TYTTÖYSTÄVÄ HELVETISTÄ - Epävakaa persoona

Kunnon.mies

Olen seurustellut epävakaan persoonallisuushäiriön omaavan naisen kanssa. Aluksi oli ihanaa mutta pian alkoi naiseni käyttäytyä tavalla, joka nostatti kysymysmerkkejä ilmaan. Tuo haastava käytös ilmenee siten, että hän vetää herneet nenään mitä pienimmistä aaioista ja joudun jatvkuvasti arpomaan, mistä nyt kenkä puristaaa . Löysin tietoa epävakaasta persoonallisuushäiriöstä ja vaikuttaa siltä, että kyseessä on varsinainen tyttöystävä helvetistä! Mikään ei ikinä riitä näille prinsessoille, vaan aina ovat tyytymättömiä johonkin ja tästä seuraa sarja haukkuja, katoamistemppuja ja jopa syrjähyppyjä! Olen pulassa, korviani myöten rakastunut vaikka tiedän nyt että tämä nainen on itse piru! Auttakaa miestä mäessä.

34

933

Vastaukset

  • Voisitko tarkentaa, mitä tuo käytös pitää sisällään? Hän siis arvostelee sinua ja häviää sitten johonkin?

    • Solvaa minua alatyylisesti kirosanoja käyttäen eikä kuuntele minulta mitään, vaan estää niin etten voi ottaa yhteyttä
      Tämän jälkeen lähtee karkuteille. Etsii lohduttajan, juo itsensä humalaan, viiltää ranteet auki,...taivas vain on rajana. Tämä kaikki on ajanut minut hulluteen asti. Sieltä tuli taas tänään liuta sekopäisiä viestejä, joiden sisällössä ei ole pienintäkäån tolkkua. Siellä se nyt lymyilee jossain, jonkun häntäheikin pantavana. Minä en enää jaksa....


  • Minua on syytetty samanlaisesta, mutta, minulla on helevetin VAKAA PERSOONALLISUUS, syy oli väkivaltaisessa, kieroutuneessa narsistimiehessä

    • Tästä kommentista voi päätellä että tuskimpa oli!!!!


  • Onkohan tunteesi oikeaa "rakastumista"? (Mikä on oikeaa?. Se on jokaisen itsensä pääteltävissä ....- )

    Tuoko naisen outo ja kaikkia haavoittava käyttäytyminen jännitystä elämääsi? Onko tuollainen "jännitys" todellakaan aikasi ja energiasi arvoista? Haluatko tuhlata vähäiset vapaahetkesi ja ajatuksesi kohteeseen josta jo nyt tiedät ettei siitä seuraa mitään hyvää, ei edes hetkellisesti, puhumattakaan pidemmällä tähtäimellä.

    Vaikka seksi saattaisikin olla mukiinmenevää tuon kanssa silloin tälloin, onko se sen arvoista???

  • Mulla on kanssa ongelmia poikaystävän kanssa. Hän osaa olla ihana. Olen nähnyt sen suhteen alussa ja toivoisin näkeväni pian taas. Nyt muutaman viikon ollut hirveää vääntöä joka asiasta, mököttää minusta ihan hassuista pikkujutuista... Hällä on epäilty sitä epävakaata persoonallisuutta ja paria muutakin juttua on epäilty tai diagnosoitu. Ei se minua hetkauta, koska itsellänikään ei mikään helppo luonto ole, ei itseni kannalta eikä ympäristön.

