Yli ymmärryksen käyvä puutarha

Katselin aikoinaan televisiosta ohjelmasarjaa,
jossa juoni on aina samanlainen.
Jossain takapihalla on kaaoksen vallassa oleva entinen puutarha.
Autio ja tyhjä.

Ohjelman pääsankari tulee yllättämään kaikki
tekemällä vain muutamassa päivässä sekasortoisesta kaatopaikasta
yli kaikkien unelmienkin käyvän puutarhan.

Itse suoritus, jonka tekijänä on aina sama joukkio,
on aina vellovaa massojen siirtelyä.

Mutta lopputuloksena on henkeä salpaava puutarha ja oleskelutila yms.
aivan ilmaiseksi lahjana sille onnekkaalle,
jonka tämä sankari joukkoineen on halunnut tehdä onnelliseksi.

Jumala istutti kerran paratiisin eli puutarhan
ja asetti sinne ihmisen, jonka oli tehnyt.

Sitten käärme onnistui sotkemaan asiat,
ja myöhemmin koko puutarha meni vedenpaisumuksessa.

Mutta sitten Jumala lähetti oman Poikansa maailmaan,
ja Tämä murskasi käärmeen pään.

Ja nyt Hän on jo pari päivää (millenniumia) ollut poissa.
Hän meni takaisin Isän Kotiin valmistamaan asuinsijaa rakkailleen.
Kullekin juuri sellaisen, joka tätä eniten miellyttää.

Eikä kysymyksessä ole mikään takapiha,
sillä kysymyksessä on Isän Koti.