Lahtari-Mannerheimistä kerrotaan Marko Tikan ja Antti Arposen kirjassa Koston Kevät 1918, WSOY 1999, erikoinen episodi sivulla 249-250:
Toivo Tapanainen, Mannerheimin luottolahtari jo 1918 tapahtumien ajoilta, kertoo muistelmissaan Mannerheimin olleen katsomassa Lappeenrannan punakaartin ja Joutsenon rintaman ylipäällikön Viktor Ripatin ja monen muun punapäällikön teloitusta.
Tapanaisen kertomana: "Puhdistukset saatettiin päätökseen suunnitelmien mukaan ennen suurta voitonparaatia 16.5.1918 Helsingissä, jossa minäkin olin kutsuttuna ja jopa kenraali Mannerheimin juhlapäivällisillä. Päivällisen jälkeen hän kädestä pitäen kiitti puhdistusten ripeästä johtamisesta. Ja kuinka ollakaan, kenraali kertoi nähneensä tämän ainoan elävän kapinakenraalin, suutarikenraali Ripatin Viipurin päävartiossa, jossa häntä säilytettiin, sekä nähneensä, kun tämä ammuttiin päävartion seinän viereen. Ennen kuolemantuomion täytäntöönpanoa Mannerheim kertoi kysyneensä Ripatilta, että tietääkö Ripatti, kuka hän, ratsuväen kenraali, oli. Siihen Ripatti oli vastannut, että kyllä hän on kuullut paljonkin tästä lahtarikenraalista, mutta ensi kertaa hän elävänä tämän näkee ja taitaa olla myös viimeinen."
Mannerheim oli adjutanttinsa tulkaamana keskustellut Ripatin kanssa. Mannerheimin kysymykseen, pelottiko kuolema, tämä oli vastannut: "Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön."
Tapanaisen mukaan 5.5.1918 kello 16 jälkeen Ripatti ammuttiin päävartion pihalla. Samalla kertaa ammuttiin Viipurin punakaartin esikuntapäällikkö, toimittaja J. E. Latukka ja Ripatin esikunnan jäsen, toimittaja Emil Lehén.
Mannerheimin seurueessa ollut Norjan konsuli otti tapauksesta valokuvan. Mannerheim oli tästä Tapanaiselle huolissaan: "Jos leviää sanomalehtiin, että hän, armeijan ylipäällikkö, oli katsomassa päävastustajansa teloituksessa, siitä voi olla haittaa sekä armeijan että hänen itsensä arvovallalle."
Mannerheim pyysi sotasensuuria olemaan tiukka tällaisia teloituskuvia kohtaan. "Sellaiset kuvat on takavarikoitava, etteivät ne pääse julkisuuteen".
Tapanaisen muistelmien mukaan paikalla oli koko joukko Viipurin vallannneiden joukkojen johtomiehiä: armeijakunnan komentaja, Tampereen valtauksen jälkeen kenraalimajuriksi ylennetty Karl Wilkman (josta tuli Suomen sotaväen päällikkö, vuodesta 1919 Kalle Wilkama), rykmentin komentaja Georg Londen, Sihvon esikunnan jäsen kapteeni Into Auer, Viipurin komendantti kapteeni Adolf Finne ja tämän adjutantti tohtori B. Palmberg sekä vartio-osaston johtaja Emil Hietalahti.
Toivo Tapanainen, Mannerheimin luottolahtari jo 1918 tapahtumien ajoilta, kertoo muistelmissaan Mannerheimin olleen katsomassa Lappeenrannan punakaartin ja Joutsenon rintaman ylipäällikön Viktor Ripatin ja monen muun punapäällikön teloitusta.
Tapanaisen kertomana: "Puhdistukset saatettiin päätökseen suunnitelmien mukaan ennen suurta voitonparaatia 16.5.1918 Helsingissä, jossa minäkin olin kutsuttuna ja jopa kenraali Mannerheimin juhlapäivällisillä. Päivällisen jälkeen hän kädestä pitäen kiitti puhdistusten ripeästä johtamisesta. Ja kuinka ollakaan, kenraali kertoi nähneensä tämän ainoan elävän kapinakenraalin, suutarikenraali Ripatin Viipurin päävartiossa, jossa häntä säilytettiin, sekä nähneensä, kun tämä ammuttiin päävartion seinän viereen. Ennen kuolemantuomion täytäntöönpanoa Mannerheim kertoi kysyneensä Ripatilta, että tietääkö Ripatti, kuka hän, ratsuväen kenraali, oli. Siihen Ripatti oli vastannut, että kyllä hän on kuullut paljonkin tästä lahtarikenraalista, mutta ensi kertaa hän elävänä tämän näkee ja taitaa olla myös viimeinen."