    Mies sanoi kerran, että epäilee, että onkin narsisti. Tuumasin tähän vain, että itsekin olen miettinyt, olenko narsisti. En kumminkaan haluaisi leimata ketään pienistä, enkä heittää kirvestä kaivoon ihan vähästä kummasta hänen kanssaan, koska silloin kun meillä meni paremmin oli tosi kivaa ja minusta meillä käy tulevaisuuden suunnitelmat ja kiinnostuksen kohteet aika hyvin yksiin (no kiinnostusten suhteen sopivasti myös erilleen). Hän miellyttää minua kumminkin seksuaalisessa mielessä, haluan häntä ja seksi on ihanaa silloin kun sitä on, mikä on minulle tärkeää, en ole mikään aseksuaali. Ja hän on älykäs, vaikka näitten kiukutteluiden aikana se ei aina siltä tunnu. Sekin on mulle tärkeää. En vois olla jonkun tallukan kanssa, vaikka ois kuinka kiltti... No mä nyt katon jonkin aikaa alkaako tämä epävakaisuus tasottumaan, että opitaanko elämään toistemme kanssa. Ite haluaisin.

    Oon löytäny itestäni kummaa rauhallisuutta hänen myrskyjensä eessä. Että en ite pingahtele niin paljon (oon kyllä äkkipikanen, vaan en pitkävihanen) kun toivon vaan, että hän rauhottuis ja voitais taas pussailla ja viettää hyvää elämää...

    • Kauheeta. Ihan niinku mä. Mulla on epävakaa persoonallisuushäiriö. Yritän miellyttää kumppania viimeiseen asti seksin avulla, mutta en pysty aina kåyttäytymään normaalisti. Pelkään hylkäämistä, ja koitan välttyä siltä tarjoamalla hyvää seksiä. Suostun lähes mihin vaan sängyssä pitääkseni toisen siinä. Sitten taas, saan raivareita ja skitsokohtauksia, jolloin käyttäydyn törkeästi. Saatan sanoa ihan kauheita juttuja kumppanille. Kun se olo menee ohi, häpeän ja kadu käytöstäni. Uskon, että olen paha, huono, riittämätön,...tästä johtuen löydäm usein itseni miettimästä, olenko narsisti, psykopaatti, tms. Olen siis naispuolinen henkilö. En ole varma miten tää häiriö ilmenee miehellä, mutta olen käsittänyt että hieman eri tavalla.


  • Sieltä tulee kasa viestejä, joissa ei ole mitään logiikkaa. Tämä nainen siis arvostelee minua heittäem alatyylisiä kommentteja ja laittaa perään erilaisia kappaleiden sanoja ja artikkeleita. Näissä sitten tuo esille sitä että minä olen paha, ilkeä ja törkeä tyyppi. Tän jälkeen se estää mut niin etten pääse sanomaan siihen mitään. Sitten pidetään mykkäkoulua...tuona aikana nainen käy vieraissa, ryyppää, vetää huumeita,...Juuri kun olen ajatellut että tämä oli tässä, ilmestuu hän jostain häntä koipien välissä. Pelkää että jätän hänet ja yrittää hyvittää edesottamuksensa.
    Minun on pakko jättää hänet...

    • No huhhuh mitä touhua...
      Oman itsesi kannalta ehkä kannattaa hankkiutua eroon. Se tulee olemaan vaikea homma, mutta pakko tehdä.


    • Hei Kunnon Mies, Oletko todellakaan kunnon mies koska valintakriteriasi ystäviesi ja jopa erikoisystäväsi suhteen on noin ala-arvoista.
      Uskotko olevasi se valkealla hevosella apuun tuleva prinssi? Ehkä oletkin, mutta avun kohteesi sinä, kunnon mies, valtset 100% väärin.

      Mitä kieroa ja vääryyttä sinä näet valita kumppaniksesi ihminen joka ei käyttäydy nykyisen kumppanisi kuvailemalla tavalla?

      Vai uskotko sinä olevasi hyväkin marttyyri kun jaat aikasi energiasi nykyistä käytöstapaa harrastavan kumppanisi hyväksi?
      Kuule, kerron sinulle salaisuuden: kohota katseesi ja energiasi paljon, paljon korkeammalle tasolle. Siitä hyötyvät et vain sinä itse vaan myös yhteiskunta!


  • Seksi on mahtavaa. Se on ollut sitä alusta asti. Haluaako seksin avulla pitää minut koukussa? Näin uskon. Sängyssä kaikki käy ja on valmis siis mihin tahansa. Sitten tämä kaikki muu sekoittaa pakkaa ja jään hämmentyneenä miettimään että mitä tämä on...oikeaa rakkautta vaiko hulluutta..

