Nuori pari sai kaksi lasta miltei peräkkäin. Elämä oli vasta alussa ja arjen pyörittämisen eteen piti tehdä työtä. Lapset oppivat, että mikään ei tule itsestään. Lasten ollessa jo teini-iässä ja ylikin, syntyi kolmas, Iltatähti.
Vanhemmat olivat saaneet perusasiat kuntoon ja rahaa oli aivan eri lailla kuin aiemmin. Vanhemmat lapset lensivät pesästä ja aloittivat oman elämänsä. Hankkivat hyvät puolisot ja työt. Kuopus jäi yksin ja sai kaiken helpommin ja vaivattomammin.
Teini-ikäisenä kuopusta pidettiin kypsempänä kuin vanhempia sisaruksiaan saman ikäisinä. Hän sai enemmän vastuuta ja vapauksia. Vanhemmat kokivat jo tehneensä kasvatustyöt, olettivat asioiden menevän omalla painollaan ja antoivat kuopuksen tehdä kuten tykkäsi, olihan hän niin aikuinen. Rahaa ja aikaa hän sai miltei tahtonsa mukaan.
Ja sitten eräänä päivänä kuopus romutti idyllin. Poliisin pidätettyä hänet paljastui vuosien huumesotkut. Mitenkäs näin pääsi käymään?
Vanhemmat olivat saaneet perusasiat kuntoon ja rahaa oli aivan eri lailla kuin aiemmin. Vanhemmat lapset lensivät pesästä ja aloittivat oman elämänsä. Hankkivat hyvät puolisot ja työt. Kuopus jäi yksin ja sai kaiken helpommin ja vaivattomammin.
Teini-ikäisenä kuopusta pidettiin kypsempänä kuin vanhempia sisaruksiaan saman ikäisinä. Hän sai enemmän vastuuta ja vapauksia. Vanhemmat kokivat jo tehneensä kasvatustyöt, olettivat asioiden menevän omalla painollaan ja antoivat kuopuksen tehdä kuten tykkäsi, olihan hän niin aikuinen. Rahaa ja aikaa hän sai miltei tahtonsa mukaan.
Ja sitten eräänä päivänä kuopus romutti idyllin. Poliisin pidätettyä hänet paljastui vuosien huumesotkut. Mitenkäs näin pääsi käymään?
Vastaukset 19
Vanhimmat
2000-luvulla saa huumeita helpommin kuin ennen?
Vaan miksiköhän vanhemmat sisarukset eivät sitten sortuneet sen ajan huumeisiin eli alkoholismiin?
Surullinen tarina ja koskettaa monia perheitä, mutta olisikko tuo kuopuksen asema kuitenkaan se määräävin tekijä? Mietinkin, kuinka on mahdollista etteivät vanhemmat huomaisi mitään erikoista lapsen käytöksessä.Aikaisemmin, kun huumeongelma ei vielä ollut niin yleinen ja asiasta ei tiedotettu saatoi hyvinkin olla mahdollista ettei tilannetta havaittu, vasta kuin pitemmän käytön jälkeen.
Miksi jostain lapsesta tulee huumeriippuvainen ja jostain taas ei, se on erittäin vaikeaa selvittää.
Sen vähäisen kokemuksen mukaan, lähinnä työni kannalta , tuota ongelmaa pohtiessani olen havannut näiden huumelasten olevan erityisen herkkiä. Vanhemmat eivät useinkaan ymmärrä tehneensä mitään väärin ja kokevat hyvin suurta ahdistusta miettiessään, mikä on voinut mennä niin väärin ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin.
