tulipa taas pakolliset kuviot elämän ja elatuksen eteen tehtyä.siis elatusmaksun.tästä ette vielä voi päätellä sukupuoltani näin tasa-arvon aikakautena.
siemaisen pullon suusta suoraan kunnon kulauksen likööriä.niin täyteläisen kahvin aromi levittäytyy suuhuni.tuo hienoinen imelyys häiritsee nautintoani.mutta parempaa ei voi olla.tämä on suomalaista kahvilikööriä.
mietin taas.toissapäiväistä rakastelua sinun kanssa.tämän suhteen olisi pitänyt olla jo aikoja poikki.kun minun mielestä siinä ei ole enää muuta kuin seksi.tarkoituksella elin niin nopeaan,niin kiihkeästi,niin syvään tämän suhteen.tunne vei.sydän sanoi,että olen rakastunut.mutta tiesin,että tiiviisti yhdessä eletty aika vie tämän nopeammin ohi.kun kiima päättyy,päättyy rakkauskin.outoa,rakkaus päättyi,mutta kiima ei.
vedän toisen hörpyn.kun harvoin ottaa,tämä ei ikinä lakka yllättämästä.miten kahvi voi olla näin täytelästä.
sitten nuoruus vuosien ja ensimmäisten "rakkausvuosien"en enää ole saanut tyydytystä rakastelulta.kun kliimaksi on saavutettu,niin tuntuu kun kaikki on ohi.ei mitään pitempi aikaista hyvän olon tunnetta,ei mitään pysyvää.kun makaan päälläsi,siitin edelleen sisälläsi.tunnen vain tyhjyyden,yksinäisyyden ja urpona olemisen tunteen.
työn teosta saa hyviä kicksejä.ja kun elää omantuntonsa mukaan.aidosti itsenään.murretta sölkkäävänä,rehellisenä,toisia ihmisiä kunnioittaen,ja aina elämää puolustaen.pienintäkin elämää.sitä ei aina huomaa,miten hyvä olo siitä tulee.mutta kun sen huomaa,tuntuu kuin se hyvä olo olisi ollut jatkuvasti.oi jatkuvuus.
otan viimeisen hörpyn pullostani.kaikki loppuu aikanaan.tunnen jo poskien lämpiävän.ajattelen sinua.
minä en voi kieltää sinua.en voi kieltää ketään,joka minulle rakkautensa lahjoittaa.minä en vain kykene sanomaan sinulle,että minussa ei ole sitä intohimoa sinua kohtaan.pidän sinusta hyvin paljon ja arvostan sinua.mutta ei ole intohimoa.ei nyt ketään kohtaan.siis en todellakaan pysty edes kuvittelemaan ketään niin suloista naista,ei olevaa miss suomea,ei mennyttä miss suomea,ei ketään,joka saisi minut intohimojen kukkuloille.
ja minut sytyttää vain suomalainen nainen.jos joku sytyttää.vain suomalaisen naisen kanssa voi elää historian,tuntea metsän varjon,haistaa tervan tuoksun,maistaa pakkasen panemat karpalot,vetää villapuseron kuin haarniskan,joka suojelee kylmältä(ja kun se suojelee minua kylmältä,mikään ei minuun maailmassa pysty),tietää meidän yhteinen sisumme,mitä se on.
ei niin ylevää kuin marjo matikaisella.(ainakin se on esiin tuotu niin kauniisti).vaan pahaa sisua,toisen lyttyyn lyömistä,rumia ajatuksia,hulluutta.mutta ihan ikiomaa,suomalaista.
sinä olet kymmenen vuotta minua vanhempi.ehkä siinäkin on osa siitä syytä,etten halua vakiintua sinun kanssa.
en ehkä vakiinnu kenenkään kanssa,entisen luokse en enää mene.ja suomesta on jo kuollut sukupuuttoon kaikki naiset,joille suomalainen kulttuuri ja historia mitään enää merkitsee.kansanosien murre,tyyni järven pinta,mitä ei itse omista.kesäyö laulurastaan herätettyä aamun koittoon,jota kukaan ei voi omistaa,rakkauden hetki joen varressa,ilman nokiaa,kova talvipakkanen,jolloin minulla olisi vain turvana sinut.
ei.ei enää voi sellaista olla.
minun täytyy vain ruveta kapuamaan yksin henkisyyden portaita ylöspäin.siitä minä vielä saan jotakin itselleni.ilman suomalaisuuttakin.
MUTTA perkele kun välillä tojii.
siemaisen pullon suusta suoraan kunnon kulauksen likööriä.niin täyteläisen kahvin aromi levittäytyy suuhuni.tuo hienoinen imelyys häiritsee nautintoani.mutta parempaa ei voi olla.tämä on suomalaista kahvilikööriä.
mietin taas.toissapäiväistä rakastelua sinun kanssa.tämän suhteen olisi pitänyt olla jo aikoja poikki.kun minun mielestä siinä ei ole enää muuta kuin seksi.tarkoituksella elin niin nopeaan,niin kiihkeästi,niin syvään tämän suhteen.tunne vei.sydän sanoi,että olen rakastunut.mutta tiesin,että tiiviisti yhdessä eletty aika vie tämän nopeammin ohi.kun kiima päättyy,päättyy rakkauskin.outoa,rakkaus päättyi,mutta kiima ei.
