Olen jo pitkään unelmoinut että hyppäisin lentokoneeseen, junaan tms ja häipysin kertomatta kenellekään mitään. Ts. aloittaa elämä alusta, "nollata" vanha. Nykyinen elämä vaan ei tunnu olevan mistään kotoisin. Näennäisesti kaikki on ok, on työ, puoliso ym mutta mikään ei vaan ole kohdallaan. koko elämä on vain tullut vietettyä väärien ihmisten parissa, jatyhjänpäiväisten asioiden parissa. Tämä materialistinen elämä tökkii ja pahasti, kaikki on pintapuolista ja ketään ei kiinnosta mikään syvällisempi. Oikeaa "sielun kumppia" en ole koskaan löytänyt. Unelma on herätä joku päivä keski euroopasta pikku motellista ja huomata että entinen elämä, tuo paha uni on pysyvästi takana. Onko muita joilla sama unelma?
Kadota kokonaan ja jättää vanha taakse..
Disappear_completely
23644
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Senkus hyppäät.
V*ttuako täällä itket m*lkku p*skakasa.
Sinusta luuserista ei IKINÄ kunnon veronmaksajat pääse eroon.
Kunhan puhut.
Sama kuin hevonen veteen p*skantaa: yhtä tyhjää polsketta.
stressitasot aika tapissa
kielenkäytöstä päätellen...
Voit varmaan hyvin tuolla sanastolla.
Sun elimistö kuulee sen minkä sanot
Sen sijaan että yrittäisi loputtomiin laittaa ulkoista maailmaa juuri sopivaksi, niin mitä jos koittaisit laittaa kerrankin oman mielesi juuri sopivaksi?
Materialistinen elämä ei tuokaan täyttä tyydytystä ja se voi olla aivan hemmetin pintapuolista, jolloin se aiheuttaa vain kärsimystä.
Ajattelepa jos sinulla olisi miljoona euroa.. Suojeleeko se sinua huonoilta mielentiloilta? Ei juuri ollenkaan. Entäpä sitten 5 minuutin meditaatio? Se rentouttaa ja tekee mielestäsi resistiivisemmän huonoille mielentiloille. Mielenrauhaa ei voi rahalla ostaa. Siksi aivan muilla, paljon yksinkertaisemmilla asioilla on suurempi arvo mielenrauhasi kannalta, kuin miljoonalla eurolla.
Voi vain ihmetellä mitä ovat kokeneet elämässään ne älykkää ja äveriäätkin ihmiset jotka ovat luopuneet kaikesta ja alkaneet esim. buddhalaismunkiksi. Voit tasapainottaa elämääsi kokeilemalla ohjattuja meditaatioita youtubesta.
Hyvä neuvo, joogailijoiden joukkoihin voi aina hypätä mukaan ja alkaa vaikka auttamaan ihmisiä projekteissa, ainakin AM laisten kanssa pääsee muille maille. Itse tein niin samasta syystä, enkä ole takaisin palannut tai katunut.
Tuossa oli joku kirjoittanut aikamoisen kommentin (nimimerkki hyihelva....).
On surullista, että jollain on noin paha olo.
Kommentoin aloittajalle. Olisiko arvomaailmasi muuttunut iän myötä ja sitä myöden painotus mitä elämässäsi haluat ja miten haluat sen elää.
Kyllä minä haaveilen, että muutan vielä saaristoon tai omalle maapaikalle. Lähden vielä kenties opiskelemaan uuden ammatinkin. Viiden vuoden sisällä on tapahtunut isoja asioita/ päätöksiä ja arvomaailma on myös muuttunut. Olen vastaanottanut uskon lahjan ja saanut elämääni peruskallion, joka ei horju. Tämän jälkeen materia ja raha on jäänyt toissijaiseksi (vaikka sitä elämiseen tarvitaankin). Iän myötä olen oppinut hiljalleen tuntemaan mikä on itselle merkityksellistä. Läheiset ihmissuhteet, toisen auttaminen (myös minulle vieraan ihmisen auttaminen) ja hyvän olon/ ilmapiirin luominen on noussut tärkeäksi.
Olisiko tämä sitä kasvua itsensä tuntemisessa ja omaksi persoonaksi kasvamista.
Toivon, että minulla olisi tulevaisuudessa sielunkumppani. Kannatellaan ja kannetaan toisiamme vaikeinakin hetkinä. Eletään rauhallista/ levollista elämää, vaikka pienellä budjetilla. Puhutaan avoimesti kaikista asioista myös siihen saakka eletystä elämästä. Kyllä täällä on yksi haaveilija ja toteuttajakin.
