Markka-aika oli yhtä helvettiä - Euro on hyvä!

Eurossa ole muuta huonoa kuin että suurena valuuttana markkaan nähden se muutti melko nopeasti markan euroksi hinnoissa, sen sijaan matalampituloisten palkat nousivat vain tuplaksi ja sosiaaliturvan etuudet vain nimeksi. Hyväpalkkaisten palkat ja varsinkin ölypalkat nousivat myös markasta euroksi. 20 senttiä tuntuu pikkurahalta kuin 20 penniä, vaikka on 1,20 markkaa. Euro tuntuu markalta ja saman verran sillä saakin.

Markka-ajassa oli yksi hyvä puoli:
Minä olin silloin paljon nuorempi.

Ruotsi ja Suomi menestyivät yhtä hyvin maailmanmarkkinoilla 1992..2001 vuosina. Kummankin maan taloudet nousivat tasaisesti.

Suomi tipahti tästä kelkasta vuoden 2002 alussa, kun meilel tuli Euro käyttöön. Ruotsi on kyennyt pitämään samaa parin prosentin vuosikasvua, kun Suomi on rämpinyt kovassa miinuskasvussa vuodesta 2008 lähtien.

Jos Suomi olisi pysynyt markassa, kuten ruotsikin, olisi jokaisen suomalaisen palkkka tällä hetkellä 10...20% korkeampi kuin se on nyt. Suomen bruttokansantuote on edelleen likimain 2008 tasolla, kun Ruotsissa se on lähes 15% korkeammalla.

Kaikki tämä ainoastaan Ruotsin ksuunun ja sen kelluvan valuuttakurssin ansiota. Annamme ja menetämme joka ikinen vuosi Ruotsille omia markkinoitamme, ja Ruotsi vaurastuu.

Aloitus on siansontaa. Markkaa ei olisi pitänyt puolustaa lainkaan. Markan päästäminen kellumaan asetti sen arvon kohdalleen niin, että sen voimalla Nokia meni maailmalle ja kiitoa riitti vuoteen 2008 saakka.

Ruotsi ei ole "puolustanut" kruunua, vaan antanut sen kellua vapaasti ja hyötynyt siitä reilusti eruoon verrattuna, jonka arvo määräytyy euroalueen vahvojen maiden mukaan aivan liian korkeaksi periferia-alueille kuten Suomi. Seurauksena on, että voimme jonkin verran ratsastaa korkealla arvolla tuomalla suhteellisesti vieläkin halvemmalla halpatuontimaista, mutta kilpailukykymme euroalueen ulkopuolella on surkea. Velkaraha on halpaa ja sitä onkin ennätysmäärät. Toivoa vain sopii, että korot eivät nouse. Markka-ajan korkeimmatkaan korot eivät tulleet niin kalliiksi kuin nyt vain muutaman prosentin nousu tulisi.

Omasta valuutasta luopuminen oli suurin tyhmyys, mitä on sataan vuoteen tehty. Mutta helppoa siivellä elämistä on aina helppo myydä vaalikarjalle. Jossain vaiheessa lasku saattaa langeta, kenties jo seuraavassa lamassa. Sen jälkeen fixitistä saattaa tulla totta hyvin nopeasti ja ilman mitään valmisteluja, ihan vain siksi, että se ainoa tie selvitä hengissä katastrofista.

Koko tämä EU-typeryys on lyhytnäköisen helpon elämän jahtaamista: passitta matkustaminen Schengen-alueella ja viikko Thaimaassaparilla kympillä, samaan aikaan omassa maassa sairas työttömyys ja lisääntyvä palkkaköyhyys. On turhaa kuvitella, etteikö tämäkin lounas vielä laskuteta.