  • EPÄVAKAA PERSOONALLISUUSHÄIRIÖ ON MELKEIN SAMA KUIN NARSISTI, JOS KOHTAAT SELLAISEN NIIN JUOKSE°°°°°°

  • et ole psykologi aloittaja- juokse jo

  • Heippa! Olen itse juuri eronnut epävakaasta persoonallisuudesta kärsivästä nuoresta naisesta. Diagnoosin on saanut.

    Eihän se ero mukavalta tunnu, kun suhteessa on paljon hyvää: mukava olla yhdessä, hyvää seksiä. Hän ei myöskään ollut sitä sorttia (vielä), joka käyttäisi päihteitä ja pettäisi mennen tullen, mutta sekin olisi voinut tulevaisuudessa tulla kuvioon, sillä hänellä oli lääkkeiden väärinkäyttöä ja myös sekakäyttöä alkoholin kanssa. Isänsä, joka on ihan samanlainen hunsvotti ja sekopää, tullut tänne kusettajien kulttuurista, hommasi niitä lääkkeitä hänelle, eli kyseessä ei ollut mikään resepti.

    Kun suhteessa tuli eteen vaihe, että minä aloin rohkaista ja patistaa häntä hoitoon ja käymään koulua, ottamaan askelia siihen suuntaan, että hän voisi saavuttaa unelmansa perheestä ja olla vastuullinen äiti joku päivä, niin se ei sopinut. Raivokohtaus saattoi laueta vaikka siitä, että vessaa ei löytynyt (kun siellähän ei voinut käydä etukäteen ihan niin kuin pienillä lapsilla on tapana käyttäytyä). Ulos ei osannut pukea vaikka ikää oli 20 vuotta. Paleli sitten.

    Hänellä oli myös tapana arvostella sitä, että olin tarkka rahasta. Minulla kun tuota fyffeä ei ole ylimääräistä. Laiskuudestakin haukuttiin, kun en kolmen tunnin unien jälkeen jaksanut lähteä tupakkaa ostamaan (teen kahta työtä). Hänellä itsellään taas oli tapana pyytää rahaa isäpuoleltaan (oma isä kitupiikki) ja äidiltään tai milloin mistäkin.

    Lisäksi kuvitelmat omasta suuruudesta ja uhoaminen muistuttivat lähinnä oidipaali-vaiheeseen juuttunutta lasta. Jatkuva itsensäpalvominen kuului kuvioon instagramipäivityksineen. Kavereitaan haukkui rumaksi ja saipa minun exät ja miespuoliset ystävätkin osansa ulkonäköarvostelusta (hän oli itse sairaan ylipainoinen). Hän piti itseään vuoroin kauniina ja vuoroin -yleensä juuri silloin kun oltiin sängyssä ja kehuin - rumana ja inhottavana. Millekään asialle ei voinut tehdä mitään vaan enemmänkin hän vain pakeni ja tuntui nauttivan siitä, että asiat ovat sekaisin ja uskotteli itselleen, että minä, normaali töissä käyvä ihminen, en ole hänelle hyväksi.

    Epävakaat ovat toki erilaisia. Osa käy töissä ja hankkii perheen. Kannattaa siis olla varuillaan, sillä kaikki epävakaat eivät ole laiskureita, kuten minun entinen tyttöystäväni oli. Eikä häntä oikeastaan kiinnostanut elämässä mikään muu kuin tuo itsepalvonta, jatkuva kauneuden korostus ja tv-sarjat. Maailmasta hän ei tiennyt mitään ja jopa ylpeili sillä, mitä rötöksiä oli tehnyt koulussa ja kuinka huonosti suoriutunut peruskoulussa typeryytensä takia. Voi kyllä sanoa, että muutaman kerran loksahti suu auki. Sekin oli kehun aihe, kun seksikumppaneita oli parikymppisenä vain vaivaiset kymmenen (minulla oli siinä iässä yksi).

