Yle julkaisi mielenkiintoisen kirjoituksen 1600-luvun noitavainoista, joita verrataan nykyajan someraivoon. Noitavainot eivät olleet 1600-luvulla kirkon ajatus, vaan vainoaminen lähti kansasta.
https://yle.fi/uutiset/3-10437626
Tulee mieleen välillä "noitavaino" kun lukee tämän palstan juttuja: feministit ovat someraivon kohteena. Tosiasiassa feministit eivät ole jokin määritelty ryhmä ihmisiä, joihin saatat pimeällä kujalla törmätä ja joita pitäisi pelätä ja parjata. Kyse on yksittäisistä ihmisistä mielipiteineen kaikkineen.
https://yle.fi/uutiset/3-10437626
Tulee mieleen välillä "noitavaino" kun lukee tämän palstan juttuja: feministit ovat someraivon kohteena. Tosiasiassa feministit eivät ole jokin määritelty ryhmä ihmisiä, joihin saatat pimeällä kujalla törmätä ja joita pitäisi pelätä ja parjata. Kyse on yksittäisistä ihmisistä mielipiteineen kaikkineen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Tällä palstalla ei oikeastaan käsitellä feminismiä (kuten kuuluisi), vaan hyökätään (kuvitteellisten) feministien kimppuun.
Miten niin kuvitteellisten? Kyllä täällä mainitut feministit ovat todellisia henkilöitä, jotka esiintyvät julkisuudessa omilla nimillään.
Mitään ei tarvitse myöskään ilkeyttään itse keksiä. Feministit itse ovat sanoneet ja tehneet kaiken ihan oikeasti, miesten kastrointihaaveista bussin penkille paskomiseen. Jos tuntuu siltä, että nämä asiat eivät ole oikeaa feminismiä, syytä siitä feministejä.
Onko Suomessa järjestäytyneitä feministi-ryhmiä, jotka terrorisoivat "tavallisten" ihmisten, etenkin miesten elämää? En ole tällaiseen törmännyt missään, enkä myöskään ole tätä palstaa lukenut aiemmin, joten olisin kiinnostunut tietämään, mitä kumpuavat nämä tämän palstan kiihkomieliset viestit feminismiä vastaan. Vai onko kyse omista henk.koht. kokemuksista? Niistäkin olisin kiinnostunut tietämään, niin osaisi samastua paremmin.
Onko "bussin penkille paskominen" ja "kastrointihaaveet" kovin yleisiäkin feministien piirissä tai jonkin naisryhmän piirissä? 1. kerran kuulen tästä. Vaikea vetää tästä yhtymäkohtaa myöskään ap:n viestiin noitainoista ja siihen verrattavasta nykyajan ilmiöstä, someraivosta. Someraivoa näen joka päivä netissä, mutta en "bussiin paskovia" naisia.
Jaa että ensimmäisen kerran? Tutustu edes feminismin alkeisiin, ennen kuin kirjoittelet aiheesta.
Onko metoo-kampanja jäänyt kokonaan huomaamatta?
Entäs naiskiintiöiden vaatiminen?
Oletko koskaan kuullut naisen eurosta (80 senttiä, mikä on valhe), joka on miesten vika?
Tiesitkö, ett suomalainen mies on Euroopan väkivaltaisin? (valhe sekin)
Tiesitkö, että Suomessa raiskataan (eri feminististen tutkimusten mukaan) 16-40 tuhatta naista vuodessa?
Järjestäytyneitä feministiryhmiä tosiaan on. Ne kutsuvat toimintaansa naistutkimukseksi.
"Tiesitkö,+ett+suomalainen+mies+on+Euroopan+väkivaltaisin?+(valhe+sekin)"
Anteeksi, pieni korjaus tähän: Suomi on siis TOISEKSI väkivaltaisin maa.
https://yle.fi/uutiset/3-5487134
Naiset harjoittavat törkeää perheväkivaltaa enemmän kuin miehet. Tästäkään ei pahemmin puhuta, kun on kovempi tarve taas uhriuttaa naisia samoilla kliseillä hentoisesta nyrkin ja hellan väliin jääneestä pikku naikkosesta.