Mannerheim oli adjutanttinsa tulkaamana keskustellut Ripatin kanssa. Mannerheimin kysymykseen, pelottiko kuolema, tämä oli vastannut: "Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön."
Tapanaisen mukaan 5.5.1918 kello 16 jälkeen Ripatti ammuttiin päävartion pihalla. Samalla kertaa ammuttiin Viipurin punakaartin esikuntapäällikkö, toimittaja J. E. Latukka ja Ripatin esikunnan jäsen, toimittaja Emil Lehén.
Mannerheimin seurueessa ollut Norjan konsuli otti tapauksesta valokuvan. Mannerheim oli tästä Tapanaiselle huolissaan: "Jos leviää sanomalehtiin, että hän, armeijan ylipäällikkö, oli katsomassa päävastustajansa teloituksessa, siitä voi olla haittaa sekä armeijan että hänen itsensä arvovallalle."
Mannerheim pyysi sotasensuuria olemaan tiukka tällaisia teloituskuvia kohtaan. "Sellaiset kuvat on takavarikoitava, etteivät ne pääse julkisuuteen".
Tapanaisen muistelmien mukaan paikalla oli koko joukko Viipurin vallannneiden joukkojen johtomiehiä: armeijakunnan komentaja, Tampereen valtauksen jälkeen kenraalimajuriksi ylennetty Karl Wilkman (josta tuli Suomen sotaväen päällikkö, vuodesta 1919 Kalle Wilkama), rykmentin komentaja Georg Londen, Sihvon esikunnan jäsen kapteeni Into Auer, Viipurin komendantti kapteeni Adolf Finne ja tämän adjutantti tohtori B. Palmberg sekä vartio-osaston johtaja Emil Hietalahti.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mitäs kummallista tuossa nyt on? Jos lähtee aseelliseen kapinaan valtiovaltaa vastaan niin yleensä hävinneen osapuolen johtohenkilöt teloitetaan.... kaikissa maissa!
Väitätkö itse oikeasti, että jos valkoinen osapuoli olisi sodan hävinnyt niin kiinnijäänyt Mannerheim olisi säilyttänyt henkensä? Tuskinpa.
Eipä vaan teloitettu 1932 Mäntsälässä, vaikka kyseessä oli vieläpä asevoimiin kiinteästi sidoksissa olevat valan vannoneet henkilöt eli täydelliset petturit.
"Eipä vaan teloitettu 1932 Mäntsälässä, vaikka kyseessä oli vieläpä asevoimiin kiinteästi sidoksissa olevat valan vannoneet henkilöt eli täydelliset petturit. "
Kärhämä ei levinnyt aseelliseksi kapinaksi. Kas siinä se ero.
heh , tokihan tuota voi verrata punaisiin, jotka aloittivat elukkamaisen tappamisen ja riehumisen....
Yhtä kamala rikos, voi herranen aika.,
Tietysti kyseessä oli aseellinen kapina, kun aseet kädessä yritetään kaataa maan laillinen hallitus . Kapinasta luettiinkin syytteitä ja annettiinkin tuomioita, vaikkakin hyvin kevyitä v. 1918 verrattuna, ja maan puolustusvoimatkin hälytettiin suojaustoimenpiteisiin. Asian tekee entistä raskaammaksi vielä se, että kapinaan syyllistyi asevoimiin kiinteästi sidoksissa olevaa henkilöstöä.
1932 oli kyseessä aseellinen kapina jolla yritettiin kaataa maan laillinen hallitus, eli hyvin vakava rikos josta on säädetty omat rangaistuksensa niin siviilioikeudessa kuin sotaväen rikoslaissakin.
Tappamisesta ja elukkamaisesta riehunnasta on puolestaan säädetty omat lakinsa ja rankkunsa.
