Nostanpa taas vaiheeksi tapetille tämän kuvitelman, jonka mukaan ateistit tekevät erilaisia uskonhyppyjä voidakseen olla uskomatta. Näytti olevan veljeseurassa ja on se tälläkin palstalla tullut vastaan useammankin kerran.
Tämä uskonloikkahan on täysin väärä käsitys, joka oletettavasti juontaa uskovaisten ihmisten omasta tavasta käsitellä riittämätöntä tietoa ja ristiriitoja. Eli kun uskovainen väistämättä törmää tietoon, joka kyseenlaistaa hänen uskonkappaleensa, raamatun, Jeesuksen ja jumalan, hän päättelee, että koska niin moni muu kuitenkin uskoo, niin hänkin uskoo ja päättää tehdä tällaisen loikan uskonsa suhteen.
Näitä loikkia sitten syntyy varmasti roppakaupalla pitkin elämää niin paljon ettei uskovainen enää niistä' pysty lukua pitämään. Niinpä kun hieman jo epätoivoinenkin uskovainen alkaa pohtia onko tässä mitään järkeä, niin silloin uskova vahvistava uskontoveri toteaa, että ateismi on uskonto ja ateistit joutuvat jatkuvasti loikkimaan pitääkseen uskoaan yllä, vielä enemmän kuin me uskovaiset. Aah, mikä ihana onni ja autuus, tuumaa uskovainen ja onnittelee itseään kun ei ole antanut periksi uskonsa suhteen.
Joo. Ateismi on pohjimmiltaan uskon puutetta. Joku voi toki olla uskovainen ateisti, mutta se on luku se, yleensä ateisti vain ei usko esim. jumalaan tai jumaliin. Kyseessä ei siis ole usko vaan uskon puute.
Ateisti ei tarvitse siis uskonhyppyjä uskonsa tueksi, ateisti voi elää epätietoisuudessa jos hän ei esim. tiedä jotain sellaista, minkä uskovainen laittaa kiireen kaupalla jumalan syyksi tai kunniaksi. Yleensäkin dualistinen ajattelu, jossa on joko heti saatava vastaus tai muuten jumala, on lapsellista ja kehittymätöntä. Ihan yleistä siis, älkää loukkaantuko. Mutta ihan oikeasti, ei kaikkea tarvitse tietää varmasti.
Anyway, löysin myös artikkelin, joka käsittelee hiukan asiaa, lähinnä siitä näkökulmasta, että tarvitaanko ateismiin uskoa. Artikkeli löytyy Psychology Today:sta
https://www.psychologytoday.com/us/blog/the-secular-life/201609/does-it-take-faith-be-atheist
Kuvitteellisessa tilantees nuoret eräänä päivänä huomaavat loistavan ja ilmassa leijuvan kakun mökissään. Joku tarjoaa kakun olemassaololle selityksekseksi maagia, joka livahti mökkiin yöllä. Ajattelet, että se kuulostaa ihan järkevältä, mutta kun sellaisesta maagista ei ole mitään todisteita.
Jonkun toisen mukaan taas kyseessä olivat alienit. Ehkä, mutta asian varmistamiseksi pitäisi olla jotain todisteita.
Kolmannen mielestä taas kakku teki itse itsensä. Mikä taas kuulostaa jo aika oudolta. Niinpä parempi jättää tämäkin vaihtoehto väliin.
Niinpä skeptikolla ei ole uskoa sen suhteen mistä kakku tuli ja kuka sen teki, on vain uskon puutetta ja epäilyä. Se ettei usko muiden teorioita ei ole uskoa eikä uskon loikka, se on uskon puutetta ja tietämättömyyttä. Toivottavasti artikkeli selventää asiaa, joka on monille uskovaisille selvästikin uusi asia.