    Epävakaan kanssa kun on suhteessa, laittaa elämänsä ratakiskoille, jossa juna lähestyy vääjäämättä. Ne, joiden epävakaat tyttöystävät katoavat ja estävät yhteydenpidon, ovat lopulta niitä onnekkaita. Epävakaa ihminen on kykenemätön rakastamaan ja siksi varsinkaan lasta ei pidä koskaan tehdä epävakaan kanssa. He kyllä saattavat olla empaattisia ja etenkin syyllisyyden kautta kokea empatiaa, koska he pelkäävät hylkäämistä, jolleivät näennäisesti mielistele muita. Yleensä tämä ristiriita johtaakin siihen, että epävakaa hylkää kumppaninsa, koska ei kestä omia virheitään ja hylätyksitulemisen vaaraa. Ei siis kannata itkeä perään, kun epävakaa valitsee seuraavan uhrinsa. Ei tule sillä miehellä helppoa olemaan.

    Tunteista pääsee yli. Siihen voi mennä ikävä kyllä vaikka pari vuotta, mutta itsehän osittain siksi juuri valitsin epävakaan kumppanikseni, jotta tiesin jo valmiiksi, miten tarina tulee päättymään ja pääsin tunteistani sitä edellistä exää kohtaan kivasti eroon. Siihen hommaan ja seksiin epävakaat sopivat kyllä. En toki ruhjeilta säästynyt, mutta nyt olen viisaampi.

    • Tuo on niin täyttä bullshittiä ettei epävakaa kukene rakastamaan. Epävakaa nimenomaan rakastaa ja näyttää sen. Ero on epävakaalle hirveä asia koska on rakastanut niin täysillä niinkuin epävakaa kaikki tunteet täysillä tuntee. Epävakaa pelkää kuollakseen hylätyksi tulemista ja ero voi johtaa jopa itsemurhaan.
      Epävakaata ihmistä pitää käsitellä ymmärtäen ja rakastaen ja varovasti, hän on hyvin särkyvä. Pahinta on kohdella epävakaata ihmistä huonosti, se vain lisää hankalia oireita


    • Anonyymi kirjoitti:

      Tuo on niin täyttä bullshittiä ettei epävakaa kukene rakastamaan. Epävakaa nimenomaan rakastaa ja näyttää sen. Ero on epävakaalle hirveä asia koska on rakastanut niin täysillä niinkuin epävakaa kaikki tunteet täysillä tuntee. Epävakaa pelkää kuollakseen hylätyksi tulemista ja ero voi johtaa jopa itsemurhaan.
      Epävakaata ihmistä pitää käsitellä ymmärtäen ja rakastaen ja varovasti, hän on hyvin särkyvä. Pahinta on kohdella epävakaata ihmistä huonosti, se vain lisää hankalia oireita

      Älä puhu paskaa. Epävakaa on täysin tunnekyvytön ihminen. Sanoo rakastavansa mutta teot kertoo ihan muuta. Tommonen hullu pystyy tekemään niin törkeitä asioita mihin normaali ihminen ei pysty.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Tuo on niin täyttä bullshittiä ettei epävakaa kukene rakastamaan. Epävakaa nimenomaan rakastaa ja näyttää sen. Ero on epävakaalle hirveä asia koska on rakastanut niin täysillä niinkuin epävakaa kaikki tunteet täysillä tuntee. Epävakaa pelkää kuollakseen hylätyksi tulemista ja ero voi johtaa jopa itsemurhaan.
      Epävakaata ihmistä pitää käsitellä ymmärtäen ja rakastaen ja varovasti, hän on hyvin särkyvä. Pahinta on kohdella epävakaata ihmistä huonosti, se vain lisää hankalia oireita

      Paskat. Epävakaa ei kykene rakastamaan. Epävakaa on riippuvainen toisista. Sairaalloisen riippuvainen. Siksi se ei kestä hylkäämistä.