Tsemppiä tulevaan!
Haaveilen myös mökistä saaristossa
siellä olisi rauha kirjoittaa ja
ajatella
olla ilman tätä kaikkea melua.
Jo pelkästään tämä talo tuottaa sellaisen taustamelun
että korvat soi. Jos käyn tuttavan mökillä, siellä ei kuulu talon sisällä mitään
ei ilmastointia, ei mopoja, ei liikennettä, ei naapurin paukkaavia ovia....pelkkää rauhaa.
Aika ja energia jotenkin pysähtyy siellä (hyvällä tavalla).
Rauha valtaa mielen, kunnes tiedostaa miten paljon pihalla on tekemätöntä pihahommaa.
Ja kaupunkilainen tuntee taas suoritusahdistusta.
Hän eli siellä noin 20 vuotta taiteilijan elämää ja voin hyvin kuvitella...
ei ole peukalo keskellä kämmentä eikä kylmä pelota.
Uskon, että se on kasvua, oman tilan ottamista.
Ja meillä on oikeus siihen, ihmisinä ja elävinä sieluina.
Tuntuu mukavalta, kun täällä kirjoitellaan hyvässä hengessä. Ihania kommentteja tulee niin kuin sinullakin nimimerkki rauhanetsintää. Mahtavaa!
Olet siis heräämässä, onnittelut
Sinulla on siis mahdollisuus aloittaa matka, jossa tutkit mistä onnellisuus tulee.
Ihan hyvä
Periaatteessa etäisyyden ottaminen voi auttaa, mutta
entä ne ihmiset jotka jätät taaksesi? Lapset, vaimo...
Onko mitenkään mahdollista pohtia onnellisuutta yhdessä
esim. lastesi tai puolison kanssa?
Materia ei tuo onnea eikä sielunrauhaa
se auttaa arjessa kohtuullisessa määrin,
en vaan tajua miksi ihmiset laittaa kaikki voimansa ja aikansa
velkakierteen ja peltilehmän hankkimiseksi.
Katselin pari vuotta sitten takapihalla naapurin paria,
viinaa oli taas vedetty sen verran, että järki meinasi lähteä,
kamalaa riitelyä ja ajelivat kännissä bemarilla sisäpihalla ja
huudattivat auton stereoita....appivanhemmat mukaan riitelyyn.
"säääää olet miälenvikanen......" ne huuteli sieltä...
Kiitos postauksesta
olen jo vuosia yrittänyt valita seurani, mutta
se on vaikeaa. Tosin hyvin kasvattavaa.
Ihmiset tulee samaan risteykseen eri reittiä
sit kuitenkin
Aivan mahtavaa lukea kirjoitustasi nimimerkki omanelämänläksy. Tuli todella hyvä mieli ja hymyilen täällä.
Kiitos sinulle.
Mielenkiintoisia ajatuksia ja uskon, että aika monilla ihmisillä noita on...
Veikkaan, että aika harva kokee loppujen lopuks, että se oma kumppanikaan on varsinaisesti mikään sielunkumppani jne.. Useimmat parisuhteet lienee enemmänkin sitä, että piti vaan saada joku. Tiedän tämän siitäkin kun itse olen ikisinkku ja sen oikeanlaisen kumppanin löytäminen tuntuu olevan mahdotonta ja en viitsi itseäni pettää lähtemällä vääränlaisen ihmisen kanssa parisuhteeseen. ja sitten kun katsoo ympärilleen, niin toiset pariutuvat lähes välittömästi kun entisestä eroon pääsevät.
Sitten tuo kun sanoit, että ymäpärilläsi tuntuu olevan vain vääränlaisia ihmisiä..
Itsehän olen melkolailla erakoitunut kun olen poistanut elämästäni kaikki "vääränlaiset" ihmiset, joiden olen kokenut loppujen lopuks ottavan enemmän kuin antavan.
Voi sanoa, että viimeiset 15vuotta on tullut elettyä aikalailla vain itselleen. Sitä tekee joka päivä vain niitä asioita mitkä itseä huvittaa..Tietenkin työ on "pakollinen" kuvio, mutta muuten omilla ehdoilla.... Mihinkään sukulaisten kissanristiäisiinkään ei juuri ole viimeisinä vuosina huvittanut osallistua. Vuosi vuodelta vain paremmin ja paremmin on ymmärtänyt sen että elämässä ei tarvitse tehdä mitään mikä ei aidosti huvita.