En usko, että voidaan yleistää, että tuokaan, saada nopeasti ja saada kaikki helposti, olisi ainut syy, vaan enemmänkin vain yksi tekijä kokonaisuudessa. Kaikki voi alkaa yhdestä viattomasta kokeilusta ja jonkun kohdalla jo yksinkin kokeilu voi johtaa kierteeseen. Jos ongelma olisi helppo selvittää, se olisi varmasti jo selvitetty. Mietin nyt yhtä erittäin upeaa keskustelua nuoren miehen kanssa , joka oli käyttänyt useita vuosia huumeita , jo viisitoista vuotiaasta saakka.Olin keskustellut myös hänen äitinsä kanssa. Tämä nuori mies oli jo päättänyt irrottautua huumeista ja tehnytkin jo monenlaisia ratkaisuja elämänsä eteen. Opin todella paljon näistä keskusteluista ja aloin ymmärtää ,ettei mitään selitystä hänen lapsuudestaan löytynyt.
Yksi tekijä oli, johon kiinnitin huomiota.Hän ei ollut oikein koskaan tuntenut kuuluneensa joukkoon.
Hän oli ilmeisesti ollut jollain tavoin muita ikäisiään lahjakkaampi , herkempi ja syvällisempi.
Koko juttua ei voi tässä selittää. Mutta ihan näin ajateltavaksi jotain.
Tuo lienee totta, että yhtä selitystä mahdotonta antaa. Kun aloin miettimään perheitä, joissa kuvaukseni kaltainen ikäjakauma, niin liekö sattumaa vai mitä, mutta monessa perheessä juuri kuopukselle tuntui elämä tuottavan eniten vastoinkäymisiä.
Huumeiden saatavuus eikä välttämättä kertaluontoinen kokeilukaan aja ketään kurimukseen. Pakotiehän pään sekoittaminen on aina. Esimerkkisi poika ei sinusta tuntenut kuuluvansa ikäistensä joukkoon, mutta kuten sanoitkin, se yksin tuskin riittänee selitykseksi.
Onko kuopuksena oleminen jotenkin erilaista kuin esimerkiksi esikoisena? Erityisesti jos ikäero vanhempiin sisaruksiin suuri ja vanhemmatkin alkavat ikääntyä?
...saattaakin olla erityisasemassa.Vanhemmuus nuorempana ja vähäsen vanhempana...siinäkin olisi jo oma keskusteluaiheensa. Nykyisin monet tekevät lapsensa jo pitkälti päälle kolmikymppisenä..ja eivät nelikymppiset ja vähän siitä päällekkään ole harvinaisia vanhempia. Lisäksi koska avioerotilastot ovat koko ajan kasvamassa, niin uusio perheisiin saatetaan hankkia se iltatähti yhteisen liiton onnea leventämään.
Joten onhan siinä pohdittavaa, millaiseen asemaan tämä viimehetkillä hankittu kuopus joutuukaan.
Silti edelleenkään en usko, että heidän kohtalonsa tilastollisestikkaan, olisi joutua huumeriippuvuuteen muihin lapsiin nähden , jos siitä tutkimusta tehtäisiin.
Huumeongelma on maailmanlaajuinen ja koskettaa valitettavasti yhä nuorempia. Olsi ehkä viisasta lähteä pohtimaan asiaa enemmänkin siltä kannalta, mitä voisimme tehdä, ettei lapsia siihen kurjuuteen saataisi houkutetuksi.
Kun näitä nykyisiä lapsia katselee, niin miettiikin monesti, että mihin heidän lapsuutensa on mennyt ja mihin se tulee menemään.Lapset tulevat sukukypsiksikin
yhä vain nuorempina. He näkevät kaiken maailmantapahtumista tiedotusvälineistä. He joutuvat kohtaamaan sotia , julmuutta, terrorismia, kaikkea kurjuutta suodattamattomasti ja saamatta selityksiä , miksi ja minkä vuoksi täällä maapallollamme on , niin paljon pahaa ja vääryyttä. He tietävät kaiken seksistä ja jo ekaluokkalaisilla on uskomaton sanavarasto tuollakin alueella.
Minun ikäluokkani ihmiset nyt puhuvat enkeleistä ja luottavat ihmiskunnan kehittymiseen. Keski-ikäiset tekevät henkistä vallankumousta.
---tuli nyt vähän rönsyilyä... kun innostuin....