Pikemminkin se oli epäonnistunut mielenosoitus. Laukauksia ei vaihdettu ja mitään sotatoimia ei tapahtunut. Armeijan palveluksessa olleita erotettiin.
Sodan jälkeen Saksassakin joutuivat narunjatkoksi todelliset kansanpetturit ja maanpetturit eli rikolliset natsit.
Suomessa punikit pääsivät paljon vähemmällä. Kai se oli ihan OK. En tiedä miksi niin paljon katsottiin läpi sormien, Varmaan oikeudenkäynteihin olisi kulunut kymmeniä vuosia, joten monen kohdalla vaan annettiin asian olla. Ehkä moni oli oppinutkin jotakin.
Ei tietenkään, koska kyseessä oli "rättipanos"! Ei henkilötappioita vaan pelkkä hetki uhoamista. Se oli erään aikakauden loppu!
Siinä mallia punikeille. Olisi kannattanut kapinoida ilman aseita!
Mutta ei vastaavat pahikset vastapuolelta. Sodassa harvoin on syyllisiä voittajan puolella!
Kyseinen tarina on Huhtiniemi-huhun päätehtailijan eli 1946 syntyneen putkimies Holapan Tapanaisen nimiin panemista tarinoista, jotka mm. toimittaja Antti Arponen uskoi tosiksi.
Mannerheim ei ollut 5.5. 18 enää Viipurissa, vaan valmisteli 16.5. paraatia.
Tapanainen ei ollut 16.5. Helsingissä sen enempää katsojana kuin juhlavieraana.
Esimerkiksi Keskisarja ei Viipuri-tutkimuksessaan usko tapahtumaan.
Lisäksi Mannerheim on kiitellyt lappeenrantalaisia puhdistuksesta vasta kiertäessääm maata valtionhoitajana keväällä 1919 Vapaussodan 1-vuotismuistotilaisuuksissa. Se on löytynyt Tapanaisen todellisista muisteluksista.
Mitään tuomari Tapanaisen varsinaisia muistelmia ei ole olemassa, vaan Holappa eli "Syväkurkku" on väsännyt ne omasta päästään.
Asia on perinpohjin selvitetty mm. Pasi Jaakkosen Huhtiniemi-kirjassa.
Onks Viktor Ripatti sukua tiskijukka Tapani Ripatille?
"Tapanaisen muistelmien mukaan paikalla oli koko joukko Viipurin vallannneiden joukkojen johtomiehiä: armeijakunnan komentaja, Tampereen valtauksen jälkeen kenraalimajuriksi ylennetty Karl Wilkman (josta tuli Suomen sotaväen päällikkö, vuodesta 1919 Kalle Wilkama), "
Veli Holapan eli Syväkurkun sepustamaa pötyä. Ihme, että Marko Tikka on nielaissut tarinan.
Wilkman määrättiin Suomen tasavallan sotajoukkojen ylipäälliköksi Mannerheimin erottua 31.5. 1918. Hän palveli korkeissa tehtävissä eri nimikkeillä vuoteen 1926.
Vuodesta 1919 oli sukunimenä Wilkama.
Viipurin operaatiossa ei ollut armeijakuntia. Wilkman oli suurimman hyökkäysosaston komentaja.
Vanhin upseeri Viipurissa 5.5. 1918 oli kenraalimajuri Löfström, joka oli komentanut Itäarmeijaa ja toimi varuskunnan päällikkönä eli Viipurin linnoituksen komendanttina 3.5.-6.8. 18, jolloin tyytymättömänä erosi armeijan palveluksesta. Hän ei muistelmissaan mainitse tällaista Mannerheimin käyntiä, vaikka muuten kritisoi tätä ankarasti.
Hän olisi ilman muuta ollut paikalla ylipäällikön vieraillessa.
Ripattihan sen sodan tammikuussa oli aloittanut.
Maininnat Ripatista löytyy täältäkin:
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/51680/URN:NBN:fi:jyu-201610254433.pdf
Kukaan sinun viruksen täyttämiä linkkejä halua avata.
Etkö typerys muuta enää keksinyt Jyväskylän yliopiston linkistä?
