Tuoreen Eurobarometrin mukaan enää 35 prosenttia briteistä kannattaa eroa EU:sta.
JOS Britannian brexit-neuvottelut jotakin opettavat niin ainakin tämän: Euroopan unionista eroaminen on äärimmäisen hankalaa. EU ei ole mikään klubi, jossa gentlemanni voi kuitata piikkinsä, ottaa knallin naulakosta ja mennä seuraavana päivänä iltapäiväviskille jonnekin parempiin pöytiin.
Erosopimusta ei vieläkään ole näköpiirissä, huolimatta maaliskuun loppuun sovitun eropäivän lähestymisestä. Siihen on torstaina enää 162 vuorokautta.
EU-johtajat pohtivat brexit-neuvottelutilannetta keskiviikkoiltana Brysselissä pääministeri Theresa Mayn puheenvuoron ja EU:n pääneuvottelijan Michel Barnierin tilannekatsauksen pohjalta. Sitkein kiistakysymys on yhä edelleen Pohjois-Irlanti: osapuolten pitäisi löytää kompromissi rajajärjestelystä Irlannin tasavallan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuuluvan Pohjois-Irlannin välillä. Aika sekä yksimielisyyden löytymiseen että sopimuksen ratifioimiseen Britannian ja EU:n parlamenteissa uhkaa kerta kaikkiaan loppua.
IRLANNIN saaren ja Ison-Britannian saaren väliin nousee tullimuuri, jos osapuolet pääsevät sopuun Pohjois-Irlannin pysymisestä tulliliitossa EU:n kanssa. Sellainen ratkaisu ei sovi Mayn hallitusta kasassa pitävälle pohjoisirlantilaiselle unionistipuolueelle DUP:lle. Irlannin tasavallalle taas on aivan yhtä mahdotonta hyväksyä tullimuuria ja tarkastuksia Pohjois-Irlannin maarajalle, jonka avoimuudesta on sovittu niin sanotussa pitkäperjantain rauhansopimuksessa vuonna 1998. Umpisolmua varten on olemassa niin sanottu perälauta: Pohjois-Irlanti voi jatkaa EU-sääntöjen noudattamista, jos Britannia ja EU eivät ole löytäneet sopua kiistaan siirtymäajan eli vuoden 2020 loppuun mennessä.
Barnier on jo ehdottanut ratkaisua, jossa Britannia saisi lisää siirtymäaikaa. Näin EU ja britit voisivat sopia tulevan kauppasuhteensa järjestämisestä ja Pohjois-Irlannin rajasta mahdollisesti vasta vuoden 2021 loppuun mennessä.
JOS Britannian brexit-neuvottelut jotakin opettavat niin ainakin tämän: Euroopan unionista eroaminen on äärimmäisen hankalaa. EU ei ole mikään klubi, jossa gentlemanni voi kuitata piikkinsä, ottaa knallin naulakosta ja mennä seuraavana päivänä iltapäiväviskille jonnekin parempiin pöytiin.
Erosopimusta ei vieläkään ole näköpiirissä, huolimatta maaliskuun loppuun sovitun eropäivän lähestymisestä. Siihen on torstaina enää 162 vuorokautta.
EU-johtajat pohtivat brexit-neuvottelutilannetta keskiviikkoiltana Brysselissä pääministeri Theresa Mayn puheenvuoron ja EU:n pääneuvottelijan Michel Barnierin tilannekatsauksen pohjalta. Sitkein kiistakysymys on yhä edelleen Pohjois-Irlanti: osapuolten pitäisi löytää kompromissi rajajärjestelystä Irlannin tasavallan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuuluvan Pohjois-Irlannin välillä. Aika sekä yksimielisyyden löytymiseen että sopimuksen ratifioimiseen Britannian ja EU:n parlamenteissa uhkaa kerta kaikkiaan loppua.
IRLANNIN saaren ja Ison-Britannian saaren väliin nousee tullimuuri, jos osapuolet pääsevät sopuun Pohjois-Irlannin pysymisestä tulliliitossa EU:n kanssa. Sellainen ratkaisu ei sovi Mayn hallitusta kasassa pitävälle pohjoisirlantilaiselle unionistipuolueelle DUP:lle. Irlannin tasavallalle taas on aivan yhtä mahdotonta hyväksyä tullimuuria ja tarkastuksia Pohjois-Irlannin maarajalle, jonka avoimuudesta on sovittu niin sanotussa pitkäperjantain rauhansopimuksessa vuonna 1998. Umpisolmua varten on olemassa niin sanottu perälauta: Pohjois-Irlanti voi jatkaa EU-sääntöjen noudattamista, jos Britannia ja EU eivät ole löytäneet sopua kiistaan siirtymäajan eli vuoden 2020 loppuun mennessä.