vedän toisen hörpyn.kun harvoin ottaa,tämä ei ikinä lakka yllättämästä.miten kahvi voi olla näin täytelästä.
sitten nuoruus vuosien ja ensimmäisten "rakkausvuosien"en enää ole saanut tyydytystä rakastelulta.kun kliimaksi on saavutettu,niin tuntuu kun kaikki on ohi.ei mitään pitempi aikaista hyvän olon tunnetta,ei mitään pysyvää.kun makaan päälläsi,siitin edelleen sisälläsi.tunnen vain tyhjyyden,yksinäisyyden ja urpona olemisen tunteen.
työn teosta saa hyviä kicksejä.ja kun elää omantuntonsa mukaan.aidosti itsenään.murretta sölkkäävänä,rehellisenä,toisia ihmisiä kunnioittaen,ja aina elämää puolustaen.pienintäkin elämää.sitä ei aina huomaa,miten hyvä olo siitä tulee.mutta kun sen huomaa,tuntuu kuin se hyvä olo olisi ollut jatkuvasti.oi jatkuvuus.
otan viimeisen hörpyn pullostani.kaikki loppuu aikanaan.tunnen jo poskien lämpiävän.ajattelen sinua.
minä en voi kieltää sinua.en voi kieltää ketään,joka minulle rakkautensa lahjoittaa.minä en vain kykene sanomaan sinulle,että minussa ei ole sitä intohimoa sinua kohtaan.pidän sinusta hyvin paljon ja arvostan sinua.mutta ei ole intohimoa.ei nyt ketään kohtaan.siis en todellakaan pysty edes kuvittelemaan ketään niin suloista naista,ei olevaa miss suomea,ei mennyttä miss suomea,ei ketään,joka saisi minut intohimojen kukkuloille.
ja minut sytyttää vain suomalainen nainen.jos joku sytyttää.vain suomalaisen naisen kanssa voi elää historian,tuntea metsän varjon,haistaa tervan tuoksun,maistaa pakkasen panemat karpalot,vetää villapuseron kuin haarniskan,joka suojelee kylmältä(ja kun se suojelee minua kylmältä,mikään ei minuun maailmassa pysty),tietää meidän yhteinen sisumme,mitä se on.
ei niin ylevää kuin marjo matikaisella.(ainakin se on esiin tuotu niin kauniisti).vaan pahaa sisua,toisen lyttyyn lyömistä,rumia ajatuksia,hulluutta.mutta ihan ikiomaa,suomalaista.
sinä olet kymmenen vuotta minua vanhempi.ehkä siinäkin on osa siitä syytä,etten halua vakiintua sinun kanssa.
en ehkä vakiinnu kenenkään kanssa,entisen luokse en enää mene.ja suomesta on jo kuollut sukupuuttoon kaikki naiset,joille suomalainen kulttuuri ja historia mitään enää merkitsee.kansanosien murre,tyyni järven pinta,mitä ei itse omista.kesäyö laulurastaan herätettyä aamun koittoon,jota kukaan ei voi omistaa,rakkauden hetki joen varressa,ilman nokiaa,kova talvipakkanen,jolloin minulla olisi vain turvana sinut.
ei.ei enää voi sellaista olla.
minun täytyy vain ruveta kapuamaan yksin henkisyyden portaita ylöspäin.siitä minä vielä saan jotakin itselleni.ilman suomalaisuuttakin.
MUTTA perkele kun välillä tojii.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tuohon kun vielä yhdistää sen että se tapahtui Juhannuksena kun istuin rantasaunan laiturilla
löylystä huuruavana ja syötin kädestä pieniä
joutsenenpoikasia joiden emon luottamuksen olin
kesän aikana saanut.
Ei ristin sielua missään, vain sauna, minä, joutsenet, likööripullo ja peilityyni merenlahti.
Tänä kesäsnä toistetaan.
Sen verran vain jos saan huommauttaa tälle synkkyyven suossa rypevälle, ei ne oo suomesta kavonneet kaikki semmoset naiset mitkä ei luonnonhelemassa viihtysi.
Pohojosessa niitä vielä kasvvaa. Tuohon perrään pitkä rivi niitä kaksospiste sulukumerkki naamankuvia.
Ps surumielinen tarina,ja miten tuttua, myös naiselle tuo, ensirakkauden mentyä ohi, mikään ei koskaan tule olemaan samanveroista. Ei sellaista tunteenpaloa,kaikkensa antamista, täysivaltaista toisesta väilttämistä....
Mietteliäänä luin aloitustasi. Kipeää tekstiä tunteiden uupumuksesta.Olettaisin tämän olevan miehen kirjoitus------?
Rakkauselämä on muutuvaa ja monimutkaisuudessaan haastellista. Parikymppisenä seksi voi olla se määrääräävin tekijä.Kun ihmnen , oli sitten mies tai nainen, kehityksessään etenee, niin erottisuus voi syventyä tai laantua. Määrä ei enää korvaa laatua.
Tunteiden volymi voi toki kasvakkin pitkässäkin suhteessa ja intohimo muuntua hehkussaan syvällisksi.
Jos pari lähenee toisiaan ja tuntee, että heidän virityksensä menee samaan suuntaan, niin näin surulisesti ei välttämättä tarvitse käydä.
Aihe on hyvä ja herättää paljonkin ajateltavaa ja tarvetta keskustella. Palaan tähän , kunhan on parempi hetki kirjoittaa. Hieno juttu , joka tapauksessa.