Miksi menee lähes yksinomaan niin että, sellaiset henkilöt joiden taloudellinen asema maanpäällä on hyvä toimivat seurakuntien työntekijöinä, ovat vanhemmistoissa, pääsevät ääneen radio ja televisio-ohjelmissa? Miksi tärkeämpää on viedä apua Keniaan ja ulkomaille kuin auttaa köyhiä Suomessa?
Moni köyhä ja taloudellisesti vaikeassa asemassa oleva perhe kuin yksinäisetkin ihmiset ovat todenneet on helppoa lukea raamatun kohtia sieltä täältä kun oma taloudellinen asema maanpäällä on turvattu, on asunto-osakkeet, mökit, hienot autot. Tälläisten henkilöiden julistama evankeliumi ei ole kovinkaan uskottavaa pitkäaikaistyöttömän köyhän näkökulmasta jonka elämä on jatkuvaa taistelua päivästä toiseen...- joutuu laskemaan joka sentin ja euron mihin rahat riittää, ruuat leipäjonoista jne., päättäjät tekevät koko ajan heikennyksiä jotka kohdistuu juurikin tähän ryhmään. Se on niin hienoa lähteä lähetystyöhön asua siellä hyvässä majoituksessa ja kokea tekevänsä jotain suurta. Ei ole trendikästä auttaa suomalaista köyhää ei vapaiden suuntien mielestä eikä useimpien maallisten tahojen kannalta. Mieluummin apua toimitetaan aina ulkomaille tai ulkomailta muuttaneille tarjotaan apua.
Jos tälläinen edelläkuvattuun sosioekonimiseen luokkaan kuuluva ihminen tulee uskoon ja haluaisi löytää paikkansa seurakunnassa, kenties osallistua toimintaan. Esimerkiksi Helsingin Saalemissa ja monessa muussakin tehdään kuitenkin selväksi, et kuulu tänne et ole tervetullut.
Onko seurakunnissa tultu ajatelleeksi, että tälläiset kuvatut ihmiset on niitä jotka sinne junan alle hyppää ja heidän tavoite on kuolla pois.
Nähnyt vuosikymmenien aikana nähnyt että, menestyvät uskovat sekä ne joilla on elämä täällä maanpäälläkin taloudellisesti hyvin....jos auto tarvitaan auto ostetaan, jos tarvii lääkäriä mennään yksityiselle. Nämä näkevät asiat täysin eri tavoin kuin ne toisen luokan uskovaiset joiden asiat eivät ole niin hyvin.
Moni köyhä ja taloudellisesti vaikeassa asemassa oleva perhe kuin yksinäisetkin ihmiset ovat todenneet on helppoa lukea raamatun kohtia sieltä täältä kun oma taloudellinen asema maanpäällä on turvattu, on asunto-osakkeet, mökit, hienot autot. Tälläisten henkilöiden julistama evankeliumi ei ole kovinkaan uskottavaa pitkäaikaistyöttömän köyhän näkökulmasta jonka elämä on jatkuvaa taistelua päivästä toiseen...- joutuu laskemaan joka sentin ja euron mihin rahat riittää, ruuat leipäjonoista jne., päättäjät tekevät koko ajan heikennyksiä jotka kohdistuu juurikin tähän ryhmään. Se on niin hienoa lähteä lähetystyöhön asua siellä hyvässä majoituksessa ja kokea tekevänsä jotain suurta. Ei ole trendikästä auttaa suomalaista köyhää ei vapaiden suuntien mielestä eikä useimpien maallisten tahojen kannalta. Mieluummin apua toimitetaan aina ulkomaille tai ulkomailta muuttaneille tarjotaan apua.
Jos tälläinen edelläkuvattuun sosioekonimiseen luokkaan kuuluva ihminen tulee uskoon ja haluaisi löytää paikkansa seurakunnassa, kenties osallistua toimintaan. Esimerkiksi Helsingin Saalemissa ja monessa muussakin tehdään kuitenkin selväksi, et kuulu tänne et ole tervetullut.
Onko seurakunnissa tultu ajatelleeksi, että tälläiset kuvatut ihmiset on niitä jotka sinne junan alle hyppää ja heidän tavoite on kuolla pois.
Nähnyt vuosikymmenien aikana nähnyt että, menestyvät uskovat sekä ne joilla on elämä täällä maanpäälläkin taloudellisesti hyvin....jos auto tarvitaan auto ostetaan, jos tarvii lääkäriä mennään yksityiselle. Nämä näkevät asiat täysin eri tavoin kuin ne toisen luokan uskovaiset joiden asiat eivät ole niin hyvin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tämän video ymmärtää köyhä ja rikas !https://youtu.be/C9AOuedvOnI
Niin se vaan on että, jos ei kuulu tiettyyn yhteiskunta luokkaan eikä ole tiettyä varallisuutta et ole tervetullut ainakaan näihin isompiin helluntaiseurakuntiin etkä paljon muuallekaan. Ei noissa seurakunnissa yksinäisenä tähtenä kauan jaksa käydä jos kaipaisi intteraktiivisempaa ja sosiaalisempaa menoa.