  • Kuulun itse todennäköisesti siihen ryhmään, joka on saanut tulevaksi ex-puolisokseen epävakaan persoonallisuuden. Toki itselläkin on huonoja päiviä ja olen mennyt rajustikin alamäkeä, tällä hetkellä kuitenkin olen erittäin hyvässä iskussa moneen asiaan.

    En tiedä miten assosioin, että tähän minun on hyvä kertoa jokunen fakta tulevasta exästäni, olemme siis vielä aviossa. Puolisoni petti minua, pitkällisen kriisin seurauksena, kriisi oli hänelle se, että saimme lapsen, ja koska huomioni kiinnittyi enemmän lapseemme ja hänen hyvinvointiinsa, hän koki jääneensä yksin pohtimaan ties mitä, vaikka nyt seksuaalisia asioita. Hän sitten päätyi kokeilemaan siipiään vieraissa toisen miehen kanssa ja päätteli olevansa siten biseksuaali; tämä asia paljastui sittemmin kun kysyin suoraan, että onko hänellä ollut mitään ylimääräistä tekeillä. Hänen on ollut helppo käyttää hyväkseen minun mahdollisuuksiani järjestellä menoni niin, että voin olla lasten kanssa.

    Tällä hetkellä koen, että tuleva exäni elää puhelimelleen, laittelee viestejä mieshuorilleen tai naishuorilleen ja siten vain luo epäluottamusta välillemme, jota yritän nyt ylläpitää ainoan lapsemme vuoksi hyvänä. Kun kysyn asiasta saan pikkumaista kommentointia sekä vähättelyä siitä, että olen kuulemma narsisti huora. Anteeksi nyt vain, olen pysynyt koko 6 vuoden yhteiselämämme ajan uskollisena enkä ole katsonut vieraisiin pöytiin; mielestäni siis sanojalla itsellään olisi peiliin katsomisen paikka sen sijaan, että katsoo vain minuun.

    • Hänellä on siis aiemmasta elämästään lapsi ennen kuin tapasi minut, monikko pisti silmääni. :)


  • Pelasta itses, kun muuta ei tuossakohtaa voi. Nähty on!

  • Minun rakkaani on maanis- debressiivinen. Hullujenhuoneen lääkäri sanoi, ettei sairauteen ole parannusta. Pitää kärsiä tai erota. Pelkään olevani pian suljetun kamaa, on tämä niin mielipuolinen elämä.

  • Olin naimisissa tuommoisen kanssa. Sairastutti minut ja nyt n.2vuoden jälkeen käyn vieläkin traumapsykogilla, n.30 kertaa vielä jäljellä, niin sanovat. Helpottaa hieman nyt. Yleensä nämä asiat tulevat esille vasta eron jälkeen. Siinä vaiheessa kumppani on luultavasti jo sairastunut itse vakavasti. Vaikeita asioita. Käy psykologin juttusilla he osaavat kertoa. Minkä itse olen huomannut näin jälkikäteen, niin epävakaan persoonallisuus elää siitä myrskystä mitä aiheuttavat. He tarvitsevat sen sopimisen ja rakkauden tunteen hullun myrskyn jälkeen. Ylös alas, aina. Narsismi on lähellä tätä sairautta. Heidän koko olemus muuttuu ulkonäköä myöten ja he ovat sodassa niin itsensä kuin ulkomaailman kanssa. Aikuista keskustelua ei ole eikä tule, heillä on ikään kuin näkymätön tiilimuuri edessä mistä kaikki heijastuu takaisin ja kun he puhuvat, ottavat yhden "tiilen" pois ja huutavat sieltä reiästä ulos ja tiili takaisin paikoilleen. Elämä on vauhdikasta ja erittäin tunnerikasta. Paljon projisointia. Paljon rakkautta. Valheita ja myös sinä alat valehtelemaan suojellaksesi häntä. Röyhkeää ja suoraa käytöstä paljon, niin että ihmettelet alkuun kun vaistosi sanoo tämän olevan outoa. Perheen sisällä samoja ongelmia kuin suhteessa. Vaikea on sitä huomata ennen kuin on eronnut. Kaikki eivät ole ammatiltaan psykologeja paitsi nämä ja myös sinua psykologisoivat. Erittäin vaikea huomata ennen kuin olet jo itse sairastunut kaikista valheista, projisoinneista, riidoista, syyllisyydestä ja menetät itsesi. Toki vaistosi sanoi sinulle jo alkuun että nyt ei kaikki ihan täsmää. Sun vaistot varoittaa sinua, kuuntele niitä. Tsemppiä.

