Haluaisin ottaa kantaa yhdessä lehdessä lukemaani kirjoitukseen. (Kyllä, otsikossa on väli aivan tarkoituksella)Kyseinen artikkeli oli paikallisen ex-opettajan kirjoitus siitä, kuinka lapset vajoavat yhä syvemmälle paholaisen verkkoon lukemalla tarinoita pakanallisista riiteistä, noituudesta ja henkiolennoista. Nimeä mainitsematta kirjoituksessa viitattiin vahvasti Harry Potteriin. Vanhempia varoitettiin, etteivät lapset saisi lukea tuollaisia paholaisen tarinoita.
Kysyinpä tuota äidiltäni, sillä omassa lapsuudessani lukemistani ei rajoitettu lainkaan. Sain lukea kaiken minkä itse halusin, ja kysyin äidiltä sitä, eikö hän pelännyt minun tai sisarusteni saavan kirjoista pahoja vaikutteita. Pakanallinen äitini vastasi, että vanhemmat ovat aika epäonnistuneita tehtävässään, jos eivät osaa opettaa lapsilleen sitä, mikä on totta, ja mikä ei. Hän sanoi aina luottaneensa siihen, että me (minä ja sisarukseni) osaisimme itse päätellä, ettei kaikki lukemamme ole totta. Minusta se oli aika fiksusti sanottu.
Liekö kyse sitten tuosta nuoruuden turmeltumisesta, mutta vanhempana kiinnostuin yhä enemmän luonnonuskonnoista, ja siksi pidän hienona sitä, ettei nykypäivänä enää peitellä vanhoja pakanauskontoja kuten vielä parikymmentä vuotta sitten. Yhä useampi kirja sisältää viitteitä vanhoihin uskontoihin, ja olen siitä mielissäni, sillä on hyvä, että lapset oppivat jo varhain, ettei kristinusko ole se ainoa uskonto, vaikka kristityt niin kiivaasti vakuuttelevatkin.
Liekö sitten tämä kristittyjen pelko, että lapset alkavat uskoa näihin tarinoihin, lähtöisin siitä, että raamattukin on vain yksi iso satukirja. Itse uskon Jeesuksen joskus eläneen, mutta ettei hän ollut jumalan poika, vaan tavallinen ihminen joka sekaantui uuden, nousevan uskonnon kiemuroihin kuin entisajan superjulkkis. Muuten raamattu on minulle pelkkää satua, koska jumalan olemassa oloakaan ei ole todistettu, sen enempää kuin Harry Potterinkaan. Ja se mitä kristity minulle usein selittävät olevan jumalan läsnäoloa, on minulle sama kuin rakkaus. Rakastan lähimmäisiäni samalla kiihkolla kuin useimmat teistä jumalaa. Jumala on rakkaus, moni teistä sanoo, mutta itse käännän sen toisinpäin. Rakkaus on jumala, ja vahva sellainen.
Sen edempiä sivuraitelle lähtemistä, tiivistän vielä; Kristity pelkäävät satukirjojen vievän lapsien huomion, koska he tietävät syvällä sisimmässään, ettei raamattukaan ole sen enempää.
tarkoitukseni ei ole loukata tällä viestillä ketään, vain todeta oma mielipiteeni.
Hyvää keväänjatkoa kaikille!
(Teillä on pian pääsiäinen, meillä pakanoilla kevään juhla.)
Kysyinpä tuota äidiltäni, sillä omassa lapsuudessani lukemistani ei rajoitettu lainkaan. Sain lukea kaiken minkä itse halusin, ja kysyin äidiltä sitä, eikö hän pelännyt minun tai sisarusteni saavan kirjoista pahoja vaikutteita. Pakanallinen äitini vastasi, että vanhemmat ovat aika epäonnistuneita tehtävässään, jos eivät osaa opettaa lapsilleen sitä, mikä on totta, ja mikä ei. Hän sanoi aina luottaneensa siihen, että me (minä ja sisarukseni) osaisimme itse päätellä, ettei kaikki lukemamme ole totta. Minusta se oli aika fiksusti sanottu.
Liekö kyse sitten tuosta nuoruuden turmeltumisesta, mutta vanhempana kiinnostuin yhä enemmän luonnonuskonnoista, ja siksi pidän hienona sitä, ettei nykypäivänä enää peitellä vanhoja pakanauskontoja kuten vielä parikymmentä vuotta sitten. Yhä useampi kirja sisältää viitteitä vanhoihin uskontoihin, ja olen siitä mielissäni, sillä on hyvä, että lapset oppivat jo varhain, ettei kristinusko ole se ainoa uskonto, vaikka kristityt niin kiivaasti vakuuttelevatkin.