Isoissa seurakunnissa on vaikea tutustua vaikka olisi miljoona tilillä.:) Mutta jos sinä vierastat "eri yhteiskuntaluokkaan" kuuluvia ihmisiä, niin he vaistoavat sen. Ja jos istut valmiiksi sen näköisenä, että pitäkää seurapiirinne, niin aika harva uskaltaa lähestyä. Mutta jos lähestyt ihmisiä ennakkoluulottomasti, niin kukaan ei kysele pankkitiliä.
Jumalan sana on pyhää, julisti sitä kuka tahansa. Erikoinen ajatus, että voin ottaa Sanaa vastaan vain kaltaisiltani.
Seurakuntavastuuseen päätyvät ne, joita Jumala ensinnäkin kutsuu, ja jotka ovat todistaneet pystyvänsä olemaan vähässä uskollisia pitemmällä aikavälillä. En usko, että pankkitilin saldolla on asian kanssa mitään tekemistä. Mutta sillä voi olla, että kaikki ihmiset eivät jaksa ryhtyä seurakunta-aktiiviksi haastavissa elämäntilanteissa.
Jeesuksen lähetyskäsky on edelleen voimassa. Eikä lähetystyöntekijän elämä niin herkkua ole, että sitä kannattaisi kadehtia. Lähetystyö ja seurakuntien diakoniatyö ovat myös eri asioita. Suomalaiset seurakunnat tekevät kyllä työtä myös Suomen vähävaraisten hyväksi. Siitä ovat todisteena pitkät ruokajonot viikoittain parin lähiseurakunnan edessä.
Kasvoin itsekin vähävaraisessa kodissa. Siihen aikaan ei ollut sosiaaliturvaakaan. Äitini opetti tuolloin viisaasti, että on olemassa taloudellista ja henkistä köyhyyttä. Eikä rahan puutteen tarvitse johtaa henkiseen köyhyyteen, jossa ajatellaan, että kaikki toisen saama apu tai huomio, on minulta pois.
Lähetystyö on myös kuivunut lähes olemattomiin varojen puutteen vuoksi. Sama koskee kirkkojen tekemää kehitysapua kehitysapumäärärahojen leikkauksen vuoksi. Joten en tiedä missä ne seurakuntien isot rahat piileskelevät.
Menestysteologisissa seurakunnissa ei tietenkään riitä armoa köyhille ihmisille. Turha tuommosta edes kysyäkään.
Eikä itsesääli myöskään edistä sosiaalista elämää.
Fundeeraahan ketkä olivat Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset. He olivat köyhiä kalastajia, koulua käymättömiä ja oppimattomia miehiä. Ja heidät Jeesus valitsi seuraajakseen.
Jos Jeesus kutsui kalastajia, niin ei se tarkoita, että meidän on vuonna 2018 elettävä ahvenoilla. Evankeliumin ilosanoma kuuluu kaikille luoduille - tulotasosta, koulutuksesta tai työtehtävästä riippumatta.
Annetaan kolehtiin paljon riihikuivaa setelirahaa. HELL. lähetyssaarnaajat Keniassa ansaitsevat kunnolliset ja isommat uima-altaat.
no kyllä se sellaist aon että jos et itse tee suunnilleen kaikkea, niin yksin saat olla kukaan ei kotoa hae mihinkään, eikä pian enää tunne jos olet sivussa muutaman ajan.
seurakunnat ovat suurelta osin kasvottomia pilvissä leijuvia pilvipalvelimia josta ei juuri käytännön tasolle monta asiaa laskeudu.
ja jos seurakunnat jakaa ilmaista kaupoilta saapua leipää ei se mitään diakoniaa ole itsessään, on jonkinlaista käytännön ulottuvuutta ja se onkin lähes ainoaa laatuaan.
se on diakoniaa jos seurakunta kerää omiltaan rahaa ja ostaa sillä ruokaa ja jakaa sitä eteenpäin ilmaiseksi.
seurakunta helposti innostuu lähettämään vaikkapa romaniaan kyniä ja kumeja mutta ei anna mitään naapurin puutteeseen, näin se vain tahtoo olla.
"se on diakoniaa jos seurakunta kerää omiltaan rahaa ja ostaa sillä ruokaa ja jakaa sitä eteenpäin ilmaiseksi."
