Edellä ajavan auton perässä on suuri tarra jossa lukee vihreillä kirjaimilla peesaa.fi. Markku kiihdyttää autoaan hieman lähemmäksi edellä ajavaa. Auton näytölle ilmestyy edellä ajavan miehen nimi ja ajohistoria, tietokone kysyy: ”yhdistänkö”. Markku vastaa myöntävästi lukaistuaan historian läpi. Puheyhteys aukeaa ja kaiuttimista kuuluu reipas tervehdys. Markku vastaa tervehdykseen ja kysyy luvan peesaukseen. Saatuaan myöntävän vastauksen, hän asettaa automaattiohjauksen päälle. Autopilotti kirii autojen välimatkan umpeen ja puskurit koskettavat pehmeästi. Nopeusmittari näyttää 100 km/h, Markku irrottaa kätensä ratista ja venyttelee sen verran minkä autossa mahtuu. Markku tarkistaa ajotietokoneesta polttoaineen kulutuksen ja hymyilee tyytyväisenä todettuaan sen tippuneen neljästä litrasta kolmeen litraan sadalla kilometrillä. Selvitettyään yhteisen matkansa pituuden ja rupateltuaan hetken kuljettajat ryhtyvät muistelemaan peesailun alkuaikoja. He olivat kumpikin olleet mukana toiminnassa, siitä asti kun peesaus todettiin lailliseksi. Aluksi peesaus oli ollut mahdollista asentamalla autoon tarvittavat lisälaitteet ja yhteydenpito toteutettiin kännyköillä.
Peesaamisen aloittivat samaa 20 kilometrin tienpätkää joka aamu ajavat kaverukset. He eivät voineet kulkea samalla autolla, sillä toisen työpäivät venyivät usein. He olivat testanneet suljetulla radalla miten käy jos edellä ajava auto tekee äkkijarrutuksen 80 km/h nopeudessa. Vahingot olivat olleet miesten laskelmien mukaiset, ainoastaan ruttaantunutta peltiä, rikkoontuneet puskurit ja vuotava jäähdytinkenno. Edellä ajavan auton jarrut pysäyttivät yhdistelmän, ilman heittelehtimistä tai pyörähtämistä, jarrutusmatka luonnollisesti tuplaantui. Testin jälkeen he olivat peesanneet useamman kuukauden ajan, kunnes liikkuva poliisi ensimmäisen kerran pysäytti heidät. Konstaapeli joutui luonnollisesti kirjoittamaan jälkimmäiselle autoilijalle sakon, jossa oli teonkuvauksena: ”Riittävän etäisyyden pitämättä jättäminen edellä kulkevaan ajoneuvoon”. Kuljettaja kiisti teon ja asia siirtyi käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Oikeudessa peesaaja perusteli autojen etäisyyden olevan riittävä, juuri siksi ettei etäisyyttä ollut lainkaan. Näin ollen äkillisessä jarrutuksessa ei tapahdu rajua törmäystä vaan hallittu pysäyttäminen. Tapahtuma-aikaan sääolosuhteet olivat hyvät, tieosuus oli kuiva ja suora sekä näkyvyys esteetön, lisäksi miehillä oli koko ajan puheyhteys handsfree-laitteiden kautta. Perusteellisen selvityksen kuultuaan tuomari ei voinut väittää miesten ajotavan olleen vaaraksi heille itselleen tai muille liikenteelle.
Tapaus sai laajaa julkisuutta ja tämän ennakkotapauksen jälkeen monet tahot innostuivat peesaamisesta. Aikana jolloin itseohjautuvat autot ja sähköautot alkoivat saada jalansijaa, autonvalmistajat tarttuivat nopeasti tähän uuteen ideaan. Ensimmäisenä olivat autokorjaamot, jotka alkoivat myydä autoihin peesaussarjoja. Vanhojen autojen etupuskureihin asennettiin jarrusylinteri, joka oli suoraan yhteydessä auton jarruihin, jarruttamaan peesaavaa autoa edessä ajavan jarruttaessa. Puskureihin asennettiin paineantureita, joiden avulla kuljettavat pystyivät itse hakemaan optimaalisen ajotavan. Ensimmäisen tehdasvalmisteisen peesausvalmiuksilla varustetun auton tultua markkinoille, peesaava kuljettaja pystyi irrottamaan kätensä ratista, toki hänen tehtävänään oli yhä tarkkailla ja olla vastuussa autonsa ohjautumisesta.
Miesten muistelut keskeytyivät kun takaa päin lähestyneen auton kuljettaja yhdistyi keskustelulinjalle, kahden vuoden ajokokemuksen omaava naiskuljettaja pyysi peesauslupaa. Keulilla ajavalla miehellä oli riittävästi ajokokemusta 3 auton letkan vetämiseen, joten kolmaskin auto sai liittyä jonon jatkoksi. Nyt Markku jäi jonon keskimmäiseksi, joten hänen autoonsa eivät enää vaikuttaneet keulan ilmanvastus eikä takapyörteen vaikutus. Autojen tietokoneet säätivät automaattisesti kunkin auton tehonkäytön siten, että kulutussäästö jakautui tasapuolisesti.