Voi olla hyvinkin terveellistä vetää johto pois, ja poistua näyttämöltä jos se perustu todellisuuteen.
https://www.youtube.com/watch?v=qedAzTA8nY8
Mutta toisaalta, lopullinen harmonia löytyy aina itsestä, ei vahtamalla maisemaa.
https://www.quora.com/I-feel-that-there-is-something-wrong-with-this-world-like-Neo-in-movie-Matrix-I-just-cant-explain-it-can-you-help-me
https://en.wikipedia.org/wiki/Mysticism
Muuten hyvä, mutta alan tulla tulokseen, että maailmassa on jotain pielessä.
pasca valuu jo ylöspäin (keskimmäinen linkkisi)
Ja joskus pahoinvoinnin syynä on todella ympäristö jossa elää
Jokin on pielessä jos ahdistaa,
se on merkki siitä, että pitää tehdä muutoksia.
Matrix on lemppari ja sieltä saa paljon hyvää metaforaa.
Mut livessä - hiljentyminen voi olla hyvä tapa aloittaa
kuuntelee omaa sydäntä
ja sanoittaa sen mikä on mielestään pielessä ja
millaisen elämän haluaisi olevan.
Eurooppa on ajautumassa yhä syvemmälle kaaokseen ja
ihmisten on hyvä miettiä oikeita arvoja.
Tällaista yhteiskuntaako me halutaan rakentaa?
Ympäristö aiheuttaa pahoinvointia niille jotka eivät ole synkassa matrixin kanssa, kuten esim minä. Mutta koko Matirix on Globaali, jos muutat maasta X maahan Z voit yhä kokea saman Matrixin olevan läsnä mahdollisesti?, riipuu maasta ja paikasta.
Olet täysin oikeassa, sisäinen hiljentyminen on ainut oikea tie, kunhan vaan ensin löytää sen oikean tien, mikä on yhä vaikeampaa nykyään, johtuen kemiallisesta lobotomiasta ym muista Mind Control jutuista esim Rf .
Ehkä näihin ei ole pantentti ratkaisuja, kukin joutuu itse päättämään mitä tehdä.
Mutta se on varmaa, että saa varmaan lyödä päätään seinään niin pitkään kunnes alkaa jotain totuutta valjeta
Kaaos Euroopassa on by desing.
Kyllä meitä on. Unelma, perusteineen, jopa lähtökohtineen sama. En ole vielä osannut valita kadotako jonkun suurkaupungin hälinään, jossa samaa katua ei tarvitse kahdesti kulkea vai johonkin syrjäiseen kylään, jossa ne vähäiset kanssa-asujat turvautuvat toisiinsa selvitäkseen.
Ketä jaksaa näitä kilometrin pituisia avautumisia?
"Netä" joka harjoittelee soomenkieltä...
Jotain tällaista olen miettinyt, että jos hyvin sairaana matkustaisi Hollantiin ja sanoisi rajalla asylum, niin mitenkähän kävisi? Hakisi turvapaikkaa, niin kuin nuo uudet tulokkaat. Järjestyisiköhän eutanasia yhtä helposti kuin noille elatus täällä. Eu-sairaanhoitokortilla varmaan järjestyisi jotenkin?
EU laki velvoittaa jäsenmaita arvioimaan tilanteen. Et tietty tule turvapaikkaa saamaan, mutta kyllä jonkinlainen prosessi pitäisi tulla.
Elämä on päässä. Muistissa. Ei sitä pakoon pääse.
Se kulkee mukana.
Varsinkin stressaantuneella.
Stressaantuneen ja masentuneen on vaikea elää tätä päivää
kun nykyisyys ja menneisyys on yhtä aikaa päässä.
Voihan v*ttu mitä r*nkkari sakkikuntaa.
On niin viisastaniinviisasta.
Ei riitä suomensanat kertomaan sitä jekutusta jonka tuntee normi veronmaksajakansalainen näiden "tulevaisuuden toivojen" kaa.
Joo, normaali puolisoaan pahoinpitelevä ja kännissä orveltävä juntti on varmasti syvästi loukkaantunut nähdessään jonkun julkenevan kirjoittaa ihan nettiin muusta kuin lätkästä ja autoista.
Riittäis että pääsis lentokoneesee ja vois sieltä hypätä ja pudota jonnekkii keskelle ei-mitään. Ikuiseen kadotukseen. Kiitos ja näkemiin.
Trallalaa...