Hyvä, että tuot esiin väkivallasta myös tämän, vaietumman puolen.
Eli voidaan todeta, että Suomessa perheväkivalta on huolestuttavan yleistä, nyt jo molempien sukupuolten kohdalla.
Yksittäisiä ihmisiä, joilla kuitenkin on yhteisiä poliittisia ja ideologisia tavoitteita sekä yhteinen vihollinen: suomalainen mies, se sika.
Kuinka paljon näitä naisia mahtaa olla, jotka pitävät suomalaista miestä yhteisenä vihollisenaan?
Koko feminismi perustuu patologiseen miesvihaan. Ihmisvihaan.
Jos jostain muusta ihmisryhmästä kirjoitettaisiin tai puhuttaisiin samaan sävyyn kuin feministit miehistä, joutuisi siitä raastupaan.
Taas tuli esiin se kuuluisa naisen logiikka! Asian vääntö ja uhriutuminen huipussaan.
Femakot ITSE ovat olleet se hyökkäävä osapuoli, ei suinkaan heidän arvostelijat.
Kuka uhriutuu? Uhritutuuko aloitusviestissä joku? Kerrotko tarkemmin.
Oikeastaan Feministit (nämä aidot aktiiviset järjestötoimijat ymv. aktivistit) ovat itse aktiivisesti pyrkineet ottamaan mallia noitavainojen mekaniikasta miessukupuoleen kohdistuvassa angstissaan. Eipä silti, eivät he ole siinä ensimmäisiä ja tuskin viimeisiäkään, valitettavasti.
Koko homma kulminoituu feministien allekirjoittamaan manifestiin: "Jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja". Raiskaajan tilalle ollaan sittemmin liitetty lähes kaikki mahdollinen aina häirinnästä, väkivallan käyttöön ja seksuaalirikollisuuteen. Lisäksi oikean ja väärän rajaa on pyritty hämärtämään, ilmeisesti jotta yhä ueampi mies saataisiin sopimaan kyseisen manifestin piiriin. Kun sitten näin on tapahtunut ja yhä useampi tavis on sisäistänyt sanoman (valitettavasti ja ilmeisesti myös osa miehistä), miestä vastaan voidaan hyökätä jopa täysin tekaistuin syytöksin ja korvata totuus mm. hyökkääjien määrällä. Esimerkiksi joukkovoimaan perustuvassa "meetoo" -kampanjassa on saatu aikaan rumaa jälkeä ilman, että juuri kukaan julkisuuden henkilö on tosissaan kyseenalaistanut sitä.
Kohteella ei ole juuri mitään mahdollisuuksia, vaikka toisi kiven kovaa faktaa esille. Kukaan ei kuule eikä kuuntele, se on pelin henki: "verta kehiin".
Ehkä nyt huomaatte yhtymäkohdan noitavainoihin. Alkuperäisten noitavainojenkaan aikana noidaksi syytetylle ei löytynyt kovin montaa puolustajaa, eikä ihme. Todennäköisesti puolustaja olisi joutunut itse vainon kohteeksi.
MeeToo-kampanjointi on mennyt välillä överiksi, olen samaa mieltä. Mutta en usko, että MeeToo-kampanjan keskiössä on joku feministiryhmä, joka agitoi naisia toimimaan näin. Ja jos onkin, niin kyse ei ole ryhmästä, joka olisi jotenkin vaarallinen 'tavallisille' ihmisille.
Tällaisissa kampanjoissa on aina hyvät puolet ja huonot puolensa. Hyvää on se, että tietynlainen käytös vallassa olevilla miehillä (raiskaukset ym.) saadaan toivon mukaan loppumaan. Huonoa on se, että kuka tahansa voi lähteä kampanjoimaan ketä tahansa vastaan, ja perättömiä ilmiantoja tulee. Lisäksi asioiden selvittely ja todentaminen vievät tuhottomasti aikaa ja energiaa.
>> Mutta en usko, että MeeToo-kampanjan keskiössä on joku feministiryhmä, joka agitoi naisia toimimaan näin.