Nainen oli ensimmäistä kertaa autojonossa ja tästä keulilla ajava kuljettaja sai aiheen aloittaa luennon autojonojen turvallisuudesta. Kunkin auton autonominen hätäjarrutusjärjestelmä pitää huolen että mahdollisessa hätätilanteessa harvoin menee edes peltiä ruttuun. Ainoastaan jonon täydellinen äkkipysähdys voisi aiheuttaa suurta vahinkoa, mutta se vaatisi lähes tyhjästä ilmestyvän esteen. Autojen älykkäät tutkajärjestelmät pitävät huolen siitä, etteivät liikenteessä tapahtuvat äkilliset muutokset jää huomiotta. Markku meinasi torkahtaa luennon aikana sillä asiat olivat hänelle täysin tuttuja, mutta hänen autonsa räpsytteli sisävaloja ja käänsi radiota kovemmalle. Markku huomasi liittymänsä lähestyvän ja ilmoitti poistuvansa jonosta. Taaimmaiset autot hiljensivät vauhtia ja irtautuivat ensimmäisestä, sitten Markku kiihdytti irti takana tulevasta ja vaihtoi oikeanpuoleiselle kaistalle. Nuo kaksi autoa liittyivät taas yhteen ja jatkoivat matkaansa. Markku lähti ajelemaan kohti kotiaan.
Peesaamisen aloittivat samaa 20 kilometrin tienpätkää joka aamu ajavat kaverukset. He eivät voineet kulkea samalla autolla, sillä toisen työpäivät venyivät usein. He olivat testanneet suljetulla radalla miten käy jos edellä ajava auto tekee äkkijarrutuksen 80 km/h nopeudessa. Vahingot olivat olleet miesten laskelmien mukaiset, ainoastaan ruttaantunutta peltiä, rikkoontuneet puskurit ja vuotava jäähdytinkenno. Edellä ajavan auton jarrut pysäyttivät yhdistelmän, ilman heittelehtimistä tai pyörähtämistä, jarrutusmatka luonnollisesti tuplaantui. Testin jälkeen he olivat peesanneet useamman kuukauden ajan, kunnes liikkuva poliisi ensimmäisen kerran pysäytti heidät. Konstaapeli joutui luonnollisesti kirjoittamaan jälkimmäiselle autoilijalle sakon, jossa oli teonkuvauksena: ”Riittävän etäisyyden pitämättä jättäminen edellä kulkevaan ajoneuvoon”. Kuljettaja kiisti teon ja asia siirtyi käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Oikeudessa peesaaja perusteli autojen etäisyyden olevan riittävä, juuri siksi ettei etäisyyttä ollut lainkaan. Näin ollen äkillisessä jarrutuksessa ei tapahdu rajua törmäystä vaan hallittu pysäyttäminen. Tapahtuma-aikaan sääolosuhteet olivat hyvät, tieosuus oli kuiva ja suora sekä näkyvyys esteetön, lisäksi miehillä oli koko ajan puheyhteys handsfree-laitteiden kautta. Perusteellisen selvityksen kuultuaan tuomari ei voinut väittää miesten ajotavan olleen vaaraksi heille itselleen tai muille liikenteelle.
Tapaus sai laajaa julkisuutta ja tämän ennakkotapauksen jälkeen monet tahot innostuivat peesaamisesta. Aikana jolloin itseohjautuvat autot ja sähköautot alkoivat saada jalansijaa, autonvalmistajat tarttuivat nopeasti tähän uuteen ideaan. Ensimmäisenä olivat autokorjaamot, jotka alkoivat myydä autoihin peesaussarjoja. Vanhojen autojen etupuskureihin asennettiin jarrusylinteri, joka oli suoraan yhteydessä auton jarruihin, jarruttamaan peesaavaa autoa edessä ajavan jarruttaessa. Puskureihin asennettiin paineantureita, joiden avulla kuljettavat pystyivät itse hakemaan optimaalisen ajotavan. Ensimmäisen tehdasvalmisteisen peesausvalmiuksilla varustetun auton tultua markkinoille, peesaava kuljettaja pystyi irrottamaan kätensä ratista, toki hänen tehtävänään oli yhä tarkkailla ja olla vastuussa autonsa ohjautumisesta.
Miesten muistelut keskeytyivät kun takaa päin lähestyneen auton kuljettaja yhdistyi keskustelulinjalle, kahden vuoden ajokokemuksen omaava naiskuljettaja pyysi peesauslupaa. Keulilla ajavalla miehellä oli riittävästi ajokokemusta 3 auton letkan vetämiseen, joten kolmaskin auto sai liittyä jonon jatkoksi. Nyt Markku jäi jonon keskimmäiseksi, joten hänen autoonsa eivät enää vaikuttaneet keulan ilmanvastus eikä takapyörteen vaikutus. Autojen tietokoneet säätivät automaattisesti kunkin auton tehonkäytön siten, että kulutussäästö jakautui tasapuolisesti.
Nainen oli ensimmäistä kertaa autojonossa ja tästä keulilla ajava kuljettaja sai aiheen aloittaa luennon autojonojen turvallisuudesta. Kunkin auton autonominen hätäjarrutusjärjestelmä pitää huolen että mahdollisessa hätätilanteessa harvoin menee edes peltiä ruttuun. Ainoastaan jonon täydellinen äkkipysähdys voisi aiheuttaa suurta vahinkoa, mutta se vaatisi lähes tyhjästä ilmestyvän esteen. Autojen älykkäät tutkajärjestelmät pitävät huolen siitä, etteivät liikenteessä tapahtuvat äkilliset muutokset jää huomiotta. Markku meinasi torkahtaa luennon aikana sillä asiat olivat hänelle täysin tuttuja, mutta hänen autonsa räpsytteli sisävaloja ja käänsi radiota kovemmalle. Markku huomasi liittymänsä lähestyvän ja ilmoitti poistuvansa jonosta. Taaimmaiset autot hiljensivät vauhtia ja irtautuivat ensimmäisestä, sitten Markku kiihdytti irti takana tulevasta ja vaihtoi oikeanpuoleiselle kaistalle. Nuo kaksi autoa liittyivät taas yhteen ja jatkoivat matkaansa. Markku lähti ajelemaan kohti kotiaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.