Tietyn järjestelmän (kuten esim. tietyn ihmisyksilön) tuottama väite, joka pyrkii välittämään sellaisen merkityksen, että tuo järjestelmä on tehnyt tietyn valinnan ns. vapaasti, on yksinkertaisesti seurausta siitä, että tuo kyseinen järjestelmä ei joko omaa *tietoa* tekemänsä valinnan syistä tai siitä, että esim. järjestelmän sisäinen rakenne ei lisäksi *muistakaan syistä* mahdollista paikkansapitävän, täsmällisen ja mielekkään väitteen tuottamista kyseiseen asiaan liittyen; esim. koska sillä ei ole käytettävissään muitakaan tuon tehtävän edellyttämiä resursseja. Tämä siis, vaikka *pintapuolisesti* tarkasteltuna voikin vaikuttaa siltä, että väite vapaasti tehdystä valinnasta voisi olla mielekäs jossakin merkityksessä...
Nämä ovat oikeastaan varsin yksinkertaisia ja nykyään jo hyvin tieteellisesti ymmärrettyjä asioita, mutta olemukseltaan varsin erilaisia, kuin millaisiksi ihmiset yleisesti ne etenkin joskus muinoin (ja valitettavasti ehkä vielä nykyäänkin etenkin matalasti koulutetuissa viiteryhmissä) ovat kuvitelleet. Kuten Harari-ketjussa viitatussa lehtijutussa todetaan, niin illuusio tahdon vapauden olemassaolosta *helpottaa* ihmisten manipulaatiota, vaikka ihmiset toki ovat jo *ennestäänkään* läpikotaisin manipuloituja..., mistä tietysti on hyötyä niille, jotka myyvät ihmisille sellaista, mistä noille ihmisille ei oikeasti ole hyötyä jne. Jos ja kun valintoihin on syynsä, niin valinnat eivät tietenkään voi olla riippumattomia noista syistänsä ja jos taas valintoihin ei olisi syitä, niin emme voisi vaikuttaa noihin valintoihin, jolloin taas ei olisi mitään järkeä puhua siitä, että valinnat olisivat nimenomaan meidän tekemiämme jne.
Käytännössä, esim. ihmiset pyrkivät jatkuvasti vaikuttamaan toisiinsa ja tuollaisessa vaikuttamistoiminnassakaan ei olisi mitään järkeä, jos ihmisten tekemät valinnat olisivat riippumattomia tuosta vaikuttamistoiminnasta. Siitä, että ihmisten toimintaan tosiaan on usein hyvin vaikeaa vaikuttaa siten, että se muuttaisi heidän käyttäytymisensä taipumuksia (etenkään rationaalisilla argumenteilla) ja siitä he ovat jääräpäisiä, ei *tietenkään* nimenomaan seuraa, että he tai heidän tahtonsa tms. olisi vapaa. Siitä seuraa vain se, että nuo ihmiset ovat esim. ns. jämähtäneet paikalleen ja että heidän käyttäytymistänsä on vaikea *muuttaa* sillä keinovalikoimalla, joka esim. *tietyllä* toimijalla on käytettävissään. Se, että kaikkiin ihmisiin on *jo* vaikutettu, on itsestäänselvää jo mm. sen perusteella, että ainakaan heidän kaikki (tai välttämättä edes mitkään) rakenteensa eivät edes ole olleet toiminnallisiakaan kuin äärellisen ajan (suomeksi: vaikka esim. alkiotkin voivat ehkä ainakin jonkun mielestä tehdä valintoja, niin ne tuskin kuitenkaan voivat niitä tehdä, ennen kuin ne ovat edes *muodostuneetkaan*...).
Järjestelmän omaaman, valintojensa tekemistä koskevan vapauden olemassaolon väitteet, voidaan selittää helposti jo sillä, että millään järjestelmällä ei edes teoriassakaan voi olla käytettävissään rajatonta määrää tietoa (tämä on helppo todistaa monellakin tavalla, mutta esityksen tiivistämiseksi ohitetaan tässä tuo todistus, koska seuraavakin kohta riittää tässä varsinaisten johtopäätösten kannalta...). Lisäksi, järjestelmän toimivuuden jatkuvuuden kannalta epäoptimaalisessa ympäristössä (eli, siis käytännössä kaikissa sellaisissa tunnetuissa ympäristöissä, joiden kanssa järjestelmällä voi olla vuorovaikutusta), tietojenkäsittelyyn liittyviä niukkoja resursseja ei *käytännössäkään* voida käyttää järjestelmän itsensä toiminnan rajattoman tarkkaan ja perusteelliseen analyysiin.