  • Juokse jo karkuun ja lujaa.

  • Joo... Kaikille, jotka tommosia katselee, niin älkää helvetissä jääkö miettimään, vaan juoskaa ja kovaa!
    Vaikka se hullu olis kuinka ihana, säälittävä ja hyvä sängyssä aina silloin tällöin, niin sekootte vielä itekin pidemmän päälle. Kokemusta on.

    • Tämmöset epävakaat hullut pitäis teloittaa heti diagnoosin saatuaan!


  • En jaksais tollasta.

    • Epävakaa on yksi narsistisistä häiriöistä. Tunne-elämältään 2-vuotiaan tasolla. Ei yksilöitynyt. Kannattaa vain lähteä. Ei muutu paremmaksi!


    • Anonyymi kirjoitti:

      Epävakaa on yksi narsistisistä häiriöistä. Tunne-elämältään 2-vuotiaan tasolla. Ei yksilöitynyt. Kannattaa vain lähteä. Ei muutu paremmaksi!

      Niinpä.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Epävakaa on yksi narsistisistä häiriöistä. Tunne-elämältään 2-vuotiaan tasolla. Ei yksilöitynyt. Kannattaa vain lähteä. Ei muutu paremmaksi!

      Narsisti on 8 vuotiaan tasolla. Täältä palstalta saa mielipiteitä mutta ei tietoa. Hakekaa tietonne muualta. Kyllä sellaisessakin ihmisessä itsessään on tiedostamattomia "vikoja" tai ihan tiedossa oleviakin joka jatkuvasti toisia diagnosoi. Etenkin pahimpia ne joilla itsellään on ongelmia tai lähipiirillä ja etsii sitten AIVAN JOKAISESTA tutustaan etsimällä näitä samoja vikoja. Joku vähän luonteeltaan samanlainen niin heti:"hankkiudu sinäkin hoitoon"
      Syvä silmien pyöräytys.


  • Oottepa julmia ja puhutte rumasti. Olen minäkin ollut mieleltään järkkyneen miehen kanssa nuorempana. Omanarvontunto sai lähtemään. En rupea kenenkään "hoitajaksi" samalla kun itsetuntoni murenee palasiksi. Väkivaltaiseenkin joskus haksahdin. Toki minuun ei kohdistanut.
    En koe silti tarvetta ruotia ja haukkua heitä. Paljon oli hyvääkin ja opin elämästä, ihmisistä, tsestäni ennen kaikkea tärkeitä asioita.
    En ole minäkään helpoin aina etenkään jos joskus juon liikaa (riippuu seurasta eli valitsen nykyään seuran jossa viihdyn ilman jännitteitä)
    Päihteet ei oikeen nappaa eikä surkee seura..
    Kokenut se olen minäkin, kuten meistä moni muukin kaikenlaista. Katse ylöspäin kuulostellen itseään, rakastaen itseään terveesti jotta voi saavuttaa tasapainoisen suhteen jonkun toisen kanssa.
    Arvostakaa itseänne. Ei se ole itsensä arvostamista jäädä tuollaiseen roikkumaan jos toinen ei tee asialle mitään.
    Päihteitä pitäisi vähentää. Etenkin nuo huumeet, lääkkeet. Alkokaan ei vissiin sovi. Olisi tärkeää löytää terveitä harrastuksiakin.

