka kauniiksi tulee maa, kuinka ihanaksi! Maa tuottaa viljan ja viinin, nuorukaiset ja neidot kukoistavat. 1 Pyytäkää Herralta sateita, pitkälle kevääseen saakka! Herra nostattaa tuulispäät ja pilvet, hän lähettää sadekuurot. Hän antaa viljan viheriöidä jokaisen pellolla. 2 Mutta kotijumalat puhuvat valheita, ennustajat näkevät valhenäkyjä, kertovat joutavia uniaan, lohduttavat tyhjillä lupauksilla. Sen tähden kansa harhailee kuin lammaslauma uupuneena ja kurjana. Paimenta ei ole.
3 Näin sanoo Herra: -- Minun vihani on syttynyt! Minä rankaisen paimenia ja rankaisen lauman kellokkaita. Herra Sebaot pitää huolta laumastaan, Juudan heimosta, ja tekee siitä itselleen uljaan sotaratsun. 4 -- Juudan heimon johtoon nousevat sen omat miehet, he ovat kulmakivi, he ovat teltan vaarna, he ovat sotajousi. 5 Juudan miehet sotivat kuin sankarit, polkevat taistelussa vihollisen murskaksi, kuin tallaisivat katujen lokaa. He taistelevat voitokkaasti, sillä Herra on heidän puolellaan. Tappiolle jäävät vihollisen ratsujoukot.
6 Minä teen Juudan heimosta vahvan, ja Joosefin heimoa minä autan. Minä annan niiden palata takaisin, sillä minä armahdan kansaani. He ovat jälleen minun omiani, ikään kuin en olisi koskaan heitä hylännyt. Minä olen Herra, heidän Jumalansa, minä kuulen heidän rukouksensa. 7 Efraimilaiset ovat uljaita sotureita, heidän silmänsä hehkuvat ilosta niin kuin viinistä. Heidän lapsensa katselevat ja iloitsevat, heidän sydämensä riemuitsee Herrasta.
8 Hetki tulee, jolloin minä vihellän merkin vieraisiin maihin joutuneille ja kokoan heidät, minä lunastan heidät vapaiksi. Minun kansani on oleva suuri, yhtä suuri kuin se kerran oli. 9 Vaikka olen sirotellut heidät kansojen joukkoon, he ja heidän lapsensa saavat jäädä eloon ja palata takaisin, kun he kaukaisissa maissa muistavat minua.
10 Minä tuon heidät takaisin Egyptin maasta, kokoan heidät Assyriasta. Minä annan heille myös Gileadin maan ja Libanonin vuoret -- mutta sielläkään ei ole heille riittävästi tilaa. 11 He kulkevat pois orjuudesta meren poikki, sen aallot minä lyön pois tieltä. Niili kuivuu pohjiaan myöten, Assyrian mahti murtuu, ja valtikka otetaan pois Egyptiltä. 12 Minä, Herra, teen kansani väkeväksi, ja minun omanani se vaeltaa, sanoo Herra. (Jatkuu...)
Vastaukset 2
Vanhimmat
1 Avaa porttisi, Libanon, niin tuli pääsee syömään setrisi! 2 Valittakaa, sypressit! Setrit ovat kaatuneet, mahtavat puut on hävitetty. Valittakaa, Basanin tammet! Sankka metsä on sortunut. 3 Kuulkaa paimenten valitusta, heidän rehevät laitumensa on hävitetty. Kuulkaa nuorten leijonien karjuntaa, kun Jordanin tiheikkö on tuhottu.
4 Herra, minun Jumalani, sanoi: "Paimenna teuraslampaita, 5 joita niiden omistajat tappavat tuntematta syyllisyyttä. He myyvät niitä, ja jokainen sanoo: 'Jumalan kiitos, minä olen rikastunut!' Edes paimenet eivät sääli lampaita. 6 En minäkään enää säästä maanpiirin asukkaita, sanoo Herra. Minä annan ihmisten käydä toistensa kimppuun ja joutua kuninkaittensa mielivallan alle. Vaikka he hävittäisivät koko maailman, minä en pelasta ketään heidän käsistään."