Ilmeisesti esim. ihmisyksilöiden toimivuudelle menestyksellisesti osana ympäristöään (ja heidän sisältämänsä informaation kopioituvuudelle jne.), on huomattavasti merkittävämpää esim. se, että he kykenevät *kognitiivisesti erottamaan itsensä ympäristöstään* ja tekemään sellaisia valintoja, jotka tukevat tuota em. jatkuvuutta (suomeksi: haalivat itselleen ja jälkeläisilleen etuja), kuin se, että ne kykenisivät ymmärtämään esim. niiden *sisäisten tietojenkäsittelyprosessiensa yksityiskohdat* tai jopa selittäisivät niitä (kuten tässä on tehty...), mikä siis selittää sitä, että ihmisillä ei välttämättä etenkään keskimäärin ole edes kovin kehittyneitä edellytyksiäkään tuollaiseen analyysiin.
Tiedostamisellakaan ei siis välttämättä ole mitään kausaalista roolia, vaikka tietoisuus onkin mahdollisuus, joka ilmeisesti realisoituu, jos järjestelmän rakenteet ym. tekijät sen mahdollistavat, jolloin tietysti on olemassa *korrelaatio* sen ja noiden rakenteiden välillä, mutta ei tietenkään välttämättä sellaista *kausaliteettia*, jossa nimenomaan tietoisuus *sinällään* olisi valintoihin vaikuttava syy, koska nuo rakenteet voivat olla syy *sekä* tietoisuuteen, että valintoihin (suomeksi: tietoisuus on ilmeisesti vain noiden rakenteiden tuottama sivuvaikutus, joskin tietysti oleellinen sivuvaikutus sen kannalta, että mm. nuo rakenteet ylipäätään kyetään havaitsemaan...).
Nämä ovat oikeastaan varsin yksinkertaisia ja nykyään jo hyvin tieteellisesti ymmärrettyjä asioita, mutta olemukseltaan varsin erilaisia, kuin millaisiksi ihmiset yleisesti ne etenkin joskus muinoin (ja valitettavasti ehkä vielä nykyäänkin etenkin matalasti koulutetuissa viiteryhmissä) ovat kuvitelleet. Kuten Harari-ketjussa viitatussa lehtijutussa todetaan, niin illuusio tahdon vapauden olemassaolosta *helpottaa* ihmisten manipulaatiota, vaikka ihmiset toki ovat jo *ennestäänkään* läpikotaisin manipuloituja..., mistä tietysti on hyötyä niille, jotka myyvät ihmisille sellaista, mistä noille ihmisille ei oikeasti ole hyötyä jne. Jos ja kun valintoihin on syynsä, niin valinnat eivät tietenkään voi olla riippumattomia noista syistänsä ja jos taas valintoihin ei olisi syitä, niin emme voisi vaikuttaa noihin valintoihin, jolloin taas ei olisi mitään järkeä puhua siitä, että valinnat olisivat nimenomaan meidän tekemiämme jne.
Käytännössä, esim. ihmiset pyrkivät jatkuvasti vaikuttamaan toisiinsa ja tuollaisessa vaikuttamistoiminnassakaan ei olisi mitään järkeä, jos ihmisten tekemät valinnat olisivat riippumattomia tuosta vaikuttamistoiminnasta. Siitä, että ihmisten toimintaan tosiaan on usein hyvin vaikeaa vaikuttaa siten, että se muuttaisi heidän käyttäytymisensä taipumuksia (etenkään rationaalisilla argumenteilla) ja siitä he ovat jääräpäisiä, ei *tietenkään* nimenomaan seuraa, että he tai heidän tahtonsa tms. olisi vapaa. Siitä seuraa vain se, että nuo ihmiset ovat esim. ns. jämähtäneet paikalleen ja että heidän käyttäytymistänsä on vaikea *muuttaa* sillä keinovalikoimalla, joka esim. *tietyllä* toimijalla on käytettävissään. Se, että kaikkiin ihmisiin on *jo* vaikutettu, on itsestäänselvää jo mm. sen perusteella, että ainakaan heidän kaikki (tai välttämättä edes mitkään) rakenteensa eivät edes ole olleet toiminnallisiakaan kuin äärellisen ajan (suomeksi: vaikka esim. alkiotkin voivat ehkä ainakin jonkun mielestä tehdä valintoja, niin ne tuskin kuitenkaan voivat niitä tehdä, ennen kuin ne ovat edes *muodostuneetkaan*...).