Barnier on jo ehdottanut ratkaisua, jossa Britannia saisi lisää siirtymäaikaa. Näin EU ja britit voisivat sopia tulevan kauppasuhteensa järjestämisestä ja Pohjois-Irlannin rajasta mahdollisesti vasta vuoden 2021 loppuun mennessä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
EI OLE ihme, että kyselytutkimusten mukaan monet brexitin puolesta vuonna 2016 äänestäneet katuvat nyt päätöstään. Tuore Eurobarometri kertoo, että 53 prosenttia briteistä äänestäisi EU-jäsenyyden puolesta ja 35 prosenttia vastaan, jos kansanäänestys pidettäisiin nyt. 12 prosenttia ei osannut sanoa kantaansa.
Oppositiossa oleva työväenpuolue vaatii uutta kansanäänestystä, jos Britannian parlamentti hylkää mahdollisen erosopimuksen. Tässä pelissä pallo on kuitenkin vankasti hallituksen käsissä, eikä May ole halukas viemään kansaa uudelleen uurnille.
Suomen linja neuvottelutilanteessa on pysynyt muuttumattomana: osapuolten välille olisi saatava vielä marraskuun aikana sopimus, joka varmistaa Britannian hallitun eron EU:sta. Taivaanrannassa häämöttää kuitenkin jo niin sanottu no deal -brexit: sopimukseton, hallitsematon ja kaikille osapuolille ilmeisen kalliiksi käyvä ajolähtö.
IS
Selläkin ihmiset halusivat muutosta - tietämättä mitä haluavat ja saavat. Sellaista se populismi demokratioissa teettää. Venäjällä ei siis pelkoa moisesta.
Äänioikeus tulisi olla vain aktiiviväestöllä, heillä kellä on kykyä ottaa asioista oikeasti selvää ja ymmärtää.
Sielläkin populistien tarjoama muutos oli paluuta vanhaan (vert. Muutos 2011 -puolue, vai mikä se nyt oli), eivätkä äänestäjät pitkälti tajunneet, että aikamatkailu on kovin hankalaa. Ei briteistä tule globaalia supervaltaa ja yhtenäistä Imperiumia sillä, että ampuvat itseään jalkaa tällä tavalla.
Saavat sitä mitä tilaavat. Sääli.
Jos EU:hun kuuluminen on niin ihanaa, niin miksi norjalaisista reilusti suurin osa vastustaa siihen liittymistä?
Njaah.+"Reilusti+suurin+osa"+on+vähän+tulkinnanvarainen+määritelmä.+Norjalaisista+52,2+%+vastusti+ja+47,8+%+kannatti+EU-jäsenyyttä+vuoden+1994+kansanäänestyksessä.+
No, sitten voi tietysti kysyä, että miksi Norja haluaa maksaa jäsenmaksua EU:lle enmmän kuin Suomi ja sallia vapaan liikkuvuuden, vapaan kaupan ja muun EU-hapatuksen osallistumatta päätöksentekoon! Kalastus ja omaisuus varmasti ovat pääasiat.
Itse asiassa briteille tarjottiin ensimmäiseksi Norja/Sveitsi -tyypistä sopimusta, mutta ei kelvannut,
500 miljoonan ihmisen vapaaa yhteismarkkina-alue on tietenkin älyttömän houkutteleva kenen tahansa liikemiehen ja yrittäjän perspektiivistä. Työvoiman, palveluiden, valuutan ja tavaroiden vapaa liikkuvuus alueella tekevät siitä entistäkin toimivamman alueen yrittäjille.
Norjan pääministerin mukaan Norja olisi liittynyt EU:hun , jos maan taloudellinen tilanne olisi ollut heikompi. Samassa yhteydessä hän varoitti brittejä, että Norjan malli voi osoittautua kovaksi pettymykseksi brittiläisille brexit-faneille. Norja on öljyvaurautensa ansiosta yksi maailman rikkaimmista maista, mutta aikanaan öljy loppuuu ja norjalaiset ymmärtävät tämän; siksi he ovat sijoittaneet öljyvarallisuuttaan ympäri maailman. Kun öljylähteet aikanaan tyrehtyvät, Norjan tilanne muuttuu aivan toiseksi.
