Kahden asian liike

Noista yksi Venäjä ensin on pääasia persuille, maahanmuutto vain naamioi venäjään pyrkimystä...

Venäjä on persujen ylivoimainen tahtotila.

Vasemmiston Katja Hänninen on Suomi-Venäjän yhdistyksen jäsen ja vaatihan 160 tuhatta euroa rahaa yhdistykselle,onko ryssänkätyreitä kuten vasurit yleensä ovat olleet.

Onko Merja Kyllösellä kytkökset venäjään millaiset kun sukua on sieltäpäin onko kyseiseen seuraan liittynyt.

Aloittaja-vasuri heitti heti alkuun parit rasistiset valheet ja sitten vaatii asiallista keskustelua. Heh heh

Entinen persu, nykyinen valehtelija ja Kremlin kätyri.

Keskitysleiri-vartijavasurit työssään:

Niin ikään Neuvosto-Karjalaan sijoittuu pakkotyöprojekteista pahamaineisin, Äänisen Vienanmereen yhdistänyt Belomorkanal. Kenties jopa satoja tuhansia vankeja työllistänyt ja kymmeniä tuhansia tappanut kanavahanke (1931–33) toimi mallina muille yltiöpäisille rynnäköille. Salaisen poliisin johtama työmaa piti yllä metsänhakkuuleirejä, ja samoina vuosina Syvärille rakennettiin voimalaitos, Svirstroi. Tuntemattomaksi jäänyt määrä suomalaisia loikkareita päätyi näille leireille. Siihen ajankohtaan ja niihin maisemiin sijoittuu Toivo Nuuttisen vain parin vuoden viiveellä ilmestynyt romaani Kaikki päättyy repeämään..., jonka taustalta erottuu tekijän oma neuvostokokemus.
Suomi terroritietämyksen etujoukoissa

Suomen erikoissuhde leirijärjestelmään kattaa neuvostohistorian Leninin kaudelta Stalinin jälkeisiin mullistuksiin asti. Gulag oli myös suomalainen tragedia, vaikka suomalaisten uhrien lukumäärän esittäminen edes tuhannen tarkkuudella olisi uhkarohkea yritys. Eila Lahti­Argutina ryhtyi silti kokoamaan neuvostosuomalaisten martyrologiaa: yli 600-sivuinen avausnide Olimme joukko vieras vaan sisältää noin kahdeksan tuhatta nimeä muutaman rivin elämäkertoineen. Inkerinsuomalaiset siitä listauksesta puuttuvat, mutta ponnisteluna unohdusta vastaan hankkeen merkitys ylittää historiantutkimuksen tehtävänasettelun.

Missään vaiheessa neuvostoterroria ei järjestelmällisesti vähätelty tai pyritty peittelemään Suomessa. Aina ei vain kaikkea sopinut sanoa ääneen. Kuten edeltävät merkinnät kertovat, suomalaisilla oli läheinen tuntuma vankileirien saaristoon sen ensi hetkistä lähtien: pakolaisten ja karkureiden viesti tuli tunnetuksi, todistukset ja muistelmat levittivät sanaa. Nyt jo unohdetun kirjallisuuden joukosta voidaan vielä poimia niin varhain kuin vuonna 1920 ilmestynyt A. Olhovskin Punainen Venäjä. Kiihkottomasti rakennetut novellit avaavat näkymän rakenteilla olevaan järjestelmään, jonka perusta laskettiin viidennen käskyn häpäisyn varaan.

Tietoa oli tarjolla, ja vain äärivasemmiston parissa se torjuttiin päättäväisesti. Timo Vihavainen on muistuttanut, että neuvostojärjestelmän luonne opittiin tuntemaan meillä liiankin hyvin, ja että inkeriläisille 1920-luvulla luvattu kulttuurinen itsehallinto soi Suomelle mahdollisuuden asettaa Neuvostoliitto vastuuseen teoistaan. Sitä myös yritettiin, mutta heikoin tuloksin.

Neuvostopropagandan mukaan maassa ei tapahtunut mitään poikkeuksellista. Kourallinen maaseudun riistäjiä karkotettiin rajaseudulta, josta käsin he olivat olleet suhteissa ulkovaltojen kanssa. Leirit taas olivat vuodesta 1930 lähtien neuvostokielessä ”ojennustyöleirejä”. Rikosten teille eksyneet ihmiset muokkasivat työn avulla ajatteluaan ja saivat siten mahdollisuuden lunastaa kansalaisoikeutensa takaisin. Vienanmeren kanavan valmistuttua joukko neuvostokirjailijoita julkaisi Maksim Gorkin johdolla pakkotyön oletetusti suotuisia vaikutuksia ylistävän teoksen. Sen mukaan ihmisarvolle sopimattomia tyrmiä löytyi muista suunnista: kirjassa surkutellaan Tammisaaren vankilassa viruneita suomalaiskommunisteja. Fanni Pyykkö, sittemmin Helenius, työskenteli niinä vuosina Svirstroin vaiheilla. Muistelmakirjassaan Pitkä etappi hän kuvailee kahden maan vankilaoloja seuraavasti:

Svirstroista pakeni suomalaisia loikkareita takaisin Suomeen. Joku heistä onnistui, joku ei. Eräskin mies oli lähtenyt ja sanonut sitä ennen olevansa Suomessa mieluummin vaikka Tammisaaressa kuin täällä. Hän oli aikanaan lähtenyt Suomesta juuri Tammisaarta pakoon, koska oli saanut sinne viiden vuoden vankeustuomion. Lieneekö miehen paluu onnistunut? vasuri se murhaa!!! ....

Onko sanni grahamsämpylä entinen persu? Väitti Suomalaisia rasisteiksi ku eivät halua myydä maata venäläisille.

Venäjällä sentään arvostetaan vielä kristinuskoa toisin kuin Länsi-Euroopassa.

Aloittaja vasuri on tampererelaista punikkien sukua jonka vaari taisteli punaisten puolella hävitty taistelu elää vielä katkeroituneena vaikka tämä komuakka asuu helsingissä eirassa Halla-ahon naapurissa kuvitteellinen osoite ja kaikki muu valehtelu on tyypillistä hänenlaiselle narsistille katsokaa kuinka nopeasti tämäkin totuus lähtee poistoon .

Onko Paavo seuran jäsen ja on alkanut katumaan aktiivista katumista kun meni nolaa maan itsensä ja koko suomenkansan.

Persut on yhden asian liike, Venäjään hinnalla millä hyvänsä. Pakolaispolitiikka on hämäystä, sillä persuthan edellisissä hallitusneuvotteluissa halusivat enemmän maahanmuuttoa, onneksi Soini on sinisissä kovana.

Persut ovat uskomattoman epäisänmaallisia.

Epäisänmaallisia todellakin, joku tuolla palstalla onkin siivittänyt persujen olevan kannaltaan, "venäjä ensin omaa kansaamme kusettaen".

Siinä on kahden asian liike tosiaan ja toi venäjä ensin on häpeäksi veteraaneillemme. Persut yöök.

Venjä ensin on persujen tahtotila.

Vasurithan ovat yhden asian liike.
Katkeran persuvihan liike!

Kuten sinä mainiosti juuri todistit.