Ihan varmasti agitoikin joskaan ei kovin julkisesti (ilmeisesti jotain on opittu), mutta homman ydin ei ole siinä. Kysymys on pitkäkestoisesta massojen mielipiteiden muokkauksesta. Ihmisiä pyritään herättelemään tarpeen tullen ja pyritään ohjaamaan haluttuun suuntaan. Esimerkiksi seksuaalinen ahdistelu. MeeToo on prosessin osana toimenpiteiden jatkumossa kuin oppikirjasta. Uskon että naisasialiikkeen alkuaikoina tasa-arvoon pyrittiin aidosti ja vilpittömin mielin. Naisiin kohdistuvaa kaikkea väkivaltaa pyrittiin suitsimaan hyvässä hengessä ja mielestäni se toimi hyvin. Niistä ajoista ollaan tultu tilanteeseen, jossa miessukupuolta pyritään mustamaalaan ja hyökätään julkisesti ja porukalla yksittäisten miesten kimppuun tietäen, ettei mies voi millään tavalla selviytyä hyökkäyksestä ehjin nahoin - mikä on seuraava aste?
Reilua peliä tässä ei ole pätkän vertaa vaan iso osa kaikista katalinta puskasta huutelua ja "verta kehiin" meinikiä.
Ensinnäkin, kiitos asiallisesta viestistäsi (harvinaista tällä palstalla).
Meetoo:ssa on menty monessa suhteessa liian pitkälle, olen kanssasi samaa mieltä, mutta näen ilmiön myös yrityksenä oikeasti muuttaa joidenkin miesten toimintatapoja parempaan suuntaan, eli kuten toteat "pitkäkestoisesta massojen mielipiteiden muokkauksesta". En usko, että tiettyjä ei-toivottuja käytösmalleja (etenkin seksuaalinen ahdistelu juuri miesvaltaisella elokuva-alalla) saadaan loppumaan sillä, että vain pari tapausta ilmoittautuu ja asia unohdetaan sen tien.
Tulee myös mieleen Pride-ilmiö. Jotkut valittavat Pridestä ja pitävät sitä ylimitoitettuna tapana tuoda esiin homojen asemaa ja toteavat ärsyyntyneenä: "Miksi koko ajan jossakin pidetään Pride-kulkue?" Minusta ainoastaan tällä tavalla, näkyvyyden jatkuvuudella (siis myös ärsyttämällä) saadaan muutoksia aikaan.
Mitä taas tulee noitavainoihin, niin minulle ei tule nykyisistä "noitavainoista" mieleen miehiin kohdistuva 'raivo' "miehet raiskaa" -tyyppisesti - tällaiseen puheeseen kuitenkin törmää aika harvoin loppujen lopuksi. Mielestäni parempi esimerkki noitavainoista on nykyinen pelkolietsonta "mamut raiskaa", jota tietty porukka viljelee jatkuvasti netissä (tähän itse asiassa viitataan myös tuossa artikkelissa - ilmiö on tunnettu jo 1600-luvulla).
Kiitos kiitoksista. En tiedä pidätkö itseäsi feministinä, mutta ilmeisesti et kuitenkaan edusta tätä kaikkein fanaattisinta laitaa. Itse pidän itseäni totaalisena tasa-arvon, tasapuolisuuden, avoimmuden ja oikeudenmukaisuuden kannattajana ja puolustajana.
Meetoohon nähden keskustelu maahanmuutosta on mielestäni on ongelmiltaan erilainen, joskin yhtymäkohtiakin löytyy. Siinäkin suhtaudun kielteisesti kaikkiin pyrkimyksiin, joiden tarkoitus on väestön mielipiteiden keinotekoinen ja vääristelyyn perustuva massamuokkaus. Olipa se sitten mitä lajia hyvänsä. Ongelmia ei pidä paisutella, mutta ei niitä pidä myöskään vähätellä. Kaikille samat oikeudet, mutta myös samat velvollisuudet.
Yhtymäkohtana, kun puhutaan seksirikoksista, Meetoo kohdistuu selkeäasti maan kantaväestön miehiin ja tuomion perusteeksi riittää jopa anonyymit tarinat puolivillaisista tapahtumista, jotka joku joissain on kokenut ahdistaviksi. Tosi asia on, että vakavista seksirikoksista mamut tekevät suhteellisesti ottaen paljon isomman osan. Jos nyt jokin on vakavaa niin esim. raiskaus saati joukkoraiskaus. Kyllä niihin pitää puuttua kovalla kädellä ja käsitellä ongelmaa avoimesti. Jos näin tapahtuisi, uskoisin sen jopa vähentävän rasismia.
