Täällä vallitsee kummallinen käsitys, että yrittäjät ovat kapitalisteja ja riistäjiä.
Olen seurannut läheltä, miten 30-kymppinen perheellinen mies ryhtyi yrittäjäksi (tyhmä kun oli) ja otti lisää lainaa jo ennestään velkaista omakotitaloaan vastaan ja samassa liossa olivat vaimon ja vanhempien omaisuus. Mies painoi kymmenen vuotta helvetin pitkää päivää muiden yhtiökumppaneidensa (osakkaiden) kanssa, mutta tulosta ei juuri syntynyt - monesti ei tarvinnut edes haaveilla, että olisi saanut maksettua itselleen palkkaa. Juuri ja juuri pystyivät maksamaan kolmelle palkalliselle siedettävän palkan.
Kun lama tuli, vyötä kiristettiin entisestään, pankki hengitti niskaan minkä ehti, ja yksi työntekijä jäi pitkälle äitiyslomalle samaan aikaan kun toinen sairastui selkänsä kanssa. Uusia työntekijöitä ei voitu palkata, siihen ei ollut edes aikaa ja riski oli aivan liian suuri (kyse on pitkää perehdyttämistä vaativista töistä, ei suinkaan mistään ojankaivuusta) ja kaksi työntekijää poissa - työpanos poissa, mutta kulut juoksivat.
Sellainen potti siitä syntyi, että yritys kaatui. Omistajat aloittivat toiminnan uudestaan. Konkurssi kuitenkin seurasi vielä seuraavat kymmenen vuotta. Nykyään heillä menee hyvin: kaksi palkallista, ei velkaa ja kaikki saavat varsin hyvää palkkaa. Mutta töitä olisi niin paljon, että voisivat palkata kolme uutta työntekijää heti. Mutta:::::
irtisanomissuoja on nykyisin niin laaja, että riski on tällaiselle yrittäjälle MAHDOTON. Ensinnäkin, se aika, joka pitää käyttää uusien henkilöiden kouluttamiseen ja perehdyttämiseen, vie runsaasti varoja omistajilta. Jos rekrytointi epäonnistuu, miten työntekijöistä pääsee irti? Siinä on taas sellainen potti, että koko lafka kaatuu. Jos ei olisi irtisanomissuojaa, he voisivat palkata uudet työntekijät huomenna ja jos homma toimisi, hyvä juttu, jos ei - potkut heti ja palkka tehdystä työstä. Reilu peli, eikö? Yritys saisi mahdollisuuden kasvaa. Nyt olisi töitä, mutta riski on liian suuri palkata uusia työntekijöitä (varsinkin kun konkurssi on muistissa, luojan kiitos selvisivät siitä). Eli nyt he ajavat itseään piippuun. Ovat kaikki 50-kymppisiä äijiä - yrityksiin ei saada uutta verta. Tulevaisuus ei näytä siis kovinkaan hyvältä.
Tällä tavalla ei Suomeen saada uusia työpaikkoja.
Joten sanokaapas te viisaat, mitä tässä tilanteessa yrittäjä voi tehdä? Korostan, kyse ei ole lapiomiehestä, vaan asiantuntijatehtävistä. Yritys haluaa vakituisen työntekijän tiimiin, ei suinkaan mitään pätkätyöäläistä tai tukityöllistettyä.
Eli, irtisanomissuoja pois!
Olen seurannut läheltä, miten 30-kymppinen perheellinen mies ryhtyi yrittäjäksi (tyhmä kun oli) ja otti lisää lainaa jo ennestään velkaista omakotitaloaan vastaan ja samassa liossa olivat vaimon ja vanhempien omaisuus. Mies painoi kymmenen vuotta helvetin pitkää päivää muiden yhtiökumppaneidensa (osakkaiden) kanssa, mutta tulosta ei juuri syntynyt - monesti ei tarvinnut edes haaveilla, että olisi saanut maksettua itselleen palkkaa. Juuri ja juuri pystyivät maksamaan kolmelle palkalliselle siedettävän palkan.
Kun lama tuli, vyötä kiristettiin entisestään, pankki hengitti niskaan minkä ehti, ja yksi työntekijä jäi pitkälle äitiyslomalle samaan aikaan kun toinen sairastui selkänsä kanssa. Uusia työntekijöitä ei voitu palkata, siihen ei ollut edes aikaa ja riski oli aivan liian suuri (kyse on pitkää perehdyttämistä vaativista töistä, ei suinkaan mistään ojankaivuusta) ja kaksi työntekijää poissa - työpanos poissa, mutta kulut juoksivat.
Sellainen potti siitä syntyi, että yritys kaatui. Omistajat aloittivat toiminnan uudestaan. Konkurssi kuitenkin seurasi vielä seuraavat kymmenen vuotta. Nykyään heillä menee hyvin: kaksi palkallista, ei velkaa ja kaikki saavat varsin hyvää palkkaa. Mutta töitä olisi niin paljon, että voisivat palkata kolme uutta työntekijää heti. Mutta:::::
irtisanomissuoja on nykyisin niin laaja, että riski on tällaiselle yrittäjälle MAHDOTON. Ensinnäkin, se aika, joka pitää käyttää uusien henkilöiden kouluttamiseen ja perehdyttämiseen, vie runsaasti varoja omistajilta. Jos rekrytointi epäonnistuu, miten työntekijöistä pääsee irti? Siinä on taas sellainen potti, että koko lafka kaatuu. Jos ei olisi irtisanomissuojaa, he voisivat palkata uudet työntekijät huomenna ja jos homma toimisi, hyvä juttu, jos ei - potkut heti ja palkka tehdystä työstä. Reilu peli, eikö? Yritys saisi mahdollisuuden kasvaa. Nyt olisi töitä, mutta riski on liian suuri palkata uusia työntekijöitä (varsinkin kun konkurssi on muistissa, luojan kiitos selvisivät siitä). Eli nyt he ajavat itseään piippuun. Ovat kaikki 50-kymppisiä äijiä - yrityksiin ei saada uutta verta. Tulevaisuus ei näytä siis kovinkaan hyvältä.