..tai syitä on kai vaikea löytää. Asiaa ainakin edesauttavia asioita tekstistäsi löytyy: Kuopus jäi yksin ja sai tehdä kuten tykkäsi sekä rahaa miltei tahtonsa mukaan.
Yleisesti hyväksytty kasvatusperiaate rakkautta ja rajoja ei oikein kuopuksen kohdalla toteutunut. Hänen asioistaan vanhemmat eivät olleet aidosti kiinnostuneet, eivätkä lapselleen riittävästi aikaansa antaneet. Välittämistä lapsesta on myös rajojen asettaminen mm kotiintuloajoille ja rahankäytölle. Mikäli lapsen kanssa aktiivisesti keskustelee ja hänen kehitystään seuraa, pitäisi mahdollisten ongelmienkin tulla esiin aiemmin.
Olen kanssasi hyvin paljon samaa mieltä.
Olemalla kiinnostunut lapsen tekemisistä olet kiinnostunut lapsestakin. Liian usein harrastuksiin lapsi nakataan autolla ja itse sillä aikaa tehdään mitä tykätään, kun lapsi on valmentajan/ohjaajan tms huostaanottamana.
Jostain syystä monet olettavat teinin olevan jo kuin aikuinen ja alkavat kohdellakin samoin. Välittämättä oleminen ja vastuun liian aikaisin lapselle heittäen vanhemmat mielestäni karkottavat pienokaisensa liian varhain perheen suojasta. Perhe haetaan sitten jostain muualta, niin kait se sitten menee.
yhtä lailla samoin kohdellusta lapsesta jossain toisessa kodissa voi tulla ihan kunnollinen ja huumeeton kansalainen, vai eikö? (huomaa kysymysmerkki)
Vähän jäi sellainen tunne, että syyllistät vanhemmat pahemman kerran. En kiellä kotiolojen ja kasvatuksen merkitystä, mutta huumeisiin voi silti repsahtaa, surullisia tarinoita saa lukea tämän tästä. Tulikohan nyt tarpeeksi kysymysmerkkejä ja ehtolauseita…
En takerru kysymysmerkkeihin tai niiden puutteeseen..=)
Huumeet.. sitä ei haluaisi syyllistää, mutta mielestäni harvoin on tilannetta, että vanhemmat ovat olleet läsnä ja kuitenkin lapsi hairahtaa. Tai sitten olen mielikuvissani liian yksioikoinen.
En näe huumeita asiana, että "joskus niin vaan käy". Että niillä niin suuri voima, ettei asialle mitään voi. Hyvä perhe ei tarkoita, että kulissit kunnossa, tuo tietty itsestäänselvyys.
Itse elän ja olen siten, että syyllistämistä kartan viimeiseen asti. Siksi tapani ajatella tässä asiassa tuntuu pahalta: kovin on paradoksinen olo. Tuo kyllä hyvä näkökanta, että samoista oloista suurin osa aloittaa elämänsä ilman ongelmia. Jos taas taipusta ja tahtoa ongelmiin, niillä mahdollisuus itää paremmin noissa oloissa..?
On myöskin eri asia retkahtaa ja turmella itsensä kenties lopullisesti tai retkahtaa ja tuettuna palata elämään.
Muuten.. sana retkahtaa kun keskustellaan päihteistä. Kukaan ei retkahda, se ei ole harmittava sattuma tai ikävä tapahtuma kuin kuoppa tiessä vaan ihminen päättää, että hän alkaa käyttää aineita, ensi kerran tai uudestaan. Retkahtamisella on mielestäni liian myönteinen sävy. Kyse on päätöksestä, että vedän päihdettä.
kirjoituksestasi, josta kuvastuu aika suora syy-yhteys vanhempien käyttäytymisen ja huumeisiinsortumisen välillä. Näin yksisilmäistähän elämä ei ole, sen lisäksi että kotikasvatus jotenkin saattaa vaikuttaa, vallankin jos ei paljon ole rajoja, mutta on se monen muunkin asian summa.
