Please.. Auttakaa

Monet lahkot käyttävät tietoisesti psykologiaa hyväkseen käännytystyössä. Käännyttäjiä opetetaan analysoimaan kohteensa ja puhumaan tälle sillä tasolla, mikä hänessä näyttää olevan tärkein. Jos ihminen vaikuttaa uskonnolliselta, häntä lähestytään siitä näkökulmasta, puhutaan Jumalasta ja rukoilemisesta. Jos taas uhri vaikuttaa aktiiviselta käytännön ihmiseltä, keskustelussa viitataan lahkon toimintaan, selitetään kuinka hyvää työtä meillä tehdään.

Käännytystyö suoritetaan usein kolmivaiheisena, kuten vaikkapa raudan takominen. Ensiksi ihmistä lämmitetään, hänet pyritään sulattamaan. Kun hän sitten on sopivan hehkuva, häntä on helppo muokata. Hänet taotaan haluttuun muotoon, jonka jälkeen hänet jäähdytetään, karkaistaan.

Kun ihminen on saatu kiinnostumaan, hänet koetetaan saada toimintaan mukaan. Häntä kutsutaan kokouksiin tai pienryhmään. Siellä hänet useinkin koetetaan "rakastaa sisään". Hänen annetaan ymmärtää, kuinka ihana ihminen hän on. Kaikki haluavat olla hänen kanssaan. Kaikki haluavat auttaa häntä hänen ongelmissaan. Hän saa tuntea, kuinka tärkeät hänen asiansa ovat kaikkien mielestä. Hiljalleen hän alkaa sulaa. Hän alkaa ihmetellä. kuinka onkaan voinut olla ilman tätä ryhmää. Täällä hän haluaa olla.

Suuren rakkauden vaiheen jälkeen kyllä valitettavasti tulee arki, mutta se ei enää tunnu niin pahalta. Aluksi on helppo selittää itselleen, että nyt on kyseessä vain tilapäinen häiriö. Kohta taas on yhtä hyvä olla kuin alussa. Ensirakkauden varassa voi liidellä aika kauan, ja kun se ei enää kanna, on jo niin tottunut lahkoon, ettei enää osaa lähteä pois.

Lahkoon liittyessään monen on täytynyt luopua entisistä ystävistä, eikä se ole ollut vaikeaa, kun nyt on saanut uusia, parempia tilalle. Ajan myötä ainoat ystävät ovat lahkon sisällä. Jos vielä tärkeät sukulaisetkin ovat siellä, ei ole helppo erota lahkosta, vaikka mieli tekisikin.

Eräs uskovaisten käyttämä tekniikka ihmisen muuttamisessa on toiminta. Käännytettävä pyritään mahdollisimman pian saamaan mukaan käännyttämään toisia. Kun hän vielä on ensirakkauden huumassa, hänen todistuksensa lahkon puolesta on aito. Hän saa huomata, kuinka muutkin innostuvat hänen innostaan. Se vahvistaa hänen uskoaan. Jos taas jotkut naureskelevat ja pilkkaavat, hänelle muistutetaan Raamatun opetuksesta, että uskovia vainotaan ja että Jeesus käski iloitsemaan siitä, että hänen oppilaitaan pilkataan (Matt 5:11-12). Ja tämä taas vahvistaa hänen uskoaan.

Toisena puolena pilkkaamisessa on se, että ihminen arvostaa sitä, minkä vuoksi hän on joutunut kärsimään. Olipa kärsiminen taloudellista tai vaikka ruumiillista, se sitoo häntä yhä enemmän lahkoon. Onhan vaikkapa esine, josta olemme joutuneet maksamaan vähäisen hinnan, arvokkaampi kuin vastaava ilmainen tuote. Ilmaiseksi saatu on helpompi heittää pois. Mitä enemmän on jostakin joutunut maksamaan, sitä tärkeämpi se on. Niinpä lahkon vastustaminen ei suinkaan saa käännyttäjää epäilemään uskoaan, vaan päinvastoin.