Tämä uskonloikkahan on täysin väärä käsitys, joka oletettavasti juontaa uskovaisten ihmisten omasta tavasta käsitellä riittämätöntä tietoa ja ristiriitoja. Eli kun uskovainen väistämättä törmää tietoon, joka kyseenlaistaa hänen uskonkappaleensa, raamatun, Jeesuksen ja jumalan, hän päättelee, että koska niin moni muu kuitenkin uskoo, niin hänkin uskoo ja päättää tehdä tällaisen loikan uskonsa suhteen.
Näitä loikkia sitten syntyy varmasti roppakaupalla pitkin elämää niin paljon ettei uskovainen enää niistä' pysty lukua pitämään. Niinpä kun hieman jo epätoivoinenkin uskovainen alkaa pohtia onko tässä mitään järkeä, niin silloin uskova vahvistava uskontoveri toteaa, että ateismi on uskonto ja ateistit joutuvat jatkuvasti loikkimaan pitääkseen uskoaan yllä, vielä enemmän kuin me uskovaiset. Aah, mikä ihana onni ja autuus, tuumaa uskovainen ja onnittelee itseään kun ei ole antanut periksi uskonsa suhteen.
Joo. Ateismi on pohjimmiltaan uskon puutetta. Joku voi toki olla uskovainen ateisti, mutta se on luku se, yleensä ateisti vain ei usko esim. jumalaan tai jumaliin. Kyseessä ei siis ole usko vaan uskon puute.
Ateisti ei tarvitse siis uskonhyppyjä uskonsa tueksi, ateisti voi elää epätietoisuudessa jos hän ei esim. tiedä jotain sellaista, minkä uskovainen laittaa kiireen kaupalla jumalan syyksi tai kunniaksi. Yleensäkin dualistinen ajattelu, jossa on joko heti saatava vastaus tai muuten jumala, on lapsellista ja kehittymätöntä. Ihan yleistä siis, älkää loukkaantuko. Mutta ihan oikeasti, ei kaikkea tarvitse tietää varmasti.
Anyway, löysin myös artikkelin, joka käsittelee hiukan asiaa, lähinnä siitä näkökulmasta, että tarvitaanko ateismiin uskoa. Artikkeli löytyy Psychology Today:sta
https://www.psychologytoday.com/us/blog/the-secular-life/201609/does-it-take-faith-be-atheist
Kuvitteellisessa tilantees nuoret eräänä päivänä huomaavat loistavan ja ilmassa leijuvan kakun mökissään. Joku tarjoaa kakun olemassaololle selityksekseksi maagia, joka livahti mökkiin yöllä. Ajattelet, että se kuulostaa ihan järkevältä, mutta kun sellaisesta maagista ei ole mitään todisteita.
Jonkun toisen mukaan taas kyseessä olivat alienit. Ehkä, mutta asian varmistamiseksi pitäisi olla jotain todisteita.
Kolmannen mielestä taas kakku teki itse itsensä. Mikä taas kuulostaa jo aika oudolta. Niinpä parempi jättää tämäkin vaihtoehto väliin.
Niinpä skeptikolla ei ole uskoa sen suhteen mistä kakku tuli ja kuka sen teki, on vain uskon puutetta ja epäilyä. Se ettei usko muiden teorioita ei ole uskoa eikä uskon loikka, se on uskon puutetta ja tietämättömyyttä. Toivottavasti artikkeli selventää asiaa, joka on monille uskovaisille selvästikin uusi asia.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Seuraavassa artikkelissa on tuotu esiin, että nekin hmiset, jotka ns luottavat vain tieteeseen , joutuvat kuitenkin tekemään uskonhyppynsä lukuisten asioitten suhteen. Me kaikki ihmiset teemme jatkuvasti uskonloikkia johonkin suuntaan, koska läheskään kaikki asioita ei ole todistettu tieteellisesti vastaansanomattomasti.
Uskonloikka tarkoittaa sitä, että päätyy johonkin käsitykseen/mielipiteeseen/kantaan, vaikka sitä ei ole todistettu tieteellisesti paikkansapitäväksi.
https://apowiki.fi/wiki/Tieteisusko
Mikäli päätän uskoa väiteeseen, että Jumalaa ei ole olemassa, joudun silloinkin tekemään uskonloikan, koska tieteellisesti ei ole todistettu, ettei Jumalaa ole olemassa.
