vieläkään tehdä niin suurta kiveä, ettei jaksa sitä itsekään siirrellä?
Jos ei pysty niin myytti hellareiden jumalan kaikkivoipaisuudesta on pelkkää potaskaa.
Jos ei pysty niin myytti hellareiden jumalan kaikkivoipaisuudesta on pelkkää potaskaa.
Osaako ja pystyykö
hellareiden jumala
7267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
.....
Sitoessaan anteeksiantamuksensa Jeesukseen Kristukseen on Jumala tehnyt "kiven" jota Hän ei siirrä. Toisille se on pelastuksen kallio, mutta toisille loukkauksen aihe ja pahennuskivi, johon he "kompastuvat ja ruhjoutuvat". Niin sanoopi Raamattu.
Kaikkivaltiaalla on siis kaikkivaltiudessaan valta (ja oikeus) rajoittaa kaikkivaltiuttaan, jos Hän niin tahtoo tehdä. Eikö vain? Ja koska tämä "rajoittaminen" on Kaikkivaltiaan Jumalan oma tahdon päätös, se ei tee tyhjäksi Hänen kaikkivaltiuttaan vaan päinvastoin ilmaisee sitä.
Määrätyssä mielessä Jumala on sitonut esimerkiksi hyvän tahtonsa toteutumista maan päällä ihmiseen ja ihmisen valintoihin. Se ei tee Hänen kaikkivaltiuttaan tyhjäksi. Kaikkivaltiaalla Jumalalla on rakkaus jossa ihmisen sisin löytää levon ja tyydytyksen, tämä rakkaus on löydettävissä Jeesuksessa, pelastuksen kalliossa, mutta - jostain syystä, jonka vain Hän itse täysin tietää - ihmistä ei pakoteta tähän rakkauteen.
Jumala ei voi pelastaa Häntä vihaavaa ja Hänen sanaansa uhmakkaasti suhtautuvaa ihmistä joka mieluummin pilkkaa toisia kuin nöyrtyy kohtaamaan omat kasvonsa. Jumala kyllä kutsuu ja taivuttelee tuota ihmistä - joskus kovaltakin tuntuvin keinoin - ja tarjoaa pelastuksen lahjaa.
Lopullinen valinta jää ihmiselle.
Se on asia jota Jumalakaan ei "jaksa" siirtää, sillä "itseään kieltää Hän ei saata". Tarkoittaa: Hän ei voi toimia vastoin omaa olemustaan, eli pyhyyttään. Niin oikeudenmukaisuus kuin armokin on Kristuksessa.
Hän otti päälleen meidän rangaistuksemme.
Muuten Jumala ei olisi oikeudenmukainen rakkaudessaan. Nyt Hän on sekä oikeudenmukainen että armollinen.
Sanoilla voidaan leikkiä ja saivarrella vaikka kuinka - mutta Jumala ei ole riippuvainen meidän viisasteluistamme.
Me sen sijaan olemme riippuvaisia Hänestä. Hyväksymme sitä tai emme.
Siinä on ihmisen hyvinvointi:
Löytää Kaikkivaltias Hänen armossaan. Kristuksessa.
Amen.
Siunausta poluillesi.
terv.janos
ylipäänsä antoi ainokaisen poikansa uhriksi ihmisten synneistä? Ettei vain olisi satua koko juttu.
Kyllähän ihmiset osaavat kaikenlaisia kehyskertomuksia väsätä ja selitellä mitä milloinkin.
Jo Aatamin aikaan Mooses kertoili kummallisia juttuja uhreista jumalalle ja kuinka jumala katseli muka suopeasti uhrisavuihin.
Kunhan ei vain olisi Mooseksen ylivilkkaiden aivojen tuotetta koko tarina aatameista ja eevoista.
Siltä ne tuntuvat kun niitä vähän tarkemmin ajattelee.