Sattuipa sopivasti tämä uutinen läntisestä naapuristamme, joka kuvaa hyvin juuri sitä, mistä aikaisemmin kirjoitin:
"""""""
Suosikkitoimittaja Fredrik Virtanen menetti aiheettomien #metoo-juttujen takia työnsä - avautuu nyt Expressenissä: ”Kuinka kauan minua vielä rangaistaan?”
"""""""
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2ec04e37-9f77-4086-ba47-50252e9b9156_ul.shtml
Jotta kirjoituksistani ei syntyisi käsitystä, että vähättelen naisten julkituomia ongelmia, puolustan muutamalla sanalla erästä Laura Huhtasaari nimistä naista, joka on mielestäni joutunut pääosin aiheetta kovan massaryöpytyksen kohteeksi.
En ota kantaa nyt nyansseihin vaan siihen, että mielestäni peruskoulussa ei tulisi ylipäätään käsitellää päivän politiikkaa, saati tehdä ja julkaista oppilastöinä provosoivia ja kantaaottavia julisteita. Peruskoulussa saa ja mielestäni pitääkin opettaa yleisellä tasolla kaikkia niitä perinteisiä kannatettavia arvoja, jotka liittyvät kaikkinaiseen hyvään käytökseen, ihmisten kunnioittamiseen ja terveisiin ja yleisesti maassamme hyväksyttyihin perusarvoihin. Poliittisen ja aatteelisen suuntautumisen ohjailu ei ole ainakaan peruskoulujen tehtävä, eikä myöskään muun julkisrahoitteisen koulujärjestelmä tehtävä.
Miehenä haluan minäkin kiittää avaajaa erittäin asiallisesta keskustelusta. Mietin aihetta ja se herättääkin aika monenlaisia ajatuksia.
Minustakin meetoo on ollut hyvä siinä, että se on oikeasti tuonut esille sellaista kulttuuria, joka on vastenmielistä. Eikä kyse ole vain seksuaalisuuteen kohdistuvasta hyväksikäytöstä. Toisaalta kävi se, mitä saattoi odottaakin, että mentiin myös liian pitkälle. Mitä tulee tähän some-kulttuuriin, Metsäkedon tapauksessa annettu tuomiot olivat hyvä asia, samoin erään nettikiusaajan saamat, hän kiusasi naispuolista some-aktiivia. Paska kuuluu viemäriin ja sukupuolesta riippumatta se pitää sinne vetää.
Se, mikä aika useinnimenomaan miehiä keskustelussa ärsyttää, tai huvittaa, tilanteesta riippuen, on se, että arvostelu kohdistetaan ryhmään, jonka katsotaan olevan vähiten haavoittuva, siis joukkoon, joka kollektiivisesti näyttää olevan vahvimmilla. Siskojen aiempi työ ja nyt vielä monikulttuurisuus ovat muuttaneet maisemaa siten, että valkoinen hetero mies kokonaisena ryhmänä alkaa olla hyvin sisäsiisti. Suurin osa ongelmien aiheuttajista taas tulee niistä samoista ryhmistä, joista tulevat ongelmista kärsivätkin. Ja silloin käyttökelpoisen viholliskuvan muodostaminen ei enää olekaan helppoa: jos ihmiset käsitetään aina jonkin rakenteellisen ryhmän jäseninä eikä yksilöinä, he voivat kuulua samanaikaisesti sekä sortajiin että sorrettuihin, puhumattakaan siitä, että taho, joka yrittää tilanteeseen puuttua, samaistuu sekin johonkin yleistettyyn ryhmään.
