Pyhittääkö tarkoitus keinot?

Erittäin hyviä kysymyksiä. Ääriainekset ovat kaapanneet – tai halunneet kaapata –konservatiivisuuden ja meuhkaavat sen nimissä kuten he aiemmin kaappasivat isänmaallisuuden. Konservatiivien fiksuhko enemmistö näyttää aseettomalta tämän röyhkeyden edessä.

Voi tietysti olla niinkin, että enemmistö ei välitä mokoman marginaalin meuhkaamisesta. Tämä palstahan antaa aivan suhteettoman merkityksen kaikenlaiselle hihuttamiselle.

Luultavasti heidän mielestään, joista tuossa aloituksessa puhut. Ketä he sitten ovat ja paljonko heitä on ja mikä merkitys sillä on?
Ihmisethän ovat sellaisia kuin ovat ja jotenkin luulisin, että he /me aika pitkälti ajattelemme ajavamme oikeita asioita oikeilla tavoilla, vaikka ne voivat toisen silmissä näyttää joltain muulta kuin oikealta. Ja joka tapauksessa takana on aina jokin tarkoitus ja tarve.

Jos haluat perustaa valtion, niin mene demokraattiseen valtioon, siellä voit valita kuin marketin hyllyltä mikälaisen valtion haluat perustaa tai minkälaiseen liittyä,
On oikealla ja vasemmalla, on keskellä ja reunassa, marginaalissa ja ääressä, ja kaiken ulkpuolella, voit harkita ilman hallintaa olevaa ilmanhallintaa, maan hallintaa, luonnon puolesta tai vastaan, ihmisten puolesta toisia vastaan, tai toisten puolesta ihmistä vastaan .

Kunhan muistat, että jos et syö ihmisen poikaa ja juo hänen vertansa, sinulla ei ole elämää itsessäsi, eikä iänkaikkisuutta. ?
.....................................


Kirkko meni metsään syömaan kristusta, koska ne jotka aikoinaan söivät karhua, olivat kirkon mielestä sivistymättömiä.

Piispa Rothovius suuressa saarnassaan , kuvaili värikkäin sanoin ”suomalaisten taikauskoisia menoja”, joita hän myös nimitti perkeleen palvelemiseksi.
”Karhua pyytäessään he kuuluvat pimeydessä panevan pystyyn pidot, juovan karhun pääkallosta, murisevan niin kuin karhu murisee, ja niin he kuuluvat hankkivan lisää pyyntionnea”

Christian Salmenius (1700–1791) kertoi teoksessaan Historisk och oeconomisk beskrifning öfver Calajoki sockn uti Österbotn pohjalaisesta karhunpeijaisriitistä: ”He täyttivät karhun kallon oluella, ripustivat sen johonkin puunoksaan, ja koko ajan kallon siellä riippuessa ja muutaman juomatipan noruessa siihen jätetyistä pienistä aukoista, he pitivät hauskaa, kumartelivat karhun päätä tai puhuttelivat sitä. Tapa kunnioittaa ruumista irrotettua karhunpäätä ja sitten haudata se suurin ja komein menoin on sekin pappien toimenpitein lopetettu.”

Kysyt aika hyviä kysymyksiä. Jos en olisi saanut monipuolista tietoa siitä, mitä nyt tapahtuu, ällistelisin tätä asiaa:
”Eikö konservatiivisuus enää siis nykyään pidäkään sisällä arvoja jossa ihmisiltä edellytetään hyvää käytöstä ja korkeaa moraalia myös silloin kun kyse on presidentistä?”

Suomessa on perinteiset konservatiivit varmaan äimistelleet aivan samaa. Voidaan puhua siis aivan oikeutetusti uuskonservatiivisuudesta tai äärikonservatiivisuudesta. Siksi erilaisia nämä ovat keskenään.

”…noiden henkilöiden puolustus kun on se että he ajavat kuitenkin konservatiiveille mieleisiä arvoja joita kutsutaan usein jopa erityisesti kristillisiksi arvoiksi.”

Se arvot, joita on perinteisesti kutsuttu kristillisiksi arvoiksi, on nyt muokattu uuteen uskoon. Arvot ovat muuttuneet koviksi arvoiksi. Käynnissä on siis melkoinen arvojen muokkaus. Moni kristitty joutuu tuon paradoksin eteen, ja moni luovuttaa vain siksi, että saisi kuulua siihen ”oikein” joukkoon ja tulla näin hyväksytyksi.

”…konservatiivinen oikeisto kauhisteli demokratian ja oikeusvaltion sekä uskonvapauden puutetta Neuvostoliitossa niin nyt noiden halventaminen ei olekaan enää niin kamala juttu.”

Tässä näkyy ehkä kaikkein räikeimmin tämä arvojen muutos. Nyt vastustetaan demokratiaa jo sinänsä, ajetaan miltei samoja arvoja, kuin entisissä sosialistimaissa oli. Mutta kun ne kääritään vähän toisenlaisiin kääreisiin, ne näyttävät ehkä hienoilta joidenkin mielestä.

Olisi muuten mukava saada jonkun Trumpia kannattavan kommentti tähän mutta ehkä ei kannata liikaa odotella...