Jyväskylän yliopiston gradu on siis kyseessä
Antti Weckström
Suomen sisällissodassa Joutsenon rintama-alueella kaatuneet ja sodan seurauksena kuolleet
Jyväskylän yliopisto
Historian ja etnologian laitos
Suomen historian pro gradu-tutkielma
Lokakuu-2016
https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/51680/URN:NBN:fi:jyu-201610254433.pdf
Kiitos tämän jakamisesta. Kiinnostavaa lukea.
Terveisin Viktor Ripatin tyttären tyttären poika.
Lahtelaispoliitikko teki aloitteen Mannerheimin ratsastajapatsaan siirtämisestä - sai tukea vasemmistoliiton valtuutetulta: ”Sotilaallinen, miehinen pronssipökäle”
https://www.iltalehti.fi/politiikka/201809112201192103/
11.09.2018 klo 13:00 (muokattu 11.09.2018 klo 14:05)
- Mannerheim oli itsevaltainen, vallanhimoinen, narsistinen, sosiaalisesti rajoitteinen johtajavaje, Tapani Ripatti tylytti.
Mannerheimin patsas Lahdessa kuumensi tunteita kaupunginvaltuuston kokouksessa. Tapani Ripatti (sd) puhui Mannerheim-myytistä.
Tapani Ripatti jatkoi toteamalla, että hän on puolustamassa totuutta. Hän kertoi lähteikseen Pirkko Turpeinen-Saaren, Juhani Suomen, Aapo Roseliuksen, Martti Turtolan, Jukka Seppisen, Esko Valtaojan, Tuulikki Pekkasen ja Seppo Rustaniuksen sekä Lars Westerlundin kirjat.
Ripatin puheenvuorot Lahden kaupunginvaltuustossa ovat oheisella videolla noin kohdissa 3:05:00 ja 3:16:30.
https://youtu.be/xJTaPf71RYw
https://www.verkkouutiset.fi/sdpn-valtuutettu-mannerheim-oli-maanpetturi-ja-sotarikollinen/
Harvoin kuullaan tällaista "suitsutusta" kaikista Mannerheimin "urotöistä" alkaen 1918 kuolemanleireistä, Viipurin joukkosurmista, viime sodat tapahtumineen ja venäläisten vankien kohtelu ja 1000 venäläisen ampuminen jne. Ripatti sekoili Tallinan evakuoinnin laivasaattueen uhreista miinakentissä väittäen niitä saksalaisiksi. Nehän olivat oikeasti venäläisisiä miehittäjiä ja heidän nuolijoitaan.
Kohdasta 3.16.30 Mannerheimin kyvyt Suomen johtajana sodassa ja lopulta presidenttinä.
Kuuntele!
https://youtu.be/xJTaPf71RYw
Kuka käski lähteä kapinoimaan ja tappamaan siviilejä ja sivullisia, varastamaan ruokatarpeita toisilta yhtä köyhiltä, ryyppäämään ja mesoamaan.
Viktor Ripatti, joka oli punakapinallisten rintamapäällikkö, ansaitsi kuolemantuomionsa, Väite, että Mannerheim oli katselemassa teloitusta, ei pidä paikkaansa.
Järjetöntä pötyä.
Mitään varatuomari Tapanaisen muistelmia ei ole olemassa. Ne on kirjoittanut lappeenrantalainen satusetä Veli Holappa,Huhtiniemen huhun kehittäjä Tapanaisen ullakolta varastamiensa paperien perusteella. Antti Arponen nieli tarinat vapoineen siimoineen tarkistamatta ainoatakaan asiaa.
Mannerheim oli Viipurissa toukokuun alussa -18 pari päivää voittoa juhlimassa,mutta matkusti pian Helsinkiin järjestämään suurta paraatiaan.
Asia on kerrottu useissa Mannerheimin elämäkerroissa sekä Viipurin valtauksen kuvauksissa.
Jos Mannerheim olisi ollut teloituksia seuraamassa, se olisi levinnyt laajaan tietoon.
Hän ei hyväksynyt teloituksia ilman oikeusistuimen päätöstä.
MyöskäänTapanainen ei ollut tuolloin Viipurissa, vaan Lappeenrannassa puhdistusta järjestelemässä.
Mannerheimkävi valtionhoitajana Lappeenbrannassa kiittelemässävuoden tapahtumista. Silloin Tapanainen istui samassa juhlapöydässähänenkanssaan ja kuuli kiitokset hyvästä toiminnasta 1918.