Perheväkivalta Suomessa liittyy nimenomaan alkoholi"kulttuuriimme". Aika pitkälti sama porukka juo ja rällää, hakkaa, ajaa humalassa ja osa päätyy vakavampiinkin rikoksiin. Paremmissakin piireissä kyse on aika usein tästä. Kai siinä, että sukupuoli otetaan esiin, on tavoitteena saada nimenomaan muut miehet ottamaan kantaa siihen, mitä tapahtuu. Vaikutus on vain juuri päinvastainen. Muut miehet kokevat tulleensa leimatuiksi ilman syytä, ja lisäksi moni saattaa muistaa, että on tullut itse torjutuksi sellaisen naisen taholta, joka sitten päätyy väkivaltaiseen suhteeseen ja sen tuloksena syyllistää kaikkia miehiä kokemastaan.
Julkisessa keskustelussa on tapahtunut muutos: ennen alkoholi nähtiin syynä lähes aina. Silloin perheväkivaltaa ja isävaltaisuutta oli todellisuudessa paljon muutenkin. Nyt perheväkivalta liittyy entistä enemmän vain päihteisiin, mutta on keskikaljavallankumouksen jälkeen on "vanhanaikaista" syyttää viinaa tai pillereitä ihmisten teoista, joten nyt sitten puhutaan yleistäen miehistä. Ihan uusin suuntaus näyttää kyllä olevan puhe neutraalisti perheväkivallasta, vaikka tekijät ovatkin pääosin miehiä, tosin entistä pienempi osa kaikista valkoisista heteromiehistä (jota tosin itäeuroopasta tuleva muutto voi muuttaa)
Kiitos kommenteistasi.
Tekstissäsi on ainakin pari mielenkiintoista pointtia, joita haluan kommentoida, tässä ensimmäinen:
"Se, mikä aika useinnimenomaan miehiä keskustelussa ärsyttää, tai huvittaa, tilanteesta riippuen, on se, että arvostelu kohdistetaan ryhmään, jonka katsotaan olevan vähiten haavoittuva, siis joukkoon, joka kollektiivisesti näyttää olevan vahvimmilla."
Tämä pätee varmasti, ainakin niiden miesten suhteen, jotka kokevat itsensä tällaisiksi (ovat siis "vahvoilla"), mutta tämä pätee itse asiassa lähestulkoon mihin tahansa tilanteeseen, jossa arvostelu/hyökkäys kohdennetaan johonkin ryhmään. Voisi sanoa, että kohderyhmä on lähes aina tavalla tai toisella "valtaapitävä" ryhmä, jonka kimppuun sopii käydä.
Mielenkiintoinen ajatus syntyy, kun miettii, että jotkut todellakin kokevat ryhmän "miehet" tällaiseksi ryhmäksi vuonna 2018. Ymmärrän, että näin on esim. Amerikassa, jossa feminismilläkin on oikeasti kysyntää; siellä naisten sortaminen ja naisen tasa-arvo suhteessa mieheen on vielä kaukana meidän "tasosta" (kokemusta on kys. maasta). Mutta että meillä "miehet" koetaan sopivaksi kohderyhmäksi, takuulla hämmentää. Mutta toisaalta, yhtä hämmentävää, ainakin minulle, on leimata feministit Suomessa ryhmäksi naisia, jotka jatkuvasti suunnittelisivat miesten lynkkaamista. Tai ylipäänsä jatkuvasti hyökkäilisivät miesten kimppuun. Missä he sen tekevät? Somessa? Tutkimuksissa? Väittelyissä? Mistä itse asiassa kertoo meillä se, että feministit herättävät inhoa joissakin miehissä? Vastasit jo itse tuossa siteeraamassani kohdassa, että sinussa he herättävät mm. huvittuneisuutta. Mutta olisi hyvä saada tänne vastaus joltakulta, jolle feminismi on sietämätöntä.
Ja tässä toinen:
"Julkisessa keskustelussa on tapahtunut muutos: ennen alkoholi nähtiin syynä lähes aina. Silloin perheväkivaltaa ja isävaltaisuutta oli todellisuudessa paljon muutenkin."