Kaunis ajatus. Mutta ainoat seurakunnat, joilla on varaa diakoniaan, ovat verotuloja keräävät luterilainen ja ortodoksinen kirkko. Vapaiden suuntien seurakunnat ovat Suomessa nykyään taloudellisesti todella ahtaalla; henkilöstöä on sanottu irti ja toimintoja leikataan. Tuskin varaa tilojen ylläpitokustannuksiin saati sitten diakoniaan.
Taloudellinen ahdinko johtuu siitä, että kymmenyksiä maksaneet sukupolvet ovat ikääntyneet tai siirtyneet tuonpuoleiseen. Suomessa myös ajatellaan, että työssäkäyvät maksavat korkeita veroja siksi, että niillä rahoitetaan sosiaaliturvaa. Mutta vaatimukset senkin suhteen ovat kasvaneet ja veronmaksajat vähentyneet entisestään.
On helppo ajatella, että muilla on ylimääräistä rahaa, mutta todellisuus on usein karumpi kuin päältä päin uskoisi.
Jaak.2:3 Biblia (1776) Ja te katsoisitte sitä, joka kiitävissä vaatteissa on, ja sanoisitte hänelle: istu hyvästi; ja sille köyhälle sanoisitte, seiso sinä siellä, taikka istu tässä minun jaloissani.
Kyllähän sitä hieman ajatuksia herättää. Varakkaat uskovaiset näkee elämän uskovaisena eri tavoin kuin köyhät uskovaiset tai uskonasioista kiinnostuneet. Yllättävän moni vaikka radio patmoksen äänessä olevista toimitajista elää taloudellisesti turvattua elämää. Siellä on niitä joilla on asunto-osakkeet, mökit, hienot autot ja niinpäin pois. Kyllä sen huomaa kun pidemmän ajan kuuntelee ettei esimerkiksi tuolla ymmärretä asioita köyhän tai vähävaraisen näkökulmasta. Ne ehkä yrittää ymmärtää mutta ei siellä ole töissä sellaisia jotka ymmärtäisi vaikka sitä miten esimerkiksi taloudellinen ahdinko saattaa johtaa itsemurhaan oli sitten uskovainen tai ei uskovainen. Kerran oli joku ohjelma jossa puhuttiin itsemurhasta niillä on tosi pinnallinen käsitys syistä.
Todella monella on paine maailman taholta ja seurakunnan taholta. Kokee ettei ole mihinkään tervetullut ja kaikkialla tapahtuu asioita jotka aina vain ajaa ahtaammalle.
Monen tilanne vain on sellainen ettei pelkkää hallelujaa huutamalla ja rukoilemalla selvitä vaan tarvitaan toimia jotta ihmisen tilanne saadaan siihen pisteeseen, että hän kokee jälleen löytyvän elämisen edellytyksiä. En sano että, rukous tai raamatun luku olisi turhaa mutta kyllä muutakin tarvitaan tuolla jotenkin yksinkertaistetaan ongelmia.
Ei armoa köyhille! Jumalakin on heidät hylännyt, kun ei ole Mersua antanut.
Muistan aina sen tapauksen 90-luvulla kun eräs tuttu lievästi autistinen poika olisi halunut Helsingin Saalemissa olla miksaajan tehtävissä. Vaikka teki työn hyvin. Sitten kuitenkin Mika Yrjölä yhteistyössä Mauri Venemiehen kanssa savustettiin pois ja sitten otettiin tilalle kaveri jonka isä kuului seurakunnan vanhemmistoon. Siellä on sellainen sisäpiiri eliitti että jopa ilman syytä voidaan jopa vapaaehtoistyöstä voidaan poistaa jos vaan haluat palvella jollain paikalla ja tehdä työsi hyvin vaikka et ylimpiä ystäviä eliitin kanssa olisikaan. Tuossakaan ei ollut mitään syitä lopettaa hänen miksaajan työtä... joskus taisi olla sairaana vuorollaan mistä hyvissä ajoin ilmoitti ettei pääse mutta se on sitä Saalemin käytäntöä. Onneksi sitten löytyi väärinkohdellulle paikka toisesta yhteisöstä. Muitakin esimerkkejä on, että jos et ole eliitin suosiossa tuossa seurakunnassa ei ole mitään sijaa on myös tilanteita, joissa olet aikasi saanut olla mutta kun on löytynyt muka parempi tilalle on jotenkin homma kummasti loppunut.
Sehän tietysti herätti keskustelua vammaisten oikeudesta olla osallisena tuon seurakunnan työssä vapaaehtoisena. Etenkin kun tietysti ne erityistarpeiset nuoret joiden vanhempi kuului vanhemmistoon tai oli hyvää pataa eliitin kanssa, olivat paremmassa asemassa . Riviseurakuntalaisen seurakuntaan kuuluvan perheen vammaista nuorta siellä voidaan syrjiä.