https://www.aamulehti.fi/mielipiteet/en-suostu-triggeroitymaan-silla-kielen-vesitys-on-epareilua-oikeasti-ongelmaisille-201186681/
Särmä esittää, että triggeröityminen olisi "trauman uudelleenkokemista".
Jos ihminen _oikeasti_ triggeröityy jostain sanasta trauman partaalle, hän ei ole psyykkisesti terve ja hänen pitäisi mennä syvälliseen traumaterapiaan ja/tai syödä rauhoittavia lääkkeitä. Koska yhteiskuntaa ei voi oikeasti rakentaa sen varaan, että täällä kulkee syvällisesti traumatisoituneita ihmisiä, jotka "triggeröityvät" milloin mistäkin ja kaikki laukaisevat tekijät olisi siivottava pois. Jos ihminen kärsii trauman uudelleenlaukeamisesta, hän mahdollisesti kuuluu pehmustettuun huoneeseen ilman ärsykkeitä. Tämä maailma ei voi olla se pehmustettu huone.
Itsekin aikoinaan monia tulipaloja kokeneena ahdistuin tulipaloista televisiossa tai muualla. Samoin yliopistolla oli "veikeät" taulut, jotka esittivät tulta, mutta kulkiessani niiden ohi katsoin aina toiseen suuntaan. Ja en sitten katsonut paljon jännityselokuvia tai -sarjoja, senkin takia, että fysiikka ei kestänyt enempää jännitystä. Säätelin sitten omaa toimintaani sen mukaan. En vaatinut yhteiskuntaa muutettavaksi "turvalliseksi".
Tietysti ihmisillä voi olla paljonkin traumoja, varsinkin lisääntyvän terrorismin myötä, mutta ei yhteiskunta voi olla mikään pumpulilinna, jossa mikään ei järkytä ketään.
Mutta oikeastihan triggeröitymis-termi kuvaa sitä, kun joku feministi-suvakki-SJW laukeaa ja saa kohtauksen jostain kansallismielisestä sanasta, joka meinaa rikkoa hänen turvallisen viherpunakuplansa. Kuvaavaa on nimenomaan se, että kohtauksen magnitudi on täysin yli skaalan suhteessa pikkiriikkiseen laukaisijaan. Ja sillä nimenomaan yritetään sensuroida aatteeseen sopimattomia sanoja.
Särmä esittää, että triggeröityminen olisi "trauman uudelleenkokemista".
Jos ihminen _oikeasti_ triggeröityy jostain sanasta trauman partaalle, hän ei ole psyykkisesti terve ja hänen pitäisi mennä syvälliseen traumaterapiaan ja/tai syödä rauhoittavia lääkkeitä. Koska yhteiskuntaa ei voi oikeasti rakentaa sen varaan, että täällä kulkee syvällisesti traumatisoituneita ihmisiä, jotka "triggeröityvät" milloin mistäkin ja kaikki laukaisevat tekijät olisi siivottava pois. Jos ihminen kärsii trauman uudelleenlaukeamisesta, hän mahdollisesti kuuluu pehmustettuun huoneeseen ilman ärsykkeitä. Tämä maailma ei voi olla se pehmustettu huone.
Itsekin aikoinaan monia tulipaloja kokeneena ahdistuin tulipaloista televisiossa tai muualla. Samoin yliopistolla oli "veikeät" taulut, jotka esittivät tulta, mutta kulkiessani niiden ohi katsoin aina toiseen suuntaan. Ja en sitten katsonut paljon jännityselokuvia tai -sarjoja, senkin takia, että fysiikka ei kestänyt enempää jännitystä. Säätelin sitten omaa toimintaani sen mukaan. En vaatinut yhteiskuntaa muutettavaksi "turvalliseksi".
Tietysti ihmisillä voi olla paljonkin traumoja, varsinkin lisääntyvän terrorismin myötä, mutta ei yhteiskunta voi olla mikään pumpulilinna, jossa mikään ei järkytä ketään.
Mutta oikeastihan triggeröitymis-termi kuvaa sitä, kun joku feministi-suvakki-SJW laukeaa ja saa kohtauksen jostain kansallismielisestä sanasta, joka meinaa rikkoa hänen turvallisen viherpunakuplansa. Kuvaavaa on nimenomaan se, että kohtauksen magnitudi on täysin yli skaalan suhteessa pikkiriikkiseen laukaisijaan. Ja sillä nimenomaan yritetään sensuroida aatteeseen sopimattomia sanoja.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.