Poimin marjoja metsästä paljon. Mustikoita sain perattuna tänä vuonna 60 l. Siinä työn tuohossa silmälasien päälle laitettavat aurinkolasit katosivat metsässä. Olen rukoillut Jumalalta , että löytäisin ne. Kahdesti olen kulkenut katoamispaikalla rukoillen. En ole löytänyt niitä. Jumala kyllä vastaa rukouksiin. En ole katkera Jumalalle. Ne ovat 1. mitä Suomessa myytiin, siis jo vanhat. Asia kiinnostaa minua teologiselta kannalta. Luen tällä hetkellä 2. Moos. kirjaa. Ennen kuin israelilaiset lähtivät Egyptistä Jumala teki suuria tunnustekoja Egyptissä. Kovakuntoinen eläkeläinen. Mielipiteitä syyspimeän aikana!
Kadonneet aurinkolasit
4AKtiivinen
4126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Äsken tapahtui se mikä ennen pitkää oli odotettavissa: kompastuin eteisessä ja kaaduin päin pientä hyllykköä, joka kaatui ja tavarat lensivät pitkin lattiaa ja minä huonoine polvineni kaiken päälle.
En tiettävästi satuttanut itseäni pahemmin, mutta ylös en päässyt. Laahasin itseäni vessan kynnykselle mutta tukikahvat olivat liian korkealla.
Niinpä laahasin itseäni yli lattioiden sänkyni luo, mutten onnistunut nousemaan.
Itkin ja rukoilin Jeesusta auttamaan.
No, Taivaasta ei laskeutunut suurta kättä joka olisi kiskonut minut ylös, mutta jotenkin voimani pinnistäen onnistuin vetämään itseni ja saamaan jalkani pysymään pystyssä ja pääsin sängylle. Yli puoli tuntia tuossa itkussa ja laahautumisessa meni.
Ääritilanteessa olisin laahautunut rappuun ja huutanut naapurin miehiä apuun. Mutta pärjäsin näin yksin ja Jeesuksen kanssa.
Oikea olkapääni on kipeä ja ohimoa vähän särkee. Onneksi melko uudet silmälasini eivät rikkoontuneet. Oik. olkapäässä on taatusti mojova mustelma.
Aion hankkia seiniin matalalle tukikahvoja, joiden avulla voin vastaisuudessa käsivoimin kiskoa itteäni ylös. Kahvat ei paljon auta, jos niihin ei ylety.
Ongelmana siis pas... tohjona olevat molemmat polvet. Tai siis tällä hetkellä murskana vielä vas. polvi.
Oik. polvessa on vajaan vuoden vanha tekonivel, enkä ole koskaan sen kanssa noin totaalisesti joutunut polvillani olemaan kuin olin eilen, kun oli (Jeesuksen antamasta vinkistä kai) pakko kääntyä, polvi vasten lattiaa ja vasemmalla jalalla ponnistaa, jonka polvi odottaa tänä talvena myös samaa leikkausta ja on noin muutoin luonnostaan niin tuusannuuskana kuin polvi on, jolla vielä hiukan varoen on voinut kulkea.
Pelkäsin etenkin tuon oik., leikatun polven tilaa, että kuinka se kesti tuon mätkähdyksen kun kaaduin oikealle kyljelleni.
Hassua. Jostain syystä kaaduin aika pehmeästi . Ihan kuin... Pitikö enkeli minua vasemmalta kädeltä kiinni niin, etten täysillä pamahtanut oikealla olevan hyllyn päälle, mutta jotenkin sen kautta lattialle...? En hämmästyisi. Muistan, että kaatuminen tapahtui pehmeästi.
Mustelmia en muuten saanut, jota en käsitä. Yleensä tällaisen tällin muistot ovat laaja-alaiset.
Jotta Jumala toimisi ihmisen elämässä, ihmisellä täytyy olla ensin
suhde Elävän Jumalan kanssa. Täytyis olla näkökontakti Jumalan
kanssa. Se voisi olla niin, että ihmisen täytyy jättää kaikki ja
seurata Jeesusta Kristusta ja Hänen tahtoaan ja suunnitelmaa
elämässään. Silloin totellaan Häntä ja tehdään mitä Hän sanoo.