Tällä tavalla ei Suomeen saada uusia työpaikkoja.
Joten sanokaapas te viisaat, mitä tässä tilanteessa yrittäjä voi tehdä? Korostan, kyse ei ole lapiomiehestä, vaan asiantuntijatehtävistä. Yritys haluaa vakituisen työntekijän tiimiin, ei suinkaan mitään pätkätyöäläistä tai tukityöllistettyä.
Eli, irtisanomissuoja pois!
Vastaukset 3
Vanhimmat
työllistymisen kynnys nousi,kun aikoinaan SDP:pakotti Holkerin hallituksessa tekemään muutoksia irtisanomissuojaan.Tokihan tuntuu siltä että laki on vesittynyt niiltä ajoilta.
Määräaikaisenhan voi aina palkata,niinhän paljon tehdään.
Yrittäjät kylläkin pitää työtään vaikeampana kun mitä se sitten on.Kyllä siihenkin työhön sopivat henkilöt nopeasti voisivat perehtyä,ehkä he toisivat uudistuksiakin mukanaan.
Ojankaivajan työ vaatii kyllä nykyisin melkoisen ammattitaidon,hänen pitää osata panna kaadot paikalleen itse,kaivinkoneet ovat todella hienoja laitteita,laser-laitteet on yleensä ojankaivajilla jotka on myös hallittava.
Joten kyllä luulisin että vertaus ojankaivajaan ontuu pahan kerran.
Juu. Ojankaivuu oli huono esimerkki. On totta, että nykyaikaiset kaivinkoneet vaativat todella paljon käyttäjältään. Kaikki kuitenkin ymmärtänevät, että ko vertauksella tarkoitettiin, ettei työ ole "halki, poikki, pinoon" -tyylistä yksinkertaista puurtamista, jota kuka tahansa normaalijärjellä varustettu kouluttamatonkin ihminen oppii tekemään puolessa päivässä.
Pätkätyöläiset eivät tule kysymykseen, koska monilla sellaiset eivät vastaa tarkoitusta alkuunkaan. KOSKA moni työ vaatii pitkää perehtymistä, jota ei opita koulussa istumalla. Ja siksi yrityksen pitäisi voida olla varma rekrytoinnista, koska muutoin se menettää kohtuuttomasti varojaan (niin henkisiä kuin taloudellisiakin), jolloin konkurssi on helposti edessä.
Letkautit myös, että rohkea palkkaus voisi tuoda yritykseen uusia ideoita jne. Kyllä. Mutta sellaiset uudet ideat voivat ennen onnistumistaan maksaa koko firman verran.
Jos työntekijä osoittautuu alkoholistiksi, sairaaksi (joutuu olemaan paljon poissa töistä), tai muutoin alisuorittajaksi, yrityksen pitäisi päästä tästä työntekijästä irti heti, koska sijaisen kouluttaminen vie aikaa ja rajaa tuhottomasti ja samalla pitää maksaa poissaolevalle palkkaa = mahdoton yhtälö. Nykyään on mahdotonta päästä huonosta työntekijästä irti ilman että se maksaa kymmeniä tuhansia firmalle.
Tai kuvitelkaapa tilanne, jossa työntekijä soittaa yksi kaunis maanantaiaamu, ettei pääsekään töihin esim. jonkin luokkaantumisen vuoksi, joka vaatii parin kuukauden sairasloman. Mitä tekee yrittäjä? Mistä hän repeää heti välittömästi uudeksi työntekijäksi? Millä rahalla? Millä ajalla löytyy uusi ja pätevä? Kuka sellaisen ehtii kouluttamaan uudelleen töihin? Tilanne on äärimmäisen tukala: työt jäävät osittain tekemättä, asiakkaat kärsivät - maine kärsii - tilaukset vähenevät pitkässä juoksussa, jos ei sovittuja töitä voida hoitaa. Jokainen ymmärtää varmaan tämän?
Olisi kyllä mukava tietää, milloin tämä yhteiskunta alkaa arvotamaan yrittäjyyttä... Kaiken tuon lisäksi yrittäjä vastaa epäonnistumisestaan koko omaisuudellaan, monesti myös terveydellään ja elämällään. Tätä emme nähtävästi arvosta tippaakaan. Kukaan palkansaaja ei ilmeisesti pysty käsittämään, että siitä riskistä, että laittaa KAIKEN likoon, voisi ehkä onnistuessa saada nauttia siitä, eikä ulosmitata sitä lukuisten verojen ja maksujen muodossa.
Irtisanomissuoja pois. Vain siten kuvailemasi yritys voi kasvaa. Miksi tässä maassa tehdään kaikki sen eteen, ettei kukaan voisi edes hieman varastua omalla työllä? Kumma juttu.