Järjestelmän omaaman, valintojensa tekemistä koskevan vapauden olemassaolon väitteet, voidaan selittää helposti jo sillä, että millään järjestelmällä ei edes teoriassakaan voi olla käytettävissään rajatonta määrää tietoa (tämä on helppo todistaa monellakin tavalla, mutta esityksen tiivistämiseksi ohitetaan tässä tuo todistus, koska seuraavakin kohta riittää tässä varsinaisten johtopäätösten kannalta...). Lisäksi, järjestelmän toimivuuden jatkuvuuden kannalta epäoptimaalisessa ympäristössä (eli, siis käytännössä kaikissa sellaisissa tunnetuissa ympäristöissä, joiden kanssa järjestelmällä voi olla vuorovaikutusta), tietojenkäsittelyyn liittyviä niukkoja resursseja ei *käytännössäkään* voida käyttää järjestelmän itsensä toiminnan rajattoman tarkkaan ja perusteelliseen analyysiin.
Ilmeisesti esim. ihmisyksilöiden toimivuudelle menestyksellisesti osana ympäristöään (ja heidän sisältämänsä informaation kopioituvuudelle jne.), on huomattavasti merkittävämpää esim. se, että he kykenevät *kognitiivisesti erottamaan itsensä ympäristöstään* ja tekemään sellaisia valintoja, jotka tukevat tuota em. jatkuvuutta (suomeksi: haalivat itselleen ja jälkeläisilleen etuja), kuin se, että ne kykenisivät ymmärtämään esim. niiden *sisäisten tietojenkäsittelyprosessiensa yksityiskohdat* tai jopa selittäisivät niitä (kuten tässä on tehty...), mikä siis selittää sitä, että ihmisillä ei välttämättä etenkään keskimäärin ole edes kovin kehittyneitä edellytyksiäkään tuollaiseen analyysiin.
Tiedostamisellakaan ei siis välttämättä ole mitään kausaalista roolia, vaikka tietoisuus onkin mahdollisuus, joka ilmeisesti realisoituu, jos järjestelmän rakenteet ym. tekijät sen mahdollistavat, jolloin tietysti on olemassa *korrelaatio* sen ja noiden rakenteiden välillä, mutta ei tietenkään välttämättä sellaista *kausaliteettia*, jossa nimenomaan tietoisuus *sinällään* olisi valintoihin vaikuttava syy, koska nuo rakenteet voivat olla syy *sekä* tietoisuuteen, että valintoihin (suomeksi: tietoisuus on ilmeisesti vain noiden rakenteiden tuottama sivuvaikutus, joskin tietysti oleellinen sivuvaikutus sen kannalta, että mm. nuo rakenteet ylipäätään kyetään havaitsemaan...).
Vastaukset 6
Vanhimmat
Samaa mieltä. Ihmisten pitäisy yhä enemmän pohtia, miksi he tekivät jonkun valinnan. Eräässä tutkimuksessa ihmiset saivat valita kahden identtisen kosteusvoiteen välillä. Enemmistö osti tuotteen paljon todenmäköisemmin, kun naismyyjällä oli päällään valkoinen laboratoriotakki ja hänet oli meikattu kauniiksi. Ihmiset perustelivat valintaansa kuitenkin tuotteen ominaisuuksilla.
"Tietyn järjestelmän (kuten esim. tietyn ihmisyksilön) tuottama väite, joka pyrkii välittämään sellaisen merkityksen, että tuo järjestelmä on tehnyt tietyn valinnan ns. vapaasti, on yksinkertaisesti seurausta siitä, että tuo kyseinen järjestelmä ei joko omaa *tietoa* tekemänsä valinnan syistä tai siitä, että esim. järjestelmän sisäinen rakenne ei lisäksi *muistakaan syistä* mahdollista paikkansapitävän, täsmällisen ja mielekkään väitteen tuottamista kyseiseen asiaan liittyen; esim. koska sillä ei ole käytettävissään muitakaan tuon tehtävän edellyttämiä resursseja. Tämä siis, vaikka *pintapuolisesti* tarkasteltuna voikin vaikuttaa siltä, että väite vapaasti tehdystä valinnasta voisi olla mielekäs jossakin merkityksessä..."
Paitsi ettei mieli tee moista väitettä, mitään vapaan tahdon illuusiota ei ole olemassa; mielensisällöt eivät meille näyttäydy kuin niissä vapaa tahto olisi rakennettuna tai niistä johdettavissa, jolloin kyseessä ei ole havaintoharha.