Kaveripiiri on teini-iässä todella tärkeä, se millaiseen kaveripiiriin sattuu joko joutumaan tai pääsemään, vaikuttaa myös.Kaveripiirin muodostumiseen taas vaikuttaa paljon se, ketä samalle luokalle koulussa osuu, sitä kautta tuo on sattuman summaakin. Useinhan luokkakaverit ovat niitä joiden kanssa vapaa-aikaakin vietetään.
sallittaisiin mäxille kirjoittamisen vapaus, ilman suurta painetta syyllistämistuomioihin.
tässähän oli kirjoitettu vain fiktiivinen juttu, jolla tosin on varmaan faktapoja. ja jutun kirjoittaminen ei mielestäni merkitse sitä, että kaikiassa vanhemmissa olisi vikaa, vaikka joissain olisikin.
Kyllä noissa syyllistämisissä sinänsä perää, että juuri sitä en haluaisi tehdä. Kuten kommentoin tuonne aiemminkin.
Muutoin kirjoittamisiani saa ja pitääkin kommentoida miten tahtoo, tuntee..Kunhan muistaa olla samaa mieltä kanssani..;))
No joo..=)
..uskalsinpas minäkin kerrankin olla erimieltä kanssasi.*hykertelee suorastaan nautinnollisesti*
Et tosin syyllistä" tuossa aloituksessasi ollut osoittamassakaan(tulkintani)....mutta tuo *iltatähden* asema ja vanhempien suhtautuminen ja huumeriippuvuus loi vaikutelman, että tälläisella lapsella olisi suuremmat kiusaukset, tai jopa mahdollisuudet tuohon ongelmaan joutua.Totta,jos lapselta odotetaan liian varhain vastuuta ja hänet mielletään aikuiseksi,eikä hän sitä vielä olisikkaan, niin hankaluuksia saattaa syntyä.
Tosin tuo asetelma saattaa kohdistua myös esikoiseen ja yhtähyvin se välissä olija voi kokea ,että hän ei saa kylliksi huomiota.
No, omissa analyyseissäni tarkastelin asiaa sielun kannalta ja havannoin kiintoisia seikkoja. Harmittelen ,etten voi tuota mitenkään tänne julkituoda.Eikä minulla ole mitään tieteellistä selitystä havainnoilleni,mutta terapeuttisesti se kyllä tuntui toimivan.
Kuopuslapset muuten saattavat olla yllättävän sisukkaita ja vaikka osa olisi saanut sitä liikaa lellimistä" , niin he siitäkin huolimatta usein tekevät enemmän juuri sitä, mitä haluavatkin. Ei mitenkään faktaan perustuvaa tietoa ,vaan aivan havainnointiin tukeutuvaa.
Ole eri mieltä kanssani niin usein kuin tahdot, jos se saa sinut nautinnollisesti hykertelemään..;)
Minusta olisi todellakin mielenkiintoista tietää, onko tutkimustuloksilla saatu jotain näyttöä, että millaisia esikoisista, kuopuksista ja siinä välissä olevista lapsista tulee? Vaikuttaako asema sisarusparvessa jotenkin? Toki löytyy laidasta laitaan, mutta varmasti massiivisella tutkimuksella erottuisi tiettyjä asioita.. joitakin yhteyksiä myöhemmän elämän ja aseman sisarusparvessa kanssa.
Esikoisella (useinmiten..heh) on nuoremmat vanhemmat kuin kuopuksella, esikoista ehkä suojeltu lapsena enemmän kun vanhemmat epävarmempia, erilaiset keskinäiset suhteet ym ym ym ym.