Jumalan kaikkivoipaisuus on kuitenkin kyseenalaistettu tuolla yksinkertaisella lauseella raskaasta kivestä. Ei ole mitään Mooseksen jumalaa olemassakaan muuta kuin ihmisten mielikuvituksissa.
että kristinuskon evankeliumi Jeesuksesta uhrina syntiemme edestä on totta tai pelkkää tarua, ja samoin Mooseksen "kummalliset jutut" ovat totta tai tarua.
Jos kyse on "Mooseksen ylivilkkaiden aivojen tuotteesta" tms. tarusta vailla jumalallista todellisuuspohjaa niin se on sitten sitä, eli pelkkää ihmisten keksimää ja kuvittelemaa höpinää eikä uskovien usko ja kokemukset sitä miksikään muuta.
Eikö niin?
Mutta kyseiseen väittämään sisältyy samalla:
Jos kyseessä on Jumalan oma ilmoitus ja jos Jumalan tahto on ollut ja on evankeliumissa ilmaista itsensä, eli että Jeesuksen sovintotyö ristillä sisältää todellisesti koettavan pelastuksen ja tulemisen yhteyteen olemassaolevan Jumalan kanssa, siinä tapauksessa tämä on totuus jota kenenkään kieltäminen ei kumoa eikä muuta mihinkään suuntaan.
Joka tapauksessa todellisuus on se joka ratkaisee.
Olen kohdannut ateisteja ja epäilijöitä joiden kanssa on mielenkiintoista ja hedelmällistä keskustella. Mutta jos ihminen sanoessaan "ettei vain olisi satua koko juttu" jo on ennalta mielessään päättänyt että evankeliumi on satua ja suhtautuu uskoo ylimielisen pilkallisesti, tarkastellen kaikkea hengellistä omaksumansa ennakkokäsityksen mukaan vailla itsekritiikkiä, niin vaikeahan siinä on keskustella. Tuollainen ihminen voi sumeilematta leimata kaikki uskovat haihattelijoiksi ym. ja kykenemättömiksi älylliseen keskusteluun - siis "älyllistä" keskustelua tulisi käydä hänen ehdoillaan jolloin älylliseksi luokitellaan vain se minkä hän on valmis määritelmistään käsin hyväksymään?
Onko se mielestäsi älyllisesti rehellistä ja loogista.
Sitä paitsi:
> Jumalan kaikkivoipaisuus on kuitenkin kyseenalaistettu tuolla yksinkertaisella lauseella raskaasta kivestä. <
Väittämä on täysin typerä.
Jos Jumala olisi vain jokin filosofinen rakennelma väittämä saattaisi pitää paikkansa, mutta todellisen persoonan kohdalla, joka toimii omasta näkökulmastaan ja pyhyydestään käsin ilman tilivelvollisuutta ihmiselle - on naurettavaa ajatellakin että voisimme joillain inhimillisillä viisasteluilla tehdä Jumalan kaikkivoipaisuuden tyhjäksi!
Jos siis Jumala on :)
Olisi hyvä ihmisen myöntää oma rajallisuutensa todellisuuden edessä ja nöyrästi tätäkin kysyä. Voisi vaikka se Jumala löytyä. Ja se onkin sitten jotain aivan eri laatuista kuin ne omat ennakkokäsitykset ja -kuvat "Jumalasta". Todellisen persoonan kanssa kun on ihan eri olla tekemisissä kuin jonkin uskonnollisen termin.
Jumalan todellisuus (ja sitä kautta todellisuuden luonne yleisesti) avautuu Jeesuksessa Kristuksessa.
Hänessä jossa on todellinen ja täysi sovitus.
hengentuotteeseen, jota ihmiset suoltavat.
Aika muuttuu mutta ihminen on ja pysyy tarinoiden keksijänä ja kertojana.Mooses oli aikanaan suuri kansanjohtaja, joka sekoitti mukaan uskonnollisia asioita. Niitä tässä nyt sitten ihmetellään puolesta ja vastaan. Mooses päästeli mielestäni samanlaista legendaa kuin kaikki muutkin uskontojen esi-isät.