7 Minä paimensin kauppiaille myytyjä teuraslampaita. Valitsin itselleni kaksi sauvaa, toiselle annoin nimen "Armo" ja toiselle nimen "Sopu". Niitä minä käytin paimentaessani lampaita. 8 Mutta yhden kuukauden kuluessa minä panin pois kolme paimenta. Myös lampaita kohtaan kärsivällisyyteni loppui, ja nekin kyllästyivät minuun. 9 Sanoin lampaille: "En halua enää paimentaa teitä. Joka teistä kuolee, kuolkoon, ja joka katoaa, kadotkoon! Ja jäljelle jäävät syökööt toistensa lihaa." 10 Tämän sanottuani löin palasiksi toisen sauvoista, "Armon", ja näin kumosin sen liiton, jonka Herra oli solminut kaikkien kansojen kanssa.
11 Näin siis purkautui tämä liitto sinä päivänä. Kun kauppiaat näkivät, mitä tein, he ymmärsivät, että toimin Herran käskystä. 12 Sitten sanoin heille: "Jos hyväksi näette, maksakaa minulle palkkani. Ellei se käy, olkaa maksamatta." Niin he antoivat minulle palkaksi vaivaiset kolmekymmentä hopearahaa. 13 Herra sanoi minulle: "Vie ne temppeliin ja viskaa metallinsulattajalle. Näin korkean hinnan arvoisena he minua pitävät!" Minä viskasin ne kolmekymmentä hopearahaa metallinsulattajalle, Herran temppeliin. 14 Sen jälkeen löin poikki toisenkin sauvani, "Sovun", ja näin särjin Juudan ja Israelin veljeyden.
15 Herra sanoi minulle: "Ota vielä itsellesi paimenen varusteet. Nyt sinun tulee esiintyä kelvottomana paimenena. 16 Minä näet annan tähän maahan tulla sellaisen paimenen, joka ei pidä huolta nääntyneistä, ei etsi kadonneita, ei hoida loukkaantuneita eikä hanki uupuneille ruokaa. Se paimen halkaisee lampailta sorkat, etteivät ne pääsisi karkuun, ja syö itse lihavimmat lampaat."
17 -- Voi kelvotonta paimenta, joka hylkää lauman! Miekka viiltäköön hänen käsivartensa ja hänen oikean silmänsä! Kuivettukoon se käsivarsi, ja tulkoon se silmä sokeaksi!
Psalmi 118
1 Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa. 2 Julista, sinä Israelin kansa: iäti kestää hänen armonsa. 3 Julista, sinä Aaronin suku: iäti kestää hänen armonsa. 4 Julistakaa, te Herran palvelijat: iäti kestää hänen armonsa.
5 Ahdingossani minä huusin Herraa. Hän kuuli ja avasi tien. 6 Kun Herra on minun kanssani, en minä mitään pelkää. Mitä voisivat ihmiset silloin? 7 Kun Herra on minun kanssani, hän tuo minulle avun, ja pelotta katson vihollisiani. 8 On parempi turvata Herraan kuin luottaa ihmisten apuun. 9 On parempi turvata Herraan kuin luottaa mahtavien apuun.
10 Viholliset saartoivat minut, mutta Herran nimessä minä nujerran heidät! 11 He piirittivät ja saartoivat minut, mutta Herran nimessä minä nujerran heidät! 12 He piirittivät minua kuin mehiläisparvi, mutta hetkessä he hävisivät kuin palavat ohdakkeet. Herran nimessä minä nujerran heidät! 13 He syöksivät minut lähes tuhoon, mutta Herra tuli avukseni. 14 Herra on minun väkeni ja voimani. Hän pelasti minut.
15 Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa, riemu raikuu pelastettujen majoilta: Herran käsi on voimallinen! 16 Herran käsi on meidän yllämme. Herran käsi on voimallinen. 17 Minä en kuole, vaan elän ja kerron Herran teoista. 18 Hän kyllä kuritti minua mutta ei antanut kuoleman valtaan.
19 Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa. 20 Tämä on Herran portti, josta vanhurskaat saavat käydä. 21 Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua ja pelastit minut. 22 Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. 23 Herra tämän teki, Herra teki ihmeen silmiemme edessä. 24 Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä!
25 Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys! 26 Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Herran huoneesta teidät siunataan. 27 Herra on Jumala! Hän antoi valonsa meille. Käykää kulkueena lehvät käsissä, ulottakaa piirinne alttarin sarviin. 28 Sinä olet Jumalani, sinua minä kiitän, Jumala, sinua minä suuresti ylistän. 29 Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa!
Sak.9:9 Biblia (1776) Iloitse, sinä Zionin tytär, suuresti, ja riemuitse sinä Jerusalemin tytär! katso, sinun kuninkaas tulee sinulle, vanhurskas, ja auttaja, köyhä, ja ajaa aasilla ja aasin tamman varsalla.