Töissä ollessamme samassa lafkassa yli 12v sitten, hieman ihastuin mieheen mutta maltoin mieleni. Pientä jutustelua ja joskus harmitonta flirttiäkin oli silloin.
Vaihdoin työpaikkaa ja vuosien välissä usein mietin häntä ja kuinka elämä sujuu.
Tapasimme yhden sattuman kautta uudelleen, 1,5v sitten ja hän itse ehdotti tapaamista. Tapasimme ja jäin miettimään ehdotusta ja järkeilin että parempi kuitenkin antaa olla. Sama ihastumisen tunne pyörähti kuitenkin.. Menin hämilleni ja pakenin :(...
Nyt noin kk sitten itse otin yhteyttä. Pari kertaa nähty ja tekstailtu on.
Ei voi mitään...minun on häneen helppo ihastua edelleen...
Kaipa tämä on pohjanoteeraus naisen huonosta itsetunnosta, miten se toimii käytännössä : /...
Vinkkejä, neuvoja kaivataan, suuri kiitos jo nyt!
Vaihdoin työpaikkaa ja vuosien välissä usein mietin häntä ja kuinka elämä sujuu.
Tapasimme yhden sattuman kautta uudelleen, 1,5v sitten ja hän itse ehdotti tapaamista. Tapasimme ja jäin miettimään ehdotusta ja järkeilin että parempi kuitenkin antaa olla. Sama ihastumisen tunne pyörähti kuitenkin.. Menin hämilleni ja pakenin :(...
Nyt noin kk sitten itse otin yhteyttä. Pari kertaa nähty ja tekstailtu on.
Ei voi mitään...minun on häneen helppo ihastua edelleen...
Kaipa tämä on pohjanoteeraus naisen huonosta itsetunnosta, miten se toimii käytännössä : /...
Vinkkejä, neuvoja kaivataan, suuri kiitos jo nyt!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitä helkkarin väliä sillä on mitä sulla on aiemmin ollut häneen kansaan, jos oot hänen kanssa nyt yhdessä. Ihmiset muuttuu, asiat muuttuu, ei suhteessa voi aatamin aikasia asioita pyöritellä. Tietty kantsii ensin puhua ja sit aloittaa puhtaalta pöydältä ja jos jotain hänäräö ollut niin toisen täytyy tietty huomioida toisen epäilevyys ainakin alkuunsa. Mutta ite en ymmärtänyt alotusta ja sen pohdintaa lainkaan.
Tämä ihastuminen on jo kolmas kerta ,samaan henkilöön. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Ei ole fiksua himoita varattua ihmistä!