Minä en tiedä, arvailen vain..=)
Mikseikäs tuostakin aiheesta, kun niin paljosta muustakin.Luultavasti oma ajatteluni ei taitaisi olla tutkimustenkaan kanssa samoilla linjoilla....ja nyt alkoi sormet syyhytä" kertoa lisää havannointeja. Voi joutua ojasta allikkoon tai jopa kuohuvaan mereenkin.*itsehilliintäytyy***
----no tuo erimieltä kanssasi oli sellaista keveämpää .....ja kun niin monesti en ole kanssasi päässyt keskusteluun , juuri siksi, että olisi mennyt liikaa hymistelyksi....kun on vain ollut tunne* tuolta minustakin tuntuu:-)
Tietystikkin,jos ajattelemme kaiken olevan sattumaa ja sattumanvaraisten valintojen seurausta, niin myös tuo syntymäjärjästys perheessä näyttäytyy aivan eri valossa, kuin jos pidämme lasta sielullisena ihmisolentona,joka ei ole vain vanhempiensa monimutkainen yhdistelmä geeniperimää.Tietääkseni on tutkimuksia ,jotka puoltavat lapsen ainutlaatuista yksilöllisyyttä ja pitävät jopa tärkeämpänä tätä osuutta , kuin kasvatusta. Sanonta:lapset valitsevat vanhempansa ja jopa tietyt olosuhteet ,sekä suhteensa sisaruksiinsa, on mielestäni hyvinkin osuvaa.
Tiedän tämän nyt menevän uskomusten puolelle ja hyvinkin ymmärrän liikkuvani heikoilla jäillä" tällaista tänne kirjoittaessani.
Olisi tietysti ollut ensin syytä määrittää sielun käsitettä. Kuinkahan moni loppuviimein edes uskoo senkään ,että tuo minulle/meille syntynyt lapsi on kokonaisuudessaan niinmeidän omaa luomustamme.
----tässä nyt jotain pohdittavaksi-------
----sattaa olla kyllä liian syvällistä...kin----
...näkisin asian myös suurempana kysymysmerkkinä: miten toiset meistä liukuvat jatkuvasti elämässään ns. väärille raiteille? Miksei kaikista alkoholin käyttäjistä tulee alkoholisteja, huumeiden kokeilijoista narkomaaneja. Miksi toinen käyttäytyy koko elämänsä destruktiivisesti; miksi toinen löytää ja oivaltaa elämässään paremmat ratkaisumallit?
Minulla ei ole tietoja mistään tutkimuksista, joissa pohdittasiin asiaa esim. tilastollisesti lasten syntymäjärjestyksen perusteella.
Freudin klassinen teoria korostaa paljolti ambivalentin objektin menetystä; tästä seuraa aggressio ja viha, joka suunnataan itseen.
Kohut keskittyy puolestaan narsistiseen häiriöön: jos itsetunnon ja egon tasapainon edellytyksenä ovat olleet "ulkoiset riipustimet" ja nämä pettävät, johtaa tämä narsistiseen kriisiin ja siis depressiiviseen oireistoon.
Kognitiivinen taas korostaa ihmisen tapaa tulkita ja hahmotella itseään, ympristöään ja tulevaisuuttaan väärin, jossa negatiivisella kierteellä on keskeinen osa. Muita psykoterapiasuuntauksia lienee n. 400.
Mutta avaukseesi palaten: tuskin vanhempien käyttäytyminenkään siis selvittää kuopuksen tilannetta. Uskon jokaisen ns. vanhemman pyrkivän kuitenkin vastuulliseen kasvatukseen. Ja kyllä kuopuksella nyt näyttää vain olevan persoonallisuushäiriö, narsistinen häiriö, rajatilahäiriö; häiriö joka tapauksessa.
Mielestäni kyseessä ei voi olla muu kuin kulttuuriimme ja elämänmuotoomme kytkeytyvä häiriö. Onko "uusi urbaani narsisti", lyhytjännitteisesti, itseriittoisesti ja projektiivisesti toimiva aikalainen vastaus ajan koveneviin haasteisiin ja kilpailuyhteiskuntamme armottomuuteen?
On sääli ihmistä, sanoo August Strindberg.
..tätä esimerkkiä, jonka Maxi aloituksellaan toi esille.Narsistinenko, rajatila,....vai vieläkö mahdollisesti jotain muuta?
Lapsi, joka ei joudu "taistelemaan" asemastaan vaikka sisaruksiinsa nähden ja saa kaiken liian helposti.Lapsi, jonka oletetaan olevan aikuisempi , kuin hän todellisuudessa onkaan.