Norja on käytännössä implementoinut suurimman osan EU-lainsäädäntöä omiin lakeihinsa ja Norja soveltaa myös EU:n tuoteturvallisuusstandardeja, mutta laajoja kalastusalueita se ei halua jakaa esim. brittien, tanskalaisten, ranskalaisten tai espanjalaisten kalastajien kanssa. Norja on kuitenkin yksi maailmn tärkeimmistä kalaa vievistä maista. Norjalle on edullisempaa soveltaa EU:n lainsäädäntöä sekä maksaa yhteismarkkinoille pääsystä kuin jakaa arvokkaan kalataloutensa muiden EU-maiden vapaalle kilpailulle.
Eurobarometri on EUvostoliiton komentama laitos. Sen puolueettomuuteen ei tosiaankaan ole luottamista. Kyselyjä on NIIN helppo manipuloida toivotun tuloksen saamiseksi, että niitä ei pidä ottaa tosissaan. Suomessakin se on tuttua.
luotettava tutkimus. Vain EU-vihaajat eivät luota,koska eivät pysty sen tuloksia väärentämään.
Hard Brexitin suurin häviäjä ei suinkaan ole Britannia, vaan ecb (ekp).
Pahimmillaan ekp voi tehdä Argentiinat.
Oikeastaan jopa pahemmat, koko eurooppa menettää luotottajien luottamuksen.
Jokapuolella on tulipaloja kuten kreikassa ja rauhanunioni romahtaa sisällissotaan.
Näkyy älyn-jättämä vaihtaneen nikkiä?
Sama älyllinen taso.
just joo. . EURObarometripä hyvinkin mittasi. :P
Nykyään on niin helppo kusettaa ihmisiä ja harjoittaa myös mielipidemanipulointia. Miksi EU on hyökännyt näin rajusti Brexitiä vastaan? Koska EU on paniikissa, sillä sen turhuus tulee näkymään, kun huomataan miten hyvin Britit tulevat menestyminen ilman EU:ta, ja samalla paljastuu myös se, millainen loinen EU on. EU ei halua menettää jäseniään, sillä se on tässä vaiheessa Euroopan Yhdysvallat -tavoitteessa vielä hyvin haavoittuvainen.
Itsehän toivon, että EU romahtaisi jo eilen, sillä se on Euroopan maille täysin tarpeeton ja haitallinen järjestelmä. Sanomattakin on selvää, että "EU" on vain keino matkalla kohti Euroopan Yhdysvaltoja.
EU ei hyökkää brexitiä vastaan. EU-jäsenmaat vain eivät halua antaa ulkopuoliselle samoja etuja kuin jäsenmaille.
EU on asiassa erityisen yksimielinen. Paniikissa on UK, sillä sitä saattaa odottaa eritäin kova kohtalo taloudellisesti. Maa on hyvin hajallaan.
EU on juuri brexitissä osoittanut tarpellisuutensa.
Lue huviksesi britannialaisia lehtiä. Kyllä se debatti on lähtöisin sieltä. BBC ja Telegraph ovat ymmärtääkseni EU-vastaisia, mutta eivät nekään idiotismiin sorru, vaan raportoivat asioista niin kuin ne ovat. Useimmat täälläkin esitetyt ongelmat ovat brittihallituksen omasta nalyysistä lähtöisin.
1. Kun rajat suljetaan ja tulee tullitarkastukset ja tavaroiden tariffit, ne väistämättä hidastavat rajaliikennettä. Britannia ei ole varautunut tähän mitenkään, mutta esimerkiksi Rotterdamiin on palkattu 1000 uutta tullivirkailijaa.
2. Useimmat maat edellyttävät elintarvikkeilta, lääkkeiltä, kemikaaleilta, sähkölaitteilta jne. tiettyjen turvallisuusstandardien toteutumista. Britanniassa pätee vielä EU-standardit, joita noudatetaan myös mm. Norjassa, Islannissa ja Sveitsissä. Eron jälkeen brittituotteet eivät enää ole näiden standardien piirissä ja jos jonkinlaista sopimusta ja lainsäädäntöä tuoteturvallisuudesta ei saavuteta, silloin brittituotteet eivät täytä turvallisuusvaatimuksia ja sillä on merkitystä mm. vakuutuslaitoksille. Eron jälkeen Britannian on neuvoteltava tuoteturvallisuuskäytännöt 150 valtion kanssa.