  • Täällä on todella paljon hyviä kokemuksia.
    Itselläni on nyt vuosi takana ihmisen kanssa jolla on tämä sairaus tai sitten narsismi, tai molemmat. Jotain kuitenkin.

    Ymmärrän nyt täysin kaikki täälläkin jotka ovat lopulta itse sairastuneet tai tarvinneet terapiaa. Sen verran rankkaa tuo on. En ole eläessäni ollut näin loppu ja tämä eroaminen ja toisen pois työntö tuntuu silti aivan käsittämättömän pahalta koska toinen jää ns. ruikuttamaan rannalle.

    Aivan kaikki kääntyy takaisin, joko suoraan tai kiertäen. Lyhyesti se menee niin että kun olet lähdössä (monta kertaa olin ja nyt taisin onnistua lopullisesti), niin siinä vaiheessa tämä kumppani ymmärtää (veikaan ettei oikeasti ymmärrä) että vika on hänessä, koska se on viimeinen kortti.

    Tässä itselläni nyt vklp takana aivan jäätävää riitaa joka meni suurinpiirtein niin että ensin olin vaikea ja vain perseestä, kun en halunut nähdä (välillä tulee vain fiiliksiä että tämä loppuu nyt mutta se lähteminen on vaikeaa). Tämän jälkeen tuli sellainen pieni koiranpentu-vaihe jolloin ymmärrettiin ja oltiin todella katuvaisia ja sanottiin vain kuinka vain yksinkertaisesti olen se ainoa joka voi ymmärtää, parantaa hänet, ja olen elämänsä valo.
    Vieläkin kun olin vaikea, oltiin hetki hiljaa jonka jälkeen räjähti. "Senkin narsistisika, kaikki on sun syytä, kohtelet mua paskati" ja miljoona muuta haukkumista. Tämän jälkeen tuli blokki häneltä etten voi laittaa vastausta. No en olisi laittanutkaan. Räjähdin näistä syytöksistä itkemään vessan lattialle koska se oli kuin kauhuelokuvasta, lopulta taas kaikki oli minun syytä. Tän jälkeen tuli taas un-blokki ja alettiin laittamaan viestiä jossa pahoiteltiin sitä että "Anteeks anteeksi, nyt mä sen kaiken näen kirkkaammin, mä olen se jolla on ongelmia, anteeks, mä taidan olla narsisti" (Toki kaiken näiden lauseiden sekaan piti tunkea se klassinen "Kyllä sussakin on tämä ja tämä ja tämä vika"

    Epävakaasta diagnoosista hän ei minulle kertonut yli puoleenvuoteen koska pelkäsi että hylkään hänet heti (toki itse en saa pitää salassa pienintäkään asiaa), tämäkin paljastus tuli kun olin taas lähdössä ja tein sen selväksi. Jolloin tämä paljastettiin pahoittelujen kera.

    Nyt tämän viikonlopun jälkeen joutui osastolle rauhoittumaan. Siellä sitten lääkäri oli sanonut ettei mikään viittaa epävakauteen. Tästä sitten mentiin siihen että "lääkärikin sanoi etten ole epävakaa joten voit nyt lopettaa tuon siitä puhumisen kiitos, eikä se diagnoosi josta kerroin koskaan ollut diagnoosi vain epäillys" eli pohja meni lopulta siltäkin asialta. Mulla kuitenkin oli screenshotti siitä kun hän nimenomaan sanoo "Minulla on diagnoodi epävakaaseen persoonaan sekä vakavaan masennukseen". Laitoin hänelle mutta puhui siitäkin taitavasti itsensä vain pois.

    Eli näin kaikelta hiljalleen lähtee pohja. Mikään ei ole totta. Mikään ei tunnu aidolta. Mikään reaktio ja pahoittelu ei enää ole sellainen että tuntuisi että toinen sydämestään sitä tarkoittaa koska voi myös jälkikäteen vetää kaiken pois. Tämä kaikki johtaa oman pääni hajoamiseen.

