Tämä on vähän deeppi juttu, mutta vielä Jeesuksen elinaikaan sederaterian viettoajankohta ei ollut vakiintunut. Oli olemassa kaksi erillaista tulkintaa joista käytiin vielä keskustelua parisataa vuotta Jeesuksen jälkeenkin. Meille tutunpi edustaa eteläistä tapaa joka oli siis käytössä Juudeassa, sen mukaan ateria nautittiin vasta kun aurinko oli jo laskenut eli Niskan -kuun 14. oli jo vaitunut 15. puolelle. Toinen tapa edustaa pohjoista eli Samarian ja Galilean alueen perinnettä, sen mukaan ateria tuli jo heti 14. päivän alussa. Näiden tulkintaperinteen lähtökohta on siinä koska "kahden illan välissä", jolloin ateria tulee nauttia, on. Eteläine tapa katsoi että ensimmäinen ilta tarkoitti aikaa, jolloin aurinko alkoi laskea ja toinen ilta auringonlaskun aikaan, kun taas pohjoisen perin mukaan kyse oli hetkestä, jolloin aurinko painuu horisontin taakse, ja toisen se aika, jolloin on täysin pimeää.
:)
:)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tämä on taas näitä hömppälähteistä valittuja uutisia.
Jerusalemin temppelissä nimenomaan neljästoista päivä nisan-kuuta oli se päivä jolloin pääsiäislampaita teurastettiin oikein urakalla, jotta ne voitiin valmistaa 14. päivän aikana iltahämärissä syödä 14. päivän päättyessä/päätyttyä, sinä yönä.
Sitä ei siis ole voitu syödä 13. päivän päättyessä (jos se kerran teurastettiin 14. päivänä), illalla klo 18 jälkeen, päivän vaihtuessa neljänneksitoista.
Kyse ei ollut paikallisista tavoista ja perinteistä, vaan lain ehdottomasta määräyksestä.
Mutta hyvä yritys.
"Mutta hyvä yritys."
... siis puolustaa Joh evankeliumia, joka on ristiriidassa muiden evankeliumien kanssa.
Niin, kyse on siitä teurastettiinko karitsa heti 14. alussa vai vasta päivän lopussa ennen kuin päivä vaihtui 15. Se myös määrää yön, koska kyseinen ateriaa tulee nauttia. Asiaa on puitu vielä rabbiinisissa lähteissä parisataa vuotta Jeesuksen jälkeenkin. Yhtämielisyyttä siitä kosla ateria tuli viettää ei ollut. Jokatapauksessa pääsiäiseksi Jerusalemiin kuitenkin 20 000 perhekuntaa viettämään juutalaista pääsiäistä sen omien asukkaiden lisäksi, joten siinä oli kyllä teuraspapeilla kunnolla tekemistä.
Jeesus oli Galilealainen. Jos rabbit vielä väittelivät vielä parisataa vuotta Jeesuksen jälkeenkin, niin tuskin asia oli sen enempää vakiintunut Jeesuksen aikaan. Pikemminkin päinvastoin. Johanneksen evankeliumin voit vetää vessanpönttöön.
Nii, tuo tapa siis oli Jeesuksen tallatessa Telluksella. En puhunut jostakin myöhemmästä.
"Johanneksen evankeliumin voit vetää vessanpönttöön."
No, siis, ainoa evankeliumeistamme joka kannattaisi sinun esittämääsi vaihtoehtoa (teurastus 13. päivänä Nisan-kuuta), jotta viimeinen ehtoollinen pääsiäisateriana olisi mahdollinen, on nimenomaan Joh. Jos haluat vetää sen vessanpönttöön, sahaat ainokaista oksaa jolla istut.
"Joh. Jos haluat vetää sen vessanpönttöön, sahaat ainokaista oksaa jolla istut."
Jälleen tarkennuksena:
-- siis ihan vapaasti, se on minunkin mielestäni ihan hömppätekstiä. Mutta sinun kannaltasi se on ainoa evankeliumi joka antaa sinun esittämällesi teorialle tukea.
Minä uskon Talmudiin, Gemaraan ja Mishnaan tässä asiassa, mihin aikaan ateriaa syötiin. Ne kuvaavat tilannetta joka vallitsi kolmannen vuososadan aikana, eivätkä rabbit olleet vielä silloinkaan yksimielisiä siitä tuleeko Seder- ateria nauttia 14. päivän alussa vai vasta lopussa.
Pölvästien on parempi jättää kaikki ateriat varmuudella väliin, niin ei tule erimielisyyttä.
Uskonlahkojen hörhöt saisivat puolestani olla kokonaan syömättä, niin ei ainakaan syömissääntöjä silloin rikkottaisi ja kaikilla olisi helpompaa.
Se Raamatun tarustossa esiintynyt Jeesushan jo tavoitteli 40 päivän ajan erämaassa syömättömyyttä, mutta nälän vuoksi hallusinaatiot ja kaikenkarvaiset äänet alkoivat vaivaamaan, joten homma oli keskeytettävä.
Ja vanhempi tietoko on sitten parasta ? Verrattuna 1. vuosisadan tietoon ?