"Järjestelmän omaaman, valintojensa tekemistä koskevan vapauden olemassaolon väitteet, voidaan selittää helposti jo sillä, että millään järjestelmällä ei edes teoriassakaan voi olla käytettävissään rajatonta määrää tietoa (tämä on helppo todistaa monellakin tavalla, mutta esityksen tiivistämiseksi ohitetaan tässä tuo todistus, koska seuraavakin kohta riittää tässä varsinaisten johtopäätösten kannalta...). "
Tiedon määrä ei ole oleellista; "valistuneempi" päätös, eli lopputulos, suuremman tiedon pohjalta ei kerro itse päätöksen vapaudesta yhtään mitään. Kyse on päätöksentekijän itsensä(olentona) vapaudesta tehdä päätös, ei vapaasti tehdystä päätöksestä, kaikkien muutujien tiedostamisesta.
Niin ehkä koitit sanokin heti perään:
"Lisäksi, järjestelmän toimivuuden jatkuvuuden kannalta epäoptimaalisessa ympäristössä (eli, siis käytännössä kaikissa sellaisissa tunnetuissa ympäristöissä, joiden kanssa järjestelmällä voi olla vuorovaikutusta), tietojenkäsittelyyn liittyviä niukkoja resursseja ei *käytännössäkään* voida käyttää järjestelmän itsensä toiminnan rajattoman tarkkaan ja perusteelliseen analyysiin."
Se että olennolla(tai järjestelmällä) itsellään olisikin kaikki tieto viimeistä piirtoa myöten omasta toiminnastaan, mahdollista tai ei, toissijaista, se ei tarkoittaisi kuin, mitä juuri kirjoitin, sitä itseään: että olennolla olisi kaikki tieto omasta toiminnastaan, eikä suinkaan mitään perusteetonta hyppyä vapauden suuntaan. "Tarkkailemmehan" nytkin osaa itsestämme, eikä se muuta ole kuin tietoisuutta siitä. Kaiken tarkkailusta ei seuraa kuin kaiken tarkkailu.
"Tiedostamisellakaan ei siis välttämättä ole mitään kausaalista roolia, vaikka tietoisuus onkin mahdollisuus, joka ilmeisesti realisoituu, jos järjestelmän rakenteet ym. tekijät sen mahdollistavat, jolloin tietysti on olemassa *korrelaatio* sen ja noiden rakenteiden välillä, mutta ei tietenkään välttämättä sellaista *kausaliteettia*, jossa nimenomaan tietoisuus *sinällään* olisi valintoihin vaikuttava syy, koska nuo rakenteet voivat olla syy *sekä* tietoisuuteen, että valintoihin (suomeksi: tietoisuus on ilmeisesti vain noiden rakenteiden tuottama sivuvaikutus, joskin tietysti oleellinen sivuvaikutus sen kannalta, että mm. nuo rakenteet ylipäätään kyetään havaitsemaan...)."
Merkityksetöntä vaikuttaako tietoisuus päätöksentekoon vai ei. Miksi ei vaikuttaisi; fyysinen aivotoiminta kyseessä, niin vaikutukset taatusti ovat olemassa (tai olisi vissiin anomalia aivotoimintojen joukossa).Kysymys on tekeekö se ne päätökset – onko hän eri säännöillä pelaava entiteetti naruja vetelemässä.
"Ilmeisesti esim. ihmisyksilöiden toimivuudelle menestyksellisesti osana ympäristöään (ja heidän sisältämänsä informaation kopioituvuudelle jne.), on huomattavasti merkittävämpää esim. se, että he kykenevät *kognitiivisesti erottamaan itsensä ympäristöstään* ja tekemään sellaisia valintoja, jotka tukevat tuota em. jatkuvuutta (suomeksi: haalivat itselleen ja jälkeläisilleen etuja), kuin se, että ne kykenisivät ymmärtämään esim. niiden *sisäisten tietojenkäsittelyprosessiensa yksityiskohdat* tai jopa selittäisivät niitä (kuten tässä on tehty...), mikä siis selittää sitä, että ihmisillä ei välttämättä etenkään keskimäärin ole edes kovin kehittyneitä edellytyksiäkään tuollaiseen analyysiin."
Niin resurssien hukkaan heittämistä ja loputon itsensä tarkkailun luuppi (tarkastaja tarkastaa tarkastajaa...)