Mikäli päätän, että olen kannaltani sitä mieltä, että ei ole tarpeeksi perusteita, jotta voisi olla varma Jumalan olemassaolosta ja päädyn agnostikoksi, niin siltikin olen tehnyt uskonhypyn eli päädyn johonkin kantaan, vaikka sen oikeassa olemista ei ole tieteellisesti tai muutenkaan todistettu oikeaksi.
"Vaikka agnostisismi merkitsee pidättäytymistä kannanotosta teismin ja ateismin välisessä kiistassa, sekin on eräänlainen kannanotto. Agnostisismin peruslause voidaan ilmaista muodossa:
Ei ole mahdollista tietää, onko olemassa yliluonnollisia olentoja ja onko universumin olemassaolo seurausta heidän hyväntahtoisista tai pahantahtoisista teoistaan.
Tämäkin siis on yliluonnollisia olentoja koskeva väitelause, joskaan ei ontologinen vaan epistemologinen luonteeltaan."
lainaus täältä: https://apowiki.fi/wiki/Agnostisismi
"Seuraavassa artikkelissa on tuotu esiin, että nekin hmiset, jotka ns luottavat vain tieteeseen , joutuvat kuitenkin tekemään uskonhyppynsä lukuisten asioitten suhteen."
Entä ne, jotka eivät luota mihinkään siinä merkityksessä, jota sinä tarkoitat? Millaisia loikkia sellainen ihminen tekee, joka ei ota varmaa kantaa mihinkään, ja jolle on yhdentekevää, mistä kaikki on tullut tai mihin se on menossa?
En nyt kyllä ihan pitäisi apowikiä luotettavana lähteenä. Ensimmäiseksi tulee mieleen, että sitä ei varmaankaan käytetä lähteenä edes teologisessa tiedekunnassa, paitsi osoituksena siitä mikä on huonoa lähdekritiikkiä. Olen kirjoittanut muutaman kerran kriittisesti tuosta saitista ja nostin yhden aloituksen ylös, sopii kommentoida.
Vedit keskustelun sivuun. Ensin esität, että olisi olemassa jotain tieteisuskoa. Tämä on apowikin ihan oma olkinukke, jota en lähde muksimaan.
Tiede perustuu siihen, että jokin asia on olemassa ja tosi ja sen perustaan voidaan laskea jokin toinenkin asia. Teoriatkin ovat hyvin perusteltuja selityksiä ilmiöille. Lisäksi tieteelliset teoriat ovat koeteltavia ja niiden ennustukset ovat falsifioitavissa.
Ohitit myös sujuvasti uskon puutteeseen perustuvan ateismin, joten oletan sen olevan jotain jota et ymmärrä tai halua ymmärtää. Otetaan siis toinen esimerkki. Jos jotakuta syytettäisiin murhasta, mutta siitä ei olisi mitään todisteita olemassa, niin pitäisikö hänet tuomita silti? Jos päätät ottaa uskonloikan ja uskoa että kyllä tuo nyt on syyllinen, niin silloin uskot hänen syyllisyyteensä. Jos taas et usko hänen olevan syyllinen, sinulla on uskon puute. Jos joku kuitenkin pystyisi todistamaan tämän henkilön olevan syyllinen, silloin voisit todeta joo, tappajahan tuo ja todistetusti, uskoa ei tarvita edelleenlään.
"Ei ole mahdollista tietää, onko olemassa yliluonnollisia olentoja ja onko universumin olemassaolo seurausta heidän hyväntahtoisista tai pahantahtoisista teoistaan."
On. Ei ole olemassa mitään yliluonnollita. On vain tunnettuja ilmiöitä joille on selitys ja mahdollisesti sellaisia, joille ei v i e l ä ole löydetty selitystä.