Päihteet ovat takuulla aina mukana suomalaisessa väkivallassa, se on selvä. Mutta näen tässä muutakin. Miehen naiseen kohdistuvassa väkivallassa on mielestäni kyse ollut myös miehen alemmuudentunteesta suhteessa naiseen. Alemmuudentunne voi olla todellinen tai kuviteltu, mutta suomalaisen naisen pärjääminen ja itsenäisyys on koettu miesten taholta uhkana. En halua yleistää, mutta uskon jokaisen meistä jollain tasolla tunnistavan tämän ongelman. Uskon, että tällä asialla on tekemistä historiamme kanssa, kuten sodan traumatisoineen sukupolven ja heidän jälkeläistensä kokemusten kanssa. Olisi mielenkiintoista saada joltakulta tähän kommentti.
Ja vielä tähän loppuun totean "selvyyden vuoksi", etten kirjoita tätä tekstiä minkään ryhmän edustajana, vaan ihan yksilönä. En ole koskaan ajatellut olevani feministi tms., minulle on ylipäänsä vierasta ajatella, että kuuluisin johonkin "ryhmään".
Ja kiitos myös muille keskusteluun osallistuneille.
Mietin hetken, mahdatko trollata, kun ensin olet sitä mieltä, ettei miehiä tule käsitellä yhtenä heterogeenisenä ryhmänä ja seuraavaksi teet juuri niin. No, samapa tuo, voihan tuohon silti vastata.
"Alemmuudentunne voi olla todellinen tai kuviteltu, mutta suomalaisen naisen pärjääminen ja itsenäisyys on koettu miesten taholta uhkana. En halua yleistää, mutta uskon jokaisen meistä jollain tasolla tunnistavan tämän ongelman"
Enpä kyllä tunnista, en ollenkaan. Minulla ei toisaalta ole myöskään kokemusta perheväkivallasta. Monestihan nuo lukemani tapaukset näyttävät liittvän mustasukkaisuuteen ja siihen on liittynyt myös erittäin pitkälle menevää muutakin kontrollointia. Ja joskus tapaa joissakin naisissa ajattelutapaa, että he halveksivat miestä, joka on jollakin tavalla heitä "heikompi". Ymmärrän kyllä, että jos on sellaisen kanssa parisuhteessa, jossa naisen heikkous tietyissä asioissa pitää aina hyväksyä ja mies suhtautuu siihen hienotunteisesti, ja sitten toisin päin saa osakseen pilkkaa, joka pitäisi vain sietää, koska on mies, niin saattaahan se olla, että pinna lopulta palaa. Itse kyllä lähtisin vain muualle tuhlaamasta elämääni tuollaisessa kompuksessa. Mutta saattaahan naisessa olla jotakin, ulkonäkö, seksi, aina valmis hyvä ruoka ja siisti koti, muuten mukava seura, jota pitää niin paljon muita paremapana, ettei halua siitä pienestä hinnasta luopua. Ihminen leimautuu ja kiintyy piirteisiin tietyssä iässä ja sillä tavalla myös ne pitkät ja hyvät parisuhteet muodostuvat.
Itse elin ympäristössä, jossa miehet olivat paljolti sodan käyneitä. Ei heissä ollut alkoholisteja eikä väkivaltaisia, mutta eivät naisetkaan heitä vertailleet minään näyttelysonneina, kuten jotkut naiset nykyisin tuntuvat tekevän. Eipä silti, etteivät miehet nykyisin tekisi samaa naisten suhteen. Veteraanisukupolvet olivat monessa suhteessa niin toisenlaisia.
Kuva feministeistä välittyy paljolti kohuotsikoiden kautta. Tuolla joku muistutti reiluin kymmenen vuoden takaisesta "jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja" sloganista. Kai niihin aikoihin kuin Kaurasen Pelon maantiede ilmestyi. Siihen saakka maailma oli vielä sen verran viattomampi, että moinen kyllä tuntui aika offensiiviselle. Vai mitä olet itse mieltä? Jokainen nainen on potentiaalinen lapsen murhaaja? Pelon maantiede on todellisuutta myös aika monelle miehelle. Mutta jostain syystä vaikutti, että ne "vahvat" naiset, jotka ruikuttivat siitä, että joutuivat pelkäämään pimeillä poluilla raiskaajia, halveksivat niitä "heikkoja" miehiä, jotka yhtä lailla saivat pelätä saavansa turpaan tai tulevansa ryöstetyksi suurin piirtein samoilla poluilla, tai vielä pahempaa, kaikkien nähden avoimella paikalla, ympärillä olevan joukon välittämättä tai jopa kannustaessa. Siis pohjimmiltaan vaatimus, että itse saa vapaasti halveksia toisten heikkoutta, mutta kukaan ei saa tehdä sitä samaa sinulle. Että jos on nainen, omat heikkoutensa voi aina selittää sukupuolestaan johtuviksi ja siten suojautua niiden seurauksilta, jota taas mies ei voi koskaan tehdä.