Ja kun ihminen tottelee Jumalaa, hän voi kokea, että Jumala
"tottelee" häntä ja vastaa rukouksiin. Ilman kuuliaista vaellusta
vähätväliä suhteella Jumalalta ei voida vaatia rukousvastauksia
eikä niitä ehkä tulekaan.
Sitten jumalasuhdetta tulee hoitaa, joka tarkoittaa sitä, että
yksilöihminen ei elä tahallisessa synnissä. Syntielämä on esteenä
Jumalan voiman ilmestymiselle ihmisen elämässä.
Jos sinulla on kaveri ja sinä aina rikot häntä vastaan, et välitä hänestä,
et rakasta häntä etkä kuuntele häntä, käytät vain häntä hyväksesi, kaverisi
ei ehkä ole kovin innokas auttamaan sinua kun pyydät häneltä apua.
Ihmisenkin kanssa täytyy olla ensin välilöissä jotta häneltä voi odottaa
ystävyyttä ja apua.
Jos elämä Jumalan kanssa ei toimi toivotulla tavalla, monet etsivät
vikaa Jumalasta. Ja se jo todistaa, ettei ihmisellä ole oikea asenne
Jumalaan. Silloin Jumala ei vastaa automaatin tavoin rukouksiin
koska ihminen luulisi, että kaikki on hyvin koska Jumala kuulee,
auttaa ja vastaa heti kun vähän rukasee. Jumalasuhdetta ei voi
rakentaa sellaisen suhteen varaan. Jumala odottaa meiltä
rakkaussuhdetta Hänen kanssaan, ei hyväksikäytösuhdetta.
Jumala ei tahdo johdattaa ihmistä harhaluuloihin. Kun tulee vaikeuksia
Jumalan kanssa, vika on aina ihmisessä, ei koskaan Jumalassa (jos vikaa
pitää etsiä). Vikaa tulee aina etsiä itsestä. Tämä tulisi olla selvä asia
jokaiselle uskovalle.
Sitten ihmisellä voi olla niin hyvä jumalasuhde, että Jumala voi
sallia koettelemuksia. Silloin Jumala "jättää uskovan" eikä kuule
eikä puhu eikä vastaa eikä auta. Näin uskova voi luulla tapahtuneen.
Mutta silloin Jumala koettelee uskovaa, että miten hän reagoi kun
Hän "jättää uskovan"; alkaako nurina ja Jumalan syyttelyt ja hylkääko
ihminen uskonsa ja Jumalan vai luottaako ihminen Jumalaan joka tapauksessa.
Jumala tietää sen, mutta Hän tahtoo. että myös uskova itsekin tietää ja
huomaa heikon uskonsa. Näin Jumala voi viedä ihmistä lähemmäksi itseään
ja suurempaan riippuvuuteen Jumalasta.
Jumala kyllä aina tulee ja ilmoittaa itsensä kun Hänestä pitää kiinni uskossa.
Jumala ei hylkää eikä jätä. Se vain joskus voi tuntua siltä. Jumala on
jokaisen uskovan kanssa, tuntui miltä tuntui.
Tällaisia ajatuksia näin äkkisiltään.
Olen aikoinaan kokenut myös aloittajan kaltaisen ongelman.
Kävelimme koirani kanssa hiekkatietä puistoon. En muista, mitä tapahtui, tuliko joku rähjäävä rakki vastaan, mutta siinä tohinassa, huomasin jälkeenpäin, oli koirani metallinen veromerkki pudonnut hiekalle tai lentänyt viereiseen kapeaan ruohikkoon. Etsin, ei löytynyt.
Aina siitä kulkiessamme tarkkailin hiekkaa, potkin sitä, ei löytynyt. Ihmisiä kulki polulla, autoja ajoi yli. Lumi tuli ja lumi suli. En muista, menikö vajaa vuosi, kun taas siinä kulkiessa ja polkua tarkkaillessa huomasin jotain kiiltävää hiekkatiellä. Siinähän se!
Koira on jo mullan alla, mutta veromerkki tallella.
.