Lahkon hyväksi toimiminen auttaa sekä sulatus- että muokkausvaiheessa. Kyseessähän on nimenomaan sosiaalinen toiminta, mallioppiminen. Ihminen muuttuu haluamansa seuran kaltaiseksi. Lahkolle tärkeät asiat ovat hänelle tärkeitä. Lahkon ajattelutapa on hänen ajattelutapansa. Lahkon muovaama viitekehys on hänen omansa. Ihmisen epätoivottu minuus sulautuu yhteisöön. Yhteisöstä tulee hänelle pelastaja.

Kun sitten käännytettävä on mukautunut lahkoon, hänet jäähdytetään, niin että hän ei enää tunne ulkopuolelta tulevia muutospaineita. Hän on täysin välinpitämätön ulkopuolisten arvostelulle. Hehän ovat joka tapauksessa väärässä. Tässä yhteydessä tärkeä tekijä on vihollinen. Hoffer kirjoittaa: "Kaikista yhdistävistä tekijöistä vihaa on eniten tarjolla ja se käsittää eniten. - - Joukkoliikkeet voivat nousta ja levitä vailla uskoa Jumalaan, mutta ei koskaan vailla uskoa paholaiseen. Yleensä joukkoliikkeen voima on suhteessa siihen miten elävä ja kouraantuntuva sen paholainen on. - - Saattaa olla että niiden ihmisten oivallus ja oveluus, jotka osaavat käynnistää joukkoliikkeen tai pitää sen käynnissä, ilmenee yhtä paljon siinä että he osaavat valita arvoisensa vihollisen kuin siinä että he osaavat omaksua oikean opin ja oikean ohjelman.

Ulkopuolella oleva maailma on pahan vallassa. Se suhtautuu meihin vihamielisesti. Se yrittää ottaa meiltä pois oikean uskon. Siksi sitä on vastustettava kaikin voimin. Siihen ei voi luottaa missään määrin. Se koettaa kaikin tavoin langettaa uskovan. Kiljuvan jalopeuran tavoin se koettaa niellä jokaisen. Ainoa hyväksyttävä tapa suhtautua ulkopuolisiin on koettaa käännyttää heitä, pelastaa jos mahdollista muutamia, meidän ainoiden oikein uskovien joukkoon. Veljeily uskosta osattomien kanssa on äärimmäisen vaarallista.

Olette oikeassa uskonnolisten yhteiöjen toiminta tavoista.

MUTTA

Miksiköhän "oman onnensa sepät" eivät mainosta välittämistä, eivät kerro että ihmisiä rakastetaan ilman seurakuntaakin.

Johtuuko se siitä että nämä "ei uskikset" eivät edes hetkeä ajattele sitä mistä toinen saisi tukea ja rakkautta.
Hehän usein ilmoittavat että jokainen on "oman onnesa seppä"
Kertokaa millainen on teidän käsityksenne siitä että ihminen voi tuntea turvallisuutta.

Kerokaa minulle milasita on vuorovaikutus jossa toiseen ei vaikuteta. Kuinka rakennatte ihmissuhteita vaikuttamatta, esittämättä odotuksia tai lupauksia toisille.

Tarkoitaako humanismi sittenkin sitoutumisen pelkoa ja kyvyttömyyttä kantaa huolta toisesta ihmisestä.

Olen sitä mieltä siis että, uskonnot ja lahkot jatkavat voittokulkua niin kaunan, kun kukaan muu ei tarjoa heille turvaa ja huomiota.

Maailmassa on niin paljon ihmisiä jotka eivät selviä tämän-ajan työ- ihmisuhde yms. vaatimuksista, että he todella kaipaavat tukiverkostoja vaikka sitten hiukan valheellisiakin.

Eli mikä teidän kirjoituksessa minulle mätti, se että ette esitä vaihtoehtoja, että katso tulevaisuuteen elämämakuisesti, vaan syyllistätte vanhaa.
Koitakaa siis saada jotakin uutta ja parempaa toimimaan oikeesti.