Samoin nämä sloganit siitä, että naisen euro on 80 senttiä. Itsestäni tuntuivat ainakin melko oudoille, kun työskentelin ympäristössä, jossa naispuoliset esimieheni tienasivat takuulla minua enemmän. Joka ei ollut minulle mikään ongelma, koska tiensin itse ihan riittävästi ja saatoin tehdä juuri sitä, mistä enemmän pidin. Niissä keskusteluisa aina jätettiin hämäräksi se tarkoitus. Se on totta, että naisvaltaisten alojen palkkaus on luvattoman huonoa. Mutta se ei ole pelkkä tasa-arvo-ongelma, sillä myös niillä aloilla työskentelee miehiä, ja he kärsivät samasta asiasta. Siinä on kyse pohjimmiltaan patriarkaalisesta rakenteesta ja yllätteän tuollaiset asenteet ovat voimakkaita ruotsinkielisestä rahaeliitistä tulevien keskuudessa. Ja siksi vasta nyt 2018 jokin hiton Pörssiklubi, jonka olemassa olostakaan en ollut aiemmin kuullutkaan, on saamassa ensimmäisen naisjäsenensä. Sellainen eriarvoisuus on sairasta, mutta onnistuu helposti ihmisiltä, jotka eivät koskaan ole joutuneet, eivätkä voi joutua, tilanteeseen, jossa eläminen lisi oikeasti tiukalla. Kun kaikkea on aina liikaa, ja aina joku rikas sukulainen, joka jokatapauksesa elättää, voi elämän huoletta käsittää vain ravikilpailujen jatkeeksi ja jännityksen hakemiseksi. On tietysti typerää, että tuollaisella mammanmussukka porukalla on niin paljon valtaa. Sitä on aivan liikaa heidän aivokapasiteettiinsa nähden. Sixten Korkman sentään näyttää hieman järkiintyneen vanhemmiten, vaikka melkoinen isin palatsissa eläjä se on vieläkin. Ihmeen vähän naisliike kuitenkaan uskaltaa käydä näiden isojen poikien kimppuun. Niissä pojissa kuitenkin olisi sitä höyhentämistä, ja heidän höyhentämisestään olisi hyötyä koko yhteiskunnalle. Rahapiirien naiset vaikuttavat aika saamattomalle väelle, pelkille kartanoiden takanpäällyskoristeille.
"Mutta saattaahan naisessa olla jotakin, ulkonäkö, seksi, aina valmis hyvä ruoka ja siisti koti, muuten mukava seura, jota pitää niin paljon muita paremapana, ettei halua siitä pienestä hinnasta luopua. Ihminen leimautuu ja kiintyy piirteisiin tietyssä iässä ja sillä tavalla myös ne pitkät ja hyvät parisuhteet muodostuvat. "
Ihminen kiintyy nuorena yleensä sopivaan isä- tai äitiehdokkaaseen. Tämä on kaava, jota on pitkissä avioliitoissa noudatettu. Ihminen ei siis välttämättä valitse itselleen parasta ja sopivinta kumppania, vaan pikemmin jälkeläiselleen parhaan isän/äidin. Tässäkin kyllä mennään usein metsään, siitä kertovat isot eroluvut.
60-luvulla avioituneiden pitkät avioliitot taas kertovat siitä, että eroaminen ei ole ollut sosiaalisesti hyväksyttyä. Avioliitossa ollaan oltu myös hampaat irvessä, ongelmat salaten. Ja ollaan yhä. Toki tällaisessa liitossa on puolensa, ainakin tuttuus ja "turvallisuus".