Ei ole mitään syytä olettaa, että universumi olisi olemassa jonkin jumalan tahdosta. Sille ei ole mitään todisteita, joten minulla on uskon puute asian suhteen. En ota minkäänlaista uskonloikkaa mihinkään suuntaan, koska en tiedä asiasta sen enempää. Sen sijaan on selvää, että uskonnot ja jumalat ovat kaikki ihmisten keksintöä.
En usko yksisarvisiin. Millaisen uskonloikan tein?
Otan kantaa Auroran kirjoitukseen veljesseurassa:
"Ateismi tarkoittaa maailmankatsomusta/todellisuuskäsitystä, jossa uskotaan, että Jumalaa ei ole olemassa. "
Tämähän ei siis ole näin. Ateismi ei ole uskonto, jossa uskotaan ettei jumalaa ole. Ateismissa ei uskota jumaliin. Se on ihan eri asia.
"Meilo unohtaa kuitenkin sen, että hänen oma Raamatun tulkintatapansa Jeesuksen paluuasioihinkin liittyen on vain yksi tulkintatapa lukuisten muiden tulkintatapojen joukossa"
Miksi se on tulkintatapa? Sehän on ihan suoraan raamatusta, josta selvästi on luettavissa, että Jeesus odotti tulevansa takaisin jo omana aikanaan, myös Paavali odotti sitä. En ole nähnyt YHTÄÄN kunnollista argumenttia tätä vastaan.
Sinä voit toki argumentoida asian kumoon, ole hyvä vaan.
https://veljesseura.org/foorumi/viewtopic.php?f=1&t=8916&p=148604#p148591
Aurora tulloo tänne nyt evankelioimaan vaan ja kumoaa moiset väitteet kiireen kaupalla. Mutta ei sitten apowikiä kiitos.
Tuskin tulee, ja jos tulee niin samat linkit sieltä spämmätään kuin jo sata kertaa. Ja samat jutut.
Ja omaan huutoonsa ei sen enempää otetakaan koskaan kantaa. Jos joku kyseenalaistaa jotain niin siihen ei tarvitse vastata mitään. Lisää vain seuraavaa spämmijulistusta.
Aurora on kuin spämmäysautomaatti, joka ei pysty muuhun kuin yksipuoliseen jankkaamiseen. Sitä mitä spämmäysautomaattiin ei ole ohjelmoitu, sitä ei käsitellä vaikka sitä naamaan hierottaisiin.
Ei täällä eikä Veljesseurassakaan ole väitetty, että ateismi olisi uskonto. Mutta ateismi on kyllä maailmankatsomus muitten maailmankatsomusten joukossa.
Jos kirjoittaja sanoo näin:
"Ateismi tarkoittaa maailmankatsomusta/todellisuuskäsitystä, jossa uskotaan, että Jumalaa ei ole olemassa"
niin silloin hän esittää, että ateismi on uskonto, mitä se ei ole. Ateismi on uskon puutetta, mikä on toinen asia.
Ateismi ei ole uskon puutetta, siinä uskotaan että jumalaa ei ole.
Ei, vaan juuri toisinpäin. Minä en usko jumaliin on eri asia kuin minä uskon ettei jumalia ole. Trollaat turhan takia.
Tämä on lapsellinen olkinukke, johon himouskova turvautuu kun ei halua tunnustaa tosiasioita.
Voisi tietenkin kysyä sitäkin, että miksi joitain uskovia kiinnostaa niin paljon se että kaikki eivät usko, ja mikä saa heidät määrittelemään valheellisestikin mitä uskonnottomuus on ja mitä se ei ole.
Uskon korkeampaan voimaan oman henkilökohtaisen kokemukseni vuoksi joka oli aluksi selittämätön mutta etsiessäni löysin samankaltaisuuksia uskonnoista, filosofioista jne jne.
Mutta monen ihmisen kohdalla normaalina ilmiönä tapahtuu oman itsen unohtaminen ja turvaa hakeminen laumasta.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Konformisuus