Lähempänä meidän aikaa löytyy amerikkalaisia tarinankertojia, joita miljoonat nyt kumartelevat ja käyvät heidän haudoillaan tavallaan pyhiinvaellusmatkoilla.
Heidän tarinansa on sidottu Mooseksen jumalaan sovitettuna omaan aikaammme.
Kaikki tuntevat lukuisat lahkot adventisteistä jehovalaisiin ja mormooneihin.
Kaikki ovat synnyttäneet uskontonsa samoilla periaatteilla. Näkyjä on nähty ja unia uneksittu kuin Johannes aikanaan.
En liikaa uskoisi näiden miesten ajatuksiin, parasta vain uskoa omiin sarviin niinkuin se pukkikin.
--- lähtökohtani ole uskoa "näiden ihmisten ajatuksiin."
Mielestäni kristinuskossa on kyse nimenomaan henkilökohtaisesta jumalasuhteesta, jos sellaista ei Jeesuksessa löydy siihen kaatuu koko kristinuskokin. Uskontoja tosin voidaan harrastaa niitä ja näitä.
"Mooses oli aikanaan suuri tarinankertoja", "kaikki synnyttävät uskontonsa samoilla periaatteilla" ja "en liikaa uskoisi näiden miesten ajatuksiin" ilmaisevat kohtuullisen selkeästi näkemyksesi ja asennoitumisesi jumalauskoon ja uskontoihin yleensä.
"Kaikki synnyttävät uskontonsa samoilla periaatteilla" on olettamus. Se on olettamus jonka voin hyvin ymmärtää, mutta siltikin vain olettamus.
Minun jumalasuhteeni perustuu henkilökohtaiseen uskoon persoonalliseen Jumalaan joka on läsnä ja vaikuttaa elämässäni. En niinkään suhtaudu Jumalaan "näiden miesten ajatusten" kautta, vaan "näiden miesten ajatuksiin" jumalasuhteeni kautta.
Ei kristityn ole pakko allekirjoittaa ja hyväksyä kaikkea mitä ns. kristityt saarnaajat, amerikkalaiset tai muut esittävät. Jos heidän opetus tuntuu olevan ristiriidassa Raamatun kanssa silloin on velvollisuuskin sellaisesta opetuksesta sanoutua irti. Ihmisiä en tahdo (eläviä, ja vielä vähemmän kuolleita) kumarrella, sellaiseen ei ole syytä.
Tietenkin otan huomioon että kaikkeen vaikuttaa myös oma tulkintani ja tapani ajatella eikä se ole, ei voikaan olla, täysin vapaata omista subjektiivisista kokemuksista jne. Ei siis ole niin että minulla olisi välitön jumalasuhde ilmaan minkäänlaisia vääristäviä tekijöitä - ja että voisin suoralta kädeltä tuomita ja arvioida kaiken kuulemani tyyliin "tämä on Jumalasta", "tämä ei ole Jumalasta", "tämä julistaja nyt on täysin eksyksissä" jne.
Inhimillisen ja jumalallisen jännite on osa kristinuskon ja jumalasuhteen mielenkiintoisuutta. Olen usein kuvannut asiaa näin: "Jumalan tuntemisessa voi kasvaa vain se, joka suostuu kasvamaan myös itsensä tuntemisessa".
Käytännössä tarkoittaa mitä?
Että pyrin omine kokemuksineni ja tulkintoineni olemaan mahdollisimman rehellisesti Jumalan edessä, laskemaan "ristin juurelle" kaikki omat mielikuvani Hänestä, niin rukoillen:
"Jeesus, opeta minua tuntemaan sinut juuri sellaisena kuin sinä olet."
Tunnen Jeesuksen joka on vajavaisten ihmisten täydellinen Vapahtaja.
Hänen seurassaan on mielenkiintoista elää tätä elämää.
Kiitos ja hyvää jatkoa sinulle.
:)