On hyvin yleistä erota nykyään, kun lapset ovat murrosiässä tai vanhempia. Tällöin vanhempi on jo oppinut tuntemaan itsensä paremmin ja uusi kumppani vastaa usein enemmän sellaista henkilöä, jonka kanssa kemiat oikeasti kohtaa.
Sitten on tietysti tämä suojakulttuurin ongelma. Kun perheen mies kunniamurhaa, ei siitä nouse valtavaa Veikkauksen ja yhteiskunnan rahoittamaa kampanjaa, jossa vaaditaan miehiä nyt lopettamaan murhaaminen. Eikä kukaan lähde ruotimaan islamilaisen mieskäsityksen patriarkaalisuutta. Kas kun myös hyvän aseman omaavat muslimit ovat niitä sorrettuja raukkoja, jota taas joku ikänsä kiusattu ja halveksittu valkoinen heteromies taas ei ole, kun on aina vain etuoikeutettu ja anisaitsee kohtalonsa. Sekin on tilastollnen tosiasia, että perheväkivalta liittyy enemmän romaniperheisiin kuin ns. valkolaisten perheisiin. Sitäkään ei kuitenkaan julkisuudessa tuoda esille eikä siitä keskustella. Voidaan aina kysyä, mikä mieskulttuurissamme on vialla, mutta ei voi kysy, mikä romanikulttuurissa tai tarkemmin romanien mieskulttuuriissa on vikana.
Valkoinen lihaasyövä heteromies kantaa yksin vastuun koko sukupuolensa puolesta, ja hän kantaa sen kollektiivisesti. Ne valkoiset heteromiehet, joilla todella on se valta ja jotka sitä myös käyttävät kuin jokelteluiässä olevat pikkulapset, eivät valikoidu kritiikin kohteeksi. Eivätkä sinne valikoidu nekään takapajuisia tapakulttuureja edustavat, jotka todellisuudessa mitä suurimmalta osin löytyvät rumien tilastoiden takaa. Mutta tottahan toki, venäläiset ja virolaiset, jotka myös kuuluvat noihin vähemmistöihin, ovat valkoisia heteromiehiä hekin, ja niinpä sitten ilmeisesti minäkin olen vastuussa niidenkin toitaliluista, vaikka, jos se minusta olisi kiinni, lemppaisin ne kaikki ulos maasta ihan ilomielin.
Tokihan naisyhdistykset voisivat alkaa pitää noille, vaikkap kansalaisopistoissa, "kuinka ollaan mies Suomessa"-kursseja, mutta en tiedä, kuinka se sitten sopii ajatukseen monikulttuurisuudesta. Jos ne nimittäin oppivat tavoille, niin silloinhan he hylkäävät oman kulttuurinsa ja näin meillä on täällä taas vain yksi kulttuuri :))
No joo, jäähän niihin kulttuureihin vielä paljon muutakin, jolla erottua. Mutta varmasti nuo miehet kokevat juuri sen oman käyttäytymisensä olevan oman kulttuurinsa ydintä.
Uskotteko todella, että nimimerkki "miehenä" on todellakin mies? Minä voisin kirjoittaa seuraavan monologini nimimerkillä "naisena" eikä kukaan, ei helvetissäkään tietäisi todellista sukupuoltani.
Kirjoittajan teksti paljastaa kuitenkin totuuden, esimerkiksi tässä tekstissä: "Mutta varmasti nuo miehet kokevat juuri sen oman käyttäytymisensä olevan oman kulttuurinsa ydintä.".
Kirjoittaja kirjoittaa miehistä puhuessaan "noista miehistä" (ilmaisee siis, että ei itse kuulu joukkoon).
Lisäksi hän kirjoittaa: "Tokihan naisyhdistykset voisivat alkaa pitää noille, vaikkapa kansalaisopistoissa, "kuinka ollaan mies Suomessa"-kursseja." Huomatkaa tekstissä sana "noille". Ja sitten meille uskotellaan, että tuo muka on miehen kirjoittamaa tekstiä!
Femakon monologi, erehdyttävällä nimimerkillä. Se on mielipiteeni!
Sinun ongelmasi taas on se, että olet uskomattoman huono trolli.
Oletettavasti nainen, tai sitten et.