    Kaikki on aina lupausta. Hän on myös kostanut minulle jo kerran toisen miehen vierelleen ottamisella jolloin vielä yöllä laittoi siitä minulle viestiä että "Tässä on mulla toinen mies nyt mun vieressä sormet mun ...pi..ssa."
    Tästä en koskaan ole saanut anteeksipyyntö vaan "Sä ansaitsit sen".
    Nyt tämän viikonlopun jälkeen sanoin tuostakin johon hän vastasi "Olen miettinyt pitkään että mun pitää tota pyytää anteeks ja nyt just seuraavalla kerralla kun olisimme nähneet, olisin pyytänyt siitä anteeksi mutta sä et halua nähdä joten..."
    Hän kuitenkin on jo anteeksipyynnöstäkin vienyt pohjan sanomalla siitä että "Mitä anteeksipyynnöt lopulta konkreettisesti edes muuttavat?"

    Ymmärrätte kyllä kenellä on kokemusta mitä tarkoitan tuolla että aina luvataan että jos vielä annan mahiksen ja muutan itsessäni tämän ja tämän ja tämän niin sitten lähtee homma skulaamaan.

    Tätä taistelua on ollut jo kuukausitolkulla ja nyt kun olen lähtemässä, tämä mene hänen päässään ystäville esitettynä : "Juuri kun mä olen hyväksynyt että mä tarviin terapiaa ja mulla on ongelma, niin hän hylkää mut täysin kylmän viileästi, ei hän siis minua koskaan aidosti rakastanutkaan." Ja kaikki kaverinsa voivottelevat että voi sinua reppanaa. Eli kuivin jaloin tästä ei pois pääse vaan mulle tulee ikuisesti jäämään tässä se viitta että minä olin se joka oli enemmän sekaisin ja kylmä. Pelkään jo valmiiksi miten paljon toi mustamaalaus tulee häiritsemään tulevaisuuttani ja sitä miten hän tulee esille uusille kumppaneilleni varjosta kertomaan miten sairas minä olen.

    Loppuun pitää myös todeta samaa mitä muut, että seksi, intohimo, läheisyys ja hänen minun pääni sisään pääsemiskykynsä ovat kaikki täysin uskomatonta.
    Siksi näihin on niin helppo jäädä kiinni.

    Vaikeaa tätä kaikkea on sanoiksi pukea. Se ilkeys joka siellä pinnan alla on piilossa on jotain niin käsittämätöntä. Tätä tuskin itse mieltävät edes ilkeydeksi, en ole varma tiedostavatko asiaa.

  • kuulostaa tutulta!
    naisella on pöksyissään semmoinen peli että se saa sen avulla nuoret kollit kiipeämään vaikka persaus eellä puuhun. ja kollit kiipeää.
    sitten kun naisesta tulee vanha kalkkuna ja se luulee että vielä samat vinkeet toimii niin se jää rannalle ruikuttamaan.
    ei sillä sun kottaraisella mitään persoonallisuushäiriötä ole, ihan normi touhua pilalle passatuilla pissiksillä.

    • Oijoi etkö saanut pesää kun noin kiukuttaa 😊


    • Anonyymi kirjoitti:

      Oijoi etkö saanut pesää kun noin kiukuttaa 😊

      Epävakaa on yksi narsistisista persoonallisuushäiriöistä. Ensin hurmaa ja sitten alkaa vähättely. Haluaa vain hoitajan ja symbioosia. Ainoa asia mitä haluaa on huomio, joko myönteinen tai kielteinen. Tuollaisella ei myönteisiä tunteita, halutessaan jotain esittää, imartelee ja valehtelee. Kielteisiä tunteita sitäkin enemmän. Käyttää toista tunteiden säätelyyn. Yleensä myös vastuuton ja epärehellinen. Suhde tuollaiseen on riippuvuus-ja palkitsemissuhde. Ks. Ensi- ja turvakodin sivuilta informaatiota. Ei tule muuttumaan. Mitä enemmän sinulla tietoa sen parempi.


SEISKA.FI

Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.