Eksegetiikan professori Aimo T. Nikolainen saattoi puhua "Raamatun ihmiskuvasta". Hänen seuraajalleen Heikki Räisäselle tällainen puhe oli mahdoton. Raamatusta oli löydettävissä eriaikuisia ja erilaisia ihmiskuvia.
Vaikka Nikolainen ajattelikin, että Raamatun kertomukset olivat osin toistensa vastaisia, hän kuitenkin ajatteli, että niistä olisi löydettävissä yhteinen linja, joka olisi kristillisen uskon lähtökohta. Räisänen taas ajatteli, että raamatunkirjat olivat syntyneet niin toisistaan rippumatta ja eri piireissä, että yhteistä linjaa ei ollut löydettävissä.
Nikolainen oli lopulta HARMONISOIJA. Vaikka hänellä oli joitakin kummallisia tulkintoja, hän kuitenkin pyrki sotkuisesta aineistosta löytämään aidon kristinuskon. Räisänen taas näki kirjat niin erillisinä, että oli vain interpretoitavissa nykykielelle ja nykykulttuuriin, mitä kukin tarkoitti, mutta yhteistä "punaista linjaa" ei ollut löydettävissä.
Vaikka Nikolainen ajattelikin, että Raamatun kertomukset olivat osin toistensa vastaisia, hän kuitenkin ajatteli, että niistä olisi löydettävissä yhteinen linja, joka olisi kristillisen uskon lähtökohta. Räisänen taas ajatteli, että raamatunkirjat olivat syntyneet niin toisistaan rippumatta ja eri piireissä, että yhteistä linjaa ei ollut löydettävissä.
Nikolainen oli lopulta HARMONISOIJA. Vaikka hänellä oli joitakin kummallisia tulkintoja, hän kuitenkin pyrki sotkuisesta aineistosta löytämään aidon kristinuskon. Räisänen taas näki kirjat niin erillisinä, että oli vain interpretoitavissa nykykielelle ja nykykulttuuriin, mitä kukin tarkoitti, mutta yhteistä "punaista linjaa" ei ollut löydettävissä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nikolaisen kirjoja kannattaa edelleen lukea, jos luterilainen dogmatiikka on unohtunut, vaikka hän eksegeetti olikin. Räisäselle luterilaisuus oli lähinnä taittavat silmälasit mikä ei ollut eksegeettisesti perusteltavissa.