3. Kanadan ja EU:n kauppasopimusneuvottelut alkoivat 2007 ja sopimukseen päästiin 2015. Kauppasopimusten solmiminen on vitun hidasta. Jos sinusta tuntuu, että brexit-neuvottelut EU:n kanssa ovat vaikeat, sama on briteillä edessä joka helvetin sopimuksen kanssa. Ne eivät ole läpihuutojuttuja.
4. Briteissä on käytössä EU-lainsäädäntö, jossa on joitain britannialaisia poikkeuksia. Eron jälkeen lainsäädäntö pitää kansallistaa ja lait hyväksyttää parlamentissa. Mieti lainsäädäntöprosessia. Otetaan esimerkiksi vaikka nyt eduskunnassa neuvoteltava irtisanomislainsäädännön uudistus, joka on herättänyt valtavaa vastustusta mm. AY-liikkeissä. Sama helvetillinen kädenvääntö on edessä Britanniassa jokaisen lakiuudistuksen kanssa. Nämä ovat ihan fundamentaalisia ongelmia - eivät mitään läpihuutojuttuja.
5. Tariffit nostavat hintoja. Britannia tuo suuren osan elintarvikkeista mm. Ranskasta ja Espanjasta. Tietenkin ne kallistuvat.
6. Tullit hidastavat liikennettä. Britanniassa toimivat monikansalliset yritykset, kuten autojen ja lentokoneiden valmistajat kärsivät hitaammista toimituksista ja toimitusten kalliimmista hinnoista. Siksi monet ovat valmiit siirtämään tehtaansa ja toimintonsa manner-Eurooppaan, jossa kaikki toimii sujuvammin. Siksi brexit aiheuttaa työttömyyttä ja hidastaa Britannian talouskasvua.
Siinä jälleen rautalangasta väännettynä. EU haluaa sopimuksen Britannian kanssa. Jos sellaista ei tule, sitten ei tule. EU toimii hyvin - jopa paremmin ilman brittejä. EU ei äänestänyt brittieron puolesta - sen britit tekivät aivan itse. Se, että Britannia syyttää omista ongelmistaan ja omasta typeryydestään EU:ta, on jo säälittävää nillitystä.
Yksi keskeisiä brexit-leirin väittämiä ennen kansanäänestystä vuonna 2016 oli se, että britit ovat jäämässä omassa maassaan vähemmistöksi ja rajat on suljettava muista EU-maista tulvivilta ihmisiltä. Juuri maahanmuuttoon liittyviä uskomuksia ja pelkoja on pidetty tärkeimpänä syynä siihen, että puolet briteistä haluaa eroon EU:sta ja sen mukanaan tuomasta vapaasta liikkuvuudesta
Kuitenkin Britannian ulkomaalaissyntyisistä asukkaista vain 39 prosenttia oli kotoisin muista EU-maista ja loput 61 prosenttia oli kotoisin muun muassa Britannian entisistä siirtomaista Afrikassa ja Aasiassa.
Eurostat-tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 Yhdistyneen kuningaskunnan asukkaista yhteensä 13,3 prosenttia oli syntynyt jossakin toisessa maassa. Eurooppalaisessa vertailussa ulkomailla syntyneiden määrät olivat suuremmat useissa muissa EU-maissa. Itävallassa luku on 18,2, Ruotsissa 17 ja Belgiassa 16,3 prosenttia. Suomessa ulkomailla syntyneitä on Eurostatin mukaan kuusi prosenttia maan asukkaista.
Puolalaiset ovat tällä hetkellä suurin yksittäinen ulkomaalaisryhmä Britanniassa, mutta uhkakuvat siitä, että ”puolalaiset putkimiehet” olisivat valloittamassa koko Britannian ovat liioiteltuja. Lisäksi brexit-leiri on järjestelmällisesti sivuuttanut sen tosiasian, että esimerkiksi Britannian julkinen terveydenhoitojärjestelmä NHS on epätoivoisen riippuvainen ulkomaisista lääkäreistä, sairaanhoitajista ja kätilöistä.
Lontoosta löytyy pian halpoja liikehuoneistoja kun pankit siirtyvät joukolla Frakfurttiin, samalla sieltä katoaa tuhansia erittäin kovapalkkaisia työpaikkoja - no itsehän britit tätä halusivat.