Liekö sitten tämä kristittyjen pelko, että lapset alkavat uskoa näihin tarinoihin, lähtöisin siitä, että raamattukin on vain yksi iso satukirja. Itse uskon Jeesuksen joskus eläneen, mutta ettei hän ollut jumalan poika, vaan tavallinen ihminen joka sekaantui uuden, nousevan uskonnon kiemuroihin kuin entisajan superjulkkis. Muuten raamattu on minulle pelkkää satua, koska jumalan olemassa oloakaan ei ole todistettu, sen enempää kuin Harry Potterinkaan. Ja se mitä kristity minulle usein selittävät olevan jumalan läsnäoloa, on minulle sama kuin rakkaus. Rakastan lähimmäisiäni samalla kiihkolla kuin useimmat teistä jumalaa. Jumala on rakkaus, moni teistä sanoo, mutta itse käännän sen toisinpäin. Rakkaus on jumala, ja vahva sellainen.
Sen edempiä sivuraitelle lähtemistä, tiivistän vielä; Kristity pelkäävät satukirjojen vievän lapsien huomion, koska he tietävät syvällä sisimmässään, ettei raamattukaan ole sen enempää.
tarkoitukseni ei ole loukata tällä viestillä ketään, vain todeta oma mielipiteeni.
Hyvää keväänjatkoa kaikille!
(Teillä on pian pääsiäinen, meillä pakanoilla kevään juhla.)
Vastaukset 4
Vanhimmat
ajatuksia kristinuskosta ilman Jeesusta Kristusta;
"Rakastan lähimmäisiäni samalla kiihkolla kuin useimmat teistä jumalaa. Jumala on rakkaus, moni teistä sanoo, mutta itse käännän sen toisinpäin. Rakkaus on jumala, ja vahva sellainen."
Ensiksi mainittua saanen epäillä jopa sinunkin kohdalla...ja puheesi rakkaudesta jumalana on niin kaunista ja nättiä, mutta oletko koskaan ajatellut, miten se on toteutunut niin itsesi kuin myös toisten elämässä?
"Kristity pelkäävät satukirjojen vievän lapsien huomion, koska he tietävät syvällä sisimmässään, ettei raamattukaan ole sen enempää."
Mitä järkeä olisi uskotella (siis tieten tahtoen) itselle tai lapsilleen Jumalan olemassaoloa?
Kautta aionien (=on aikakausien) henkinen tiede (uskontofilosofia) on varoittanut sortumisesta (menemästä mukaan) alempien Idhien (=psyykkinen kyky, yliaistillinen voima) käytöön, niistä aiheutuvien seurausten takia.
Ikivanha tieto käsittelee eri energiaulottuvaisuuksia erilaisine, myös henkisine olentoineen; ihmisen kannalta katsottuna seurauksineen joko hyvinä tai pahoina.
Toteaa myös, että ihminen, niin halutessaan voi saada niihin yhteyden.
Näytämme olevan ihmisrotuna jälleen toistamassa ikivanhaa tietoa.
Lapsillemme meidän tulisi selvittää alempien Idhien vaarat, jolloin he jättäisivät nämä huomioonottamatta, mikäli heidän kiinnostuksensa suuntautuisi tämänkaltaisiin ulottuvaisuuksiin.
Raamattukin varoittaa.
"Lapsillemme meidän tulisi selvittää alempien Idhien vaarat, jolloin he jättäisivät nämä huomioonottamatta, mikäli heidän kiinnostuksensa suuntautuisi tämänkaltaisiin ulottuvaisuuksiin."
Eikä ole kovin vaikeaa arvata, mihin tässä viitataan...
...sinulla.
Tästä Potterista. Minusta on enemmän epänormaalia ja huolestuttavaakin, jos näkee "sielunvihollisen" ujuttautuvan joka paikkaan.
Sellainen vainoharhainen näkemys vie yhä pahempiin "puhdistautumisritulaaleihin" ja pelkoihin.
Ja jos Harry Potterin kirjat näkee paholaisen tarinoina, niin ollaan lähellä rajaa.
En ymmärrä joidenkin kristittyjen peloitteluteesiä, joka johtaa yhä syvemmälle ahdasmielisyyteen.
Omassa uskossa ei nähdä metsää puilta. Se rakkauden sanoma hukkuu jonnekin fraaseihin ja rituaaleihin.
Näennäinen hyvä pyhitetään arvelluttavin keinoin.
Erilaisuus kitketään.
Sanoit hyvin, Nti Kuutamo, - osuvasti! - että Rakkaus on Jumala.
Se pitää kaiken sisällään.