Taas ruoasta - toinen näkökulma

Kyllä tähän ikään oppinut syömä tavat, näin aamulla parit kahvit ja vähän palasta sitten ruoka klo 14 tai myöhemmin, mieluiten myöhemmin ettei iltasella enää ihmeemmin ettei liho.

Harvoin nälkä

Kun suomessa ei mun elinaikana ole ollut nälänhätää, syötävää aina ollut. Lähinnä nälän tunnetta ollut kai joskus, kun pudottanut painoa, siis maha kurnien nukkumaan jne. Mielitekoja toki on ja joskus tuntee jonkinlaista energian tarvetta, ei ne ole nälkää.

Suomessa on leipäjonoja ja monet ihmiset syö halpaa ja epäterveellistä. Iteasiassa liikalihavuus voi olla jonkinlainen merkki nälästä, liikaa ja liian yksipuolista ravintoa. Makaroonia ja tarjouslenkkiä kun vetää, kertyy kaloreita, muuten voi olla anemiaa. Kehniolla ruualla näläntunne pysyy poissa, muita ongelmia.

Kato kuvaa kehitysmaista, kun ihmiset vetää riisiä avustuspakkauksista, se on aitoa nälkää. Suomessa nälkä jonkinlainen yleisen korkean elintason mukanaan tuoma lieveilmiö.

=DW=

Tieteellinen totuus on, että keho säätelee ruoan tarvetta nälkä-kylläinen-tuntemuksilla. Liikunta tehostaa kehon säätelymekanismeja. Keho kertoo, milloin pitää syödä, milloin lopettaa syöminen. Kyllä nuorissa on tosi lihavia tyyppejä, iäkkäissä ei niinkään.

Kyllä terveen ihmisen keho kertoo milloin pitäisi syödä ja kuinka usein ja näinhän meidän ateriamme jakautuvat kolmeen pääateriaan jotka nautitaan 4-6 tunnin välein ja pariin väliateriaan jotka voi sitten jättää kokonaan pois jos ei tunne olevan tarvetta.
Tämä normaali kropan tankkaussysteemi häiriintyy monien sairauksien johdosta; esim. sokeritauti ja muut metaboliset sairaudet vaikuttavat näläntunteeseen ja ruokailuaikatauluihin. Monet lääkkeet vaikuttavat myös esim ruokahaluun ja joko lisäävät tai heikentevät sitä. Liikunta ja sen puute ja elämäntavat yleensäkin luovat ne puitteet yhdessä perimämme kanssa (esim. rasvasolujen lukumäärä ja niiden sijoittuminen kehoon) jotka säätelevät ruokailua.

Tyypillisintä on kun nuoret ihmiset joilla ei pitäisi olla painovaikeuksia ylittävät reippaasti sadan kilon rajan ja syövät lähes koko ajan. Epäterveellistä, lihottavaa roskaa jota kroppa tuntuu himoitsevan. Ylipaino, huono itsetunto ja lohtusyöminen muodostavat terveyttä nakertavan kierteen jota on vaikea rikkoa.

Olisikohan tuo nuorten tyttöjen tauti...anoreksia vähentynyt kun siitä ei paljon ole uutisoitu...aika ihmeellinen oireyhtymä sekin kun niitä päiväkirjan tapaisia on lukenut...
Minua tulee vastaan usein tuolla ulkona nuori mies ...tunnen jotenkin sellaista sääliä häntä kohtaan kun on niin lihava...lyhyt..viimeksikin huppari edestä jossakin ruuassa...ei varmaan itse havainnut ...vatsa aivan roikkuu alhaalla....ei se muutoin mutta minkälaista nuoren elämää voi viettää tuossa kunnossa...
Itse olen täälläkin puhunut siitä kun itsellä ei oikein ole näläntunnetta koskaan tai hyvin harvoin... Pojalta olen kuullut saarnaa ...että pitää silti syödä ja proteiinia ja vitamiineja.

Onko pakko tehdä liian hyvää ruokaa ni sitä syö vaikkei tarvitse.

Joku kirjoitti säännöllisestä syömisestä. Mielestäni se on tärkeää.
Verensokeri, kuten Paloma kirjoitti, on tekijä, mitä ei voi sivuuttaa.

Nuorten syömisestä olen miettinyt, liittyykö siihen masentuneisuus, mielialasyömistä, pahaan oloon hyvittelyä. Kilpirauhashäiriö on asia, mitä ulkopuolinen ei ymmärrä ja tämä voi vaivata nuorta ihmistä.
Liikkumaan ei ketään voi pakottaa, vaikka se olisi kuinka terveellistä.
Jossain kunnassa on aloitettu jumpparyhmä, missä osallistujat ovat pyöreitä tyttöjä. Samanlaisuus voi olla ihan hyvä kokemus ja sitä voisi kokeilla eri ikäryhmissä. Kuinka moni jää kotiin kehtaamatta lähteä?
Terveyskeskuksilla olisikin haastetta kunnan liikuntatoimeen miettiä tätä.
Vasta kun kootaan kuntoutusryhmiin on toiminta loiventavaa, tosin tätäkin tarvitaan.
Sitten pitäisikö työpaikaliikunta sisällyttää työsopimukseen eli 1 tunti per viikko?
Ennalta ehkäisyä ja työkyvyn ylläpitoa.

Kyllähän monet työnantajat (ainakin meillä täällä Ruotsissa; esim kunta joka työllisti minut) sponsoroivat työntekijöidensä fyysistäkin hyvinvointia treenauskorttialennuksille, terveydenhoitoshekeillä jne. Minä kävin hierojalla ja jumpassa.

Tuota näläntunnetta tai janontunnetta harvoin tulee. Itse syön useita kertoja päivässä. En ähkyyn asti, vaan pienehköjä annoksia, niin, että kylläisyyden tunne kuitenkin tulee. Keho ja mieli on tottunut siihen, tullut tapa.

Nuorilla on noita esikuvia niin tuhottoman paljon somessa. En yhtään ihmettele, että moni nuori lyö läskiksi, koska eivät itse pysty samaan kurinalaisuuteen. Pahaan oloon on niin helppo saada lohtua mättöruoasta. Sitten on taas paha olo siitä repsahtamisesta ja kierre jatkuu. Energiajuomat taitavat olla koukutus mättöruoan ohella nuorilla.