Miksi sitten huumeet? Mihin hän sitä tarvitsisi?
Mitä huumeet antaisivat hänelle, sellaista jota hän on jäänyt paitsi, tai joka olisi korvaavaa jollekin muulle? Mitä enemmän tätä mietin, niin siltikään en löydä mitään yleispätevää selitystä.
Jos taas ajatellaan, että vanhemmat eivät ole kykeneviä ikänsä suhteen enää lapsen kasvattajiksi, niin onko tämäkään koko totuus?
Voisikko olla jokin piilossa oleva tarve saada huomiota ja rakkautta? Tai tarve paeta todellisuutta? Voisikko olla kysymys turvattomuudesta, tai tarpeesta kohdata haasteita?
Tietynlainen juurtumisen puutos voisi löytyä. Rajatilaako---?
Aihe kiinnostaa minuakin.
---tässä nyt jotain kysymyksiä heiteltynä--------
...esität paljon sellaisia kysymyksiä, että niihin vastaukset tietäessäni olisin nobelisti.
Kyllä minä uskon ja on todistettu, että jonkintasoisesta lapsuusajan häiriöstäkin on kysymys. Vaikka nykyisin on tietysti vaikea rajaa vetää, mikä, millainen ja missä vaiheessa häiriö on tullut. Koska skitsofreniaa sairastavienkien joukossa löytyy narkomaaneja. Koska on vaikea tietää, onko skitsofreniaan puhkeaminen tapahtunut ennen huuumeiden käyttöä, sen aikana, vai sen jälkeen. Koska, koska...
Ja kyllä varmasti taustalla on turvattomuuden tunnetta, kyvyttömyyttä kohdata reaali, halukkuus nopeaan, hetkelliseen nautintoon, whatsoever. Ja sitten ollaankin jo koukussa, ajatusmaailmaan mahtuu vain seuraava piikki tai tabu ja mistä sen saisi.
Itse muistan aikoinani katselleeni dokumentin nuorista japanilaisista miehistä, jotka linnoittautuivat, eristäytyivät kotiinsa. Niin vakava häiriö tuli nykymaailman vaatimuksista, paineista. Ja uskon, että huumeongelmassa kysymys samantapaisesta ilmiöstä, omasta riittämättömyydestä ja lopulta haluttomuudesta kohdata koko maailmaa lopulta ollenkaan.
Jolloin ei tarvitse kohdata omia tunteitaan, herkkyyttään. Jolloin ei lopulta tarvitse kohdata enää mitään; odottaa vain hitaasti omaa fyysistä kuolemistaan. Henkinen kuoleminen on jo tapahtunut aikoja sitten. Toiset käyttävät huumeita, toiset eristäytyvät; jotkut sairastuvat muuten fyysisesti tai psyykkisesti. Ja jotkut ne vain porskuttavat sillä, kun toiset kärsivät...
" Voisinko kuvata koettelemuksiani? En voinut kävellä, en hengittää, en ravita itseäni. Hengitykseni oli kiveä, ruumiini vettä, ja kuitenkin kuolin janoon. Eräänä päivänä minut upotettiin maahan, lääkärit peittivät minut mudalla. Mitkä synnytyspoltot maan uumenissa! Kuka sanoo sitä kylmäksi? Sehän on tulta ja ohdakkeita.
Nousin ylös täysin tunnottomana. Tuntoaistini harhaili kahden metrin päässä: huusin, jos joku asteli huoneeseen, mutta veitsi leikkeli minua kaikessa rauhassa kappaleiksi. Kyllä, muutuin luurangoksi. Laihuuteni, yö, nousi pystyyn edessäni pelottaakseen minua. Se loukkasi ja uuvutti minua, pani minut ravaamaan edestakaisin: niin, olin kovin väsynyt.(Maurice Blanchot)
Tuo teksti aikoinaan satutti. Ja satuttaa vieläkin. Mutta toivottavasti tässä nyt jotain tuli esiin.
Hyvää päivän jatkoa sinulle.